Kuvissa yllä lapset laulavat Aunuksen koulussa laulutunnilla 3.2.1942. SA-Kuva.

Aapinen Koululaulut - kappale syvintä suomalaisuutta ja kauneinta Suomea

Koululaulutkaan eivät koululaitoksemme alkuvuosista lähtien olleet vain musiikkia ja laulamista, vaan niiden keralla avartui koko maailmankuva ja opittiin rakkautta kotia, kotiseutua ja synnyinmaata kohtaan. Koululauluilla tuli olla virkistyksen ohella voimakas sivistyksellinen ja kasvatuksellinen tehtävä.

Koululaulut on hyvin laaja käsite, ja niihin kuuluvat mm. isänmaalliset ja kansalliset laulut, maakuntalaulut, kodin, koulun ja kotiseudun laulut, leikkilaulut, onnittelulaulut, juhla-aikojen laulut, vuodenaikojen laulut, luontoon liittyvät laulut, hengelliset laulut ja kouluvirret. Nykypäivänä kouluissa lauletaan myös kaikenlaista nykypäivän musiikkia.

Hyvin tärkeä vuosi koululaulumme historiassa oli vuosi 1866, jolloin annettiin kansakouluasetus. Siinä määritettiin, että laulu oli ihan samanarvoinen oppiaine kansakoulussa kaikkien muiden aineiden kanssa. Kirkon piiristä tuomiokapitulit olivat esittäneet, että lapset harjoittaisivat koulussa vain virsilaulua, ja sitäkin vapaaehtoisena aineena. Kansakoulumme isä Uno Cygnaeus (1810 - 1888) toimi kuitenkin määrätietoisesti niin, että laulusta tuli pakollinen oppiaine kansakoulun kaikilla luokka-asteilla.

Seminaareissa harrastettiin paljon kuorolaulua. Sen innoittamana opettajat laulattivat moniäänisiä lauluja myös kansakoululaisilla. Kuorolaulun harrastus levisi 1800-luvun loppupuolella juuri opettajien mukana eri puolille maata.

Kansakoulujen laulunopetus alkoi 1860 - 1870-luvulta lähtien muuttaa koko lauluohjelmistoa. Suullisesti opitut kansanlaulut ja virret alkoivat jäädä taka-alalle ja niiden sijaan tuli aaltona kirjoista opittuja lauluja, joiden valikoitumista ohjaili fennomaaninen sivistyneistö.

Suomenkieliset koululaulukirjat ja kirjojen tekijät

Heinrich Wächter (1818 - 1881). Ensimmäisten suomenkielisten koululaulukirjojen toimittamisesta vastasi saksalaissyntyinen Heinrich Wächter, joka työskenteli urkurina ja koulujen laulunopettajana Viipurissa. Koska koulujen käyttöön oli tarjolla vain virsiä, alkoi Wächter itse toimitella koululaisille maallisten laulujen kokoelmia.

Vuonna 1864 ilmestyi hänen toimittamansa "50 Koulu-Laulua". Ulkomaisten laulujen ohella siinä oli myös kotimaisia lauluja, kuten Paciuksen Maamme ja Suomen laulu. Kirjan laulujen joukossa olivat myös Rannalla istuja, Älä itke äitini, Täällä Pohjantähden alla, Laulu Suomessa (Arvon mekin ansaitsemme), Savolaisen laulu sekä Tuuli hiljaa henkäilee. Isänmaallisten ja kansallisten laulujen ohella laulukirjassa oli mukana lastenlauluja, leikkilauluja ja liikuntalauluja. Tämän ensimmäisen, hyvin suosituksi muodostuneen laulukokoelmansa lisäksi Wächter toimitti kymmenkunta muutakin laulukokoelmaa.

P.J. Hannikainen (1854 - 1924). P.J. Hannikaisen aika merkitsi suomalaisen koululaulun ja laulukirjan historiassa aivan uutta aikakautta. Hänen lähes moderneista koululauluistaan tuli omana aikanaan hyvin suosittuja. P.J. Hannikaisen toimittamia koululauluja lauletaan kouluissa, ja kaikkialla muuallakin, paljon vielä nykyisinkin. Kuten ylipäänsä lauletaan kaikkea suurta ja ajatonta musiikkia ja laulutaidetta.

Hänen laulukokoelmissaan oli sekä hänen omia sävellyksiään, että muiden tuotantoa. Kouluissa kajahtelivat ikivihreän ja koko kansan rakastaman aseman saavuttaneet laulut, kuten Olet maamme armahin Suomenmaa, Tiedän paikan armahan ja Kanteleeni. Itse hän sävelsi kolmattasataa laulua. P.J. Hannikaisen omaa säveltuotantoa edustavat sellaiset mestariteokset kuin Karjalaisten laulu, Keski-Suomen laulu, Mökin laittaja, Joulupukki [valkoparta, vanha ukki] ja Oravan pesä. Yksi Hannikaisen tunnetuimmista sävellyksistä on Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, eli Suojelusenkeli. Hän suomensi myös Topeliuksen Kesäpäivä Kangasalla -laulun.

Marjaretkellä 1940

Koululaiset marjaretkellä välirauhan aikana vuonna 1940 Hämeenkylässä Helsingin maalaiskunnassa. Kuva / Foto: Pekka Kyytinen. Klikkaa kuva isoksi.

Mikrotietokonekerho nuorisotalossa vuonna 1983

Mikrotietokonekerho nuorisotalossa vuonna 1983. Pojat osallistuvat mikrotietokonekerhon toimintaan 6.4.1983. Kuva / Foto: Lauri Sorvoja. Klikkaa kuva isoksi.

Espoonlahden koulu

Espoonlahden koulun ruokailu 1.11.1984. Kuva / Foto: Helge Heinonen. Klikkaa kuva isoksi.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat Copyright © Museoviraston Kuvakokoelmat


KESÄPÄIVÄ KANGASALLA - Pirkanmaan maakuntalaulu. sävel G. Linsén - sanat Z. Topelius - käännös: P. J. Hannikainen.

1. Mä oksalla ylimmällä oon Harjulan seljänteen;
niin kauas kuin silmään siintää, nään järviä lahtineen.
Kas Längelmävesi tuolla vöin hopeisin hohtelee,
:,: ja Roineen armaiset aallot sen rantoa hyväelee. :,:

2. Kuin lemmikin sulosilmä, niin kirkas, niin sininen,
on välkkyvä Vesijärvi, mi hiljalleen keinuen
tuoll' hiipivi heidän luokseen ja satoja saariaan.
:,: Niin helläst' tuuditteleepi kuin emonen lapsiaan. :,:

3. Vaan ympäri lehtorantain on hongikko mietteissään
ja vanhuksen lailla katsoo kuin lapset lyö leikkiään.
Ja peltojen laihot heitä ne tervehtii aaltoillen,
:,: ja niityn kukkivat nurmet luo tuoksuja tuulehen. :,:

4. Mik' aarre, oi köyhä Suomi, ois sulosi vertainen!
Tuon järvies sinivälkkeen, tuon hopeisen kultaisen!
Jos murhe tai riemu nostaa tääll' lauluhun säveleet,
:,: niiss' ainiaan kuvastuupi nää kirkkahan-sinervät veet. :,:

5. Mä vain olen lintu pieni ja siipeni heikot on;
vaan oisinko uljas kotka, niin nousisin lentohon,
ja nousisin taivoon asti luo Jumalan istuimen
:,: ja nöyrin, hartahin mielin näin laulaisin rukoillen: :,:

6. Oi taivahan pyhä Herra, sä Isämme armias!
Ah kuink' on sun maasi kaunis, kuink' ihana taivahas!
Sä järveimme säihkyellä suo lempemme tulta vaan.
:,: Oi Herra intoa anna ain maatamme rakastamaan. :,:


Zacharias Topelius - (1818 - 1898) - Mä oksalla ylimmällä

Kesäpäivä Kangasalla-runo sai syntynsä Aminoffien Franssilan talossa Vesijärven rannalla kesäkuun 20. päivänä 1853. Suomen kansan satusetä - suomenruotsalainen kirjailija, runoilija, toimittaja, historioitsija ja Helsingin yliopiston rehtori Sakari Topelius hurmioitui, ihailtuaan Haralan harjulta avautuvaa suurenmoista maisemaa. Haralan harjun tunnemme nykyisin Harjulan seljänteenä. Topeliuksen seurassa olivat talon tytär Emilie Aminoff, ja varmaankin säädyllisyyden vuoksi "vahtina" oli naapurin isäntä. Tällä paikalla on nykyisin näkötorni.

Alunalkaen laulun sanat, eli runo julkaistiin Topeliuksen runokokoelmassa Ljungblommor (Kanervankukkia) vuonna 1854. Siinä runon nimenä oli Sylvian laulu n:o 3, sittemmin se sai nimekseen Kesäpäivä Kangasalla. Sylviarunoja kokoelmassa oli yhteensä kymmenen, tunnetuimpana niistä Sylvian joululaulu.

Kymmenen vuotta myöhemmin samalla paikalla Harjulan seljänteellä kävi kahden saksalaisen tulkkina Gabriel Linsén. Hänkin ihastui niin näkemäänsä, että sävelsi Topeliuksen runon seuraavana talvena Kevätyhdistyksen naiskuorolle ja sovitti sen myös sekakuorolle.

Jack Witikka ohjasi aiheesta vuonna 1955 elokuvankin, Mä oksalla ylimmällä. Pirkanmaan maakuntalauluksi Kesäpäivä Kangasalla valittiin vuonna 1995.

Yli sadan vuoden ajan Kangasala, hopeavöin hohtelevine Längelmävesineen ja Roineen armaisine aaltoineen on edustanut suomalaiskansallisen, idyllisen ja romanttisen ihannemaiseman suurinta kauneutta. Kesäpäivä Kangasalla on kohottava ylistyshymni Suomen suviselle luonnolle. Vaikka se onkin puhdas romantiikan ajan lyyrinen runo, siitä huokuu myös topeliaaninen isänmaallisuus ja isänmaan rakkaus.

Lähteet
Reijo Pajamo: Koulun laulutunnilla - REPALE-Kustannus 2013
Otavan musiikkitieto - toimittanut Keijo Virtamo
Jorma Pukkila, Matti Rautio: Musiikkia oppimaan - Fazer, neljästoista painos 1968
Markus Similä: Suomen laulut ja niiden tekijät - Gummerus 2007
Suomen musiikin historia - Kansanmusiikki - WSOY 2006


Välipalaa koulussa

Oppilaat syövät välipalaa, jossa mukana on pillillä juotavaa maitoa. Kuva on otettu vuonna 1972. Kuva / Foto: Kari Rainer Pulkkinen. Klikkaa kuva isoksi.

Inarin Partakon koulu

Oppitunti Suomen pohjoisimmassa koulussa Inarin Partakossa 19.9.1980. Kuva / Foto: Helge Heinonen. Klikkaa kuva isoksi.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat Copyright © Museoviraston Kuvakokoelmat
Anna Sarlin (1862 - 1933). Pariisissa ja Berliinissä musiikkia opiskellut, Helsingin suomenkielisessä tyttökoulussa (myöh. tyttölyseo) musiikinopettajana toiminut Anna Sarlin on toimittanut lukuisia laulukirjoja. Niistä tunnetuimpia ovat Laululeivonen, Laululeikkejä, Valkovuokko, Keltavuokko, Lasten laulukirja, Joulun airut, Joululauluja sekä Pieni opas musiikin alkeiden opetusta varten ja Kuusen ympärillä. Sarlinin toimittamissa laulukokoelmissa oli sellaisia lauluja kuin No, onkos tullut kesä, Reippahasti käypi askeleet ja Kello löi jo viisi. Anna Sarlin oli yksi heistä, jotka toimittivat vuonna 1913 ilmestyneen kirjan Koulujen laululipas.

Maikki Vehanen ja Dagmar von Nandelstadh. Nämä kaksi oman aikansa johtavaa laulupedagogia julkaisivat vuonna 1906 laulukokoelman Kevätesikko. Siinä julkaistiin ensimmäisen kerran 8-säkeistöinen joululaulu Soihdut sammuu.

Mikael Nyberg (1871 - 1940). Urkuri ja musiikin lehtori Mikael Nyberg myös sävelsi, sanoitti ja suomensi. Hän oli kirjailija Sakari Topeliuksen tyttärenpoika ja muusikko Jukka Kuoppamäen isoäidin veli.

Koulujen laulukirjoissa hänen tunnetuimpia sävelmiään ovat iki-ihanat ja kaihoisat Jäi toiset aamulla nukkumaan, sekä Pikku-Inkerin laulu. Nykyisessä virsikirjassa on Mikael Nybergin säveltämä virsi numero 631, Oi Herra, jos mä matkamies maan. Hän on myös kirjoittanut virren 342, Niin ihanaa on ylistää, alkuperäiset ruotsinkieliset sanat, jotka Alpo Noponen suomensi.

J.N. Vainio (1875 - 1948). Porilainen opettaja ja musiikkimies J.N. Vainio toimitti vuonna 1909 teoksen Valistuksen Laulukirja. Laulukirjassa oli 220 laulua ja kirjasta ei laulettu vain kouluissa, vaan se yleistyi myös iltamien, sekä erilaisten juhlien ja kokousten yhteislaulukirjana. Kirjasta on otettu 41 painosta. Vainion sävellyksiä ovat mm. Satakunnan laulu, Kissimirri (Kissimirri, kissimirri koreana käyt), Köyhän lapsen joulukuusi, Mammanpojan laulu, Minäpä olen se pikkuinen poika ja Mirri (Mirrin kolttu se kirjava on).

Aksel Törnudd (1874 - 1923). Koululaulumaailman johtavia hahmoja vuosisadan alussa oli kuorosävellyksistään tunnettu Aksel Törnudd. Hän toimi 20 vuotta Rauman seminaarin musiikin lehtorina vuosina 1899 - 1919. Vuonna 1919 Törnuddista tuli kouluhallituksen ensimmäinen laulunopetuksen tarkastaja. Häneltä ilmestyi vuonna 1913 Koulun laulukirja, jossa oli 312 laulua. Tämän runsaasti kansansävelmiä sisältäneen kirjan yhdestä laulusta tuli yksi kaikkein eniten lauletuista suomalaisista lauluista, ja tämä lauluhan oli Jo Karjalan kunnailla lehtii puu. Aksel Törnuddin sävellyksiä ovat myös Satakunnan laulu, Meripoikatte veis, Kirkonkäynti, Kitkat katkat ja Loitsu.

Otto Kotilainen (1868 - 1936). Säveltäjä Otto Kotilainen toimitti vuonna 1924 koululaulukirjan. Siinä laulut oli jaoteltu aiheiden mukaan. Maakuntalauluja Kotilaisen laulukirjassa oli runsaasti.

Vilho Siukonen (1885 - 1941). Lehtori Vilho Siukonen toimitti kouluille vuonna 1929 laulukirjan, joka on tullut tunnetuksi tuhansille ja tuhansille suomalaisille koululapsille. Hänen kirjansa oli maamme käytetyin koululaulukirja aina peruskoulun tuloon saakka 1970-luvulle.

Martti Hela (1890 - 1965). Vuonna 1917 ilmestyi Martti Helan toimittamana kirja Laulu kansakouluopetuksen virkistysaineena. Martti Hela halusi tehdä koulujen laulutunneista lapsille mahdollisimman innostavia ja kiinnostavia.

Lauri Parviainen (1900 - 1949). Laulunopettaja Lauri Parviaiselta ilmestyi vuonna 1934 Koulun laulukirja. Siinä oli 340 laulua. Hän julkaisi myös säestyskirjan Sävelmistö 1936, kokoelman Kouluvirsiä 1931, sekä Koulun kuorolauluja 1936. Hänen kuolemansa jälkeen ilmestyi vielä vuonna 1950 Pienten lauluja.
Olavi Pesonen (1909 - 1993). Olavi Pesonen oli filosofian kandidaatti, jonka pääaine oli musiikkitiede. Hän toimi uransa alkuvuosina Helsingin suomenkielisten kansakoulujen laulunopettajana. Hänen laulukirjansa ilmestyi vuonna 1938 ja siinä oli 360 laulua.

Musiikkia oppimaan

Kouluorkesteri - Musiikkia oppimaan

Jorma Pukkila ja Matti Rautio. Nämä kaksi pedagogia julkaisivat vuonna 1958 kouluille kirjan Musiikkia oppimaan. Tämä laulukirja oli uranuurtaja alallaan, sillä siinä oli laulamisen lisäksi esitelty myös koulusoitinten käyttöä. Kirja oli "laulavan ja soittavan nuorison oppikirja". Siinä lähdettiin alkusanojensa mukaankin siitä, että koulujen ns. laulutuntien tulisi olla ennen kaikkea musiikkitunteja ja niillä annettavan opetuksen pelkän laulattamisen sijasta musiikinopetusta.

Koulusoittimia ovat kirjan mukaan erityisesti rytmisoittimet, jotka muodostavat kouluorkesterin rungon: triangelit, tamburiinit, kastanjetit, lautaset, helistimet ja rummut. Myös oppilaiden itsensä hankkimat soittimet, kuten nokkahuilut, torvet, viulut, mandoliini ja kitara soveltuvat hyvin kouluorkesteriin. Joko laulamisen säestyssoittimena taikka osana orkesteria voidaan käyttää sekä pianoa että urkuharmoonia.

Soittimia koulujen laulutunneilla oli tarkoitus käyttää erityisesti laulua tukevaan säestykseen. Tämän laulukirjan mukaan jopa opettajat tulisivat iloisesti yllättymään siitä, kuinka hauskan ja virkistävän lisän jo pelkkä triangelin ja tamburiinin rytmikäs käyttö jonkin reippaan laulun yhteydessä antaa.

Eräissä kirjan lauluissa on valmiina säestyksenkin merkintöjä, mutta parhaimmillaan opettaja ja oppilaat voivat yhdessä improvisoida säestyksiä mieluisimpiin lauluihinsa. Tällainen esityksen työstäminen ja säestyksen luominen yhdessä laulun kanssa on hyvin palkitsevaa ja muodostaa mitä viehättävimmän musiikkitunnin sisällön.

Kirjan innostavat ja kohottavat sanat sopinevat ohjeeksi kaikille koulujen laulukirjoille ja -tunneille.

"Jos Musiikkia oppimaan-kirja pystyy tuomaan mukanaan tuulahduksen nykyajan iloisista, virkeistä ja innostavista musiikkitunneista, helpottamaan opettajan työtä musiikkitunneilla ja osaltaan kasvattamaan lasten orastavaa musiikkitajua pysyväksi musiikinrakkaudeksi, on se täyttänyt tehtävänsä."
Koulumatkalla
Koulumatkalla hevosreellä

Äiti kuljettaa tytärtään hevosreellä koulumatkalla. Vaikka lunta pyryttää niin hauskaa on! Erityisesti tyttärellä, joka saa äidin tarkassa valvonnassa ohjastaa hevosta.

Hyvin kauniilla tytöllä on yllään kuin sotilaspuku, joten ehkäpä hän on ollut pikkulotta. Luumäki 8.3.1943.

Koulumatkalla Tutustu myös pikkulottiin ja lottiin.

Suomen lippu Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat - Copyright © SA-kuva
Koulumatkalla


Tiedän paikan armahan - san. Konstantin (Kosti) Raitio (1855 - 1924), säv. suomalainen kansansävelmä

1. Tiedän paikan armahan
rauhallisen ihanan
jos on olo onnekas,
elo tyyni suojakas.

2. Sepä koti kulta on
koti kallis verraton.
Eipä paikkaa olekaan
kodin vertaa ollenkaan.

3. Siel' on isä rakkahin
siellä äiti armahin.
Siellä siskot veikkoset
riemurinnat iloiset.

4. Suojaa Herra kotini
anna sille armosi.
Anna olla enkelten
vartijana kodillein.


Konstantin Raition Sortavalassa kirjoittama runo "Tiedän paikan armahan" ilmestyi ensiksi Lukukirjassa 1888 ja myöhemmin myös Kotiaapisessa. Aluksi laulua laulettiin toisen suomalaisen kansanlaulun sävelmällä, mutta sittemmin laulu on vakiintunut toisen kansansävelmän myötä nykymuotoonsa.


Maan korvessa kulkevi lapsosen tie - Suojelusenkeli - san. Immi Hellén - säv. P. J. Hannikainen

1. Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
Hänt' ihana enkeli kotihin vie.
Niin pitkä on matka, ei kotia näy,
vaan ihana enkeli vierellä käy,
vaan ihana enkeli vierellä käy.

2. On pimeä korpi ja kivinen tie
ja usein se käytävä liukaskin lie.
Oi, pianhan lapsonen langeta vois,
jos käsi ei enkelin kädessä ois,
jos käsi ei enkelin kädessä ois.

3. Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
vaan ihana enkeli kotihin vie.
Oi, laps' ethän milloinkaan ottaakaan vois
sun kättäsi enkelin kädestä pois,
sun kättäsi enkelin kädestä pois!


Immi Hellénin runo on vuodelta 1885 ja se ilmestyi P.J. Hannikaisen säveltämänä Sirkkusen neljännessä vihkossa vuonna 1898. Tämä tavattoman kaunis ja herkkä laulu ilmentää niitä samoja tuntemuksia, joita on kuvannut lukemattomien suomalaisten kotien koristuksena menneinä vuosikymmeninä ollut pieni, mutta sitäkin puhuttelevampi seinätaulu. Siinä valkopukuinen ja valkosiipinen enkeli suojaa pimeää metsätietä kulkevaa lasta.



Lapsoset ketterät kotihaasta - Saunavihdat - san. Maija Konttinen (1873 - 1949) säv. trad.

1. Lapsoset ketterät kotihaasta
koivuista oksat taittaa.
Noistapa nopsilla käsillänsä
saunahan vihdat laittaa.
:;: Lauteilla saunan kotoisen
taas illalla kylpy maittaa. :;:

2. Pehmyt on lapsista aina vihta
äiti jos vihtomassa.
Lämpöinen löyly on kotisaunan,
toisin on vierahassa.
:;: Jospahan säilyis äidin lapset
kylmältä maailmassa! :;:


Maija Konttinen toimi kansakoulunopettajana Tampereella ja Helsingissä mm. Vallilan kansakoulussa. Jo seminaarivuosinaan hän tuli tunnetuksi kirjallisesta lahjakkuudestaan. Hänen runojaan julkaistiin lasten ja nuorten lehdissä sekä joululehdissä.

Lapsoset ketterät koivuhaasta, eli toiselta nimeltään Saunavihdat, julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1938 runokokoelmassa Koulutiellä. Suomalaisuuden syvimpiä tuntoja sisältävään saunomiseen Maija Konttinen toi herkässä runossaan lämpimän ja kotoisen näkökulman, jossa äiti vihtoo rakkaita lapsiaan.
Vantaankosken koulu
Vantaankosken koulu, Vantaa 2010

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Leo-setä


Jo joutui armas aika - Suvivirsi - Koulujen kevätjuhla

1. Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen.
Kauniisti joka paikkaa
koristaa kukkanen.
Nyt siunaustaan suopi
taas lämpö auringon,
se luonnon uudeks' luopi,
sen kutsuu elohon.

2. Taas niityt vihannoivat
ja laiho laaksossa,
puut metsän huminoivat
taas lehtiverhossa.
Se meille muistuttaapi
hyvyyttäs', Jumala,
ihmeitäs' julistaapi
se vuosi vuodelta.

3. Taas linnut laulujansa
visertää kauniisti,
myös eikö Herran kansa
Luojaansa kiittäisi!
Mun sieluni, sä liitä
myös äänes' kuorohon
ja armon Herraa kiitä,
kun laupias hän on.


Vuoden ihanin armas aika - suvi suloinen

Gotlannin piispa Israel Kolmodin intoutui juhannuspäivänä 1693 ympäröivän luonnon ihanasta kauneudesta Hångersin uhrilähteellä niin, että hän kirjoitti virren, jonka alkusanat "Den blomstertid nu kommer" on kirjoitettu Gannsin kirkon alttaritauluun. Ruotsissa virsi ilmestyi vuonna 1694 nimellä "En sommarvisa". Virren ensimmäinen suomennos julkaistiin vuoden 1701 virsikirjassa otsikolla "Suvivirsi".

Tästä tavattoman kauniista virrestä on tullut yksi suomalaisen virsikirjan rakastetuimpia virsiä. Koulujen kevätjuhlissa Suvivirren laulamisesta on tullut arvokas perinne.
Pyhäaamun rauha - suom. sanat ja säv. P.J. Hannikainen

1. Pyhäaamun rauha
hiljaa huokuilee,
häly mainen viihtyy,
taisto raukenee.
Kuule, juhlakellot
kaukaa kuminoi!
Temppelihin Herran
kutsu siellä soi!

2. Herra, juhlamieli
sydämmiimme luo,
viihdytys ja rauha
sieluillemme suo!
Anna mulle voimaa
korkeudestas,
että uskollinen
Oisin palveljas!

5. Pyhäaamu kirkas,
suuntaa mieleni
rauhaan, joka aina
iät' kestävi,
siihen kiitoslauluun,
taivaassa mi soi,
missä oma kansas
levon saada voi!


Sirkkusen kauneimpia sävelmiä

Porvoon hiippakunnan piispa Herman Råbergh lähetti runojaan P.J. Hannikaiselle, jotta tämä suomentaisi ja säveltäisi niitä. Kerrotaan, että P.J. Hannikainen kelpuutti runoista suomennos- ja sävellyskelpoiseksi ainoastaan yhden ainoan, Pyhäaamun rauhan. Tämä koskettava lauluhan kohosi sitten yhdeksi kaikkien aikojen rakastetuimmista lauluistamme ja siitä tuli yksi eniten lauletuista hengellisistä kuorolauluista. Pyhäaamun rauha ilmestyi painettuna vasta säveltäjän kuoleman jälkeen vuonna 1925 Sirkkusen kahdeksannessa vihkossa.
Maantiedon tunnilla
Maantiedon tunnilla

Koululaiset maantiedon tunnilla Terussa sota-aikana 22.2.1943. Viittaajien määrästä päätellen oppi on kantamassa hedelmää. Takana luokkahuoneen seinällä on kuva presidentistä ja piirroksia Vänrikki Stoolin tarinoista.

Suomen koulukartta kuvassa oikealla näyttää maamme suuren koon ennen sitä, kun "ryssä" ryösti osan Suomesta itselleen. Sota-aikana venäläisiä kutsuttiin Suomessa ryssiksi.

Suomen lippu Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat - Copyright © SA-kuva
Maantiedon tunnilla
*** tunturisusi.com linkit ***