Afrikanpuhveli (Syncerus caffer)

Afrikanpuhveli on aiemmin tunnettu nimellä kafferipuhveli. Laji on helppo tunnistaa, sillä Afrikassa ei ole muita samannäköisiä nautaeläimiä. Afrikanpuhvelit elävät Afrikan puu- ja pensassavanneilla ja vuoristometsissä. Lajia tavataan Saharan eteläpuolisesta Afrikasta sieltä, missä on sopivia vetisiä asumapaikkoja tarjolla.

Afrikanpuhvelin molemmat sukupuolet ovat samannäköisiä. Tällä nautaeläimellä on korkeutta 1,7 metriä, pituutta 3,4 metriä ja painoa 250 - 850 kg. Keskimääräinen paino on naarailla 576 kg ja uroksilla 686 kg. Painavimpien sonnien eli härkien paino voi olla 1 000 kg. Hännällä on pituutta 50 - 80 cm.

Afrikanpuhvelista on käytetty myös nimitystä mustapuhveli siksi, että se on väritykseltään tummanruskean ohella mustanpuhuva.



Afrikanpuhvelilla on nautaeläimille tyypilliset haarattomat, ontot sarvet. Näiden sarvien myötä nautaeläinten heimoa kutsutaan myös onttosarvisten heimoksi. Afrikanpuhvelin sarvet ovat leveätyviset, ja ne kaartuvat ensin alas sivuille, sitten ylös ja lopulta sisäänpäin.

Ravintona afrikanpuhveleilla ovat heinät, etenkin laidunnusta sietävät, nopeasti uusiutuvat lajit. Vettä afrikanpuhveli juo päivittäin. Kun useampi sata afrikanpuhvelia särpii yhtä aikaa vettä yön hiljaisuudessa, kantaa tästä kuuluva ryystämisen ääni jopa kilometrienkin päähän.

Afrikanpuhvelin kantoaika on 11 kuukautta ja vasikoita syntyy yksi kerrallaan, 15 - 22 kuukauden välein. Imetys kestää 10 kuukautta. Afrikanpuhveleiden elinikä on 18 - 25 vuotta.

Peloittava kohtaaminen

Tanskalainen suurriistanmetsästäjä, kreivi G. Ahlefeldt L. Bille on kertonut kohtaamisestaan afrikanpuhveleiden kanssa.

"Huolimatta siitä, että olin nähnyt norsuja ja että puhvelit olivat viimeiset niistä suurista riistalajeista, joita en vielä ollut nähnyt, ei mikään eläinlaji aikaisemmin eikä myöhemmin ole tehnyt minuun niin valtavaa vaikutusta.

Ne olivat suuria, mahtavia ja peloittavia eläimiä: kuono on kuin pieni kukkula, joka jatkuu valtavina sarvina; nämä taas vuorostaan - ylöspäin kaartuvia sarvia lukuunottamatta - sulautuvat yhteen lyhyen, hirvittävän kaulan ja mahtavan massiivisen ruumiin kanssa."

Seuraa rakastavia laumaeläimiä

Afrikanpuhvelit ovat seuraa rakastavia laumaeläimiä, jotka liikkuvat usein yli sadan yksilön laumoissa. Kuivan kauden aikaan ne kokoontuvat tuhatpäisinäkin laumoina juomapaikkojen läheisyyteen.

Laumoissa on kummankin sukupuolen edustajia. Täysikasvuisten härkien kesken vallitsee tiukka arvojärjestys ja huipulla on suurin ja voimakkain yksilö.

Myös karkottamisia laumasta tapahtuu. Laumasta karkotetut tai siitä omia aikojaan poistuneet härät oleilevat joko yksikseen tai liittyvät perheettömien härkien muodostamiin ryhmiin. Tällaiset, jopa 20 eläimen muodostamat ryhmät vaeltelevat usein vitkakseen päälauman jäljessä ja siksi ne ovat alttiimpia petojen hyökkäyksille.

Afrikanpuhvelit rypevät usein mudassa, siten ne voivat kuumassa ilmanalassa alentaa ruumiinlämpöään. Mutakylvyt suojaavat myös eläinten nahkaa tsetsekärpästen kaltaisten, kiusallisten hyönteisten puremilta. Erityisesti vanhimmat, yli 13-vuotiaat härät viihtyvät suurimman osan ajastaan mudassa rypien.



Voisi vaikuttaa siltä, että varpuslintuihin lukeutuva isoloisnokkeli (Buphagus africanus) olisi jonkin maakasan päällä, mutta itse asiassa se etsii syötävää afrikanpuhvelin savipintaisesta selkänahasta. Linnuista on puhveleille hyötyä ja haittaa. Syöpäläiset kyllä katoavat, mutta samalla nahka tulee pahoinkin rikkihakatuksi.

Kun afrikanpuhveli hyökkää

Leijonat, täplähyeenat ja krokotiilit ovat afrikanpuhveleiden vihollisia. Vaikka joku mudassa rypevä vasikka jääkin joskus krokotiilin saaliiksi, niin päävihollinen on leijona.

Isot puhvelihärät eivät pelkää leijonia, vaan jopa hyökkäävät joskus niiden kimppuun. Siltikin, yhteistyössä saalistavat leijonat kaatavat joskus aikuisenkin afrikanpuhvelin.

Afrikanpuhveli, erityisesti vanha ja ärtyisä uros, voi hyökätä myös ihmisen kimppuun. Vanha eläinkirja kuvaa tällaista tilannetta näin:

"Pahimpia ovat vanhat, erakkoina elävät koiraspuhvelit. Ne tuntuvat vallan erityisesti vihaavan ihmistä ja osaavat painua viidakkoon väijymään hänen ohikulkuaan ja seivästävät hänet sarviinsa, viskaavat korkealle ilmaan ja sitten sekä tallaavat että sarvillaan sohivat hänen ruumistaan. Erityisen suuressa vaarassa ovat aseettomat, metsästäjien apuna ja kulkueen keulilla astelevat neekerit."

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kaikki sivun kuvat - Copyright © Bernard DUPONT

Lähteet
*Olli Marttila: Suuri savanni, Auris.
*Kodin suuri eläinkirja, Weilin+Göös.
*Kiehtova eläinmaailma, Valitut Palat.
*Eläinten maailma, Otava.