|
|
|
SUDEN AISTIT
Hajuaisti
Suden pää on iso ja sen kuono on terävä. Suden kallo on erityisen pitkä -
tarjoten hyvät edellytykset mainiolle hajuaistille. Hajuaisti on ehkä
suden tärkein aisti. Sudella sanotaan olevan 100 kertaa parempi hajuaisti,
kuin ihmisellä - ja 12 kertaa parempi
hajuaisti, kuin koiralla. Hajua vastaanottava pinta on suden pitkässä kuonossa huomattavasti
suurempi, kuin ihmisen nenässä.
Susi tuntee jonkin saaliseläimen
hajun, vaikka eläin on ohittanut paikan jo useita päiviä aikaisemmin.
Hajuaisti ei ole sudelle tärkeä vain saalistuksessa, vaan se käyttää
hajuaistiaan monenlaisten viestien vastaanottamiseen suhteessa sekä omaan
laumaansa, että kaikkiin muihinkin susiin. Reviirimerkitkin virtsaten
ovat juuri siksi mahdollisia, että sudet haistavat ne helposti.
Sudella on myös useampia hajurauhasia, joiden avulla se jättää
itsestään hajumerkkejä, joita hajuaistin avulla hienovaraisen tarkasti tulkitaan.
Hajuaisti ei petä
Susi tietää aina saaliseläimensä jälkien hajusta, kumpaan suuntaan jälkien jättäjä on
mennyt. Se voi lyhyen matkaa seurata ensiksi jälkiä väärään suuntaan, mutta lähtee heti
kohta oikeaan suuntaan, sinne, minne jäljitettävä on mennyt.
Korvat ja kuulo
Suden kuuloaisti on hyvin tarkka.
Suden korvat ovat tylppäkärkiset ja pystyt. Korvien pituus on 10,5 – 12 cm. Susi muistuttaa
ulkonäöltään pystykorvaista koiraa.
Mitä ilmeisimmin
susi koiran lailla kuulee korkeampia ääniä, kuin ihminen.
Susi kuulee mahdollisesti ääniä 80 kHz korkeudelta,
kun ihminen kuulee vain 20 kHz korkeudelta. Hyvä kuulo,
kuten kaikki muutkin aistit, ovat tärkeitä sekä saaliin
paikantamisessa - että vaarojen havaitsemisessa.
Silmät ja näkö
Sudella on vinot silmät. Pennulla silmien väri on sininen, väri alkaa
vaihtua kohti keltaista ja oranssia 8 - 16 viikon iässä.
Aikuisen suden silmien iiriksen eli värikalvon väri vaihtelee ruskean eri sävyistä
aina keltaiseen ja oranssiin asti.
Joskus, äärimmäisen poikkeuksellisesti,
aikuisen suden iiris voi jäädä siniseksi.
Sudella on silmässään kolmas silmäluomi,
vilkkuluomi. Se on limakalvon peittämä, mustareunainen luomi, joka nousee
esiin silmäkulmasta. Vilkkuluomen tarkoituksena on suojata silmää.
Se nousee esille, kun silmä on vaurioitunut ulkoisen voiman
vaikutuksesta, esimerkiksi tikun pistosta tai vaikkapa tappelun seurauksena.
Liikkeen
susi erottaa hyvin, hyvinkin pienen liikkeen - mutta liikkumattoman kohteen havaitsemisessa
sillä lienee näköaistinsa kanssa jo jonkinlaisia vaikeuksia.
Oletetaan myös, että sudet eivät näe tarkasti kovinkaan kauas.
Värisokeus
Susi ei ehkä myöskään näe sitä samaa värimaailmaa, kuin me. Sen
maailma lienee mustavalkoisempi taikka värittömämpi, se voi olla osin värisokea.
Suden kykyä havaita eri värejä on jossakin määrin tutkittu ja on havaittu,
että susi erottaa kaikista väreistä parhaiten punaisen ja keltaisen,
taikka reagoi niihin. Tämä ei välttämättä merkitse sitä, etteikö
susi voisi nähdä muitakin värejä, mutta se ei kiinnitä niihin huomiota.
Punainen ja keltainen väri ovat sille merkittäviä sekä saaliiden
veren värinä, että virtsan värissä valkoisella hangella.
Mitään lopullista tietämystä susien mahdollisesta värisokeudesta ei ole olemassa
ja siten on myös mahdollista, että ne näkevätkin kaikki värit.
Yönäkö - kissansilmät
Öisin susi näkee varsin tarkasti, toisin kuin ihminen.
Useilla öisin liikkuvilla eläimillä on verkkokalvollaan heijastava
pinta, tapetum lucidum. Se heijastaa silmään tulleen valon uudelleen
reseptorisoluihin - jolloinka eläimen hämärä- ja pimeänäkö huomattavasti tehostuu.
Näiden silmien yksi erityisominaisuus on se, että ne heijastavat niihin osuvan valon -
esim. autonvalon, takaisin. Tällöin eläimen silmät alkavat hehkuen loistaa kuin "kissansilmät"
pimeästä.
Koiraeläimet aakkosjärjestyksessä
Amazoniankoira *
Andienkettu *
Atamarankettu *
Bengalinkettu *
Brasiliankettu *
Darwininkettu *
Dingo *
Eteläafrikankettu *
Etiopiansusi *
Falklandinkoira *
Fennekki *
Harjasusi *
Harmaakettu *
Hiekkakettu *
Isoandienkettu *
Juovasakaali *
Kaliforniankettu *
Kettu *
Kit fox *
Kojootti *
Korsakki *
Korvakoira *
Kultasakaali *
Laulava uudenguineankoira *
Mustatäpläkettu *
Naali *
Pampakettu *
Preeriakettu *
Punasusi *
Ravustajakoira *
Sahelinkettu *
Savannikoira *
Suokoira *
Supikoira *
Tiibetinkettu *
Vaippasakaali *
Viidakkosusi *
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat tällä sivulla Copyright
Tambako the Jaguar
*Valkoinen susi ylin kuva Copyright
Property#1
*Meksikonsusi Copyright
klonoaxero
*Kuva alla Copyright
Zarathoustra
|
|
|
Tunturisuden susisivujen lähteitä
Suomen susikannan hoitosuunnitelma - Maa- ja metsätalousministeriö 2005.
Erkki Pulliainen: Suomen suurpedot - Tammi 1974.
Erkki Pulliainen: Petoja ja ihmisiä - Tammi 1984.
Kaarina Kauhala: Koiran villit sukulaiset - WSOY 2000.
Leena Vilkka: Eläinten tietoisuus ja oikeudet : kettutyttöfilosofiaa ja susietiikkaa - Yliopistopaino 1996.
Leena Vilkka: Susi luonnossa ja kulttuurissa - Biofilos 2008.
Jim Brandenburg: Veljemme Susi - Unohdettu lupaus - Gummerus 1993.
Veli Lyytikäinen, Hannu Luotonen, Ilari Uotila, Juho Kotanen ja Timo J. Hokkanen: Pohjois-Karjalan suurpedot - Erämaisen luonnon ja ihmisen rinnakkaiseloa itäisimmässä Suomessa - Pohjois-Karjalan ympäristökeskus 2004.
|
Tunturisuden susisivujen lähteitä
Jukka Bisi: Suomalaisen susikonfliktin anatomia - Oulu 2010.
Erkki Pulliainen, Lassi Rautiainen: Suurpetomme karhu, susi, ahma, ilves - Arcticmedia 1999.
Lassi Rautiainen: Villi itä - Wild east. Wild ost. Articmedia 2007.
Jouko Teperi: Sudet Suomen rintamaiden ihmisten uhkana 1800-luvulla - Suomen historiallisen seuran julkaisu "Historiallisia tutkimuksia 101", 1977.
Pentti Mäensyrjä: Hukka huutaa - Arvi A. Karisto Osakeyhtiö 1974.
Dogs: Their Fossil Relatives & Evolutionary History, a book on the biology, fossil history, and evolutionary relationship of Canidae with rich illustrations by Xiaoming Wang, Richard H. Tedford, and Mauricio Anton.
Sekä lukuisat muut kirjat, lehdet ja nettilähteet, joista mainintoja sivuilla tekstien yhteydessä.
|
|
TUNTURISUDEN ELÄIN- JA LINTUSIVUJA AAKKOSJÄRJESTYKSESSÄ
|
|
|
