Albert Edelfelt
Pesijättäriä

"Pesijättäriä" - Albert Edelfelt 1888 - 1893

Kuva yllä. "Pesijättäriä" on maalaus, jota pidetään Albert Edelfeltin koko maalaustaiteen yhtenä suurimmista huippusaavutuksista. Maalaus ei ole koskaan ollut esillä Suomessa. Edelfelt myi teoksen Berliiniin ja nykyisin se kuuluu Eremitaasin aarteisiin.

Maalauksen interiööri huokuu puhtautta, valoa ja valkoisuutta - kaikki kangaspinnat ovat valkoisia. Hymy karehtii aherruksenkin keskellä silittäjän suupielissä ja tuhti emäntä on asettunut hetkeksi huoahtamaan. Ehkä hänellä on jotakin tärkeää sanottavaa nuoremmalle työtoverilleen, joka valppaana kuuntelee...

Taiteilijat rakastivat pyykkäreitä ja silittäjiä

Pyykkärit ja silittäjät olivat noina aikoina maalareiden suosimia aiheita. Lukuisat suuret taiteilijat, kuten Edgar Degas, ovat suosineet silittäjiä ja pyykkitupien tunnelmia. Degasia silittäjissä kiinnostivat samat seikat, kuin ballerinoissakin - liikkeet, asennot ja suorituksen rytmi.

Kiialan kartano

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Hannu1984

Kiialan kartano

Kiialan kartano sijaitsee noin 3 kilometriä Porvoon keskustasta pohjoiseen. Täällä Albert Edelfelt syntyi. Kiialassa leijaili vielä Albert Edelfeltin aikana Ruotsin vallan ja Kustaa III:n henki ja siellä uneksittiin Runebergin herättämiä sankariunelmia niin palvelusväen kuin isäntäväenkin keskuudessa. Vaikka perhe muuttikin isän töiden vuoksi muualle, Helsinkiin ja Hämeenlinnaan, silti Edelfeltit viettivät vielä parinkymmenen vuoden ajan kaikki kesänsä Kiialan perintökartanossa.

Kartano muodosti Albert Edelfeltille pysyvän ja merkittävimmän lapsuudenympäristön. Tästä vauraasta ja vehmaasta miljööstä ammentamiaan elämyksiä Edelfelt suodatti maalauksiinsa vielä vuosikymmenienkin päästä. Kuva heinäkuulta 2015 - klikkaa kuvaan.

Albert Edelfelt

Albert Edelfeltin omakuva vuodelta 1874.

Albert Gustaf Aristides Edelfelt - (21. heinäkuuta 1854 Porvoo - 18. elokuuta 1905 Porvoo)

Albert Gustaf Aristides Edelfelt syntyi 21.7.1854 Kiialan kartanossa, vanhalla historiallisella seudulla, missä hän myös vietti nuoruutensa kesät. Hänen isänsä oli ruotsalaissyntyinen, Suomessa toiminut arkkitehti Carl Albert Edelfelt ja hänen äitinsä oli varakkaan porvoolaisen kauppiaan tytär Alexandra Brandt.

Albert Edelfelt oli yksi Suomen taiteen kultakauden merkittävimpiä taiteilijoita. Edelfeltin tuotantoon kuuluu niin historiaa käsitteleviä maalauksia, muotokuvia, kansankuvausta kuin pariisilaista ulkoilmamaalaustakin. Hän oli paitsi taidemaalari, myös graafikko ja kuvittaja.

Albert Edelfeltin kiinnostus kuvataiteeseen ilmeni jo varhain ja taideopintonsa hän aloitti kotimaassa jo 1860-luvulla. Vuosina 1869 - 1870 Edelfelt opiskeli taideyhdistyksen piirustuskoulussa ja 1871 Bernhard Reinholdin, Adolf von Beckerin ja Berndt Lindholmin oppilaana Helsingin yliopiston piirustuslaitoksella. Sitten seurasivat opintomatkat Antwerpeniin vuonna 1873 ja Pariisiin vuonna 1874, jossa hän opiskeli historiamaalari Jean-Léon Gérômen ateljeessa Ranskan taideakatemiassa.

Edelfelt asui Pariisissa 1870 - 1890 ja oli sinne myöhemmin saapuvien suomalaistaiteilijoiden tukija ja tienraivaaja. Hän oli ensimmäisten joukossa rakentamassa myöhemmin Suomen kultakaudeksi nimettyä taidetta. Taiteen alkutaipaleellaan Edelfelt halusi historiamaalariksi. Suurin osa Edelfeltin varhaistuotannosta onkin historiamaalauksia ja romanttisia laatukuvia.

Edelfelt oli vielä 1880-luvulla painokkaasti henkilömaalari, ei maisemamaalari. Silti, usein hänen henkilökuvissaankin ihmisten taustalla levittäytyy suomalainen maisema kauneimmillaan.
Lapsen ruumissaatto

"Lapsen ruumissaatto" - Albert Edelfelt 1879.

Lapsen ruumissaatto

Ensimmäisen ulkoilmamaalauksensa, "Lapsen ruumissaatto", Edelfelt maalasi Haikossa syys- ja lokakuussa 1879. Hän pingotti yli kaksimetrisen kankaan rannalla kivien väliin. Vaikka syystuuli riepotteli maalaria, kylmyys kohmetti kädet ja illan pimeys tuntui aina tulevan liian pian, Edelfelt työskenteli kuin huumautuneena.

Lapsen ruumissaattoa maalatessaan Edelfelt koki lopultakin löytäneensä sen realismin ja todellisuuden, joka oli kutsunut häntä unelmienkin keskellä puoleensa jo vuosien ajan. Tämän maalauksen myötä Edelfelt jätti hyvästit historiamaalaukselle ja siirtyi realismiin.

Albert Edelfeltin Lapsen ruumissaatto on hyvin tärkeä teos Suomen taidehistoriassa, tunteisiin vetoava näkymä Haikon selältä syyskesän sunnuntaiaamuna. Saaristotalon väki on matkalla kirkolle suurella soutuveneellä. Kauniista säästä huolimatta tunnelma on alakuloinen, sillä samalla kuljetetaan kuolleen lapsen arkkua kirkkomaalle.

Maalauksessaan Edelfelt on kuvannut henkilönsä runebergilaiseen tapaan melko ihanteellisesti. Maalaus herätti aikoinaan suurta kiinnostusta sekä ulkomailla, että kotimaassa. Ulkomailla vastaanotto oli ihailevaa, mutta kotimaassa esiintyi myös säröääniä. Erityisesti ei pidetty siitä, että lapsen arkku veneessä on asetettu keikkumaan osittain pystyyn niin, että arkun toinen pää nojaa tuhtoon, toisen pään ollessa veneen pohjalla. Tällainen arviointi jäi hyvin lyhytaikaiseksi. Jo 1870-luvulla johtavaksi suomalaiseksi taiteilijaksi kehittynyt Albert Edelfelt tuli jo seuraavalla vuosikymmenellä tunnetuksi myös juuri kansankuvaajana ja ulkoilmamaalarina. (ARS Otava 1989).

Kaukolan harju auringonlaskun aikaan

"Kaukolan harju auringonlaskun aikaan" - Albert Edelfelt 1889 - 1890.

Kaukolan harju

Maisemat valloittivat Edelfeltin taiteen 1890-luvun tietämissä. Vuosina 1889 - 1890 hän maalasi yhden suomalaisen maisemamaalauksen kauneimmista kuvista, Kaukolan harju auringonlaskun aikaan. Maalaus liittyy juhannukseen, sillä alkuinnostuksen aiheeseen hän sai, istuessaan juhannuspäivänä vaimonsa kanssa harjun laella, ihaillen suurenmoista auringonlaskua. Albert Edelfelt koki tuon auringonlaskun siirtämisen maalien ja siveltimien avulla kankaalle hyvin haastavaksi työksi.

"Vaikutelma kestää kaiken kaikkiaan neljännestunnin, silloin kimmeltävät vedet hopeaisina, kultaisina, rubiinin, topaasin ja onyksin väreissä, jatkuvasti muuttaen sekä muotoaan että väriään. Ja kuvata näitä metsäisiä saaria, jotka kaikki ovat tummansinimustia, niin että väliin jää ilmaa, ja saada veden pinta vaakasuoraksi ja useiden virstojen etäisyyshorisonttiin, siitä voi saada harmaita hiuksia."

Kaukolan harjua maalatessaan Edelfeltin isänmaalliset tunnot kietoutuivat yhteen runollisen, mystisviritteisen luonnonelämyksen kanssa. Seitinohut pohjoinen valo rikkoi hämärän ja muunsi järvenselän välkehtiväksi peiliksi, lävistäen lempeästi tyynen yöilman. Edelfelt vangitsi työhönsä suomalaisen luonnon maagisimman hetken, juhannuksen yöttömän yön tunnelmat tavalla, jota kukaan ei ole hänen jälkeensä kyennyt ylittämään. Maalauksesta henkii ajatonta, hiljaista kauneutta, joka pysähdyttää katsojan äärelleen.

Käytössä aallonmurtaja

"Käytössä aallonmurtaja" - Albert Edelfelt 1883.

Suomen taiteen johtohahmo

Tällainen pateettinen maisemamaalaus transponoitiin ilmaukseksi isänmaallisesta, patrioottisesta tunteesta. Maisemamaalauksen ja siihen liitetyn ajatusmaailman taustalla oli Edelfeltin aikaan vielä runebergiaaninen isänmaa-käsitys.

Suurena patrioottina Albert Edelfelt ymmärsi taiteen suuren merkityksen kansalleen. 1880-luvulla Edelfeltistä tuli ikäpolvensa itseoikeutettu johtaja, Suomen taiteen ja kulttuurielämän johtava hahmo ja monessakin suhteessa esikuva nuoremmilleen.

Rahvaan ja kosmopoliitin etäiset välit

Suuren kansan eli rahvaan ja hyvin kultivoidun kosmopoliitin, Albert Edelfeltin välit olivat etäiset. Suuresta kansasta äärimmäisen harvat olivat käyneet Pariisissa ja Edelfeltin mielestä nämä ihmiset eivät tienneet mitään siitä, kuinka menestynyt hän taiteineen maailmalla oli.

Kun Edelfeltille myönnettiin Pariisin maailmannäyttelystä korkein mitali, niin hän sydämistyi siitä, ettei Hämeessä tiedetty maailmannäyttelystä ja mitalista yhtään mitään. Tammelassa oli hiirenhiljaista, eikä kukaan käynyt ylistämään taiteilijaa, joka vei Suomen mainetta maailmalle.

"Niin paljon, kuin Albert Edelfelt maataan ja kansaansa rakastikin, niin yhtä vähän hän suomalaista kansanihmistä ja kansanelämää tunsi. Niinpä hän odottikin Pariisin poskisuudelmia ja imartelua hämäläisten salojen tuvissa ja tölleissä".

Lukeva tyttö

Hyvät ystävät - Berta ja Capi - Albert Edelfelt 1883

Taiteilijan Berta-sisar Capi-koirineen Haikon huvilassa. - Edelfelt vei tämän maalauksensa näyttelyyn Pietariin, ja siellä soma kotikuva lumosi keisarin. Hän halusi oitis saada maalauksen omakseen. Vaikka Edelfelt oli tehnyt maalauksen eräälle englantilaiselle taidekauppiaalle, niin kukapas nyt keisarin pyyntöjä voisi torjua. Englannin kauppias sai tyytyä kopioon ja keisari Aleksanteri III osti maalauksen vuonna 1883.

Haikon puutarhasta

"Haikon puutarhasta" - Albert Edelfelt 1887.


"Adventtienkelit" - Albert Edelfelt.

All Rights Reserved
*Kuva Copyright © Flickr/Pau NG
Photo used with permission.
Pariisitar Virginie

"Pariisitar Virginie" - Albert Edelfelt 1883.

Menestystä ja suosiota naisten parissa

Bertel Hinze on todennut Edelfeltistä laatimassaan elämäkerrassa näin:

"Nainen oli olennainen tekijä hänen elämässään, hänen innoituksensa ehtymätön lähde - ei luonteensa arvoituksellisuuden ja tutkimattomuuden vuoksi, tuskinpa edes persoonallisuuden monitahoisuudenkaan takia, vaan ennenkaikkea siksi, että naisessa ruumiillistui se kauneus ja sulous, jota Edelfelt itse rakasti elämässä ja johon hän taiteessaan pyrki".

Naisväen kanssa Albert Edelfelt tuli toimeen erittäin hyvin. Hän vetosi naisten sydämeen sekä ulkoisella olemuksellaan että loistavilla seurustelutaidoillaan. Jo nuoruudessaan hän oli lähikartanoiden rouvien lemmikki. Nämä lainasivat seurallista, laulutaitoista nuorukaista kotiinsa viihdyttäjäksi, usein jopa päiväkausiksi.

Menestykseen seuraelämässä Edelfeltiä siivittivät hänen runoilijan- ja puhujanlahjansa. Pietarissa edes kuuluisimmat maljapuheiden pitäjät eivät pärjänneet Edelfeltille. Vaikka juhlat usein kestivät läpi yön aamuun asti, Edelfeltin kaunokielinen puhemylly ei hiljennyt ja hän puhui kaikki muut puheiden pitäjät pyörryksiin ja siinä ohessa pyörtyivät myös kauneimmat naiset.

Pariisissa asuessaan Albert Edelfelt oli kaiken aikaa mukana kutsujen ja huvitusten kiihkeässä pyörteessä - puistoissa, kaduilla, tanssiaisissa, kilpa-ajoissa ja teatterinäytännöissä. Pariisissa Edelfeltiä ympäröivät salongit ja salonkitaiteilijat, turkkilaiset divaanit, antiikkihuonekalut ja itämaiset matot - sekä naiset. Maailmanmiehen kiihkeät päivät olivat täynnä eleganttia seurustelua ja varakkaiden pariisitarten liehittelyä.

Seurapiireissä pyöriessään Edelfelt sai myös maalauksia tilaavia asiakkaita. Näille asiakkaille Edelfelt maalasi toiveiden mukaisesti suloisia, sievisteltyjä muoto- ja laatukuvia. Tämä oli aikakauden kaupallista taidetta, sillä taiteilijankin on tehtävä Pariisissakin työtä ja ansaittava elääkseen.

Lady kirjoittaa kirjettä

"Lady kirjoittaa kirjettä" - Albert Edelfelt 1887.

Sukkaa kutova tyttö

"Sukkaa kutova tyttö" - Albert Edelfelt 1886.

Sukkaa kutova tyttö

Sukkaa kutovan tytön Edelfelt maalasi Porvoon Haikossa heinä-elokuussa 1886 amerikkalaisen taidekauppiaan tilauksesta. Teos oli valmistuttuaan nähtävillä taiteilijan yksityisnäyttelyssä Suomen Taiteilijaseuran tiloissa Helsingissä. Åbo Underrättelser -lehden kriitikon mukaan maalaus esitti uusimaalaista talonpoikaistyttöä ja aitoa suomalaista ihmisluontoa. Kuvattu tyttö ei ollut "kaunis tyyppi, mutta taiteilija oli onnistunut hyvin henkilön karakteristiikan toteutuksessa".

Edelfeltin muotokuvat ovat usein miljöömuotokuvia, joissa henkilö esitetään omassa toimintaympäristössään ja luonnollisessa koossa. Sukkaa kutovan tytön voi tulkita maalaistytön miljöömuotokuvaksi, jossa kivikkoinen metsä on lettipäisen tytön arkiympäristö. Maaseudun lapset osallistuivat kodin töihin aikuisten rinnalla. Kaikki aika käytettiin hyödyksi, joten naiset ja tytöt saattoivat kutoa puikoilla jopa kävellessään. Rohkeasti rajatusta sommitelmasta välittyy kohtaamisen hetken tunnelma. Tyttö jatkaa kohta matkaansa. Loppukesän pilvisestä ja karusta maisemasta voi tehdä päätelmiä talonpoikaislapsen elämästä. (Seija Heinänen, Marja-Liisa Rajaniemi - Jyväskylän taidemuseo)

Viuhkatyttö

"Nuori nainen viuhkoineen" - Albert Edelfelt.

Onneton avioliitto

Ennen avioliittoaan Edelfeltillä oli runsaasti naissuhteita, sekä keveämpiä että vakavampia. Vuonna 1888, eli siis kuitenkin reilusti yli 30-vuotiaana, Albert Edelfelt avioitui vapaaherratar Ellan de la Chapellen, jota hän piti "Suomen kauneimpana naisena", kanssa. He olivat tunteneet toisensa jo lapsuudesta saakka. Nuoret olivat tapailleet ranskan tunneilla, konserteissa ja kutsuilla. Kaikkialla heidän ympärillään, niin Helsingissä kuin Pariisissakin, oli kuiskailtu, kuinka kauniita ja kuin toisilleen luotuja he yhdessä olivatkaan. Avioliitosta syntynyt yksi lapsi, poika Erik kuoli vuonna 1910.

Avioliitto oli ilmeisen onneton. Sellaisia "Unelma-Albertia" ja "Unelma-Ellania", jollaisina he näkivät toisensa romanttisesti seurustelun alkaessa, ei ollut olemassakaan. Silti he rakastivat toisiaan, mutta eivät kyenneet keskustelemaan keskenään ja jakamaan ajatuksiaan, heiltä puuttui yhteinen kieli. Kotioloissa salonkien ja parkettilattioiden sankarikavaljeerista kuoriutuikin esille työnarkomaani, joka joko kaiken aikaa oli maalaamassa, tai väliajat puhui siitä. Yllätyksenä korkeaan elintasoon tottuneelle ja katkerasti avioliittoon pettyneelle Ellanille tuli myös se, kuinka köyhä maailmankuulu taiteilija oli.

Fio metsässä

"Fio metsässä" - Albert Edelfelt 1879. Kuva Copyright Bukowskis.

Koivujen alla

"Koivujen alla" - Albert Edelfelt 1881.

Tärkeintä olivat äiti ja maalaustaide

Tärkein nainen Albert Edelfeltin elämässä oli hänen äitinsä, joka oli hänen sydämensä valtiatar. Äiti oli hänen ainoa todellinen ystävänsä, jolle hän saattoi kertoa kaiken. Kaikkien naisten, itse mieltämiensä heikkouksien ja ahdistusten keskellä Albert Edelfelt ajatteli, että vain äiti oli se ihminen, joka saattoi hyväksyä hänet ja ymmärtää häntä. Vain äitiin saattoi luottaa. Albert Edelfeltin vaimo Ellankin huomasi jääneensä ainaisiksi ajoiksi vain toisen naisen asemaan.

Kaiken, elämänsä eri aikoina vallinneen sumuisen humun ja huvittelunkin keskellä Albert Edelfeltille oli selvää se, mikä oli tärkeintä: kaikki tuo keikarointi, maailmanmiehen elkeet, tekopirteä rupattelu, kaikki tuo oli silkkaa roskaa maalaustaiteeseen verrattuna.
Mustissa

"Musta-asuinen nuori nainen" - Albert Edelfelt.

Maitopiika

"Maitoapulainen" - Albert Edelfelt 1889.

Aamutakissa

"Pariisitar aamutakissa" - Albert Edelfelt 1885.

Virginie

"Direktorioajalta" - Albert Edelfelt 1881 - mallina Virginie.

Virginien lumoissa

Pariisissa liikkuessaan Albert Edelfelt hurmasi naisia. Heihin lukeutui varmasti kaunotar Virginie, joka toimi lukuisien Edelfeltin maalausten mallinakin. Näitä maalauksia olivat "Lukeva pariisitar", "Ateljeekohtaus" ja "Sata vuotta sitten"-pastilli.

Albert Edelfeltin mieltymystä nuoriin ja hyvin kauniisiin naismalleihin ja ylellisyyteen kuvastavat lukuisat, loisteliaat muotokuvat nuorista naismalleista. Läheisin kaikista malleista oli Virginie, jota Edelfelt kuvasi milloin divaanilla lueskelevana, milloin ulkona luonnossa, milloin hatutta, milloin hattupäisenä, aina yhtä viehkeänä.

Virginien kasvoilla leikkivä, taiteilijalle suunnattu, flirttaillen kujeileva hymy kertoo paljon heidän väleistään. Albert Edelfeltin ikuistamat, Virginien suloiset piirteet ja ihastuttava hymy jäivät viestittämään aikojen takaa yhden kauniin, vuosikausia kestäneen, suuren rakkaustarinan muistoa.

Hauskanpitoa

"Hauskanpitoa" - Albert Edelfelt 1884.

Ruskeaverikkö

"Ruskeaverikkö" - Albert Edelfelt 1885.

Porvoontyttö

"Porvoon tyttö" - Albert Edelfelt 1895.

Pianon ääressä

"Pianon ääressä" - Albert Edelfelt.

Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä

"Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä" - Albert Edelfelt 1887

Jos sai Albert Edelfelt paljon ylistystäkin, niin monet hänen maalauksistaan saivat myös vastaansa paljonkin kielteistä arvostelua. Kansannaisia, ja erityisesti jos he olivat vanhoja, ei pidetty sopivina taidemaalauksen kohteina.

Ruokolahden eukkojen kohdalla arvostelijoiden ja yleisön pilkka ja ilkeämielisyys pääsi oikein valloilleen. Ei pidetty eukkojen "paviaanikäsistä" saatika rumista rypyistä ja teos määritettiin näiden ymmärtämättömien typerysten toimesta "suomalaisen kansansielun irvikuvaksi".

Tilaajien pettymystä ja taiteilijan onnea

Albert Edelfelt maalasi "Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä" Haikossa syyskesällä 1887. Maalausta varten hän oli tehnyt Ruokolahdella harjoitelmia. Teos oli Suomen valtion tilaustyö. Tilaajilla ei ollut maalauksen suhteen tarkkoja toiveita, ja kun he aikanansa saivat tämän kansanelämänkuvauksen, he pettyivät suuresti. Albert Edelfelt ei kiinnittänyt arvosteluihin pienintäkään huomiota, sillä hänellä oli omassa elämässään menossa suuri vaihe. Hän kihlautui marraskuussa 1887, 33-vuotiaana, vapaaherratar Ellan de la Chapellen kanssa.

Olemme tsuudilaisia

Suomalaisen fysionomian "hirvittävä rumuus" ilmeni eräiden arvostettujenkin taidekriitikkojen mielestä pahimmillaan lyhytnaamaisissa sisäsuomalaisissa, joita he nimittivät "tsuudilaisiksi". Siitä, millaisia suomalaiset tyypiltään olivat, käytiin kulttuuripiireissä ja lehdistössä kiivasta väittelyä.

Suomalaiset jaettiin kahteen ryhmään eli peräti rotuun, rumiin tsuudilaisiin ja kauniisiin, pitkäkasvoisiin ihmisiin, jotka löytyivät ruotsinkieliseltä rannikkoalueelta ja Karjalasta. Tsuudilaisia Suomessa oli siten kapean rannikkokaistaleen ja Karjalan välisellä maa-alalla, joka kattaa yli 90 prosenttia maan pinta-alasta ja väestöstä!

On kuitenkin lisättävä, että käsitteen tsuudilaiset kehitti suomenruotsalainen taidekriitikko, joten ehkäpä hän hieman veti kotiinpäin, sinne rannikoille.

Kesäpäivän veneretki Archipelagossa

"Kesäpäivän veneretki saaristossa" - Albert Edelfelt.
Edelfeltin pikkupatsas miniatyyripuistossa Porvoossa

Porvoon tuomiokirkon kupeessa Vuorikadun kulmassa, pienellä puistoaukealla, sijaitsee Edefeltin patsas. Vuonna 1934 paikalle pystytetty, Ville Valgrenin tekemä rintakuva Albert Edefeltistä kunnioittaa taidemaalaria ja hänen elämäntyötään. Veistoksen takana kallioalueella levittäytyy pieni miniatyyripuisto.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Alexander Ulyanov


Leikkiviä poikia rannalla

"Leikkiviä poikia rannalla" - Albert Edelfelt 1884

Tässä kesäisen heleässä maalauksessa kolme saaristolaispoikaa kuluttaa aikaansa, leikkimällä ja uittamalla pieniä purjelaivoja rantavedessä.

Leikkiviä poikia rannalla on luotu vapaalla, maalauksellisella otteella - siis hyvin päinvastoin, kuin yleensä jähmeiksi ja pimeiksi mielletyt historiamaalaukset. Maalauksen taustalla näkyy rahtialuksia, kaupungin kattoja ja savupiippuja. Maalaus on täynnä valoa, raikkautta ja lapsuuden vapautta ja iloa. Valon suhteen maalaus onkin valotutkielma, valoa ja sen heijastuksia tulvii taivaalla, vedessä, paidalla ja iholla.

Malleina Edelfeltillä oli kaksi haikkolaispoikaa. Sama poika on ollut mallina kummallekin paidattomalle pojalle. Etualan pojan lapaluut törröttävät ja koko olemus on pojilla varsin laiha - tulee tunne, että nälkäkään ei noina aikoina ole ollut kaukana.

Teoksen hankki omistukseensa Venäjän keisarinna Maria Fjodorovna, syntyjään Tanskan prinsessa Dagmar, vuonna 1885. Vuonna 1930 maalauksen osti helsinkiläinen taidekauppias ja häneltä se ostettiin Ateneumiin.

Maalaus on suomalaisten hyvin tuntema ja monille suomalaisille merkittävä ja rakas. Vuonna 2013 Albert Edelfeltin Leikkiviä poikia rannalla äänestettiin Suomen merkittävimmäksi maalaukseksi.

Kaikkein tunnetuimmaksi Albert Edelfelt tuli muotokuvillaan, joita hän maalasi koko uransa ajan. Albert Edelfelt kuoli sydänhalvaukseen Haikossa 18.8.1905, vain 51-vuotiaana. Hän oli ensimmäinen kansainvälisestikin merkittävä suomalainen taiteilija, ja hänen teoksiaan on monien maiden taidemuseoissa. Hienostuneella taiteellaan ja Pariisiin, suureen taidekeskukseen avaamillaan yhteyksillä hän vaikutti voimakkaasti Suomen taiteeseen.

Lähteet
*Marja Kaipainen: Albert Edelfelt - Kuihtumaton ruusutarha
*Valkonen Markku ja Valkonen Olli: Suomen taide
*Sarajas-Korte Salme: Ars Suomen taide
*Yle Uutiset: Albert Edelfeltin Leikkiviä poikia rannalla äänestettiin Suomen merkittävimmäksi maalaukseksi
*Spectrum: Albert Edelfelt
*Yle, Suomen taiteiden tarina: Albert Edelfelt