"Lapsen ruumissaatto" - Albert Edelfelt 1879.
Lapsen ruumissaatto
Ensimmäisen ulkoilmamaalauksensa, "Lapsen ruumissaatto", Edelfelt maalasi Haikossa
syys- ja lokakuussa 1879. Hän pingotti yli kaksimetrisen kankaan rannalla kivien väliin.
Vaikka syystuuli riepotteli maalaria, kylmyys kohmetti kädet ja illan pimeys tuntui
aina tulevan liian pian, Edelfelt työskenteli kuin huumautuneena.
Lapsen ruumissaattoa maalatessaan Edelfelt koki lopultakin löytäneensä sen realismin ja todellisuuden,
joka oli kutsunut häntä unelmienkin keskellä puoleensa jo vuosien ajan.
Tämän maalauksen myötä Edelfelt jätti hyvästit historiamaalaukselle ja siirtyi realismiin.
Albert Edelfeltin Lapsen ruumissaatto on hyvin tärkeä teos Suomen taidehistoriassa, tunteisiin vetoava näkymä Haikon selältä syyskesän sunnuntaiaamuna.
Saaristotalon väki on matkalla kirkolle suurella soutuveneellä. Kauniista säästä huolimatta tunnelma on alakuloinen,
sillä samalla kuljetetaan kuolleen lapsen arkkua kirkkomaalle.
Maalauksessaan Edelfelt on kuvannut henkilönsä runebergilaiseen tapaan melko ihanteellisesti.
Maalaus herätti aikoinaan suurta kiinnostusta sekä ulkomailla, että kotimaassa.
Ulkomailla vastaanotto oli ihailevaa, mutta kotimaassa esiintyi myös säröääniä.
Erityisesti ei pidetty siitä, että lapsen arkku veneessä on asetettu keikkumaan osittain pystyyn niin, että
arkun toinen pää nojaa tuhtoon, toisen pään ollessa veneen pohjalla. Tällainen arviointi
jäi hyvin lyhytaikaiseksi. Jo 1870-luvulla johtavaksi suomalaiseksi taiteilijaksi
kehittynyt Albert Edelfelt tuli jo seuraavalla vuosikymmenellä tunnetuksi myös juuri kansankuvaajana
ja ulkoilmamaalarina. (ARS Otava 1989).
"Kaukolan harju auringonlaskun aikaan" - Albert Edelfelt 1889 - 1890.
Kaukolan harju
Maisemat valloittivat
Edelfeltin taiteen 1890-luvun tietämissä.
Vuosina 1889 - 1890 hän maalasi yhden suomalaisen
maisemamaalauksen kauneimmista kuvista, Kaukolan harju auringonlaskun aikaan. Maalaus
liittyy juhannukseen, sillä alkuinnostuksen aiheeseen hän sai, istuessaan juhannuspäivänä
vaimonsa kanssa harjun laella, ihaillen suurenmoista auringonlaskua. Albert Edelfelt
koki tuon auringonlaskun siirtämisen maalien ja siveltimien avulla kankaalle
hyvin haastavaksi työksi.
"Vaikutelma kestää kaiken kaikkiaan neljännestunnin, silloin kimmeltävät vedet hopeaisina, kultaisina, rubiinin, topaasin ja onyksin
väreissä, jatkuvasti muuttaen sekä muotoaan että väriään. Ja kuvata näitä metsäisiä saaria, jotka kaikki ovat tummansinimustia, niin
että väliin jää ilmaa, ja saada veden pinta vaakasuoraksi ja useiden virstojen etäisyyshorisonttiin, siitä voi saada harmaita hiuksia."
Kaukolan harjua maalatessaan Edelfeltin isänmaalliset tunnot kietoutuivat yhteen runollisen,
mystisviritteisen luonnonelämyksen kanssa. Seitinohut pohjoinen valo rikkoi hämärän ja muunsi
järvenselän välkehtiväksi peiliksi, lävistäen lempeästi tyynen yöilman. Edelfelt vangitsi
työhönsä suomalaisen luonnon maagisimman hetken, juhannuksen yöttömän yön tunnelmat
tavalla, jota kukaan ei ole hänen jälkeensä kyennyt ylittämään. Maalauksesta
henkii ajatonta, hiljaista kauneutta, joka pysähdyttää katsojan äärelleen.
"Käytössä aallonmurtaja" - Albert Edelfelt 1883.
Suomen taiteen johtohahmo
Tällainen pateettinen maisemamaalaus transponoitiin ilmaukseksi isänmaallisesta,
patrioottisesta tunteesta. Maisemamaalauksen ja siihen liitetyn
ajatusmaailman taustalla oli Edelfeltin aikaan vielä runebergiaaninen isänmaa-käsitys.
Suurena patrioottina Albert Edelfelt ymmärsi taiteen suuren merkityksen kansalleen.
1880-luvulla Edelfeltistä tuli ikäpolvensa itseoikeutettu johtaja, Suomen taiteen ja kulttuurielämän johtava hahmo ja monessakin suhteessa
esikuva nuoremmilleen.
Rahvaan ja kosmopoliitin etäiset välit
Suuren kansan eli rahvaan ja hyvin kultivoidun kosmopoliitin, Albert Edelfeltin välit olivat etäiset. Suuresta kansasta äärimmäisen
harvat olivat käyneet Pariisissa ja Edelfeltin mielestä nämä ihmiset eivät
tienneet mitään siitä, kuinka menestynyt hän taiteineen maailmalla oli.
Kun Edelfeltille myönnettiin Pariisin maailmannäyttelystä korkein mitali,
niin hän sydämistyi siitä, ettei Hämeessä tiedetty maailmannäyttelystä ja mitalista
yhtään mitään. Tammelassa oli hiirenhiljaista, eikä kukaan käynyt ylistämään taiteilijaa,
joka vei Suomen mainetta maailmalle.
"Niin paljon, kuin Albert Edelfelt maataan ja kansaansa rakastikin,
niin yhtä vähän hän suomalaista kansanihmistä ja kansanelämää tunsi. Niinpä hän
odottikin Pariisin poskisuudelmia ja imartelua hämäläisten salojen tuvissa ja tölleissä".
Hyvät ystävät - Berta ja Capi - Albert Edelfelt 1883
Taiteilijan Berta-sisar Capi-koirineen Haikon huvilassa. - Edelfelt vei tämän maalauksensa
näyttelyyn Pietariin, ja siellä soma kotikuva lumosi keisarin. Hän halusi oitis
saada maalauksen omakseen. Vaikka Edelfelt oli tehnyt maalauksen eräälle englantilaiselle
taidekauppiaalle, niin kukapas nyt keisarin pyyntöjä voisi torjua. Englannin
kauppias sai tyytyä kopioon ja keisari Aleksanteri III osti maalauksen vuonna 1883.
"Haikon puutarhasta" - Albert Edelfelt 1887.