Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
Kuva sellistä - Copyright © Flickr/The Explorographer
Sellin sisustuksen on museon henkilöstö luonut mahdollisimman aitona, mutta paha erehdys oli mukaan lipsahtanut. Sellin perällä näkyy tyylikäs radio. Vuonna 2016 vanhoja radioita harrastava, 13-vuotias Joey Warchal oli tutustumassa tähän selliin. Hän tunnisti, että radio on Philco A-361, vuodelta 1942. Se ei siten voinut millään olla Caponen sellissä vuonna 1930. Joey oli kaiken lisäksi valmis toimittamaan selliin sinne sopivamman radion, Philco model 76 vuodelta 1929.
Museossa oltiin tietysti tästä kaikesta aluksi erittäin hämmästyneitä ja sitten iloisia. Joey Warchal sai laajaa julkisuutta ja kirjasi näin itsensä historian lehdille.
Kun hänet vietiin tuomari John E. Walshin eteen raastuvanoikeuden rikosjaostoon, hän lausui olevansa syyllinen, koska oletti siten saavansa hyvin lievän tuomion, kenties kolme kuukautta. Tuomari langettikin hänelle siinä samassa yhden vuoden maksimirangaistuksen. Capone ei ollut uskoa korviaan. Näin pidätyksestä vankilaan vientiin oli kulunut tuskin kuusitoista tuntia.
Aluksi Capone vietiin Holmesbaurgin vankilaan. Siellä 1 700 vankia oli ahdettu 600 vangin tiloihin ja se oli maan huonoimpia vankiloita. Muutamaa viikkoa ennen, kuin Capone astui sinne, vangit olivat mellakoineet vastalauseeksi kurjalle ruualle ja raakaotteisille vartijoille, sytyttämällä patjojaan tuleen. Tässä vaiheessa Capone levitti viestiä, että 50 000 dollaria maksettaisiin sille asianajajalle, joka onnistuisi saamaan hänet vapaaksi. Tällaista asianajajaa ei löytynyt, eikä myöskään onnistunut yritys lahjoa Philadelphian aluesyyttäjä, John Monoghan, tarjoamalla tällekin 50 000 dollaria.
Kuva sellistä - Copyright © Flickr/The Explorographer
Al Caponen selli - ja väärä radio
Yllä kuva Al Caponen sellistä. Al Caponen selli on entistetty sellaisena, kuin se oli Caponen aikana. Suhteillaan ja rahoillaan Capone sai selliinsä paljon sellaista, mikä ei tavallisille vangeille kuulunut laisinkaan. Vankilanjohtaja Herbert B. Smith antoi Caponen sisustaa selliään parhaaksi katsomallaan tavalla.Sellin sisustuksen on museon henkilöstö luonut mahdollisimman aitona, mutta paha erehdys oli mukaan lipsahtanut. Sellin perällä näkyy tyylikäs radio. Vuonna 2016 vanhoja radioita harrastava, 13-vuotias Joey Warchal oli tutustumassa tähän selliin. Hän tunnisti, että radio on Philco A-361, vuodelta 1942. Se ei siten voinut millään olla Caponen sellissä vuonna 1930. Joey oli kaiken lisäksi valmis toimittamaan selliin sinne sopivamman radion, Philco model 76 vuodelta 1929.
Museossa oltiin tietysti tästä kaikesta aluksi erittäin hämmästyneitä ja sitten iloisia. Joey Warchal sai laajaa julkisuutta ja kirjasi näin itsensä historian lehdille.
Al Caponen vankilaelämää
Vuonna 1930 Al Capone pidätettiin Philadelphiassa luvattoman aseen hallussapidosta. Capone suhtautui koko pidätykseen huvittuneesti naureskellen, eikä hän varmaankaan heti oivaltanut tilanteen vakavuutta. Mitä ilmeisimmin hän ei tässä tilanteessa myöskään turvautunut pätevimpiin asianajajiinsa, sillä hänelle kävi köpelösti varsin yllättäen.Kun hänet vietiin tuomari John E. Walshin eteen raastuvanoikeuden rikosjaostoon, hän lausui olevansa syyllinen, koska oletti siten saavansa hyvin lievän tuomion, kenties kolme kuukautta. Tuomari langettikin hänelle siinä samassa yhden vuoden maksimirangaistuksen. Capone ei ollut uskoa korviaan. Näin pidätyksestä vankilaan vientiin oli kulunut tuskin kuusitoista tuntia.
Aluksi Capone vietiin Holmesbaurgin vankilaan. Siellä 1 700 vankia oli ahdettu 600 vangin tiloihin ja se oli maan huonoimpia vankiloita. Muutamaa viikkoa ennen, kuin Capone astui sinne, vangit olivat mellakoineet vastalauseeksi kurjalle ruualle ja raakaotteisille vartijoille, sytyttämällä patjojaan tuleen. Tässä vaiheessa Capone levitti viestiä, että 50 000 dollaria maksettaisiin sille asianajajalle, joka onnistuisi saamaan hänet vapaaksi. Tällaista asianajajaa ei löytynyt, eikä myöskään onnistunut yritys lahjoa Philadelphian aluesyyttäjä, John Monoghan, tarjoamalla tällekin 50 000 dollaria.
Al Capone tunnelmoi tenoribanjollaan Madame Tussaudsin Vahakabinetissa - Fisherman's Wharf, San Francisco, USA.
All Rights Reserved
*Kuva - Copyright Wilhelm Y
*Photo used with permission.
Easternin kuritushuone - Eastern State Penitentiary, Philadelphia, USA
Elokuussa Capone sitten siirrettiin kaupungin laajempaan ja paremmin varustettuun Easternin kuritushuoneeseen. Vankila toimi vuosina 1829 - 1971. Kun vankila aikoinaan rakennettiin, se oli suurin ja kallein julkinen rakennus, joka koskaan siihen mennessä oli rakennettu. Vankilasta tuli rakennuksena esikuva 300 muulle vankilalle ympäri maailmaa.Easternin kuritushuonevankila on nykyisin autioitunut ja rapistunut, mutta se toimii museona (National Historic Landmark). Vankilassa käy runsaasti turisteja tutustumassa siihen, millaista vankilassa on muinoin, Caponenkin aikana ollut.
Al Caponen sellin kalustukseen kuului upottava nojatuoli, pöytiä, lamppuja, samettisia pussilakanoita, taidetta seinällä ja 500 dollaria maksanut radiokonsoli, josta selliasukki saattoi kuunnella sikariaan sauhutellen hyvää musiikkia loisteliaan yksityispäivällisensä jälkeen. Yhdeksän kuukauden ajan Capone kutsuikin tätä selliään ikomaksi kodikseen. Työkseen Capone sai Easternissa valita kevyen kirjastonhoitajan toimen.
Tavallisten vankien vierailuajat oli rajoitettu sunnuntaihin, mutta Caponen perheenjäsenet saivat käydä minä päivänä hyvänsä. Capone sai myös käytellä vankilanjohtajan puhelinta, ja hän roikkuikin suuren osan ajastaan soittelemassa alamaailman kollegoilleen, asianajajilleen ja poliitikoille. Luonnollisesti hän johti omaa dynastiaansa puhelimen avulla, soittelemalla luottomiehilleen, joita olivat Jake Guzik ja Ralph Capone.
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Caponen sellistä - Copyright John Delacy
Lahjoituksia ja elämää ihannevankina
Easternin rangaistuslaitoksessa Al Capone osteli avokätisesti vankitovereidensa taide- ja käsityöesineitä ja lähetteli niitä ystävilleen joululahjoiksi. Häneltä jouduttiin vankeusaikanaan leikkaamaan nielurisat, ja operaation tehnyt, Philadelphian osavaltion vankilalautakunnan tarkastajiin kuulunut tohtori Herbert M. Goddard tunsi rajatonta ihailua potilastaan kohtaan. Hän ei tahtonut osata löytää kylliksi ylistäviä sanoja:"Seitsemän vuoden aikana tässä työssäni en ole kertaakaan kohdannut niin lauhkeasti asennoituvaa vankia, niin reipasta ja sopeutuvaa. Hän hoitaa työnsä huolella ja korkeaa älykkyyttä osoittaen. Hänellä on aivoja. Hän olisi menestynyt missä vain, voinut tehdä mitä vain. Hän on ollut ihannevanki. En pysty arvioimaan summaa, jonka hän on pannut lahjoituksiin. Tietenkään emme voi vaatia selvitystä siitä, mistä rahat ovat tulleet. Hän toimii rikosten piirissä. Hän myöntää sen. Minulle ei kuitenkaan kenenkään pidä tulla sanomaan häntä pahaksi nyt kun olen tavannut hänet useat kerrat viikossa kymmenen kuukauden ajan..."
Al Capone tunnelmoi tenoribanjollaan Madame Tussaudin Vahakabinetissa - Fisherman's Wharf, San Francisco, USA.
All Rights Reserved
*Kuva - Copyright Stan-the-Rocker
*Photo used with permission.
Parturintuoli nykyisin rappiolla ja raunioina olevassa Easternin kuritusvankilassa.
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright Sandy Horvath-Dori
Roses of Picardy
Al Caponen lempikappale oli Roses of Picardy, jonka hänelle soitti lukemattomia kertoja pianisti Jack Woodford. Roses of Picardy oli se laulu, jonka Al Capone halusi aina kuulla. Laulu on kuuluisa brittiballadi vuodelta 1916.Laulun kaihoisa surumielisyys kosketti ja liikutti Al Caponen sisintä. Ensiksikin, Al Capone oli perusluonteeltaan melankoliaan taipuvainen. Toisekseen, hän tunsi aina jonkinlaista murhemieltä tajuten, että kaikesta menestyksestä huolimatta kaikki hänen elämässään ei tulisi päättymään hyvin. Al Capone näki itsensä traagisena hahmona elämän näyttämöllä.
Pianisti kirjoitti muistelmissaan "My Years with Capone: 1924 - 1926", että hän osasi soittaa laulun ainakin 9 000 eri tavalla. Mutta Al Capone halusi kuulla aina saman, tietyn version.
Al Capone itse soitti tenoribanjoa ja mandoliinia. Alcatraziin hän perusti vankilaorkesterinkin.
Hän rakasti musiikkia ja vapaudessa eläessään hän vieraili säännöllisesti oopperassa.
Fats Waller oli yhdysvaltalainen jazzpianisti, laulaja, säveltäjä ja koomikko. Wallerin tekniikalla oli suuri vaikutus myöhemmän sukupolven pianisteihin.
Eräänä iltana Fats Waller oli päättänyt esiintymisensä Sherman-hotellissa ja oli pihalla poistumassa, kun hän tunsi revolverin piipun kyljessään. Fats Waller kaapattiin aseella uhaten ja kuljetettiin mustalla limusiinilla Al Caponen juhlapaikalle, ylelliseen salonkiin. Siellä hänet ohjattiin pianon ääreen ja käskettiin soittaa.
Aina välillä Fats Waller ja Al Capone nauttivat määrättömästi hyviä ruokia ja juomia. Loppujen lopuksi, ehkäpä Fats Waller ei lopulta pannut kaappaamistaan hirveästi pahakseen, sillä hän jätti juhlat useita tuhansia dollareita rikkaampana.
Iseasiassa kidnappaus pelasti pianistin jälkipyykiltä, sillä jos hän olisi soittanut gangstereiden tilaamana ja palkkaamana, olisi siitä seurannut vääjäämättä joutuminen FBI:n kuulusteluihin ja selvittelyihin. Tämä jäikin Fats Wallerin ainoaksi esiintymiseksi Al Caponelle.
Fats Waller oli yhdysvaltalainen jazzpianisti, laulaja, säveltäjä ja koomikko. Wallerin tekniikalla oli suuri vaikutus myöhemmän sukupolven pianisteihin.
Kolmipäiväiset syntymäpäiväjuhlat jazzin lumoissa
Al Capone oli myös intohimoinen jazzin ystävä. Hänen suuria ihanteitaan jazzin saralla oli legendaarinen pianisti Fats Waller (1904 - 1943). Erään kerran Fats Waller oli soittamassa Al Caponen kolmipäiväisiksi venyneissä syntymäpäiväjuhlissa. Elettiin vuotta 1926 ja Al Capone täytti 27 vuotta. Ihan sattumalta Waller ei paikalle tullut. Hän oli syntymäpäivälahja "pojilta".Eräänä iltana Fats Waller oli päättänyt esiintymisensä Sherman-hotellissa ja oli pihalla poistumassa, kun hän tunsi revolverin piipun kyljessään. Fats Waller kaapattiin aseella uhaten ja kuljetettiin mustalla limusiinilla Al Caponen juhlapaikalle, ylelliseen salonkiin. Siellä hänet ohjattiin pianon ääreen ja käskettiin soittaa.
Aina välillä Fats Waller ja Al Capone nauttivat määrättömästi hyviä ruokia ja juomia. Loppujen lopuksi, ehkäpä Fats Waller ei lopulta pannut kaappaamistaan hirveästi pahakseen, sillä hän jätti juhlat useita tuhansia dollareita rikkaampana.
Iseasiassa kidnappaus pelasti pianistin jälkipyykiltä, sillä jos hän olisi soittanut gangstereiden tilaamana ja palkkaamana, olisi siitä seurannut vääjäämättä joutuminen FBI:n kuulusteluihin ja selvittelyihin. Tämä jäikin Fats Wallerin ainoaksi esiintymiseksi Al Caponelle.
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright Nicolas Raymond
Al Caponen ihana selli - oma koti kullan kallis
Al Caponen sellistä näkee heti, että sen asukas rakastaa ylellisyyttä ja taidetta. Myös idealistinen periaate siitä, että "oma koti on kullan kallis", käy hyvin ilmi. Koti se on pienikin koti ja vankilassakin. Kaukana on kavala maailma ja tässä omassa, eristäytyneessä "turvapaikassaan" Al Capone saattoi kuunnella radiosta mielivalssejaan.Tässä sellissään Al Capone vietti yhdeksän kuukautta elämästään. Hän täytti aikaansa parhaan kykynsä mukaan erilaisilla virikkeillä ja harrastuksilla. Hän lukikin paljon hyvää kirjallisuutta, mm. Napoleon Bonaparten elämäkerran.
Al Capone - Robin Hood sellissään
Täältä sellistään Al Capone teki myös lahjoituksia erilaisille, köyhille ihmisille vankilan ulkopuolelle. Hän lahjoitti rahaa eräiden vankien perheille ja lastensairaalalle hän lahjoitti 1 500 dollaria. Eräs kahdeksan lapsen äiti oli häätöuhan alla maksamattomien vuokrien vuoksi, ja tälle äidille Al Capone lähetti 200 dollaria. Hän myös maksoi erään toisen naisen sairaalalaskut ja tarjosi tämän naisen aviomiehelle töitä! Tämä tarjous tuli kuitenkin torjutuksi kiitosten kanssa, koska kukaan ei tiennyt, millaisesta työstä olisi ollut kysymys.Al Capone harrasti koko elämänsä ajan hyväntekeväisyyttä. Monen tutkijankin mielestä Al Capone koki olevansa nykypäivän Robin Hood. Toki nämä anteliaat toimet kasvattivat Al Caponen suosiota sellaisten ihmisten joukossa, joilla ei mennyt hyvin. Samalla virkamiehet, jotka kohtelivat näin "hyväntahtoista" ihmistä kaltoin, saattoivat saada osakseen paheksuntaa.
Lähteet
A Smile And A Gun: Al Capone's Favorite Song
Independent: First encounters: When Fats Waller met Al Capone
Wikipedia: Fats Waller
Nolan Moore: Al Capone Wrote A Love Song In Alcatraz
The Mitchell Beazley: Kuka teki mitä
Times News: Milk expiration dates, courtesy of Al Capone
TV1 Yle 23.3.2013: Kiehtova maailma: Amerikan valtatie 66
Hemmings Daily: Al Capone Cadillac sells for $341,000 at RM St. John's
Ocean View Publishing: Al Capone at Alcatraz
John Kobler: Al Capone
Tekniikan Maailma: Al Caponen panssaroitu Cadillac vaihtoi omistajaa
Turun Sanomat, Teemu Holmi: Chicagossa puhaltavat raikkaat tuulet