Tunturisuden sivut
Alcatraz
Kuvassa yllä Alcatraz elokuussa 2015 lintuperspektiivistä.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä elokuu 2015 - Copyright © Flickr/Dennis Jarvis


Robert Franklin Stroud

Robert Franklin Stroud (28.1.1890 Seattle, Washington - 21.11.1963 Springfield, Missouri), "Alcatrazin lintumies"

Alcatrazissa tuomiotaan kärsineistä Alcatrazin lintumieheksi ("Birdman of Alcatraz") kutsuttu Robert Stroud on ollut yksi Yhdysvaltain pahamaineisimmista rikollisista. Sitä on vaikeaa uskoa, kun katsoo kuvasta avoimin silmin ja vakuuttavan rehdisti katselevaa, leppeästi hymyilevää miestä. Mutta kuvakinhan voi valehdellakin enemmän, kuin tuhat sanaa.

Robert Stroud koki ankean lapsuuden ja karkasi kotoaan maailmalle 13-vuotiaana. Kai ainut oppi, jonka hän isältään ennätti saada, oli se, että jos joku lyö sinua, niin sinun on lyötävä vielä lujempaa takaisin. Tätä periaatetta Robert Stroud noudattikin jo lapsuudessaan, ja hän kykeni voittamaan itseään viisi vuotta vanhemman päällekarkaajan. 18-vuotiaana hän vaikutti sutenöörinä eli parittajana Alaskassa. Siellä hänen työuransa jäi varsin lyhyeksi ja se olikin samalla viimeinen työ, jota Stroud teki vapaana miehenä. Sillä seuraavana vuotena hän siirtyi vankilan muurien sisäpuolelle, viettäen siellä koko loppuelämänsä, luokiteltuna äärimmäisen vaaralliseksi sekä muille vangeille, että vartijoille.

Tämä edellä mainittu seuraava vuosi oli vuosi 1909, jolloin Robert Stroud sai ensimmäisen pitkän vankeustuomionsa ja se tuli taposta. Tapaus oli sellainen, että Alaskassa eräs baarimikko ei kyennyt maksamaan sutenöörinä työskennelleen Robert Stroudin hänelle toimittaman prostituoidun palveluksista. Tästä suuttuneena Stroud muitta mutkitta surmasi ampumalla baarimikon. Toiset historioitsijat esittävät, että baarimikko pahoinpiteli prostituoidun, ja tämä oli syynä tappoon. Tapettuaan miehen, Stroud otti tämän lompakosta summan, joka riitti korvaamaan sekä hänen että prostituoidun palkkiot. Mutta ei yhtään enempää, silllä ei ollut kyse ryöstöstä. Tämä tappo vei 19-vuotiaan Stroudin vankilaan, kärsimään 12 vuoden rangaistusta.

Vankilassa Robert Stroudin käytös oli äärimmäisen väkivaltaista. Hän yritti tyhjätä vankilan apteekin narkoottisista aineista väkivalloin ja uhkailuin ja puukotti siinä lomassa erästä vankia rintaan, tapellen välillä siellä ja tuolla. Vuonna 1916 hän surmasi näissä kahinoissa vanginvartijan. Surmatyö tapahtui vankilan ruokasalissa puukottamalla, noin 1 100 muun vangin silmien edessä. Tosin, eräiden historioitsijoiden mukaan mitään puukkoa ei ollut, vaan surmatyö tapahtui paljain käsin. Stroud oli isokokoinen ja väkivahva mies. Surmatyön edellä vanginvartija Andrew F. Turner moitti Robert Stroudia pienestä rikkeestä. Tämä rike olisi saattanut johtaa siihen, että Robert Stroud ei olisi saanut tavata nuorempaa veljeään, jota hän ei ollut nähnyt kahdeksaan vuoteen. Tästä raivostuneena Robert Stroud surmasi vartijan.

Tämän jälkeen Robert Stroud jo tuomittiinkin hirtettäväksi. Hänen äitinsä lähetti tässä vaiheessa poikansa puolesta loputtomiin armon anomuksia, jotka johtivat siihen, että vuonna 1920 presidentti Woodrow Wilson kumosi kuolemantuomion, ja muutti sen elinikäiseksi vankeusrangaistukseksi. Vankilanjohtaja määräsi täydellisesti muiden ihmisten kanssa toimeen tulemattoman Stroudin eristysselliin koko tuomion ajaksi. Vankeutta ja eristystä kestikin tämän jälkeen koko Stroudin loppuelämä.

Ornitologin henkilökohtainen hygienia petti - mutta tutkimukset jatkuivat lintujen ulosteryöpyissä

Vuonna 1920 Robert Stroud löysi Kansasissa, Leavenworthin vankilan pihalta kolme loukkaantunutta varpusta, jotka hän otti hoiviinsa. Tästä alkoi lintumiehen ura. Jo ennen Stroudia vangit olivat joskus saaneet hankkia selliinsä seurakseen kanarialinnun, mutta Stroudin tapauksessa lintujen kanssa touhuilu siirtyi ihan uusiin sfääreihin.

Lintumiehen ura mahdollistui siksi, että juuri samaan aikaan vankilan johtoon tuli uusi mies. Hän halusi antaa suurelle yleisölle kuvan uudistuneesta vankilasta, jossa kasvatettiin vangeista yhteiskuntakelpoisia jäseniä. Tämän julkikuvan luomisessa Robert Stroud oli vankilan johdolle mitä mainioin mallitapaus. Niinpä Stroudille toimitettiin kaikkea sellaista tarpeistoa, kuten häkkejä ja kemikaaleja, joita hän tarvitsi lintujensa kanssa.

Robert Stroud kasvatti, tutki ja möi lintuja, opiskellen siinä ohessa ihan ornitologiksi. Seuraavien vuosien aikana hän kasvatti sellissään (ja sittemmin kahdessa sellissään) lähes 300 kanarialintua. Linnut saivat lentää vapaasti ja siivo sekä sellissä että tutkijan olemuksessa oli kamala. Kaikki paikat olivat täynnä lintujen ulosteita, joita oli roiskunut ornitologin yllekin - mutta olihan kysymys tieteen tekemisestä, ja uhraukset kuuluivat asiaan.

Vankilan henkilökunta katsoi tässä vaiheessa tällaista menoa luonnollisestikin hyvin tyytymättömänä. Jossakin vaiheessa vankilanjohto oli jo valmis siihen, että lintututkimukset perutaan ja lopetetaan. Robert Stroud sai tällöin kirjeenvaihtoystävänsä, Indianassa asuvan naispuolisen lintututkijan, Della Mae Jonesin avulla tapauksensa lehtien palstoille. Lintumiehen koko julkitullut tarina herätti Amerikassa tuolloin valtavaa kiinnostusta. Hänestä tuli oman aikansa superjulkkis ja hän sai aikaan todellisen mediavyöryn.

Nopeasti kerättiin vetoomus, jonka allekirjoitti 50 000 ihmistä ja tämä vetoomus luovutettiin presidentti Herbert Hooverille. Seurauksena oli, että Robert Stroud sai, ei vain jatkaa tutkimuksiaan, vaan lintujaan varten käyttöönsä vielä toisenkin sellin. Hän kirjoitti siinä ohessa tutkimuksen kanarialinnuista (Diseases of Canaries, 1933). Tämä tutkimus salakuljetettiin ulos vankilasta ja siitä tuli kirjana suuri myyntimenestys. Stroud kirjoitti toisenkin kirjan (Stroud's Digest on the Diseases of Birds, 1943), ja hän kehitteli jopa lääkkeitä erilaisiin lintujen sairauksiin.

Kanarialinnut

Lintumiehen tutkimat kanarialinnut, tieteelliseltä nimeltään Serinus canaria forma domestica, ovat lemmikkilintuina pidettäviä. Leavenworthin vankilan vierailijat saivat käydä katsomassa Robert Stroudin lintusellejä ja tällöin Stroudilla oli mahdollisuus myös myydä lintujaan näille ihmisille. Stroud ei suinkaan pitänyt kaikkia näin saamiaan rahoja itsellään, vaan hän toimitti osan rahoista puutteessa elävälle äidilleen.

Robert Stroud oli äärettömän työllistetty lintututkimuksensa kanssa, koska hän joutui myös vastailemaan lukemattomiin kirjeisiin ja muihin kyselyihin. Työllistetty oli myös vankilan henkilökunta. Yhden vankilavirkailijan piti käytännössä toimia ikäänkuin Stroudin sihteerinä ja selvitellä kaiken aikaa vain hänen kirjeenvaihtoaan, koska jokainen kirje piti tarkistaa, lukea, hyväksyä ja vielä kopioidakin.

Robert Stroudin ajatelmia

"Muistuta itseäsi aina siitä, että olet yhtä hyvä, kuin jokainen muukin hengittävä ihminen; sinulla on kaksi kättä ja aivot ja vain vähän aikaa niiden käyttämiseen. Mutta se riittää, kenelläkään ei ole enempää. Ja jos harjoitat niitä, voit saavuttaa kaiken, mihin pyrit. Mutta jos tuhlaat taitojasi, petät vain itseäsi." - Robert Stroud

"Vankilassa on kahdenlaisia asioita, joista miehen ei tulisi koskaan tuntea huolta ja murhetta. On sellaisia asioita, joille voit tehdä itse jotakin - ja on sellaisia asioita, joille et mahda mitään. Älä huolehdi niistä asioista, joille voit tehdä jotakin, vaan tee ne! Näin tehdessäsi sinulle ei jää laisinkaan aikaa huolehtia niistä asioista, joille et voi mitään!" - Robert Stroud
Pika-avioliitto postin kautta

Della Mae Jones ja Robert Stroud ystävystyivät niin, että Della Mae Jones muutti vuonna 1931 vankilan lähelle ja alkoi kaupitella ja myydä Stroudin kehittämiä lintulääkkeitä. Kaikki tahot eivät ole olleet laisinkaan vakuuttuneita näiden lääkkeiden tehosta.

Vankilan johto kyllästyi lopulta kaikkeen siihen levottomuuteen, mitä Stroudin lintututkimukset saivat aikaan, ja siksi alettiin valmistella miehen siirtoa pois Leavenworthista. Kirjansa hyvin lukenut ja älykäs Robert Stroud sai tällöin selville, että Kansasissa naimisiin mennyttä miestä ei voitaisi siirtää muualle. Niinpä hän meni pika-avioon, valtakirjalla, Della Mae Jonesin kanssa. Tämä avioliitto jäi laadultaan varsin kirjalliseksi, eikä edennyt fyysisesti koskaan edes suudelman tasolle.

Robert Stroudin äiti vastusti jyrkästi tätä avioliittoa, koska hän katsoi, että naiset eivät sovi hänen pojalleen vaan aikaansaavat vain vahinkoa. Koko ikänsä poikaansa tukenut ja tälle ehdonalaista vapautusta vaatinut äiti kääntyi jyrkästi poikaansa vastaan, muutti Leavenworthista muualle, eikä ollut enää ennen kuolemaansa missään tekemisissä poikansa kanssa.

Ornitologisten tutkimusten pikainen loppuminen

Robert Stroud teki lintujensa kanssa Leavenworthissa myös muita, patologisia tutkimuksia ja hän saavutti melkomoista suosiota myös ornitologien parissa. Lintututkimuksiin kului aikaa yli 20 vuotta. Muut vangit vihasivat häntä, koska hän saattoi nauttia erityisvapauksista.

Sitten saatiin yllätyksenä selville, että Robert Stroud hartaan tiedemiehen työnsä ohessa tislaili sellissään, lintulaboratoriossaan myös viinaa.

Tämä havainto oli vankilan johdolle hyvin mieluisa, sillä näin saatiin hyvä syy siirtää Robert Stroud lopultakin muualle. Eikä siirron kanssa todellakaan aikailtu!

Robert Stroudille annettiin aikaa valmistautua lähtöön tasan 10 (kymmenen) minuuttia. Tämän kymmenen minuutin jälkeen hänet passitettiin Alcatraziin. Robert Stroud joutui näin jättämään ikiajoiksi kaikki rakkaat lintunsa, jotka postitettiin myöhemmin pikapakettina hänen veljelleen. Vankilassa huokaistiin raskaasti helpotuksesta, kun lintusirkuksen aika lopultakin oli ohi.

Robert Franklin Stroud

Robert Stroudin selli Alcatrazissa.

Lintumies Alcatrazissa

Vankina numero #594 Robert Stroud vietti Alcatrazissa 17 vuotta - vuodesta 1942 vuoteen 1959. Siitä ajasta kuusi vuotta hän vietti täydellisessä eristyksessä ja yksinäisyydessä D-sellissä ja yksitoista vuotta vankilan sairaalassa. Tänä aikana hän mm. kirjoitti tutkimuksiaan Yhdysvaltain vankilajärjestelmästä. Hän sai myös käyttää vankilan kirjastoa ja hän opiskeli myös lakiakin. Hänellä tuntui olevan kiinnostusta kaikkeen, ja on vaikeaa keksiä, mitä hän ei olisi opiskellut.

Psykiatrisissa tutkimuksissa Robert Stroud määritettiin psykopaatiksi, jonka älykkyysosamäärä oli huippukorkea, 134. Robert Stroud oli huippuälykäs ja vain 2 % populaatiosta saavuttaa hänen kanssaan saman ÄO:n. Normaali ÄO on 100 ja esimerkiksi 68%:lla suomalaisista on normaali älykkyysosamäärä.

Vuonna 1959 Robert Stroud heikentyneen terveytensä vuoksi siirrettiin Alcatrazista liittovaltion vankisairaalaan Springfieldiin, Missouriin, jossa hän oli kuolemaansa vuoteen 1963 saakka. Hän oli siten vankilassa elämänsä "viimeiset" (siis lähes kaikki) 54 vuotta, niistä 42 vuotta eristysvankeudessa ja yksinäisyydessä.

Yhtenä syynä siihen, että Robert Stroud ei sopeutunut muiden vankien yhteiseloon, on pidetty sitä, että hän oli homoseksuaali. Homoseksuaalina muut vangit ja henkilökunta pitivät häntä vaarallisena, sillä hän oli tilaisuutta etsivä ja väkivaltainen saalistaja (vankikielessä "wolf" eli susi). Robert Stroud oli hyvin väkivaltainen mies, jonka sisältä kumpusi sokea viha kaikkia muita - paitsi lintuja kohtaan. Hän ei suinkaan ollut mikään rakkautta etsivä, vaaraton herrasmies, mitä olisi voinut odottaa korkean ÄO:n omanneelta lintututkijalta ja ihmiseltä, joka opiskeli elämänsä viimeiset vuodet ranskaa.

Burt Lancaster

Burt Lancaster lintumiehenä tekemässä laboratoriokokeitaan.

All Rights Reserved
*Kuva - Copyright © Flickr/Bob Lovelock


Elokuva: Alcatrazin vanki

Lintumiehen elämästä on tehty tosipohjainen elokuva, John Frankenheimerin ohjaama Alcatrazin vanki (Birdman of Alcatraz/USA 1962). Lintumiestä, eli pääosaa elokuvassa esittää Burt Lancaster ja hänen roolisuoritustaan tässä elokuvassa on sanottu yhdeksi Burt Lancasterin uran hienoimmista. Tämähän on sikäli jopa yllättävää, että Burt Lancaster on yleensä tullut tunnetuksi ihan toisentyyppisten elokuvien, kuten westernien kovaotteisena sankarina.

Burt Lancaster kävi elokuvan tekemisen aikoina tapaamassa Robert Stroudia. Keskusteluissa hänellä oli varmastikin harvinaislaatuinen tilaisuus nähdä itse, millainen oli se henkilö, jota hän elokuvassa esitti.

Päätössanat

Robert Stroud eli vielä elokuvan valmistuttua, mutta hänen ei koskaan sallittu katsoa itsestään kertovaa elokuvaa.

Robert Stroudia kutsutaan Alcatrazin lintumieheksi, vaikka hän ei enää Alcatrazissa saanut omistaa minkäänlaista lemmikkiä ja hän teki kaikki lintututkimuksensa Leavenworthin vankilassa. Syyksi tällaiseen ihmeellisyyteen on sanottu sitä, että Leavenworth ei kuulosta niin hyvältä - Alcatraz kuulostaa paljon paremmalta.

Robert Stroudista annettua synkkää kuvaa on yritetty muuttaa myönteisemmäksi, sekä hänen viimeisinä elinvuosinaan, että sen jälkeenkin. Robert Stroudin elämän loppuvuosien aikana suuret määrät ihmisiä pyrki siihen, että hänet olisi pitänyt vapauttaa vankilasta.

Tuhannet lintujen ystävät perustivat komitean "Committee to Release Robert F. Stroud", jonka puitteissa he vuosien ajan ajoivat Stroudin vapautusta. Joku vaikutusvaltainen, John F. Kennedyä lähellä ollut tuomari yritti puhdistaa Stroudin mainetta, esittäen, että tämä ei enää ollut vaarallinen yhteiskunnalle. Presidenttienkin luona Stroudin vapautta anovat vierailivat, mutta nämä yritykset eivät johtaneet mihinkään. Pahimpana kantona kaskessa oli se, että Stroud oli surmannut liittovaltion vanginvartijan - teko, joka ei voinut olla missään olosuhteissa anteeksiannettavissa.

Robert Stroudista on sanottu, että hän on paras esimerkki Yhdysvaltain vankeinhoitolaitoksen historiassa sellaisesta vangista, joka on vankilassa ollessaan itseopiskelun kautta saavuttanut merkittävän sivistyksen. Hänestä on myös sanottu, että hän on täydellisin esimerkki siitä, kuinka vankila sittenkin voi muuttaa pahimmankin ihmisen hyväksi. Vaikka siihen menisikin koko ihmisikä.

Lähteet
*The Mitchell Beazley: Kuka teki mitä
*San Francisco - Alcatraz: Cellhouse - Battle of Alcatraz
*http://www.alcatraz101.com/ - ALCATRAZ FACTS AND FIGURES
*Wikipedia: Robert Stroud
*Yle Teema: Alcatrazin vanki
*Murderpedia: Robert Stroud
*http://www.alcatrazhistory.com/stroud.htm
Alcatraz
*** tunturisusi.com linkit ***