Alkemia
ALKEMIA - KULTAA, ELÄMÄN ELIKSIIRIÄ JA VIISASTEN KIVI

Alkemia on salatiedettä, jonka avulla on yritetty muuttaa epäjalot metallit kullaksi. Kullan valmistuksen ohella alkemian peruspyrkimyksiä ovat olleet löytää taikka kehittää elämän eliksiiri, jonka avulla olisi voitu elää vaikkapa ikuisesti. Myös viisasten kiven löytäminen on ollut alkemistien tavoittelema asia.

Alkemia

Sana alkemia johtuu tieteen arabiankielisestä nimestä alkimia, joka puolestaan juontuu metallivaluseosta tarkoittavasta, kreikkalaisesta sanasta chyma - tai toisen käsityksen mukaan egyptiläisestä sanasta khem, "musta maa" eli Egypti. Sanalla kemia on sama alkuperä, sen alusta vain puuttuu al.

Länsimainen alkemia on saanut alkunsa ensimmäisellä vuosisadalla Egyptissä. Se on perustunut kreikkalaisten filosofien luonnontieteellisiin oppeihin. Näitä suuria kreikkalaisia, alkemian syntyyn vaikuttaneita filosofeja on ollut Empedokles (492 - 432 eaa.) Hänen teoriansa kaikkeuden synnystä perustuu neljään klassiseen alkuaineeseen, tuleen, veteen, ilmaan ja maahan. Myös Aristoteles (384 - 322 eaa.) on ollut näiden neljän peruselementin esittelijä ja hänkin on yksi suurista alkemian tiennäyttäjistä.

Alkemia

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Wellcome Collection


Aristoteleen oppien innoittama transmutaatio

Alkemistien ajatus siitä, että kultaa voitaisiin tehdä vaikkapa lyijystä, ei ollut ihan alkemistin hatusta vedetty, vaan se perustui Aristoteleen tieteellisiin käsityksiin.

Aristoteles oli varmasti hengen jättiläinen ja nero, mutta virheellisiäkin ajatuksia hän esitti. Hänen mukaansa neljän, klassisen alkuaineen lisäksi oli olemassa neljä aineen perusominaisuutta: kuumuus, kylmyys, kuivuus ja juoksevuus (kosteus). Aristoteleen mukaan jokainen neljästä perusaineesta oli kahden ominaisuuden yhistelmä. Tuli oli kuuman ja kuivan, ilma kuuman ja juoksevan, vesi kylmän ja juoksevan sekä maa kylmän ja kuivan yhdistelmä.

Aristoteleen mukaan kumpikin aineen ominaisuuksista voi muuttua vastakohdakseen ja muuttaa näin elementin ihan toiseksi. Näin oli mahdollista saada ilmasta vettä, kun kuuma muuttui kylmäksi.

Tätä Aristoteleen ajattelua alkemistit sovelsivat ajattelemalla niin, että olisi luonnollista, että myös kaikki metallit voitaisiin muuntaa toisiksi. Tätä tapahtumaa kutsutaan transmutaatioksi.
Alkemia

Alkemian suurin tavoite - pajan ja laboratorion avulla ihmisen täydellisyyteen ja sielun vapautumiseen

Helleenien suurten filosofien teoriat ja ajatukset kehittyivät käytännön alkemiaksi egyptiläisten metallityömiesten ja -mestareiden pajoissa. Alkuvaiheissa pajoissa taivuteltiin kultajäljitelmiä, jotka oli aikaansaatu muita, halpoja metalleja kullanvärisiksi sävyttelemällä. Kaikella kunnioituksella alkemisteja kohtaan on pakko heti todeta, että koskaan ei tämän pidemmälle päästykään. Kultaa ei lyijystä saatu, vaikka sitä ainakin 1500 vuotta, tai pidempäänkin yritettiin.

Alkemistien pyrkimykset eivät jääneet vain aineellisiksi. Alkemisteiksi varmasti valikoitui viisaita ja syvälliseen henkiseen ajatteluun ja pohdiskeluun kykeneviä miehiä. Jo kuvaillessaan kokeitaan, joiden tavoitteina oli aikaansaada epäjaloista metalleista kultaa, he käyttelivät usein idän mystisten uskontojen terminologiaa. Tämä kuvasteli sitä, että heidän tarkoituksenaan ei ollut vain tehdä kultaa, vaan taustalla oli ihmisen kaipuu täydellisyyteen ja sielun vapauttamiseen kaikesta aineellisuudesta ja ruumiista.

Kaikki metallit saavuttavat maahan jäädessään lopultakin alkemistien mukaan täydellisyyden, ja muuttuvat kullaksi. Tätä prosessia alkemistit vain yrittivät jouduttaa.

Alkemia on hermeettistä tiedettä

Egyptiläinen jumala Hermes Tristegistos on eurooppalaisten alkemistien mukaan kirjoitanut teoksen, jonka mukaisesti alkemia on hermeettistä tiedettä. Jumalan nimi on säilynyt tässä termissä hermeettinen, joka tarkoittaa hermeettisesti eli ilmanpitävästi suljettua.

Alkemistien mukaan kaikki tutkimuslaitteet oli suljettava, jotta voitiin estää aineiden haihtuminen. Hermeettinen alkemia on käsitteiden syvällistä merkitystä tutkiva tiede.

Alkemia ja transmutaatio laajimmillaan

Alkemiassa ei tavoitella vain kultaa transmutaation avulla. Päämäärinä voivat olla edellä mainittujen täydellisyyden ja vapauden ohella pyrkimys sairaudesta terveyteen taikka henkisestä rikkinäisyydestä eheyteen. Saavuttaessaan lopullisen päämääränsä, eli transmutaation kautta kullan, alkemisti tavoittaa samalla myös taivaallisen viisauden, valaistumisen ja mielenrauhan. Hän on kaiken olevaisen yläpuolella, kauneuden keskellä siellä, missä ovat jumalat ja enkelitkin - ja ymmärtää syvimmätkin salaisuudet. Voisi sanoa niinkin, että vaikka alkemistit pyrkivätkin saavuttamaan kullan, ei se sittenkään ollut kaikkein tärkeintä - vaan tärkeintä oli se, että kullan tavoittelu oli mahdollista - eli matkalla olo.
Alkemia
Alkemia

Kuvassa japanilaisen mangasarjan Fullmetal Alchemist fani. Vuosina 2001 - 2010 julkaistu sarja kertoo alkemistiveljeksistä, jotka etsivät viisasten kiveä.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva tytöstä yllä - Copyright © Niccolò Caranti
*Kuva kerroskattilasta alla - Copyright © Rebecca Siegel


Maria Juutalainen - egyptinjuutalainen (noin 100-luvulla jaa.)

Miehet ovat hallinneet enemmistönä alkemian maailmaa, mutta myös naisia on ollut alkemisteina. Ensimmäinen heistä oli Maria Juutalainen (engl. Mary the Jewess - myös Maria the Prophetess tai Maria the Hebrew), joka eli muinaisessa Egyptissä, noin ensimmäisellä vuosisadalla jaa. Kaiken kaikkiaan häntä pidetään ensimmäisenä, läntisessä maailmassa tunnettuna alkemistina.

Maria oli ihan ensimmäisiä, alkemiasta kirjoittaneita alkemisteja. Hän myös opetti alkemiaa Aleksandrian akatemiassa. 900-luvulla elänyt islamilainen tiedemies Ibn al-Nadim luki Marian kaikkien aikojen 52 merkittävimmän alkemistin joukkoon.

Alkemia

Mariankattila (Mary's bath, tai Bain-Marie).

Marian merkittävien aikaansaannosten joukkoon kuuluu hänen keksimänsä, tislauksen mahdollistava keittoväline (Mariae). Tislaus on yksi alkemistien perustoimista kullan tavoittelussa. Tämä väline kehiteltynä ja kuparisena taikka lasisena, on sittemmin kuulunut modernienkin laboratorioiden perusvälineistöön - ja monenlaiseen muuhunkin, kuten vaikkapa viskin tislaukseen. Periaatteiltaan samanlainen esine löytyy kerroskattilana myös kotien keittiöistä, ja englantia puhuvissa maissa sen nimenä on Marian mukaan joko Mary's bath, tai Bain-Marie.

Marian aksiooma

Maria Juutalaisen perintö elää edelleen tänäkin päivänä myös Marian aksiooman myötä, joka kuuluu englanniksi näin: "One becomes two, two becomes three, and out of the third comes the one as the fourth." Aksiooman mukaisesti kaikki maailmassa muuttuu ja kiertää toistuvasti ja syklisesti, palaten aina muutosten kautta lähtöpisteeseen.

Tätä, alunperin alkemiaa määrittävää aksioomaa ja sen sisältämiä syvällisiä merkityksiä on käsitelty paljon ja sitä on käytetty sittemmin myös alkemian ulkopuolella vertauskuvallisesti. Näin on tehnyt mm. sveitsiläinen psykiatri ja analyyttisen psykologian perustaja Carl Jung.
Arabialais-islamilainen alkemia 800-luvulla - kosteaa ja kuivaa huokumista

Egyptiläisten aloittama alkemia koki uuden nousunsa 800- ja 900-luvuilla, kun arabit islamilaisen kulttuurinsa kautta joutuivat kosketuksiin alkemian kanssa. Heidän myötään alkemia sai uusia, käytännön muotoja ja he kirjoittivat runsaasti tutkimuksistaan alkemian alalla.

Islamilaisen uskontokunnan piirissä eläneistä alkemisteista tunnetaan esimerkiksi Dzabir ibn Haijan. Hänet tunnetaan länsimaissa nimellä Geber. Myös hän pohjasi tutkimuksensa Aristoteleen teoriaan, jonka mukaan Auringon vaikutuksesta syntyy kahdenlaista huokumista, kosteaa ja kuivaa.

Kosteasta huokumisesta syntyvät maan kaikki metallit. Kuivasta huokumisesta puolestaan syntyvät maan mineraalit, kuten okra ja rikki.

Kosteaa huokumista on eniten metalleilla ja niiden jalous määrittyy sen mukaan, minkä verran tätä kosteaa huokumista on. Jaloimmilla metalleilla kosteaa huokumista on vähiten.

Alkemia

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Wellcome Collection


Alkemian dualismia

Arabialaiset alkemistit korostivat sitä dualismia, joka vallitsee kaikkialla. Jo Aristoteles oli esittänyt oppinsa sielun ja ruumiin, aktiivisen ja passiivisen, miespuolisen ja naispuolisen dualismista.

Tuli ja ilma ovat tässä dualistisessa ajattelussa aktiivisia osapuolia, kun taas vesi ja maa ovat passiivisia. Tulen ja ilman myötä syntyy rikki, kun taas vesi ja maa ovat vastuussa "filosofisen" elohopean synnystä.

Aineet itsessään eivät olleet niin tärkeitä, kuin niihin liitetyt ominaisuudet. Elohopea edusti luontevasti sulautuvuutta ja taipuisuutta, rikki puolestaan värikkyyttä ja tulenarkuutta. Tämän ajattelun mukaisesti oletettiin, että kulta, joka ei pala mutta on taipuisaa, pakostakin sisältää paljon elohopeaa.

Alkemistien tarkkailemien, metalleihin liittyvien ominaisuuksien taustalla oli ajattelu, että samankaltaiset aineet vetävät toisiaan puoleensa ja liukenevat toisiinsa. Tällainen ajattelu liittyi ajan suurempaan, tieteelliseen käsitykseen, eikä sitä pidetty laisinkaan irrallisena ja epätieteellisenä.
Kiinalaiset - viisasten kivi ja elämän eliksiiri - vain mielikuvitus on rajana alkemiassa

Kiinalaisten vaikutuksesta jo arabialaisetkin alkemistit tavoittelivat viisasten kiveä (lat. Lapis philosophorum). On epävarmaa, olisiko sellainen jostakin löydettävissä, vai pitäisikö se itse valmistaa - kumpaakin ovat alkemistit noin 1 700 vuoden ajan loputtomiin yrittäneet. Kaikki yritykset ovat valuneet hiekkaan. Vaikka puhumme tässä kivestä, niin viisasten kiven ei kuvitella olevan normaalia, kovaa kiveä - vaan jonkinlaista muuta, pehmeämpää materiaalia, ehkä kuin kovaa vahaa. Sillä on kaksi ominaisuutta.

1) Kun viisasten kiveä (jos se on ensiksi löydetty, tai osattu valmistaa) pirskotetaan jauhemaisena, sulassa tilassa olevaan, epäjaloon metalliin - syntyy muutos, transmutaatio. Viisasten kiveä tarvitaan siten, tai se olisi ainakin oiva apukeino, kun jokin aine muunnetaan kullaksi.

2) Jauhettuna viisasten kivi on myös elämän eliksiiriä (al ixer, lääkkeenä käytetty jauho), joka takaa kuolemattomuuden. Erityisesti kiinalaisessa alkemiassa elämää pidentävien eliksiirien valmistus on ollut päätavoite.

On myös olemassa oppi siitä, kuinka ihminen vanhetessaan ja henkisesti jalostuessaan voi kohota yhä ylemmäksi, ja lopulta voisi löytää valaistuneena viisasten kiven. Tällaisessa ajatusmaailmassa alkemia liitetään aatteellisesti ruusuristiläisyyteen ja vapaamuurariuteen.

Kuten ei kultaakaan ole osattu valmistaa, niin ei viisasten kiveäkään kukaan ole ikinä löytänyt tai osannut valmistaa. Siksi sen vaikutuksiin transmutaatiossa ja ihmisiän pidentämisessä onkin suhtauduttava suurin varauksin - koska kukaan ei moista ole ikinä tehnyt. Voisikin tässä yhteydessä todeta, että niin kuin elämässä yleensä, niin alkemiassakin, ihmisen toiveajattelulla ja mielikuvituksella ei ole mitään rajaa.

Alkemian tulo Eurooppaan 1100-luvulla

Arabialais-islamilainen kulttuuri välitti alkemian myös Eurooppaan 1100-luvulla ja tämä uusi tieteenala sai hyvin suopean vastaanoton ja levisi nopeasti laajalle.

Euroopassakin yksi tunnetuimmista alkemisteista oli nimeltään Geber, mutta tämä espanjalainen oli eri henkilö kuin arabien Geber.

Euroopassakin alkemian keskeisiä tavoitteita oli se, että aineita voitaisiin muuttaa toisiksi aineiksi. Kuten vaikkapa tinaa kullaksi. Tosin, eräät alkemistit esittivät sellaisenkin ajatuksen, että kaikki metallit olivat yhden ja saman metallin eri muunnoksia.

Kaipuu alkemian liittämisestä suurempaan - Hermet Tristegistos

Euroopan alkemistit alkoivat käyttää tieteessään uutta, vertauskuvallista terminologiaa. Heillä oli myös mielihalu osoittaa, että alkemiaa on esiintynyt jo aikojen alusta asti. Niinpä varhaisimpien alkemiaan liittyvien kirjoitusten kirjoittajiksi esitettiin Mooses ja Salomon.

Yksi varhaisimmista, alkemiasta tieteellisiä selvityksiä kirjoittaneista oli eurooppalaisten alkemistien kunnioittama, egyptiläisten jumala Thot, Hermes Tristegistos. Tämän tarunomaisen alkemistin uskotaan keksineen hieroglyfit ja hallinneen kaikki luonnon salaisuudet.

Hermeettisillä kirjoituksilla oli suuri merkitys 1500- ja 1600-lukujen luonnonmagian ja alkemian harrastukselle, joka sitten on kokenut aikojen myötä uusia elpymisen kausia.
Alkemia
Alkemia

Paracelsus - sveitsiläinen (1493 - 1541)

Aivan uutta aikakautta alkemialle merkitsi se, kun mukaan tuli sveitsiläinen alkemisti, lääkäri, astrologi, okkultisti ja psykologi Paracelsus. Paracelsusta pidetään kemoterapian perustajana. Hän antoi alkemialle aivan uuden suunnan, sillä hänen mielestään alkemian tavoitteena tuli olla lääkkeiden, eikä kullan valmistaminen.

Paracelsus uskoi, että kaikkialla, niin luonnossa kuin ihmisessäkin vallitsi kolminaisuus. Ihmisessä kolminaisuutta edustivat ruumis, sielu ja henki. Aineissa oli olemassa kolme perusainetta, suola, rikki ja elohopea. Islamilaisten rikki-elohopea teoria sai Paracelsuksen myötä mukaansa kolmannen aineen, suolan.

Homunculus

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Ben Bawden


Homunculus - pikkumies

Alkemistit ovat kyenneet luomaan myös keinotekoisia ihmisiä, Homunculuksia. Tällaisista pikkuihmisistä kertoi ensimmäisen kerran kreikkalainen Zosimos jo 300-luvulla. Paracelsuskin kertoi valmistaneensa moisen, vain 30 cm pituisen pikkuepelin, joka kuitenkin onnistui häneltä karkaamaan.

Alkemian jakautuminen - kokeellista tiedettä ja hermeettistä salatiedettä

Kun Paracelsus siirtyi alkemistisissä tutkimuksissaan yhä enemmän kokeellisen tieteen puolelle, syveni kuilu hänen edustamansa käytännöllisen ja mystisen alkemian välillä.

Paracelsuksen myötä kokeellinen alkemia siirtyi yhä enemmän kohti kemiaa, joka kiitollisena käytti hyväkseen alkemialta perimäänsä tosiasiatietoa ja laitteistoa. Paracelsuksen myötä kehittyi iatrokemia, joka on lääkeaineiden ja lääketieteen parissa toiminut alkemian haara.

Mystisen, hermeettisen alkemian kannattajat jäivät Paracelsuksen takana yhä kauemmaksi, näennäisten salatieteiden harrastajiksi. Useilla mystisen alkemian harrastajilla silmissä kiilteli edelleenkin heidän mielestään alkemian tärkein tavoite, kulta.

Eivät kaikki Paracelsuksenkaan metodit täytä nykytieteen vaatimuksia, sillä hänen potilailleen antamiinsa lääkkeisiin kuuluivat sellaiset aineet, kuin arseeni (arsenikki), lyijy, elohopea ja rauta, sekä tinktuura ja alkoholiuutteet. Toki hänen lääkkeensä olivat hyvin tehokkaita, mutta niiden seurausvaikutuksena oli useimmiten potilaan ennenaikainen kuolema.
Robert Boyle

Robert Boyle - irlantilainen (1627 - 1691)

Irlantilainen luonnonfilosofi, kemisti ja fyysikko Robert Boyle on ollut ensimmäinen moderni kemisti ja häntä pidetään kemian isänä. Viisitoista vuotta Boylea nuorempi Isaac Newton sai vaikutteita tutkimuksiinsa Boylelta.

Myös Robert Boyle harrasti aikakautensa tiedemiesten tavoin alkemiaa. Hänkin uskoi transmutaatioon, eli siihen, että metalleista voitiin saada sopivalla prosessilla muitakin metalleja, kuten kultaa.

Tieteen saralla Boyleen liitetään Boylen laki, jonka mukaan tietyssä lämpötilassa kaasun paine on kääntäen verrannollinen sen tilavuuteen. Kemian alalla Boyle esitti teorian alkuaineista ja teki eron alkuaineseosten ja sellaisten kemiallisten yhdisteiden välillä, joissa alkuaineet ovat yhdistyneet.

Makrokosmos ja mikrokosmos

Alkemistit jakoivat astrologien kanssa saman ajattelun, jonka mukaisesti makrokosmoksen, eli maailmankaikkeuden ja mikrokosmoksen, kuten ihmisen - välillä vallitsee yhteys. Se, mitä tapahtuu makrokosmoksessa, vaikuttaa aina myös ihmiseen.

Alkemistit eivät vain puuhastelleet kokeissaan, vaan heidän maailmankuvaansa kuului laajaa, filosofista pohdiskelua aineen ja aineettomuuden olemuksista ja suhteista.

Alkemia

Palje on kuulunut sekä sepän, että alkemistin perusvälineistöön. Sillä on voitu pumpata ahjon hiiliin ja liekkeihin ilmaa ja siten tehostaa kuumuutta. Alkemiassa ilmaa on voitu puhaltaa hiillokseen myös pillin avulla suusta.

Tuli - kultaa ja puhdistautumista

Tuli on ollut alkemistien laboratorioiden ja pajojen keskeinen elementti. Tarvittiin tulta, kun yritettiin muuttaa metalleja kullaksi. Jatkuva kuumentaminen oli se prosessi, jonka lopputuloksena piti olla kulta.

Tulellahan on puhdistava ominaisuus. Samalla, kun tuli poltti metalleista pois epäpuhtaudet ja vain kullan piti jäädä jäljelle, kokivat alkemian mestarit itsekin puhdistuvansa.
Isaac Newton

Isaac Newton - englantilainen (1642 - 1726)

Sata vuotta Paracelsuksen kuoleman jälkeen syntynyt fyysikko, matemaatikko, tähtitieteilijä ja filosofi Isaac Newton oli myös alkemisti. Hänet muistetaan tieteen historian jättiläisenä, mutta hän aloitti alkemiankin tutkimuksensa jo nuorena ja harjoitti niitäkin äärimmilleen viedyllä uutteruudella ja intohimolla 30 vuotta.

Newton uurasti valtaisalla tarmolla alkemiankin parissa, tehden loputtomiin erilaisia kokeita ja kirjoittaen tutkimuksistaan. On arvioitu, että hän kirjoitti alkemiasta noin miljoonan sanan pituiset selvitykset, mikä vastaisi nykyisin 4 000 - 5 000 arkkia koneella kirjoitettua tekstiä.

Isaac Newton oli siinä mielessä varsin puhdashenkinen perusalkemisti, että hän uskoi voivansa lopulta valmistaa kultaa, ja peräti ihan mistä aineesta tahansa. Newtonin erityisalaa alkemian puolella oli okkultismi.

Isaac Newtonin alkemian tutkimuksista oltiin pitkään varsin hiljaa, sillä ajateltiin, että tieto niistä olisi voinut alentaa hänen arvoaan tiedemiehenä. Kun Isaac Newton muiden alkemistien lailla ei saavuttanut lukemattomissa kokeissaan niitä tuloksia, joihin hän pyrki, kuten kultaa, hän lopetti alkemian tutkimuksensa. Tässä vaiheessa hän oli kokenut jo hermoromahduksen, jonka syynä ovat saattaneet olla hänen tutkimuksissaan elimistöönsä saamansa vaaralliset kemikaalit. Hänen hiuksistaan on jälkeenpäin suoritetuissa tutkimuksissaan löydetty elohopeaa nelikymmenkertainen määrä normaaliin verrattuna.

Tieteen puolella Isaac Newton tunnetaan parhaiten mekaniikan laeistaan, ennen muuta painovoimalaista. Hän keksi binomikaavan, jolle hänen muuttuvien suureiden kalkyylinsä (nyk. differentaalilaskenta) perustuu. Hän keksi myös integraalilaskennan ja kehitteli gravitaatioteoriaansa. Hän teki tutkimuksia myös valon ja optiikan parissa. Hän onnistui hajottamaan prisman avulla auringonvalon spektriksi ja osoitti siinä, että valkoinen valo koostuu erivärisistä, prismassa eri tavoin taittuvista säteistä.

Isaac Newton rakensi ensimmäisen, käyttökelpoisen peilikaukoputken eli reflektorin, jonka avulla hän kykeni erottamaan Jupiterin kuut. Newtonin luomalla klassisen mekaniikan ja fysiikan käsitteistöllä on merkittävä sijansa myös nykyajan luonnontieteissä, huolimatta myöhemmistä käsitteellisistä muutoksista.
Alkemia
Alkemisti laboratoriossaan - flaamilaisen David Teniers nuoremman (1610 - 1690) seuraajat

Alkemia - ei vain kultaa ja salaoppia

Alkemia ei suinkaan ole merkinnyt vain nykytieteen vastakohtaa, salaoppia ja yrityksiä tehdä halvoista aineista kultaa.

Vaikka perimmältään etsittiinkin viisasten kiveä, jonka avulla kaikki olisi ollut mahdollista, tehtiin samalla kuitenkin kemiallisia keksintöjä ja kokeita, jotka lisäsivät "oikeaa" tietoa.
Keskiajan alkemian pohjana antiikin viisaus

Alkemian eurooppalaisella huippukaudella, keskiajalla suoritetut kokeet, tislausmenetelmät, metallinkäsittely ja lasin valmistus pohjautuvat suuresti kreikkalais-roomalaisen Egyptin ja islamilaisen kulttuurin tietoihin ja taitoihin.
Eilisen alkemistit ja tämän päivän ydinfyysikot

Alkemistien ajattelu oli siinä mielessä nykyaikaista, että he arvelivat eri aineiden muodostuvan erilaisista yhdistelmistä. Itse asiassa nykyajan ydinfyysikot ovatkin jo keksineet viisasten kiven ja voivat muuttaa aineita toisiksi, vaikuttamalla atomin rakenteeseen eli juuri aineen perusosiin.
Alkemia
Alkemisti Sendivogius - puolalainen Jan Matejko (1838 - 1893)

Puolalainen lääkäri, filosofi ja alkemisti Sendivogius (1566 - 1636) oli tieteen ja tutkimuksen uranuurtajia. Hän sai selville mm. sen, että ilma sisältää elämälle välttämätöntä ainetta, jonka nykyisin tunnemme happena. Sendivogius paneutui myös metalleihin ja happoihin, niiden puhdistamiseen ja valmistamiseen. Hän julkaisi useita tieteellisiä kirjoja, joita luettiin laajasti ja joita luki myös Isaac Newton.

Lähteet

*Spectrum: Alkemia
*Combi: Alkemia
*The Mitchell Beazley, Kuka teki mitä: Henkilöesittelyitä
*The National Library of Israel: Maria the Jewess: An Inventor of Alchemy
Entäpä, jos...!?

Entäpä, jos alkemistit todellakin olisivat löytäneet elämän eliksiirin ja tavan valmistaa kultaa!?

Sillä olisi ollut kaksi seurausta. Kun kukaan ihmisistä ei olisi ainakaan viimeisen tuhannen vuoden aikana kuollut, olisimme tukehtuneet väestöräjähdykseen jo aikapäiviä sitten. Kun kultaa olisi voitu valmistaa määrättömästi, olisi kullan rahallinen arvo romahtanut ja kullasta olisi tullut lopulta tyystin arvotonta halpametallia.

Ehkäpä sittenkin kaikki on mennyt parhain päin. Vaikka voihan olla, että jossakin päin tälläkin hetkellä, joku etsii viisasten kiveä ja valmistautuu transmutaatioon...
*** tunturisusi.com linkit ***