Alpakka on yksi kaikkein vanhimmista kotieläimistä, sillä se on kesytetty jo 5 000
vuotta sitten.
Laaman, guanakon ja vikunjan sukuinen alpakka on villantuotantoon Etelä-Amerikassa käytettävä kamelieläin. Etelä-Amerikassa alpakoita pidetään usein puolivilleinä laumoina
kuten poroja, ja ne kerätään kokoon vain keritsemistä varten. Ne laiduntavat Andien vuoristoniityillä 3500 ja 5000 metrin välillä Perussa, Ecuadorissa,
Pohjois-Boliviassa ja Pohjois-Chilessä.
Tuntomerkkejä
Alpakan paino on 50 - 80 kg. Sen säkäkorkeus on 80 - 100 cm, mutta pitkä kaula kohottaa
alpakan kasvot lähes samalle korkeudelle ihmisen kanssa. Alpakoiden perusvärityyppejä on 22.
Alpakat ovat luonteeltaan seurallisia ja uteliaita. Ne ovat laumaeläimiä, ja alpakoita
pitää olla yhdessä aina vähintäänkin kaksi.
Alpakan päätuote on hieno villa, jota eläin tuottaa 2 - 3 kg vuodessa.
Inka-kulttuurissa alpakanvilla oli ylimystön yksinoikeus, vaurauden ja säädyn mitta.
Alpakanvillassa ei ole minkäänlaista hajua, kuten ei ole itse eläimessäkään.
Äänet
Alpakka on varsin hiljainen eläin, ja sen ääntely on ynähtelyä.
Lauman johtaja, joka yleensä on vahvin uros, pitää tarkkaa vahtia
ympäristöstä ja päästää hevosen hirnahdusta muistuttavan varoitusäänen silloin,
kun jotakin yllättävää on tapahtumassa. Näin muut alpakatkin tietävät olla varuillaan.
Lisääntyminen
Kantoaika on 11,5 kk ja vasoja syntyy kerrallaan yksi. Alpakat saavuttavat
yli 20 vuoden iän.
Suomen alpakat
Suomessa on noin 400 alpakkaa ja täällä toimii myös Suomen Alpakkayhdistys.
Suomessa alpakoita pidetään ikäänkuin lemmikkeinä, tai tiloilla, maatila-matkailuyrityksissä ja eläintarhoissa
niin, että ihmiset pääsevät niitä katsomaan. Alpakalle voidaan myös opettaa temppuja.
Alpakoiden kanssa harrastetaan agilityakin, ja alpakoita esitellään näyttelyissä,
sekä erilaisissa kilpailuissakin. Alpakat toimivat myös maisemanhoitoeläiminä
ja niitä käytetään myös terapiaeläiminä.