|
|
|
All rights reserved
*Kuva Copyright - All rights reserved:
© Flickr/CJ Berry
- Used with permission.
Susi (Canis lupus) Pohjois-Amerikassa
Susi on
pohjoisen pallonpuoliskon eläinlaji - ja siten kaikki sudet löytyvät
joko Euroopasta, Aasiasta tai Pohjois-Amerikasta.
Pohjois-Amerikassa eli yhteensä 400 000 sutta ja punasutta silloin,
kun eurooppalaiset saapuivat sinne. Kanadan ja Alaskan eteläpuolella
susia eli 250 000 tuolloin.
Amerikan alkuperäiskansojen, intiaanien kulttuurissa,
susi on ollut merkityksellinen ja arvostettu eläin.
YHDYSVALLAT
Yhdysvalloissa susien kokonaismäärä nykyisin on noin 12 000.
Näistä susista noin 5 000 elää muissa osavaltioissa, kuin Alaskassa.
Wyoming - Idaho - Montana
Pohjoisten Kalliovuorten osavaltiot Wyoming, Idaho ja Montana ovat yhdessä
olleet 1600 suden kotiseutua, ennen viimeaikaisia susijahteja. Nämä osavaltiot kuuluvat ns.
Yellowstonen ekosysteemiin, joka pitää sisällään myös Yellowstonen kansallispuiston
sinne istutettuine susineen. Susia vähiten näistä kolmesta osavaltiosta
on Wyomingissa. Montanassa susia on ollut 500. Idahossa susia on eniten,
siellä susien määrä oli vuoden 2008 lopussa 846. 130 sudella 56 laumassa oli radiopanta
alkuvuodesta 2009.
Minnesota - Wisconsin - Michigan
Maan pohjoisten, keskisten osien, Suurten järvien susiosavaltioita edustavat Minnesota, jossa elää
noin 3 000 sutta - ja
Wisconsin ja Michigan, jotka asuttavat maillaan kumpikin yli 500 sutta.
1970-luvulla Yhdysvalloissa Alaskan ulkopuolella susia oli enää
Minnesotassa hieman alle 1000, kaikkialta muualta ne oli tapettu pois.
Pieni eristynyt populaatio eli tuolloin myös Isle Royalen saarella
Yläjärvellä.
Erilaisten suojeluohjelmien tukemina sudet ovat tehneet useisiin
osavaltioihin menestyksekkään paluun, omin jaloin niihin
luontaisesti levittäytyen.
Susi on poistettu Yhdysvalloissa eräissä susiosavaltioissa
uhanalaisten lajien listoilta ja sen jälkeen susia on näissä osavaltioissa
metsästetty. Idahossa ammutaan 255 sutta talvella 2009 - 2010
ja Montanassa 75. Pohjoisilla Kalliovuorilla nämä ovat ensimmäiset
laajat susijahdit 30 vuoteen.
Yhdysvaltojen sudettomat alueet
Eräissä muissakin Yhdysvaltain osavaltioissa
tavataan joskus yksittäisiä, harhailevia susia.
Näitä osavaltioita, joilla ei vielä ole omaa susikantaa,
mutta joissa susi joskus Kalliovuorten suunnalta on piipahtanut - ovat Utah, Oregon, Washington ja Colorado.
Coloradosta viimeinen siellä alunperin olleeseen susikantaan kuulunut
susi tapettiin vuonna 1945.
Suurista osista valtavan kokoista maata
susi on kadonnut. Myös susiosavaltioihin rajautuvista
pohjoisista osavaltioista, kuten Minnesotan ja Montanan väliin jäävästä Pohjois-Dakotasta, sudet puuttuvat.
Siellä niitä voi, jos on todella suuri tarve edes nähdä susi, nähdä ainakin kahdessa susitarhassa, jotka ovat
Dakota Zoo Bismarckissa ja Roosevelt Park Zoo Minotissa.
Koillisessa osassa, kuten New Yorkin osavaltiossa,
susia ei ole ollut vuosisatoihin. Lännestä, Tyynen valtameren
rannikoilta susi myös puuttuu. Viimeinen susi Kaliforniasta
tapettiin ansalla vuonna 1924. Lounaisissa osissa
elää ja sinnittelee pieni suden alalajin, meksikonsuden (Canis lupis baileyi)
kanta, mutta susi sinne, kuten Uuteen Meksikoon ja Arizonaan, tuskin levittäytyy koskaan.
KANADA
Kanada on pinta-alaltaan Venäjän jälkeen maailman suurin maa ja kun liki neljä viidesosaa maan
pinta-alasta on asumatonta - on erämaata ja tilaa runsaalle eläinkannalle. Eläimistön joukossa
elävät ja vaeltelevat sudet, joita arvioidaan olevan Kanadassa
52 000 - 60 000. Kanadassa on siten susia enemmän, kuin missään
muussa maailman valtiossa.
Käyttäytymisensä, alueellisen sijoittumisensa ja ulkoisten, näkyvien
ominaisuuksiensa mukaan Kanadassa sudet edustavat suden eri alalajeja,
taikka niitä vain edellä mainituista syistä johtuen yleisesti
ja totutusti nimitetään eri tavoin.
Kanadan metsäalueilla ja niiden keskellä olevissa vuoristoissa elävät
harmaasudet ovat "metsäsusia"/timber wolves. Nämä sudet pysyttäytyvät omilla asuinsijoillaan
ja reviireillään ja käyttävät ravinnokseen hirviä ja biisoneita, jotka
eivät vaella. Arktisilla saarilla elävät puolestaan
arktiset sudet, joiden ravintoon kuuluvat karibut, myskihärät ja arktiksen jänikset.
Tundra- eli karibususia ovat ne sudet, jotka vaeltavat metsäalueitten
ja Luoteisterritorioiden välillä karibulaumojen mukana, eivätkä asetu siis pysyvästi minnekään
ja käyttävät ravinnokseen nimenomaan karibuja.
Kanadan susien elinympäristöt
Kanadan valtavalla alueella sudet elävät ja ovat sopeutuneet mitä erilaisimpiin oloihin.
Eteläisemmissä osissa, metsissä ja vuoristolaaksoissa susille riittää yllin kyllin riistaa.
Pohjoisessa tundrasaarilla, missä jäätikkö peittää elotonta maisemaa ja kylmä viima ja puhuri
lumisateineen ja -myrskyineen puhaltaa miltei lakkaamatta, tuntuu arktisen suden selviytyminen suorastaan
ihmeeltä.
GRÖNLANTI
Pohjois-Grönlannissa, Grönlannin pohjoisimmilla ja itäisillä rannikoilla elävät
maailman pohjoisimmat sudet - niitä on ehkä noin 50 - 100 yksilöä.
Aiemmin ajateltiin, että Grönlannissa
eläisi ihan oma suden alalajinsa. Nykyisin susi on todettu arktiseksi
sudeksi (Canis lupus arctos).
Susi on siten sama suden alalaji, joka asuttaa Kanadan arktisia
alueita ja Alaskaa.
Näistä susista on
olemassa varsin vähän havaintoja. Susia on kyllä
Grönlannissa nähty 1980-luvullakin, jossakin
laumassa on ollut enimmillään kahdeksankin sutta. Susien jätöksiä
on kerätty ja tutkittu 1990-luvulla. 461 susien ulostenäytettä
kerättiin kesäisin vuosina 1991-1995 ja niistä pääteltiin,
mitä arktiset sudet syövät Grönlannissa. Susia vaeltanee
Grönlantiin jäitä pitkin Kanadasta, Ellesmerensaaren suunnalta.
ALASKA
Yhdysvalloissa, Alaskassa elää Yhdysvaltain runsain ja vakaa 6000 - 7000
suden kanta. Alaskassa susimetsästys on aina ollut
pysyvää perinnettä. Vuosittain siellä
metsästetään laillisesti yli 1000 sutta - laittomasti ehkä saman verran.
Alaska on saanut viime vuosina paljon
kielteistä julkisuutta, sillä siellä on susia metsästetty
myös lentokoneista.
Susia kaupataan turuilla ja toreilla turkiksina
ja kaikissa muodoissa. Kanadassa ja Alaskassa
susiturkiskauppa on laajaa. Kanada sallii susien pyynnissä edelleenkin
myös jalkarautojen käytön. Se on modifoinut erilaisilla kosmeettisilla
keinoilla nämä raudat "pehmeämmiksi" - mutta siltikin jalkaraudat
on sudelle suurta kärsimystä aiheuttava brutaali pyyntiväline, joka
Euroopassa on kielletty.
Kuuluisia sudenmetsästäjiä
Amerikan sudenmetsästäjien joukossa on ollut aikojen myötä
useita muista yhteyksistä kuuluisia. Kuuluisin heistä lienee
presidentti Theodore Roosevelt. Roosevelt kirjoitti susien
metsästämisestä koirien avulla kirjassaan "Hunting the Grisly and Other Sketches" - ja kuvasi siinä
sutta hirvittäväksi taistelijaksi, joka hetkessä tekee suurilla leuoillaan
selvää kokonaisesta koiralaumasta. Rooseveltin mukaan sellaisetkin koirat,
jotka epäröimättä hyökkäävät karhun taikka puuman kimppuun -
empivät suden kohdatessaan ja pelkäävät sitä.
Wolfers - sudenmetsästäjät
Pohjois-Amerikassa susia metsästivät 1800-luvulta 1900-luvulle
ammattimaiset sudenpyytäjät, wolfers. Monet heistä olivat ensin
etsineet onneaan kultaryntäyksissä tai muissa ajan toimissa,
mutta kun onni ei ollut myötä, siirtyivät he hankkimaan toimeentulonsa
sudenpyynnillä. Susia pyydettiin sekä turkiskauppaa varten - että
myöhemmin kaatopalkkiota vastaan tuhottiin. Tuhotoimissa maksajina
ja työnantajina olivat karjankasvattajat, jotka halusivat päästä susista eroon.
1840-luvulta 1860-luvulle tultaessa sudet oli kuta kuinkin täysin tapettu
Texasista Dakotaan ja Missourista Coloradoon. Tyypillinen tapa
oli tappaa sudet myrkyillä. Strykniinillä myrkytetyt haaskat jätettiin
sijoilleen - ja kuolleet sudet käytiin seuraavina päivinä keräämässä pois.
Myrkyttäminen oli mittasuhteiltaan hyvin laajaa, sillä
tällaisten myrkytettyjen haaskalinjojen pituus saattoi olla 200 km.
Yksinomaan Montanassa tapettiin 25 vuoden aikana 80 000 sutta.
Kun sudenpyytäjät huomasivat ansioidensa katoavan, susien loppuessa,
he keksivät uusia keinoja. Vain sudenpennut tapettiin - mutta emot jätettiin
henkiin, jotta ne saattoivat tuottaa uusia jälkeläisiä.
Kesällä 1915
Yhdysvaltain hallituskin jo palkkasi ensimmäiset viralliset sudenmetsästäjänsä.
Vuoteen 1942 mennessä, jolloin toimi loppui, nämä viralliset
valtion sudenmetsästäjät ennättivät tappaa 24 132 sutta.
Kanadassa susia myrkytettiin 17 500 aikavälillä 1955-1961.
Pelkästään Ontariossa, tapettiin susia 33 000 vuosina 1947-1971.
Brittiläisessä Kolumbiassa susia tapettiin 20 000 vuosina 1935-1955.
Albertassa susia tapettiin 12 000 vuosina 1942-1955.
Pedot tärkeä osa ekosysteemiä
Huippupedot vaikuttavat saaliseläinkantoihin, keskikokoisiin petoihin alapuolellaan ja -
epäsuorasti - keskikokoisten petojen saaliseläimiin, mutta entäpä kasvit?
Ensisilmäyksellä voi vaikuttaa oudolta, että huippupedoilla voisi olla merkittävä
vaikutus ekosysteemin kasvielämään. Kuitenkin, Biological Conservation lehdessä esitelty
tutkimus viidestä USA:n kansallispuistosta (Olympic, Yosemite, Yellowstone, Zion ja
Wind Cave) näyttää kuinka paljon kasvit ja täten koko ekosysteemi nojaa suuriin petoihin.
Niitä ei voi kutsua pelkästään "pienten saaliseläinten suojelijoiksi" mutta myös
"alkuperäisen kasvillisuuden suojelijoiksi".
Lue koko tämä tutkimustulos
Koiraeläimet aakkosjärjestyksessä
Amazoniankoira *
Andienkettu *
Atamarankettu *
Bengalinkettu *
Brasiliankettu *
Darwininkettu *
Dingo *
Eteläafrikankettu *
Etiopiansusi *
Falklandinkoira *
Fennekki *
Harjasusi *
Harmaakettu *
Hiekkakettu *
Isoandienkettu *
Juovasakaali *
Kaliforniankettu *
Kettu *
Kit fox *
Kojootti *
Korsakki *
Korvakoira *
Kultasakaali *
Laulava uudenguineankoira *
Mustatäpläkettu *
Naali *
Pampakettu *
Preeriakettu *
Punasusi *
Ravustajakoira *
Sahelinkettu *
Savannikoira *
Suokoira *
Supikoira *
Tiibetinkettu *
Vaippasakaali *
Viidakkosusi *
Lähteet
Defenders of Wildlife
U.S. Fish and Wildlife Service
The Wolf (Canis lupus) in Greenland: A Historical Review and Present Status
L. David Mech: Arctic Wolves and Their Prey
Barry Lopez : Of Wolves and Men, 1978.
Wolves Delisted: Idaho Perspective 2009
Minnesota MN Department of Natural Resources: Wolf management plan
A Brief History of the Wolf in the United States
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat tällä sivulla Copyright
Tambako the Jaguar
*Kuva makaavasta sudesta häntineen Copyright
mape_s
|
|
|
Tunturisuden susisivujen lähteitä
Suomen susikannan hoitosuunnitelma - Maa- ja metsätalousministeriö 2005.
Erkki Pulliainen: Suomen suurpedot - Tammi 1974.
Erkki Pulliainen: Petoja ja ihmisiä - Tammi 1984.
Kaarina Kauhala: Koiran villit sukulaiset - WSOY 2000.
Leena Vilkka: Eläinten tietoisuus ja oikeudet : kettutyttöfilosofiaa ja susietiikkaa - Yliopistopaino 1996.
Leena Vilkka: Susi luonnossa ja kulttuurissa - Biofilos 2008.
Jim Brandenburg: Veljemme Susi - Unohdettu lupaus - Gummerus 1993.
Veli Lyytikäinen, Hannu Luotonen, Ilari Uotila, Juho Kotanen ja Timo J. Hokkanen: Pohjois-Karjalan suurpedot - Erämaisen luonnon ja ihmisen rinnakkaiseloa itäisimmässä Suomessa - Pohjois-Karjalan ympäristökeskus 2004.
|
Tunturisuden susisivujen lähteitä
Jukka Bisi: Suomalaisen susikonfliktin anatomia - Oulu 2010.
Erkki Pulliainen, Lassi Rautiainen: Suurpetomme karhu, susi, ahma, ilves - Arcticmedia 1999.
Lassi Rautiainen: Villi itä - Wild east. Wild ost. Articmedia 2007.
Jouko Teperi: Sudet Suomen rintamaiden ihmisten uhkana 1800-luvulla - Suomen historiallisen seuran julkaisu "Historiallisia tutkimuksia 101", 1977.
Pentti Mäensyrjä: Hukka huutaa - Arvi A. Karisto Osakeyhtiö 1974.
Dogs: Their Fossil Relatives & Evolutionary History, a book on the biology, fossil history, and evolutionary relationship of Canidae with rich illustrations by Xiaoming Wang, Richard H. Tedford, and Mauricio Anton.
Sekä lukuisat muut kirjat, lehdet ja nettilähteet, joista mainintoja sivuilla tekstien yhteydessä.
|
|
TUNTURISUDEN ELÄIN- JA LINTUSIVUJA AAKKOSJÄRJESTYKSESSÄ
|
|
|
