Tunturisuden sivut
Elagabalus
Haaremin kukkia Elagabalus

Amor ampuu All rights reserved
*Kuva Copyright ©
deviantART/fragmented--- Kimi Dee

Art used with permission.
Elagabalus

Elagabalus - Rooma, Musei Capitolini.

All rights reserved
Muotokuvat Copyright
© Flickr/William Storage
© Website/The Eye Game


Cupido Elagabalus (n. 204 - 222) - Rooman keisari 218 - 222

Elagabalus, syntymänimeltään Varius Avitus Bassianus, keisariksi tultuaan Marcus Aurelius Antoninus Augustus, oli Rooman keisari vuosina 218 - 222. Hänet tunnetaan paremmin nimillä Elagabalus tai Heliogabalus. Helio hänen nimessään viittaa siihen, että hän palvoi auringonjumalia. Elagabalus nimenä puolestaan juontuu siihen, että hän oli syyrialaisen Emesan kaupungin auringonjumalan Elah-Gabalin ylipappi. Hän ehti hoitaa tätä ylipapin tointa vuoden ajan ennen keisariksi tuloaan.

Elagabaluksesta keisarin teki hänen isoäitinsä Julia Maesa, joka halusi taas Severusten suvun valtaistuimelle. Keisarinna Julia Domnan sisar, hyvin kunnianhimoinen Julia Maesa, sai sotajoukon ollessa vielä Syyriassa sotilaat huutamaan keisariksi tyttärensä Julia Soaemian pojan, Elagabaluksen. Tämä oli mahdollista siksi, että sotilaat olivat tyytymättömiä Elagabaluksen edeltäjään, keisari Macrinukseen (noin 165 - kesäkuu 218), joka oli Rooman keisari vuosina 217 - 218, ja joka syöstiin tässä Elagabaluksen kapinassa vallasta ja tuli kesäkuussa 218 teloitetuksi Kappadokiassa.

Elagabaluksen keisariksi pääsyyn vaikuttivat myös monet isoäidin päättäväiset toimet, kuten se, että tämä lahjoi Legio III Gallican - roomalaisen maineikkaan legioonan, jonka Julius Caesar (100 - 44 eaa.) perusti vuonna 49 eaa. tai 48 eaa. Tulkoon mainituksi, että keisarina ollessaan Elagabalus lakkautti legioonan, kun sen komentaja Verus kapinoi keisaria vastaan, mutta keisari Severus Alexander (208 - 235), joka oli Rooman keisarina 222 - 235, perusti legioonan taas uudelleen. Julia Maesa kertoi legioonalaisille myös, että Elagabalus oli keisari Caracallan avioton poika. Yöllä 16. toukokuuta vuonna 218 Elagabalus tuotiin legioonan leiriin Gannyksen, Julia Maesan vapautetun, toimesta ja julistettiin keisariksi legioonan komentajan Publius Valerius Comazonin hyväksynnässä.

Hyvin vaativaan virkaan astuessaan Elagabalus oli vasta neljätoistavuotias. Isoäidin tarkoituksena oli käytellä itse kaikkea valtaa ja tehdä lapsenlapsestaan nukkehallitsija, mutta toisin kävi. Elagabalus oli hyvin nautinnonhaluinen, irstailunhaluinen äärimmilleen asti - ja keisarina hänellä oli mahdollisuus toteuttaa kaikki mahdolliset teininuoren haaveet, minkä hän myös todellakin teki. Isoäidin melko hurskaille silmille tämä oli liikaa. Tosin, isoäidinkin hurskaus ajan Roomassa oli hyvin venyvä käsite, minkä todistaa tämän tapahtumasarjan loppu.

Juhlien ja orgioiden ohella Elagabalus yritti saada roomalaiset palvomaan omaa auringonjumalaansa, mutta tämä käännytystyö ei laisinkaan onnistunut. Hän rakennutti omalle auringonjumalalleen Roomaan kaksi temppeliä, joissa vietettiin irstaita juhlia. Näihin juhliinsa hän pakotti mukaan myös senaattoreita ja heidän perheenjäseniään.

Amorin nuolen lävistämä sydän Perhe-elämää - aviomiehenä ja aviovaimona

Elagabalus ehti olla naimisissa viiden eri naisen kanssa, näistä naisista kolme tiedetään ja tunnetaan.

Ensimmäisen kerran hän meni naimisiin vuonna 219, heti Roomaan saavuttuaan - vaimo oli Julia Cornelia Paula. Tämä avioliitto osoittautui hedelmättömäksi ja pari erosi pian.

Toisessa avioliitossaan Elagabalus astui vihille Vestan neitsyen, Julia Aquilia Severan kanssa. Tämä lähenteli jo viimeistä pisaraa ja oli lähes kaikkiin keisareittensa päähänpistoihin ja poikkeavuuksiin tottuneille roomalaisillekin jo suoranainen pyhäinhäväistys. Vestan neitsyet eli vestaalit (latinaksi virgines Vestales) olivat kotilieden jumalattaren Vestan papittaria antiikin Roomassa. Vestaalien tärkein tehtävä oli vartioida ja pitää yllä Vestan temppelissä palavaa pyhää tulta. Palveluksensa jälkeen Vestan neitsyet saattoivat mennä naimisiinkin ja hankkia lapsia, mutta jos he rikkoivat siveuslupauksensa papittarena toimiessaan, heidät haudattiin elävinä.

Kolmannessa avioliitossa vuonna 221 Elagabaluksen puolisoksi tuli Annia Faustina, joka oli keisari Marcus Aureliuksen jälkeläisiä suoraan alenevassa polvessa. Tämä avioliitto lopahti lyhyeen ja Elagabalus avioitui uudelleen Aquilia Severan kanssa - mutta lapsia ei tästä avioliitostakaan ilmaantunut, mikä ei liene yllättävää.

Ei avio- vaan avoliitossaan Elagabalus oli vaimon osassa. Elagabaluksen suosikki ja rakastaja palatsissa oli Hierocles, orja, josta tuli sittemmin valjakkokisojen kilpa-ajaja. Elagabalus piti vaaleaa Hieroclesta aviomiehenään. Jos Elagabalus kotona oli ollut "tuhma tyttö", hän salli Hierocleen antaa rangaistukseksi itselleen pienoisen piiskakurituksen. Elagabalus yritti saada Hierocleelle keisarillista arvoakin, joka olisi tehnyt Hierocleesta keisarin vallan perijän, mutta ei onnistunut tässä. Hierocles, kuten kaikki muutkin Elagabaluksen hoviin kuuluneet teloitettiin sittemmin, kun itse Elagabalus oli surmattu ensin.

Mahdollisesti Elagabaluksen aviomiehenä jossakin vaiheessa oli myös atleetti Zoticus Smyrnasta, ja pari vihittiin julkisissa häämenoissa Roomassa.

Elagabalus

Elagabalus - Rooma, Musei Capitolini.
Vaarallisia päivällisiä ja lahjoja

Keisarin palatsin tiloissa vietettiin päiväkausien ja viikkojen juhlia ja orgioita, joissa kaikki oli mahdollista. Jo pelkästään aterioilla ruokalajien eksoottinen kirjo ylitti kaikki mielikuvituksenkin rajan. Sohvilla ja pieluksilla huumaantuneina lojuville vieraille tarjottiin mehukkaiksi muserreltuja kamelin kannuksia, kypsenneltyjä ja mausteltuja satakielen kieliä, papukaijojen katkaistuja päitä ja flamingon aivoja. Aina kaikenlaisiin kujeisiin ja kepposiin valmis Elagabalus laitatti orjillaan joihinkin ruokiin yllätyksiä, kuten eläviä matoja - saadakseen seurata kauhistuneiden aterioitsijoiden kirkaisuja.

Kuolemanvaarallisiakin yllätyksiä palatsin vieraille oli tarjolla runsain mitoin. Keisari saattoi löysätä leijonia ja leopardeja kymmenittäin irtaalleen juhlijoiden sekaan. Osa väestä jäi petojen saaliiksi, osa pakeni kauhusta kirkuen Rooman öisille kaduille - ja kaiken yllä kiiri Elagabaluksen hillitön nauru, kun hän nautti kaikesta näkemästään.

Ruokapöydän lähellä saattoi olla "vesipyöriä", jotka hitaasti pyörivinä hukuttivat niihin sidotut uhrit, ruokailijoiden seuratessa kauhistuneina tätä näytöstä. Gladiaattorinäytöksissä Elagabalus antoi orjiensa löysätä säkeittäin myrkyllisiä ja ärsytettyjä käärmeitä kuhisevina myttyinä näytöstä seuraavan yleisön joukkoon. Tämä aiheutti täydellistä paniikkia, huutoa ja kuolemaa.

Elagabalus oli hyvin anteliaskin - omalla tavallaan. Hän syydätti korkeasta tornista kultaa ja hopeaa alla ahneina odottavalle vierasjoukolle. Pahaksi onneksi tässä hyvin vaarallisessa kultasateessa oli mukana niin suuria kimpaleita ja möykkyjä, että monien alla odottavien kallo murskaantui ja henki lähti saman tien. Jopa ruusuilla keisari sai alamaisiaan hengiltä. Hän syydätti niin valtaisana ryöppynä ruusun terälehtiä juhlijoiden ylle, että osa näistä tukehtumalla kuoli ruusuvuoren alle.

Mikä edellä esitetystä on faktaa ja mikä ajan värittämää fiktiota, jää ajan hämäriin. Joissakin lähteissä Elagabaluksesta todetaan, että vaikka hän surmauttikin useita vihollisiaan, erityisesti Macriniuksen tukijoita, hän ei olisi ollutkaan sadisti. Vaan vain mitä viehättävin ja hyvin vahvatahtoinen teini, jolla Syyriasta Roomaan tulleena auringonpalvojana oli poikkeavia tapoja.

Juhlinta ja orgiat - rappion ja dekadenssin riemuvoitto

Sukupuolisesti Elagabalus oli täydellisesti kyltymätön. Häntä on vaikeaa luonnehtia tarkasti aikamme kategorioilla, mutta kaukana oikeasta eivät ole biseksuaali, homoseksuaali, transvestiitti ja transpoika. Kerrotaan, että hän kykeni yhden yön aikana vierailemaan jokaisen Rooman prostituoidun luona - ja toimimaan vielä väliajat itse valeasuisena prostituoituna. Hän piti kaikesta ja kaikista, mutta oli erityisen mieltynyt suurijäsenisiin miehiin, joita hänen käskyläisensä etsivät hänen käyttöönsä kaikilta Rooman kujilta ja kaduilta, ja vielä kauempaakin.

Musta kulttikivi - Voittamaton Aurinko

Elagabalus toi Emesasta Roomaan Baal-jumalaa edustavan mustan kiven - aivan samoin oli 400 vuotta aikaisemmin Kybele tullut Roomaan mustan meteorin hahmossa. Elagabaluksen tuoma fetissi sai kunniasijan valtion jumalien joukossa, oman temppelinkin Palatinukselle ja uudeksi nimekseen Sol Invictus, Voittamaton Aurinko.

Elagabaluksen monoteistinen pyrkimys saada roomalaiset tunnustamaan yhden ainoan jumalan, Auringon, erikoisasema raukeni hänen kuollessaan. Puolen vuosisadan kuluttua Sol Invictus sai keisari Aurelianuksen toimesta uuden, loisteliaan temppelin ja tällä kerralla myös paremman vastaanoton. Auringonjumalan kultti on maailmanhistoriallisesti tärkeä sen vuoksi, että se oli ollut Konstantinus Suuren, ensimmäisen kristityn keisarin, lapsuudenuskonto.

Elagabalus

Ensimmäinen sukupuolenvaihdosta suunnitellut

Elagabalus pyysi lääkäreiltään, että nämä tekisivät hänelle sukupuolenvaihdosleikkauksen. Näin hän oli ensimmäinen tiedetty ihminen ihmiskunnan historiassa, joka teki tällaisen aloitteen. Lääkärit eivät kuitenkaan kyenneet ajan lääketieteellisten ja kirurgisten rajoitusten vuoksi toteuttamaan hänen toivettaan, vaikka esimerkiksi eunukkejahan pojista kyllä jo tuolloin tehtiin.
Kaikki päättyi Rooman viemäriin

Keisarin henkivartiokaarti, pretoriaanit, seurasi keisarinsa äärimmäisiä nautintoja tavoittelevaa, kohtuullisen perverssiä elämää yhä suuremman tyytymättömyyden ja vihan vallassa. Roomassa keisarien oli syytä pysytellä hyvissä väleissä pretoriaaniensa kanssa, muuten ongelmia oli suurella varmuudella odotettavissa. Monet keisarit tulivat omien henkivartijoidensa murhaamiksi. Lopulta pretoriaanit surmasivat Elagabaluksenkin ja samalla myös hänen äitinsä, Julia Soaemiaksen.

Elagabaluksen alastonta ruumista vedettiin sen jälkeen pitkin Rooman katuja ja päätteeksi ruumis tungettiin Rooman viemärijärjestelmään, joka johti Tiberiin. Näin oli Elagabaluksen nelivuotinen keisariaika päättynyt mitä karmeimmalla tavalla. Elagabaluksen traaginen loppu osoitti sen, miten vaikeaa ellei mahdotonta oli Roomassa olla poikkeavasti käyttäytyvä, teini-ikäinen keisari. Surmatuksi tullessaan lyhyen mutta värikkään elämän elänyt Elagabalus oli vasta 18-vuotias.

Hieman ennen kuolemaansa Elagabalus oli adoptoinut serkkunsa, nimeltään Severus Alexander, omaksi pojakseen, vakuuttaakseen kaikki siitä, että vakaa tilanne keisarikunnassa jatkui. Adoptoitu ottopoika oli vain kuusi vuotta isäänsä nuorempi ja molemmat olivat teini-ikäisiä. Se ei kuitenkaan haitannut, koska adoptoinnin taustalla oli politikointi. Severus Alexander oli oleva uusi keisari ja hänetkin murhattiin aikanaan.

Amorin nuolen lävistämä sydän Elagabalus myöhemmässä taiteessa - vähemmistöjen ikoni ja antisankari

Erityislaatuisuutensa vuoksi Elagabaluksesta on tullut vuosisatojen myötä eräänlainen antisankari. 1800-luvun lopulla hän oli Euroopan kirjallisuudessa ja taiteessa ilmenneen, dekadenssia eli kultivoitua rappiota kuvaavan liikkeen esillenostamia hahmoja. Luovassa taiteessa Elagabalus on saanut kunnian esittää ruumiillistuneena nuorta, kaikesta moraalista piittaamatonta esteetikkoa. Hän on mukana lukuisissa kirjoissa, elokuvissa, näytelmissä, maalauksissa, sävelteoksissa, oopperoissa, lauluissa ja muissa luovan kulttuurin luomuksissa.

Elagabalus

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © deviantART/PeterN64


Amorin nuolen lävistämä sydän Ihastuttavan Venuspojan äärimmäistä kauneutta - silkkiä, kultaa ja timantteja

Elagabalus oli huomiota herättävän kaunis nuorukainen. Jo auringonpalvojapappina hän oli tottunut pukeutumaan erityisesti, pitkiin näyttäviin kaapuihin ja värikkäisiiin asusteisiin. Keisarina hän saattoi toteuttaa pukeutumisessaan kaikki fantasiansakin. Hän pukeutui äärimmäisen prameasti värikkäisiin silkkivaatteisiin. Hän inhosi villaa ja muita halpoja materiaaleja, vain silkki kelpasi hänelle. Päässään hän kantoi tiaran tai diadeemin kaltaista kruunua, joka säihkyi sokaisevana kultaa ja timantteja.

Useimmat huonoiksi katsotuista hallitsijoista, kuten tämän ryhmän kärkisijasta kisaileva Caligula, olivat mieltyneet itämaiseen muotiin ja jäljittelivät hellenistisiä kuninkaita asuillaan. Hienoimmat kankaat ja vaatteet olivat itäistä tai eteläistä tuontitavaraa - tyyroslaista purppuraa ja kaukaa tuotua silkkiä, eräille kelpasi Apulian erikoisvillakin. Keisarit pukeutuivat erilaisiin vale- ja fantasia-asuihin, myös naiseksi.

Elagabalus meni kaikessa vielä asteen ja montakin astetta pidemmälle. Hän ehosti ja meikkasi itsensä alastomaksi, vietteleväksi Venukseksi, verhoten sen jälkeen itsensä kultaisiin tai kokosilkkisiin vaatteisiin ja astellen palatsinsa käytävillä ja pihoilla jalokivillä koristelluin, upotuskirjailluin sandaalein. Hän ajoi säännöllisesti kehostaan pois kaiken karvoituksen, jotta olisi tuntenut itsensä naisellisemmaksi ja näyttänyt naisellisemmalta. Palatsissaan hän saattoi liikkua ja käyskennellä pukeutuneena pelkästään naisten mitä hempeimpiin alusasuihin.

Julkisiin tilaisuuksiinkin Elagabalus meikkasi kasvonsa, ja esiintyi tällöin mitä tenhoavimmin ja säteilevimmin, heitellen pitkiä katseita kujeilevasti hymyillen miespuolisille alamaisilleen. Hyvin vähäpukeisena ilotyttönä Elagabalus saattoi myös hakeutua Rooman ilotaloihin, joiden ovilla hän lähes alastomana houkutteli kadulta itselleen asiakkaita muiden prostituoitujen tapaan, vaikka olikin keisari.

Perinteinen roomalainen moraali ei katsonut hyvällä tällaista täydellistä perverssiyttä eikä naismaisuutta miehellä, erityisesti keisarilla, eikä sukupuolten rajojen koettelemista, hämärryttämistä tai näyttelijän elkeiden omaksumista. Erityisesti tämä vihastutti pretoriaaneja ja yksi viimeisiä pisaroita maljassa heille oli Elagabaluksen intohimoinen liitto Hierocleen kanssa.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva oikealla ylinnä, roomalainen aristokraattipoika - Copyright © Mary Harrsch


Lähteitä
Paavo Castrén: Uusi antiikin historia - Otava
Mail Online: Move over, Caligula! Book reveals the story of cross-dressing boy emperor Elagabalus, whose savagery and sexual hedonism were unparallelled.
FOXdoc: Juhli kuin Rooman keisari 4.1.2013
Kulttuuri antiikin maailmassa - kustannusosakeyhtiö Teos
Michael L. Meckler, Ohio State University: Elagabalus (218 - 222 A.D.)
Elagabalus - From Wikipedia, the free encyclopedia.
Fred S. Kleiner: A History of Roman Art: Enhanced Edition
Elagabalus
Haaremin kukkia Elagabalus

Amor ampuu All rights reserved
*Kuva yllä - Copyright
© deviantART/anthony-art - Antoine Schaub
© Anthony-Art Gallery
© Anthony-Art Blog
Art used with permission.
*** tunturisusi.com linkit ***