Tunturisuden sivut
Kuvassa yllä, vasemmalla nainen soittaa kitharaa - roomalainen freskomaalaus ajalta 50 - 40 eaa. Kithara ei nimien samankaltaisuudesta huolimatta liity kitaraan. Kithara oli muinaiskreikkalainen kielisoitin, jota voitiin soittaa sekä näppäillen että plektralla. Apollonin kerrotaan keksineen ja kehittäneen kitharan, jonka toinen nimikin on Apollonin lyyra. Maalaus on roomalaisille tyypillisesti kopio, ja sen alkuperä on helleeninen.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Peter Roan


Amorin nuolen lävistämä sydän Antiikin musiikki Kreikassa - kitharoidiaa ja aulodiaa

Tietomme antiikin musiikista ovat melko vähäisiä. Kreikassa musiikki, mousike tarkoitti musiikin, runon ja tanssin muodostamaa kokonaisuutta. Musiikilla oli tärkeä merkitys erilaisissa palvontamenoissa ja hoveissa, missä aioidit esittivät sankarirunoelmia, tiettyjä melodisia kaavoja noudattaen forminks-soittimen säestyksellä.

Aioidien taiteesta kehittyi kitharodien taide (Terpandros, Arkhilokhos, Anakreon, Alkaios, Sapfo). Aulos-puhaltimien avulla puolestaan luotiin nasaali ja kiihottava sävelpohja, kitharoidialle vastakohtainen aulodia. Auloksella säestetty, tanssia sisältänyt kuorolyriikka huipentui Pindaroksen (k. 442 eaa.) runoelmissa, epiniknia, juhlakisojen voittajille.

Musiikkitutkimuksen varhainen, keskeinen hahmo oli 300-luvulla eaa. elänyt, Aristoteleen oppilas Aristoksenos. Häneltä on osittain säilynyt hänen harmoniaoppia selvitellyt teoksensa, sekä kirjoituksia rytmiikasta. Hän paneutui myös melodiaan ja erilaisiin instrumentteihin musiikillisessa tulkinnassa.

Jälkimaailmalle kreikkalaiset ovat jättäneet perinnöksi nuottikirjoituksen, säveljärjestelmän tetrakordeineen, intervalleineen ja sävellajeineen (doorinen, lyydinen, fryyginen ja miksolyydinen, myös hypomuotoineen, vrt. moodi) - sekä eetosopin.

Espanjan huilisti

"Espanjan musiikin sielu - paimenhuilisti" - amerikkalainen Burt W. Johnson (1890 - 1927).

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Peter Roan
Huilisti

Antiikin Kreikan koulussa poika opetteli soittamaan huilua tai useammin lyyraa, jota käytettiin laulun säestyksenä. "Lyyrinen" runous on lähtöisin näistä lyyralla säestetyistä esityksistä.

All rights reserved
Kuvan huilisti-veistos, Radiotelevizija Slovenija, Ljubljana, Slovenia - Copyright © benkra
Photo used with permission.


Roomalaisten musiikki

Roomassa musiikki kehittyi sekä kreikkalaisen perinteen jäljittelynä että etruskien vaikutuksesta. Roomalaisten musiikkielämä sai voimakkaimmat vaikutteensa etruskien kulttuurista, samoin kuin soitto- ja tanssikoulutuksensa. Rooman musiikin varhaiseen kerrostumaan kuuluivat huilulla säestetyt eeppis-historialliset pitolaulut, voittoisien sotapäälliköiden kunniaksi esitetyt laulut sekä hautajaisten valituslaulut.

Improvisoitu musiikki oli olennainen osa monissa kansanteatterin ja farssin muodoissa. Musiikkiesitykset kuuluivat myös ulkomaisten jumalten, kuten Kybelen ja Isiksen, kultteihin. Säestystä käytettiin myös monenlaisissa puhetilanteissa. Musiikillisia muistomerkkejä ei ole säilynyt.

Keisari Nero teki soittajana ja laulajana mm. esiintymiskiertueen Kreikkaan. Nero perehtyi musiikin maailmaan jo nuorena. Hallitsijaksi tultuaan hän kutsui heti luokseen Terpnuksen, joka oli siihen aikaan etevin kitaristi, ja kuunteli päivät pääksytysten ilta-aterian jälkeen hänen soittoaan ja lauluaan myöhäiseen yöhön asti. Samaan aikaan hän esimerkin innostamana kehitti myös omaa laulu- ja soittotaitoaan yhä paremmaksi.

Rooman musiikkielämään vaikuttivat kielteisinä puolina sotainen mentaliteetti, sekä voimistuva kristinusko, joka tuomitsi antiikin kulttuurin "pakanallisena" ja siten ala-arvoisena.

Oppitunti

Kreikkalaisen mytologian runouden muusa eli runotar Kalliope opettaa poikaansa Orfeusta soittamaan harppua. Orfeus sai Apollonilta lahjaksi lyyran, jolla soitti niin kauniisti, että joet lopettivat virtauksensa ja vuoret tulivat lähemmäksi kuullakseen paremmin. Maalaus Alexandre-Auguste Hirsch (1833 - 1912).

Musiikin tärkeys Kreikassa

Musiikkikoulutuksen painotus heijastelee kreikkalaista käsitystä, jonka mukaan musiikilla oli syvällinen vaikutus ihmiseen, niin hyvässä kuin pahassakin. Huono musiikki voi pahimmillaan turmella koko ihmisen. Poliittisessa utopiassaan (Valtio) Platon julistaa, että veltto musiikki täytyy kieltää ja vain hartaat, innoittavat sävelet sallia.

Laulu ja leikki olivat tärkeitä ei vain vapaa-ajalla, vaan myös monissa yhteiskunnallisissa ja uskonnollisisissa tilaisuuksissa. Musiikki ja tanssi olivat kaikessa mukana: sotaan mentiin musiikin tahdissa, musiikki säesti pitkien muurien rakentamista, ja urheilijat tekivät suorituksensa musiikin säestyksellä.
Mittailua ja matematiikkaa

Antiikin Kreikan filosofi ja tutkija Pythagoras (582 - 496 eaa.) tutki musiikkia, tarkastelemalla kielisoitinten kielten pituuksia ja puhaltimien reikien sijaintia. Hän havaitsi niiden sijaintien ja niiden tuottamien äänten välillä selkeitä, matemaattisia suhteita.

Apollon

"Seireeni" - Sir Edward John Poynter - (1836 - 1919).

Musiikki joko kiihottaa tai rauhoittaa - ja ainakin parantaa

Antiikin aikaan suuret filosofit kävivät laajoja keskusteluja ja väittelyjä siitä, miten musiikki vaikuttaa ihmisen luonteeseen. Joidenkin suurten ajattelijoiden, kuten Aristoteleen mielestä musiikilla oli ihmisluonteeseen suuria vaikutuksia - jotkut, kuten Filodemos, vastustivat tällaista käsitystä.

Erikoisena sivujuonteena musiikkikeskusteluissa esiintyi pohdinta siitä, mitä vaikutuksia musiikin kuuntelulla oli naisiin. Diogenes oli sitä mieltä, että musiikilla oli naisiin monenlaisia positiivisia vaikutuksia. Vaikka Filodemos oli ollut sitä mieltä, että musiikilla ei ole ihmisen juuri minkäänlaista vaikutusta, niin ristiriitaisesti tämän sanomansa kanssa hän oli sitä mieltä, että musiikki houkutteli naisia hillittömyyteen.

Toisten melodioitten katsottiin tyynnyttävän haluja, toisten niitä kiihdyttävän. Musiikkia käytettiin jo antiikissa terapiassakin, ja sen avulla parannettiin ihmisiä mitä erilaisimmista henkisistä sairauksista, jopa hulluudesta. Tällainen parantava vaikutus uskottiin olevan esimerkiksi paiaanilla, kuoron esittämällä pyhällä laululla. Erityisesti pythagoralaisuuden parissa musiikkia käytettiin systemaattisesti terapiaan. Joitakin fyysisiäkin sairauksia voitiin parantaa laulamalla potilaan vuoteen äärellä.

Muusikko

Basin Peter: Fauni Marsyas opettaa nuorta Olympiaa soittamaan huilua.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Gandalf's Gallery
harpisti
Harpisti ja harppu

Kuvassa yllä harpisti soittaa harppua. Harpunsoittajaa eli harppua soittavaa muusikkoa kutsutaan harpistiksi.

Konsertti- eli pedaaliharpussa on yleensä 46-47 kieltä eli kuusi ja puoli oktaavia. Harppu on viritetty Ces-duuriin. Harppua näppäillään kahdeksalla sormella ja sitä kallistetaan soitettaessa oikeaa olkaa vasten.
Harppu on yksi ihmiskunnan vanhimmista kielisoittimista

Egyptiläiset ovat soitelleet harpulla jo noin 2 500 eaa. Harppu on mahdollisesti kehittynyt 1-kielisestä soittokaaresta. Muinaisessa Egyptissä on ollut kaariharppuja, joissa kaikukopasta lähtevä kaula on kaarimainen - ja kulmaharppuja, joissa kaula muodostaa kulman kaikukopan kanssa.

Eurooppaan harppu tuli 700-luvulla. Keskiajan trubaduurit ja minnelaulajat käyttivät harppua säestyssoittimenaan. Orkesterisoittimeksi harppu kelpuutettiin tuhat vuotta myöhemmin, 1700-luvulla. Tunnetuimpia sävellyksiä harpulle on Mozartin konsertto huilulle, harpulle ja orkesterille K.299.
Apollon

Antiikin istrumentteja

Antiikin soittimista ei meidän aikoihimme ole säilynyt ainuttakaan.

Apollonin lyyra ja kithara olivat paljon käytettyjä ja arvostettuja soittimia. Platonin mielestä ihannevaltioon riittivät lyyra ja kithara. Lyyra yhtyi mielissä dooriseen sävellajiin ja sen vaikutusta pidettiin tasapainottavana ja rauhoittavana. Apollon, Orfeuksen ja muusien lyyra oli varhaisvaiheen tärkein soitin. Se oli kotoisin Egyptistä tai Vähästä-Aasiasta. Siitä oli neljä perusmuotoa: chelys-lyyra, barbitos, forminks ja kithára. Lyyra oli myöhemmin kaikenikäisten naisten ja miesten soitin, säestyssoitin symposioissa ja komosissa sekä lisäksi tärkein koulusoitin.

Muita instrumentteja olivat barbitos, aulos sekä erilaiset harpputyypit. Monilla soittimilla oli egyptiläinen tai vähäaasialainen alkuperä.

Kreikkalaisilla oli käytössään kaikkien soitinryhmien soittimia eli idio-, aero-, membrano- ja kordofoneja: 7-8-kielisiä lyyroja, kithároita, poikkiaulós, kaksoisaulós ja roomalainen kithára, tympanon (tamburiini) ja kroupeza.

Kreikkalaisten puhallinsoittimia olivat aulós, syrinx, hydraulis, salpinx ja torvi.

Pan-huilu eli syrinx oli maalaisten suosima soitin.

Hydraulis eli vesiurut tai vesiaulós oli "syrinx, jota soitettiin käsin". Soittimena se oli "suloinen ja ihastuttava" ja se toimii ilmanpaineella. Ilma syötettiin soittimeen pumpulla ja ilmanpainetta säädettiin vesivoimalla, jota siirrettiin keskusvesikammiosta. Varhaisimmat kuvaukset soittimesta ovat ensimmäiseltä vuosisadalta ennen ajanlaskun alkua.

Lyömäsoittimia oli antiikin aikana useita. Niitä käytettiin lähinnä bakkanttisissa menoissa ja sodassa. Yleisnimi niille oli krouomena; alalajeja olivat krotala, kroupezai tai kroupala, kumbala tai krembala, seistron ja rhombos. Idiofoneja käytettiin eri tarkoituksiin, mutta membranofonit liittyivät Dionysoksen ja Kybelen palvontamenoihin. (Veijo Murtomäki: Antiikin soittimet)

Lyyransoittaja
Huilutunti

"Huilutunti" -Jules-Elie Delaunay (1828 - 1891).

"Musiikki on kasvattajista paras. Rytmi ja harmonia löytävät tiensä sielun salaisimpiin sopukoihin". - Platon.

Orfeus

Orfeus - belgialainen Jean Delville (Belgian, 1867 - 1953)

Orfeus oli antiikin kreikkalaisessa mytologiassa soittajamestari vailla vertaa. Hän kykeni soittamaan Apollonilta lahjaksi saamallaan lyyralla niin kauniisti, että joet lopettivat virtauksensa ja vuoretkin kurottelivat lähemmäksi, kuullakseen paremmin. Orfeus rakastui Eurydikeen, jota käärme puri ja Eurydiken kohtalona oli joutua Manalaan. Sinnekin Orfeus pohjattomassa surussaan meni Eurydiken perässä, ja Manalassakin hän lumosi kaikki lyyrallaan.

Itse hallitsijat Hades ja Persefone liikuttuivat niin, että suostuivat päästämään Eurydiken pois jos Orfeus ei katsoisi Eurydikeen ennen kuin tämä oli astunut maan pinnalle. Orfeus ei kuitenkaan voinut olla katsomatta ja niin kaunis Eurydike jäi ikuisesti Orfeuksen ulottumattomiin. Hän suri vuorilla, missä bakkanttilauma repi hänet kappaleiksi ja heitti hänen päänsä jokeen, missä se yhä huusi Eurydiken nimeä.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Copyright © sofi01
Apollon

"Music, Heavenly Maid" - Sir Edward John Poynter - (1836 - 1919).

Apollon - musiikin, runouden, ennustamisen ja auringon jumala

Mytologiassa musiikin maailmaa hallitsi Apollon. Apollon liittyy monin tavoin musiikkiin ja yksi häneen liitettyjä soittimia lyyran ohella on kithara, pitkänmallinen kielisoitin.

Soittokisoja ja jättiläismäisiä torvensoittajia

Antiikin juhlien ja urheilukisojen yhteydessä kisailtiin myös teatterin, runouden, tanssin ja musiikin parissa. Aikakirjoihin voittamattomana torvensoittajana on jäänyt eräs Herodoros. Hän hallitsi Olympian torvensoittajien kilpaa peräti 32 vuoden ajan. Hänen menestyksensä perustui hänen valtavaan kokoonsa ja sen myötä valtavaan puhallusvoimaan.

Taistelukentillä, Makedonian kuninkaan sotajoukoissa, Herodoros pystyi puhaltamaan yhtä aikaa kahteen torveen ja sellaisella pauhulla, että kaikki taisteluiden äänet hukkuivat tähän huumaavaan torvensoittoon.

Nousukkaan musiikkiharrastuksia

Kaunokirjallisuudessa kuvattiin antiikin aikana taideharrastuksia monin tavoin. Petroniuksen Satyricon-romaanissa on nousukas, joka pröystäilee taideharrastuksillaan. Musiikki on hänellä monessa mukana. Kun pitojen isäntää kannetaan kotiin kylpylästä, hänen vierellään kulkee muusikko, joka soittaa huilua. Perille päästyä, sisällä soitetaan kaiken aikaa mitä erilaisimmilla instrumenteilla.

Lihanleikkaajakin viipaloi lihansa soiton tahdissa elehtien niin, että "olisi voinut luulla vaunutaistelijan esiintyvän vesiurkujen soidessa". Pitojen irvokkaassa päätöksessä kuvataan hautajaiset, joissa torvensoittajat soittavat rämisevän hautajaissoiton. Yksi puhaltajista soittaa sellaisella voimalla, että koko naapurusto joutuu liikekannalle. Palokuntakin ryntää paikalle kirveineen ja vesisankoineen, kun luulee talon palavan.

Petroniuksen kuvauksista käy ilmi, että monia ruumiillisiakin töitä tehtiin musiikin tahdissa ja esimerkiksi laskentoa ja muita muistiin perustuvia toimintoja voitiin opetella laulun avulla.

Tanssijat

Tanssin historiaa

Musiikki ja tanssi liittyvät tiiviisti yhteen. Tanssiminen on niin lähellä ihmisen luonnollista liikkumista, että ei ole helppoa määrittää, milloin ihmiset alkoivat harrastaa tanssimista. Näin on kuitenkin tapahtunut ja ainakin noin 30 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Eli ihmiset ovat tanssineet jo silloin, kun ensimmäiset sivilisaatiot ovat kokeneet aamunkoittonsa.

Antiikin kulttuureissa tanssi oli läsnä mitä moninaisimmissa yhteyksissä. Musiikki, tanssi, liikunta ja urheilu olivat tärkeä osa lasten koulunkäyntiä.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Copyright © Sangudo


Lähteet
Keijo Virtamo: Otavan musiikkitieto - Otava
Kulttuuri antiikin maailmassa - Kustannusosakeyhtiä Teos
Paavo Castren: Uusi antiikin historia - Otava
Lyyristi
Bacchus pantterin selässä - saksalainen kuvanveistäjä Christian Friedrich Tieck (1776 - 1851) - Berliini, Saksa Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright - Copyright © Ali Eminov
*** tunturisusi.com linkit ***