Creative Commons
*Kuva - Copyright © Ed Uthman

NERO - Nero Claudius Caesar Augustus Germanicus (synt. Lucius Domitius Ahenobarbus, myöh. Nero Claudius Caesar Drusus Germanicus, Nero) (15. joulukuuta 37 - 9. kesäkuuta 68) - Rooman keisari (13. lokakuuta 54 - 9. kesäkuuta 68)

Keisari Neroa pidetään antikristuksena. Väitetään, että tämä keisari poltti Rooman, rakennuttaakseen itselleen palatsin.

Neroon liitetään luku 666 - Uuden testamentin Ilmestyskirjan pedon merkki. Hänet muistetaan katastrofista eli Rooman palosta. Mutta pitääkö kuva julmasta ja hillittömästä tyrannista täysin paikkansa? Antiikin lähteiden mukaan Nero oli lähes mielipuoli, jonka aika oli hyvin väkivaltaista ja murhat tahrasivat hänen maineensa.

Nykytutkimus antaa hänestä monitahoisemman kuvan. Osa nykytutkijoista uskoo, että monissa yhteyksissä Nero toimi itsepuolustukseksi. Murhat ja salajuonet olivat osa aikakauden politiikkaa ja pelko oli kaiken aikaa kaikkialla läsnä. Vaikka hän oli julmakin, osa hänen tekemikseen kerrotuista väkivaltaisuuksista voi olla värittelyä, liioittelua ja suoranaista panettelua.

Nero 13-vuotiaana - Louvre, Pariisi, Ranska.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © mararie

Lapsuus - äiti Agrippina

Neron lapsuus oli traaginen. Loisto ja paheellisuus, juonittelut, petokset ja murhat kuuluivat keisari Claudiuksen (10 eaa. - 54 jaa.) poikapuolen, Neron arkipäivään. Hänen äitinsä Agrippina (15 - 59 jaa.) eli Julia Agrippina, nimiltään myös Agrippina nuorempi tai Agrippina Minor - oli vallanhimoinen nainen, joka käytti häikäilemättä kaikkia keinoja, päästäkseen omiin päämääriinsä.

Agrippina oli Germanicus Julius Caesar Claudianuksen eli lyhyemmin, Germanicuksen (15 eaa. - 19 jaa.) ja Agrippina vanhemman tytär ja keisari Caligulan (12 - 41 jaa.) sisar. Caligula oli keisarina vuosina 37 - 41 jaa. - ennen Claudiusta. Agrippina oli keisari Claudiuksen, aviomiehensä, veljentytär - eli naimisissa setänsä kanssa. Tämä avioliitto alkoi vuonna 49 jaa. Avioliittoon itseään huomattavasti vanhemman keisarisetänsä kanssa Agrippina oli pyrkinyt ja päässyt vain ja ainoastaan valtapyrkimystensä vuoksi, ei todellakaan ollut hänen puoleltaan kyse rakkausavioliitosta.

Nero lapsena - vaurioitunut marmoriveistos.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Sailko

Lapsuuden rakastajattarena oma äiti

Nero ja Agrippina olivat toki kunnon Rooman tapaan myös rakastavaisia, eli elivät kiihkeässä, sukurutsaisessa suhteessa, jossa äiti ohjaili kaikin tavoin poikaansa rakkauden maailmaan. Agrippina eli rakkaussuhteessa myös veljensä Gaius Caesarin eli Caligulan kanssa. Loputtoman kyltymättömän veljensä vuodetoverina Agrippina sai tietää niistä uskomattomista leikeistä, joita tuolloin Tiberiuksen vallitessa Caprin kalliosaarella leikittiin.

Agrippina oli tavattoman älykäs, harvinaisen kaunis ja poikkeuksellisen turhamainen nainen, jolla oli ainutlaatuinen pätemisen tarve ja tilanteen niin vaatiessa äärimmäisen kylmät hermot. Caprin auringonpaahtamilta kallioilta ja turkoosinhohtoisista luolista kantautuvat tapahtumat saivat tosin Agrippinankin hengen salpautumaan ja näyttivät aiheuttaneen nuorelle naiselle pysyvän shokin, josta hän ei pystynyt vapautumaan koko elämänsä aikana.

Synkästä taustasta huolimatta Nerossa oli ominaisuuksia, jotka viittasivat myönteiseen suuntaan. Taiteet olivat lähellä hänen sydäntään. Hän olisi halunnut tulla kuvanveistäjäksi tai laulajaksi, mutta keisariksi - ei koskaan.

Kuvassa ei ole Nero, vaan Caius Julius Caesar Vipsanianus (20 eaa. - 4 jaa.), keisari Augustuksen tyttärenpoika.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Siren-Com

Ihastuttavat tytöt karkeloivat kuolleelle keisarille

Nero nousi valtaistuimelle vuonna 54 pitkien juonittelujen jälkeen. Roomassa keisarien valtaannousua yleensä vauhdittivat murhat, ja Neron äidillä, Agrippinalla, oli suuria suunnitelmia poikansa varalle. Varmistaakseen vallanperimyksen Agrippina, Locustan avustamana myrkytti aviomiehensä, keisari Claudiuksen, myrkytetyillä herkkusienillä. Hän teki tämän kuitenkin epähuomiossa päivää liian aikaisin, 12. lokakuuta 54, kun tähtien asento ei vielä ollut suotuisa.

Niinpä Agrippinan piti yhden yön yli salata kaikilta se, että keisari Claudius oli kuollut. Siksi Agrippina nyt juoksi kuin aave pitkässä, läpinäkyvässä kultakudospuvussaan keisarin makuuhuoneeseen johtavaa käytävää pitkin, huutaen kimakalla äänellään: "Tanssijattaret tänne! Saltatrices!"

"Pienten kellojen kilinää ja helinää - tirskuen, sipsutellen, hypähdellen lähestyi keisarin makuuhuonetta parvi puolialastomia, maailman suloisimpia tyttöjä. Näillä somilla pikkuolennoilla ei ollut yllään muuta kuin ohuen ohuet nahkahihnat, pienet nauharuusukkeet ja pari kultaista ketjua, jotka hohtivat ja välkkyivät seinillä olevien soihtujen valossa. Tällainen ei ollut mitenkään epätavallista, sillä Claudius oli vähintään yhtä ihastunut kauniisiin tyttöihin, kuin poikiinkin."

Hänen jumalallisuutensa, keisari Claudius, vaikutti kuitenkin tänä iltana tyttöjen tanssiessa erikoisen haluttomalta. Hän istua pönötti vuoteelleen tuettuna, selkä suorana, eikä ilmekään värähtänyt hänen kasvoillaan. Mikäpä ihme se olikaan, koska hän oli jo kuollut. Agrippina keskeytti ahdistavan karkeloinnin, taputtamalla käsiään uudemman kerran, osoitti sitten ovea ja tytöt katosivat kellojensa helistessä. Agrippina oli, laatiessaan pirullista suunnitelmaansa keisarin surmaamiseksi, luullut ottaneensa kaiken huomioon, mutta tähdet hän oli unohtanut. Niiden vuoksi tarvittiin vielä tämä makaaberi näytös, ennen kuin Nerosta voisi seuraavana päivänä tulla keisari.

Vaikka Agrippina hieman epäonnistui tähtien asennon määrittelyssä, oli hänellä hyvin taikauskoisena ihmisenä koettuna monia enteitä, jotka olivat hänet saaneet tositoimiin, raivaamaan Claudiuksen pois poikansa valtaannousun tieltä. Villi mehiläisparvi oli asettunut Capitoliumille. Salamointiakin oli esiintynyt, ja se ennakoi aina epätavallisia tapahtumia. Lisäksi monilla paikkakunnilla oli syntynyt hermafrodiittisia lapsia. Jossakin oli emakko synnyttänyt porsaan, jolla oli kotkan kynnet. Ja vain muutaman kuukauden kuluessa olivat kuolleet korkea-arvoisimmat virkamiehet, konsuli, preetori, tribuuni, ediili ja kvestori.

Valtaannousu

Pretoriaaniprefekti Afranius Burruksen avulla Agrippina sai Rooman valtaistuimen suunnitelmansa mukaisesti lopullisesti varmistetuksi edellisestä avioliitostaan syntyneelle pojalleen Nerolle. Nerossa virtasi Juliusten, Claudiusten ja Domitius Ahenobarbusten veri, ja hänen luonteessaan oli piirteitä kaikista näistä suvuista. Domitiukset olivat tunnettuja julmuudestaan ja vaikeasta luonteestaan, eivätkä muutkaan kaksi perhettä loistaneet humaanisuudessa.

Noustessaan valtaistuimelle, Nero oli vasta 17-vuotias. Kun hän Claudiuksen kuoleman jälkeen, juuri Octavian kanssa avioituneena astui ensimmäistä kertaa ulos palatsista, henkivartiosto tervehti häntä keisarina. Tällöin hänen sanottiin olevan luonteeltaan lempeä, hyväntahtoinen ja ihmisystävällinen. Niinpä, kun hänen piti ensimmäisen kerran kirjoittaa nimensä kuolemantuomion alle, hän lausui lauseen, joka sen jälkeen on elänyt kuolemattomana, lentävänä lauseena:

"Quam vellem nescire litteras - Toivoisin, etten olisi koskaan oppinut kirjoittamaan!"

Keisariksi tullessaan Nero oli liian nuori päättämään valtakunnan asioista, jotka siten jäivätkin Agrippinan ja neuvonantajien vastuulle. Kun Nero Claudius Caesar Augustus Germanicus vuonna 54 nousi Rooman keisariksi, maailman suurimmassa valtiossa oli eletty keisariaikaa 80 vuotta ja nähty neljä keisaria. Odotukset Neroa kohtaan olivat suuret. Kaikki ei kuitenkaan taaskaan kerran sujunut odotuksein mukaisesti. Maailman mahtavimman miehen virka sijaitsi hyvin tuulisella paikalla.



Domus Aurea - kaivauksia kesällä 2012 - kuva yllä.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Richard Mortel

Onnellinen alkuaika

Neron ensimmäiset viisi hallitusvuotta olivat onnellista aikaa. Nero laajensi alkutöikseen senaatin valtaoikeuksia, mutta myönnytys oli vain väliaikainen. Hän suoritti yhtä ja toista hyvää ja kiitettävää, kuten alensi veroja, jakoi avustuksia köyhimmille senaattoreille ja järjesti erilaisia, kauniita näytöksiä.

Agrippina piti huolen siitä, että Seneca ja Burrus kasvattivat nuorukaisesta ihannehallitsijaa - Burrus opetti hallintoa ja Seneca kulttuuria ja taiteita. Filosofi Lucius Annaeus Seneca kutsuttiin Neron kasvatustehtäviin Korsikasta, jonne keisari Claudius oli hänet tuntemattomasta syystä kahdeksan vuotta aiemmin karkottanut. Afranius Burruksen päätyö ennen Neron opetusta oli toimiminen kaartinprefektinä.

Ongelmaksi muotoutui se, että Nero ei pian piitannut laisinkaan hallinnollisista tehtävistään, vaan keskittyi erilaisiin kulttuuriharrastuksiinsa. Hän vietti myös yhä enemmän aikaa rakastajattarensa Claudia Acten kanssa, joka oli vapautettu orjatar ja hyljeksi omaa vaimoaan Octaviaa. Acten Nerolle esittelivät Seneca ja Burrus, jotka halusivat täten iskeä kiilaa Neron ja Agrippinan väliin. Vaikka Agrippina toimitti nämä kaksi miestä kasvattamaan Neroa, niin hän oli kuitenkin heti alusta alkaen kummankin kanssa jyrkässä ristiriidassa ja toimi kumpaakin vastoin kaikin tavoin, saadakseen sittenkin pitää poikansa Neron täysin omassa hallinnassaan.

Hallinnon järjestelyjä ja uudistuksia

Nero johti Roomaa 14 vuotta. Alkaessaan oikein todella hallitsevaksi keisariksi, luopui Nero alkajaisiksi välillisistä veroista, mikä kuitenkin käytännössä oli mahdotonta. Hän uudisti myös valtion tekemiä urakkasopimuksia, mutta nekin koituivat tämän jälkeen valtion vahingoksi. Valtionrahastoa hän asetti valvomaan erityiset prefektit ja näin hän sai hallintaansa kaikki valtion tulot, joita siihen saakka oli hallinnoinut senaatti.

Nero pelkäsi asemansa ja henkensä menettämistä ja unohti kuuluisan opettajansa filosofi Senecan viisauden: "Vaikka tappaisit kuinka monta miestä, et voi koskaan tappaa seuraajaasi."

Äidin, Agrippinan murha

Vuonna 58 Nerossa tapahtui muutos, joka oli ratkaiseva koko keisari-instituution kannalta. Hän päätti ryhtyä hallitsemaan itse ja alkoi pyrkiä eroon sekä äitinsä että kahden holhoojansa ohjenuorasta. Samoin hän halusi ottaa senaatilta kaiken vallan itselleen. Tätä oli edeltänyt yhä syvemmäksi käynyt välirikko Agrippinan kanssa. Agrippina oli alkanut syyttää Neroa kiittämättömyydestä ja uhannut huudattaa keisariksi Neron tilalle hänen lankonsa ja velipuolensa, Britannicuksen.

Keisariajan Roomassa keisarit eivät olleet yksinvaltiaita, vaan he jakoivat vallan senaattoreiden kanssa. Tämä vaati jatkuvaa tasapainottelua, johon useimmat keisarit eivät kyenneet. Nero halusi yksinvaltiaaksi, voidakseen toteuttaa vapaasti omia mielihalujaan. Niistä suurin oli taide eri muodoissaan. Keisari vietti päivänsä mieluummin kilpa-ajoissa ja näyttämöllä, kuin senaatissa. Hän oli hyvin kiinnostunut runoudesta ja laulamisesta.

Tarkoin ei tiedetä, milloin Nero alkoi suunnitella äitinsä murhaamista. Mutta varmastikin kesti pitkään, ennen kuin hän teki ajatuksistaan totta. Koska hän pelkäsi äitiään ja tiesi, että harhaisku maksaisi hänen oman päänsä, hän ryhtyi toimeen hyvin varovasti. Sitä paitsi hän ei halunnut vaarantaa kansansuosiotaan äidinmurhalla.

Hiljalleen patoutunut viha Agrippinaa kohtaan, rakastettuun Poppaeaan kohdistuva seksuaalinen himo ja pelko paljastumisesta äidinmurhaajaksi johtivat groteskien suunnitelmien kehittelyyn. Nero mm. rakennutti äitinsä makuuhuoneeseen tappavan ansan, ja äidin piti ruhjoutua kuoliaaksi, kun koko köysijärjestelmin viritelty raskas katto olisi pudonnut hänen päälleen. Tämä suurisuuntainen suunnitelma vaati kuitenkin niin paljon erilaisia teknisiä ratkaisuja ja käsityöläisiä, että se tuli ilmi ja oli keskeytettävä.

Vuonna 59 Nero lähetti äitinsä Agrippinan erikoisrakenteisella laivallaan Antiumissa olevalle huvilalleen. Kuinka sattuikaan, merimatkalla laivan pohja aukesi, koska se oli tarkoituksella suunniteltu ja rakennettu sellaiseksi, mutta neuvokas Agrippina selvisi uimalla rannalle. Tämän jälkeen, keisarin "ainoaksi mahdollisuudeksi" jäi surmata Agrippina. Syyksi tekoon on katsottu, että Agrippina oli aloittanut monitahoiset vehkeilyt ja juonittelut, suistaakseen poikansa Neron vallasta. Tarinan mukaan Agrippina pyysi tappajaansa iskemään miekallaan häntä kohtuun, paikkaan, joka oli antanut Nerolle elämän.

Velipuolen, Britannicuksen murha

Nero myrkytti myös velipuolensa Britannicuksen, (12.2.41 - 11.2.55) - jonka koko nimi oli Tiberius Claudius Caesar Britannicus - ja joka oli hänen vaimonsa, samalla sisarpuolensa Octavian veli.

Tämä tapahtui jo ennen äidinmurhaa, helmikuussa vuonna 55., kun Britannicus oli vasta päivää vaille 14 vuoden ikäinen. Britannicuksen isän Claudiuksen oli Neron äiti Agrippina myrkyttänyt hengiltä vain nelisen kuukautta aiemmin. Kun velipuoli ruokapöydässä myrkkylastin saatuaan lysähti kuolleena lattiaan, rauhoitteli Nero läsnäolevia: "No, nyt hän sai taas tuon kaatumatautikohtauksensa!"

Myrkyttämisessä Neroa auttoi auliisti Locusta, eräänlainen noita ja myrkynkeittäjä, joka auttoi myös Agrippinaa, kun Claudiukselle tarjottiin myrkytettyä sienimuhennosta.

Britannicus haudattiin kiireellä öiseen aikaan. Ennen hautaamista kasvot valkaistiin, mutta eiköhän sitten juuri pahimpaan hetkeen osunut sadekuuro. Sadekuuro huuhteli valkaisuaineen pois pojan kasvoilta, ja kaikki hautajaisvieraat näkivät, että kasvothan olivat sinimustat myrkkykäsittelyn jälkeen.

Jotkut nykytutkijat, kuten Anthony Barrett, ovat sitä mieltä, että Britannicus todellakin saattoi sairastaa epilepsiaa ja häntä ei murhattu, vaan hän kuoli vaikeaan kohtaukseen.

Rakkaus ylellisyyteen

Nero rakasti ylellisyyttä turhamaisuuteen ja pröystäilyyn asti. Suetoniuksen sanoin, hän käytti kalastaessaankin kullattua verkkoa, jota vedettiin purppurasta ja tulipunaisista langoista punotuilla köysillä, hänellä oli matkalle lähtiessään vähintään tuhannet vaunut ja muuleillakin oli hopeakengät. Ajajilla oli yllään Canusiumin villakankaasta tehdyt puvut, ja perässä kulki joukko rannerenkailla ja rintakoristeilla varustettuja juoksijoita.

Nero käytti sekä huonetiloissaan, että itseensä mitä erilaisimpia hajusteita ja hän antoi parfymoida jopa jalkapohjansakin.



Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © deviantART/stefangrosjean - Stefan Grosjean

Rakkaus naisiin, miehiin ja poikiin - biseksuaalisuus

Nero tunsi vetoa sekä naisiin että poikiin. Jos hän kohtasi naisen, jonka halusi, hän ei kaihtanut juuri mitään keinoja, päästäkseen päämääräänsä. Naisten täytyi olla vanhempia kuin hän, naimisissa ja äidillisiä tyyppejä, tai sitten tavallisia huoria, joista muuten eräskin oli varsin paljon Agrippinan näköinen. Neroa miellyttivät myös kauniit pojat, siinäkin suhteessa hän oli samanlainen, kuin kaikki muutkin Rooman keisarit.

Lapsuutensa kokemusten kautta Nero oli seksuaalisesti estynyt ja kieroontunut. Murrosiän kriittiset vuodet, jotka hän oli elänyt balettitanssijan ja homoeroottisia taipumuksia omaavan parturin valvonnassa, olivat vaikuttaneet ratkaisevasti hänen myöhempään roolikäyttäytymiseensä.

Antiikin kirjoittajat eivät ole kyenneet ratkaisemaan sitä, kumpi oli aloitteentekijänä Neron ja hänen äitinsä Agrippinan välisessä, sukurutsaisessa suhteessa. Suetonius pitää aloitteen tekijänä Neroa, kun taas Tacitus laittaa Agrippinan vastuuseen tästä suhteesta. On sanottu, että Agrippina halusi omilla lemmentaidoillaan tukahduttaa Neron taipumuksen homoseksuaalisuuteen. Kuten hyvin tiedetään, hän ei tässä onnistunut.

Huolimatta kiihkeinä palavista lemmensuhteistaan kauniisiin naisiin, kuten vapautettuun orjattareen Akteen, tai kolmanteen vaimoonsa Poppaea Sabinaan, oli Nero koko elämänsä ajan biseksuaalinen. Homoseksuaalisuutta ei muinaisessa Roomassa pidetty laisinkaan suinkaan häpeällisenä saati perverssinä, vaan päinvastoin sitä pidettiin hienostuneena ja kultivoituneena, todellisen herrasmiehen käytöksenä. Roomalaiset olivat oppineet tuntemaan tavan Kreikassa, joka tässäkin suhteessa tuli heidän esikuvakseen.

Kukaan Neron edeltäjistä ei ollut vapaa homo- tai biseksuaalisista taipumuksista. Tämä pitää paikkansa niin Caesarista ja Augustuksesta kuin Tiberiuksesta, Caligulasta ja Claudiuksestakin. Augustus ja Tiberius suosivat jopa pederastiaa, poikarakkautta. Nuorimmat heidän ilopojistaan olivat 12-vuotiaita. Myös Nero piti valtaistuimellaan ollessaan yllä useita ilopoikia. Mitkään seksuaaliset hurjastelut tai omalaatuisuudet eivät voineet olla hänelle koskaan liian perverssejä. Erään kerran, kun hän tuotti vuohen makuuhuoneeseensa, tuojat hieman hämillään olivat kiireesti poistumassa, vaikka silloin olikin kyse siitä, että Nero testasi velipuolelleen tarkoittamansa myrkyn tehoa ensin vuoheen ja sitten sikaan.

Vain erityisen "raffinoidut naiset" kykenivät herättämään Neron kiinnostuksen. Kaiken ohella on muistettava, että lukuisista sekalaisista suhteistaan huolimatta Nerolla oli aviovaimojakin, joita hän sitten otti päiviltä aina sen mukaan, kuin lemmenseikkailut vaativat.

Rakkaus näyttelijöihin - kilpailijan murha

Hyvin usein Rooman keisarit suosivat, eli himoitsivat rakastajikseen näyttelijöitä. Myös Neron valitsema suosikki, alkuaan Neron tädin Domitia Lepidan orja Lucius Domitius Paris, oli pantomiimien esittäjä. Rakastettunsa Pariksenkin Nero murhautti aikanaan, mutta syynä eivät olleet rakkauteen liittyvät ongelmat, vaan se, että Nero koki Pariksen kilpailijakseen näyttelijänä.



Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © deviantART/stefangrosjean - Stefan Grosjean

Tuoksuorgiat - Poppaea Sabinan himoittu iho

Neron lähimpiin ystäviin kuului Actenkin rakastajana ollut Marcus Salvius Otho (32 - 69 jaa.), joka lyhyen aikaa oli keisarinakin Neron jälkeen vuonna 69. Hänestä tuli keisari kaapattuaan vallan Neron seuraajalta Galbalta. Hän oli ns. neljän keisarin vuoden keisareista järjestyksessään toinen, keisariaika kesti 3 kuukautta.

Plutarkhoksen kertoman mukaan Otho oli jo lapsuudestaan saakka ylellisyyden ja nautinnonhalun turmelema pahemmin, kuin kukaan muu Roomassa - ja se oli Rooman mittapuilla varsin paljon. Niinpä Otho heti alkututtavuudesta lähtien herätti Nerossa suurta kiinnostusta. Miehet järjestivät keskenään erilaisilla parfyymeilla ja myrhaöljyillä tuoksuorgioita. Näissä tilaisuuksissa Nero iski silmänsä Othon vaimoon, Poppaea Sabinaan. Millainen avioliitto Otholla ja Poppaea Sabinalla oli, siitä historiankirjoitus kertoo erilaisia versioita.

Poppaea oli sopivasti hieman Neroa vanhempi, tavattoman kaunis nainen, jonka sametinpehmeä, valkoinen iho lumosi kaikki miehet. Poppaea nautti tekemästään vaikutuksesta ja hoiti itseään aasinmaitokylvyillä ja voiteli monien himoitsemaa ruumistaan erityisillä voiteilla, jotka saivat oman nimenkin, pinguia Poppaiana. Poppaea oli biseksuaali, joten hän oli hyvin haluttu myös naisten parissa.

Agrippina oli mustasukkainen siitä, että hänen poikansa lähellä oli tällainen kaunotar. Hän yritti saada poikansa vietellyksi, varsinkin kun tämä oli juovuksissa ja paljasti tälle keinuvat rintansa, joita Neron sitten oli suudeltava. Poppaea tiesi tästä, ja hän ivasi keisaria usein, nimitellen tätä jopa alaikäiseksi lapseksi.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © D.K.Neena

Aviopuolisot sisarpuolesta eunukkiin - Octavian ja Poppaea Sabinan murhat

Neron ensimmäinen vaimo oli hänen sisarpuolensa, Claudiuksen tytär ja Britannicuksen sisar Claudia Octavia, jonka kanssa hän avioitui vuonna 54. Octavian hän sitten karkoitti Pandaterian saarelle ja surmautti vuonna 62, ollessaan tällöin jo ollut vuosien ajan rakastunut Poppaea Sabinaan, ystävänsä ja lyhytaikaisen seuraajansa Marcus Salvius Othon vaimoon. Surmatun Octavian pää kuljetettiin lahjaksi Poppaea Sabinalle. Ei ole tiedossa, miten hän lahjaan suhtautui, vaikka olikin halunnut, että Octavia raivataan tieltä.

Toinen vaimo, Poppaea Sabina (30 - 65) oli Nerolle hyvin rakas. Tacituksen mukaan Poppaea erosi edellisestä miehestään Othosta vuonna 58, jolloin Nero lähetti Othon maaherraksi Lusitaniaan. Naimisiin Nero ja Poppaea menivät vuonna 62, kun Agrippinan lisäksi myös Octavia oli saatu raivatuksi tieltä. Vaikka Nero sattuikin kiihdyksissään surmaamaan Poppaen potkimalla vuonna 65, hän suri tämän kuolemaa suuresti. Poppaealle Nero suuttui siksi, että tämä oli sättinyt Neroa liian myöhään sirkuksessa viipymisestä. Modernit historian tutkijat eivät ole täysin varmoja siitä, että Poppaea Sabina kuoli näin. Jos hän kuolikin jotenkin muuten, luonnollisesti, kuolinvuosikin voi olla jokin muu, kuin 65.

Neron kolmas vaimo oli roomalaiseen patriisisukuun kuulunut Statilia Messalina (35 - 68 jaa.). Statilian aviomies Marcus Julius Vestinus Atticus pakotettiin tekemään itsemurha, jotta Nero saattoi mennä Statilian kanssa naimisiin vuonna 66.

"Seraljin vartija, eunukki" Hovsep Pushman (1877 - 1966).

Sporus - eunukin huumaa

Nero surmautti vaimonsa Octavian, jotta saattoi mennä naimisiin Poppaean kanssa. Ja kun hän sittemmin murhasi myös Poppaean, hän rakastui omasta mielestään ainoaan kaupunkilaiseen, joka jollakin tavoin muistutti Poppaeaa, ja tämä oli mies, koko kaupungissa tunnettu homoseksuaali, Sporus.

Neron neljäs aviopuoliso oli siten mies, tai ihan tarkalleen ottaen eunukki. Sporus nimittäin heti alkajaisiksi kastroitiin hänen omalla suostumuksellaan, eli suoritettiin tavallaan sukupuolen vaihdos, jonka lopputuloksena oli kuitenkin eunukki.

Sporus alkoi pukeutua keisarinnojen tapaan ja häntä kannettiin kaupungilla kantotuolissa, hovinaisten tullessa kikatellen ja hälisten saattueen perässä. Sporus muistutti niin kovasti ulkonäöltään Poppaea Sabinaa, että Nero puhuttelikin häntä Poppaean nimellä.

Sulttaanien eunukit

Menestystä sodissa ja katutappeluissa

Neron valtakaudella Rooma saavutti lukuisia voittoja taisteluissa Vähässä-Aasiassa, Juudeassa ja Britanniassa. Neron aikana Rooma oli menestyksekkäästi sodassa Parthiaa vastaan, ja hän neuvotteli rauhan Parthian valta­kunnan kanssa. Hän kukisti myös Britannian kapinan ja osallistui ensimmäiseen juutalaissotaan. Hänen aikanaan rakennettiin Mustanmeren laivasto.

Monenlaiset rankat käänteet Neron elämässä aikaansaivat sen, että princeps alkoi käytökseltään muistuttaa ärsytettyä eläintä. Hän liikkui Rooman öisillä kaduilla, porttoloissa ja kapakoissa orjaksi pukeutuneena öisten lemmenseikkailijoiden ja prostituoitujen seurassa. Onneton oli hän, joka näillä öisillä retkillä osui Neron tielle ja jotenkin häntä vastusti. Hän loukkasi ja ruoskitti mielensä mukaan ketä halusi, ja vastarintaan ryhtyvät hän antoi pistää muitta mutkitta kuoliaaksi ja heittää likaviemäriin.

Aamuyöhön asti jatkuivat hänen vaeltelunsa ja hän hakeutui nyrkkisankareiden joukkoon ja hakkasi ohikulkijoita. Joskus hän kuitenkin kärsi tappioita näissä öisissä kahakoissa ja alkoi siksi ottaa mukaansa joukon gladiaattoreita, jotta selviytyi aina voittajaksi.

All rights reserved
*Kuva - Copyright © deviantART/riingo
Art used with permission.

Neronia - soittoa, näyttelemistä, valjakkoajoa

Taiteilijana Nero aluksi esiintyi vain suljetuissa tilaisuuksissa, mutta alusta alkaen oli selvää, että hän oli enemmän taiteilija, kuin keisari. Itse asiassa laulaessaan ja näytellessään hän käyttäytyi täysin samoin, kuin tavallinen rahvas, eikä kuten keisari. Antautumiseen täydestä sydämestä taiteilijaksi Nerolla vaikutti myös syyllisyydentunto, jota hän tunsi, surmautettuaan äitinsä. Hän haki itselleen lohtua näyttelemisestä ja soittamisesta, ja harjoittelikin soittamista tunteja päivässä, ammattimuusikon tapaan.

Nero suosi kaikenlaisia taiteita, olihan hän itsekin taiteilija, esiintyvä mestarimuusikko ja näyttelijä - kuten myös urheilua ja kilpailuja. Vuonna 60 hän perusti viiden vuoden välein järjestettävät kisat, joita hän kutsui nimellä Neronia, ja pakotti senaattoritkin osallistumaan niihin. Itse hän osallistui kisojen kulttuurikilpailuihin kitharan-soittajana ja kilpa-ajoihin valjakon ajajana. Hän myös kilpaili laulussa ja lausunnassa.

Nero esiintyi Neroniassa myös näyttämöllä näyttelijänä. Vanhoillisille roomalaisille tämä oli hyvin vastenmielistä, sillä näyttelijöitä pidettiin noina aikoina Roomassa kaikkein alhaisimpiin kasteihin kuuluvina. Nero näytteli usein traagisia rooleja ja mielellään myös naisrooleja, mikä entisestään teki hänestä ylhäisölle entistäkin vastenmielisemmän. Tavallista kansaa eli rahvasta tämä hänen linjansa, leipää ja sirkushuveja, miellytti suuresti - kansa rakasti keisariaan. Kansansuosio olikin keisarille senaatin siunausta tärkeämpi.

Nero olympiavoittajana - ratsastusta, painia, aseleikkejä

Neron aikana pidettiin myös olympialaisia. Nerolle oli tyypillistä, että hän voitti jokisen lajin, johon hän osallistui. Aina tällaista ei ole pidetty rehdin urheiluhengen ilmentymänä, vaan myös farssina.

Nero oli jo nuoruudessaan tunnettu urheilumies ja hänet tunnettiin erinomaisena ratsastajana. Hänen lempiharrastuksiinsa kuuluivat jo ennen keisariaikaa myös sekä paini että aseleikit.

Nero oli suuri filhelleeni eli kreikkalaisten ja kreikkalaisuuden ystävä. Vuonna 66 Nero lähti yli vuoden kestäneelle kiertomatkalle Kreikkaan. Pahat kielet väittivät, että hän lähti Roomasta pakosalle kaupungin poliittisesti levotonta ilmapiiriä, mutta itse keisari sanoi matkansa syyksi kreikkalaisen kulttuurin. Urheilun osalta hän määräsi matkansa ajaksi kaikki Kreikan urheilukisat pidettäviksi matkavuotensa aikana ja osan niistä kahteen kertaankin. Näin hän pääsi osallistumaan myös Olympian kisoihin, joissa menestys oli valtionpäämiehelle mitä toivottavinta ja arvollekin sopivaa.

Olympiassa Nero osallistui neljään eri kilpasarjaan ja voitti ne kaikki. Näistä voitoistaan Nero sai kolme kulttuurisarjassa. Kulttuurilajeista yksi oli airutkilpailu akoniti, ja siinä Nerolla ei ollut ainuttakaan vastustajaa. Neron omasta aloitteesta kisoihin oli otettu lajeiksi myös tragedia- ja laulukilpailut, joissa keisari sai kummassakin seppeleen. Vastustajien määristä tai tasosta näissä lajeissa ei ole tietoa.

Neljännen seppeleensä Nero sai valjakkoajosta. Neron menestystä valjakkoajon olympiavoittajana tuskin himmentää se, että eräät historioitsijat kertovat kisan päättyneen nöyryyttävään putoamiseen vaunuista. Kävikö näin, vai onko tämä mustamaalausta, sitä emme tiedä, mutta joka tapauksessa Nero voitti. Hevosten käsittelijänä Nero oli taitava, sen tunnustivat hänen poliittiset vastustajansakin. Tuomareillakin meni kisojen jälkeen hyvin, sillä Nero antoi näille kisojen jälkeen Rooman kansalaisuuden ja huomattavan summan rahaa.

Nero olisi halunnut osallistua matkallaan Kreikassa myös painiin. Hän luopui kuitenkin ajatuksesta neuvonantajiensa hartaiden pyyntöjen vuoksi. Näiden mukaan öljytty, alaston, hiekassa kierivä keisari ei olisi tehnyt hyvää Rooman päämiehen arvovallalle.

Apollon kunniaksi Delfoissa vietetyissä Pythian kisoissa Nero pääsi näyttämään koko laulutaitonsa. Olihan hän harjoitellut vuosikausia nimekkäiden opettajien johdolla, suoriutunut lukemattomista hengitysharjoituksista ja pyrkinyt parantamaan ääntään monenlaisilla salaperäisillä resepteilläkin. Silti hän oli lauluareenalle astuessaan tavattoman hermostunut. Nero lauloi täyttä kurkkua eikä ääni suinkaan ollut ruma. Pian airut pääsi julistamaan Neron laulukisankin voittajaksi

1 808 voitonseppelettä

Kun keisari Nero palasi Kreikan kilpailumatkaltaan kotiin Italiaan, hänellä oli mukanaan 1 808 voitonseppelettä. Hän oli hyvin ylpeä, iloinen ja onnellinen ottelumenestyksestään.

Roomaan hän ajoi samoissa vaunuissa, joita Augustus oli aikoinaan käyttänyt triumfissaan. Hänellä oli yllään purppurapuku ja kultaisin tähdin kirjailtu, kreikkalainen viitta, päässä Olympian voittajan seppele ja oikeassa kädessä Pytholaisista kisoista saatu seppele. Hänen edellään saattue kuljetti kaikkia muita hänen voitonmerkkejään, joihin kuhunkin oli merkitty, missä ja kenen kanssa kilpaillen ne oli voitettu.

Pyhät voitonseppeleet Nero sijoitti makuuhuoneisiinsa, vuoteiden ympärille, samoin kuin kuvat, jotka esittivät häntä kitaristina - ja lyöttipä hän vielä rahaankin saman kuvan.

Kristittyjen vaino - teatteria kansalle

Huomatessaan, että kansa syyttää häntä Rooman palosta, Nero halusi kääntää huomion pois itsestään ja löytää uuden syntipukin. Täksi syntipukiksi hän keksi uuden uskonlahkon, jonka jäsenet kutsuivat itseään kristityiksi. Roomassa oikeusistunnot olivat julkisia. Nero teki ranagistusten täytäntöönpanostakin julkista teatteria.

Kristittyjä alettiin polttaa soihtuina pimeän tulon jälkeen ja heitä ristiinnaulittiin Vatikaanin kukkulan luona sijainneessa Neron sirkuksessa. Osa puettiin eläinten nahkoihin ja viskattiin koirien raadeltaviksi. Kuuluisin Neron uhreista oli mies, joka tunnetaan nykyisin Pyhänä Pietarina. Hänet ristiinnaulittiin pää alaspäin Neron kilpa-ajoradan keskikorekkeella. Apostolin ruumis otettiin ristiltä, ja haudattiin Vatikaanin alueelle. Haudan päälle rakennettiin basilika. Myöhemmin sen tilalle nousi Pietarinkirkko. Myös Paavali surmattiin näissä Neron vainoissa. Hänet teloitettiin miekalla.

On esitetty arvioita, että nämä julmuudet ja pöyristyttävät teloitukset viihdyttivät vain Neroa itseään, joka viipyili parhailla eturivipaikoilla seuraamassa kuolevien tuskaa - kun taas kansa seurasi tätäkin näytöstä vain kauhistuneena.

Kristittyjen vainoissa Nero leimattiin jumalan viholliseksi. Mutta jos kristityt olivat sytyttäneet Rooman palamaan, niin Neron voikin katsoa vain noudattaneen lain kirjainta ja rankaiseen heitä. Syylliset saivat näin ansionsa mukaan.

Kun kirkko myöhemmin keskiajalla nousi koko yhteiskunnan arvoja määrittäväksi instituutioksi, Nerosta tuli itse Paholainen, Antikristus, jonka syytä oli koko universaali moraalinen rappio.

Kapinat ja kuolema

Vuonna 68 Rooman valtakunta oli taloudellisen katastrofin partaalla. Keisaria ei politiikka kiinnostanut, vaan hän keskittyi lauluopintoihinsa. Siinä hän teki kohtalokkaan virheen, jonka seurauksena senaatti julisti Neron valtion viholliseksi.

Nero toimi keisarina kuin kuningas, yksinvaltiaan tavoin - ja konflikti hänen ja aristokratian välillä kyti pinnan alla jatkuvasti. Roomalaiseliitti leimasi Neron rikolliseksi, tuhopolttajaksi ja opportunistiksi. Kaikista näistä syytöksistä huolimatta Nero pyrki Rooman palon jälkeen auttamaan tavallisia Rooman kansalaisia. Hän mm. osti viljaa ulkomailta ja alensi sen hintaa. Hän avasi omat puutarhansakin kodittomien tilapäistä majoittamista varten ja maksoi tuhojen korjaajille palkkioita.

Vaikka tyytymättömyys Neron toimiin hallitsevassa luokassa oli suurta, niin Roomassa ei kukaan kyennyt nousemaan kapinaan häntä vastaan, koska vuoden 65 puhdistukset olivat vielä hyvässä muistissa. Kapinaliikkeet alkoivat kuitenkin rajoilla olevien sotilasjoukkojen keskuudessa.

Lopulta, useiden kapinahankkeiden jälkeen, kun myös Tigellinuksen johtamat pretoriaanit käänsivät selkänsä Nerolle, ei hänelle jäänyt muuta mahdollisuutta, kuin paeta.

Vasta 30-vuotias Nero, joka ei halunnut joutua teloitettavaksi, näki lopulta ainoaksi pakokeinoksi tilanteesta kuoleman. Itsemurhaa hän ei kyennyt tekemään vaan käski oman orjansa leikkamaan kurkkunsa ja lausui viimeisillä hetkillään kuuluisat sanansa. Näin hän säilytti elämäänsä sävyttäneen teatraalisuuden vielä viimeisillä hetkilläänkin.

"Qualis artifex pereo! - Minkä taiteilijan maailma minussa menettääkään!"

Nero oli viimeinen Julius-Claudius-sukuisista keisareista, kuollessaan lapsettomana. Uskollinen Claudia Acte hautasi hänen ruumiinsa Santa Maria del Popolon kirkon paikalla olleeseen Domitiusten hautakammioon. Keskiajalla kerrottiin Neron rauhattoman sielun vaeltavan haudalla, jolta usein illan tummuessa kuultiin lyyran väräjävää soittoa ja raskaita huokauksia.

Vaikka Nero kansan parissa nauttikin eläessään aika-ajoin myös suurta suosiota, hänet jälkeen päin leimattiin historiasta kirjoittavien parissa julmaksi tyranniksi. Hänet pyrittiin unohtamaan ja hänen maineensa mustattiin. Heti hänen kuolemansa tultua julki roomalaiset juoksivat fryygialaisiin myssyihin sonnustautuneinta riemuiten pitkin katuja.

Nero jätti monin tavoin ikuiset jälkensä paitsi tietenkin historiaan, niin myös kiistattomasti Rooman taiteeseen ja arkkitehtuuriin - ja siten myös nykyaikaiseen taiteeseen ja arkkitehtuuriin renessanssin kautta. Neron jättämät jäljet näkyvät tänä päivänä sekä Roomassa, että kaikkialla muualla maailmassa.

Neron elämän tärkeitä tapahtumia

37 jaa. 15.12. Nero syntyy Antiumissa - 18. maaliskuuta Caligula nousee valtaistuimelle - Galba on 40-vuotias.

39 jaa. (Nero 2-vuotias) Neron äiti Agrippina karkotetaan Roomasta.

40 jaa. (Nero 3-vuotias) Octavia syntyy Claudiuksen ja Messalinan avioliitosta.

41 jaa. (Nero 4-vuotias) 24. tammikuuta Caligula kuolee - seuraajaksi tulee Claudius - Titus syntyy - Britannicus syntyy.

42 jaa. (Nero 5-vuotias) Dalmatian käskynhaltijan L. Scribonianuksen yritys perustaa tasavalta uudelleen.

47 jaa. (Nero 10-vuotias) Rooman 800-vuotisjuhla - Nero mukana Troija-näytelmässä.

48 jaa. (Nero 11-vuotias) Apostolien kokous Jerusalemissa - mukana Paavali.

49 jaa. (Nero 12-vuotias) Claudius solmii avioliiton Agrippinan kanssa - Neron ja Octavian kihlaus.

50 jaa. (Nero 13-vuotias) 25. helmikuuta Claudius adoptoi Neron - Agrippinasta tulee Augusta.

51 jaa. (Nero 14-vuotias) Nero julistetaan aikuiseksi ja hän saa toga viriliksen - Domitianus syntyy.

52 jaa. (Nero 15-vuotias) Nerosta tulee praefectus urbi feriarum latin - Paavali Efesoksessa vuoteen 55.

53 jaa. (Nero 16-vuotias) Nero ja Octavia avioliittoon.

54 jaa. (Nero 17-vuotias) 12. lokakuuta Claudiuksen murha - 13. lokakuuta Nero pitää muistopuheen - Nero huudetaan keisariksi.

55 jaa. (Nero 18-vuotias) Helmikuussa Nero murhauttaa Britannicuksen myrkyllä - lemmensuhde Claudia Akteen.

56 jaa. (Nero 19-vuotias) Keväällä Paavali vangitaan Jerusalemissa.

58 jaa. (Nero 21-vuotias) Sota parthialaisia vastaan - Paavali siirretään Roomaan.

59 jaa. (Nero 22-vuotias) Agrippinan murha Neron 5. hallitusvuonna.

60 jaa. (Nero 23-vuotias) "Neronia" - Corbulo miehittää Armenian.

61 jaa. (Nero 24-vuotias) Suetonius Paullinus kukistaa Britanniassa Boudiccan kapinan.

62 jaa. (Nero 25-vuotias) Nero eroaa Octaviasta ja nai Poppaea Sabinan.

63 jaa. (Nero 26-vuotias) Neron vuoden alussa syntynyt tytär kuolee.

64 jaa. (Nero 27-vuotias) 19. heinäkuuta Rooman palo Neron 10. hallitusvuonna - kristittyjen vaino - Nero laulaa kitharan säestyksellä.

65 jaa. (Nero 28-vuotias) Pison salaliitto - raskaana olevan Poppaean kuolema.

66 jaa. (Nero 29-vuotias) Tiridates Roomassa - Nero nai Messalinan - elokuussa lähtö taiteilijakiertueelle Kreikkaan.

67 jaa. (Nero 30-vuotias) Nero Kreikassa - Paavali teloitetaan.

68 jaa. (Nero 31-vuotias) Maaliskuussa Nero palaa Roomaan - Vindexin ja Galban kapina - 9. kesäkuuta Nero tekee itsemurhan.

Neron opastajan - Senecan ajatuksia

"Paheet juurtuvat ihmiseen ajan mittaan. Siksi ne olisi tukahdutettava alkuunsa.
Kuolema ei ole mitään. Se on vain viimeinen tapahtuma elämämme radalla, jonka olemme nopeasti kulkeneet.
Anteeksisaaminen alkaa siitä, että antaa ensin itse anteeksi.
Lähimmäisensä puutteet ovat helpompia nähdä kuin omansa.
Ihailtavin on hän, joka rohkeasti kantaa vastoinkäymisensä.
Totuus selkiytyy ajan kanssa.
Kuta enemmän on valtaa, sitä vähemmän sitä saa käyttää väärin.
Rakasta, jos tahdot, että sinua rakastetaan.
On vaikeaa saada kaikki ystävikseen, riittää jos ei ole vihamiehiä.
Kohtele alaisiasi siten kuin toivoisit esimiehesi kohtelevan sinua.
Ihmisluonteiden kaksijako on se, että edellä menee yksi, joka tekee ja perässä tulee toinen ja arvostelee hänen tekemisiään.
Köyhä ei ole se, jolla on vähän, vaan se, joka toivoo enemmän.
Pienet murheet puhuvat, suuret ovat mykkiä.
Kuka tahansa voi tulla onnelliseksi, ellei etsi onnea ulkopuoleltaan, vaan itsestään."

Lähteet

*Yle, Areena: Historiaa: Kuinka Nero pelasti Rooman?
*Philipp Vandenberg: Nero - WSOY
*Marianne Ojanaho: Keisari Nero Imagoaan parempi päämies
*Maija-Leena Kallela, Erkki Palmén, Juhani Sarsila: He tekivät Rooman - Jyväskylän Yliopistopaino 2011
*Sami Koski, Mika Rissanen, Juha Tahvanainen: Antiikin urheilu - Olympian kentiltä Rooman areenoille - Atena
*Alexander S. Murray: Who's who in Mythology
*Olli Seppälä: Maan ja taivaan enkelit - Kirjapaja
*Alf Henrikson: Antiikin tarinoita I ja II - WSOY
*Maarit Kaimio: Antiikin myytit ja uskonnot - Otava
*Kulttuuri antiikin maailmassa - Kustannusosakeyhtiö Teos 2009
*Paavo Castrén: Uusi antiikin historia - Otava
*Nathaniel Harris: Antiikin Kreikka - Gummerus
*Taiteen Pikkujättiläinen - WSOY
*Ted Andrews: Elä maagisesti - Keijut, luonnonhenget ja taruolennot - Delfiini Kirjat
*Spectrum
*Wikipedia: Suomalaiset nimet, sekä syntymä- ja kuolinajat
*Rolf C. Wirtz: Taide & Arkkitehtuuri - Firenze - Könemann

Rooman palo - yhdeksän päivän tulihelvetti

Rooman palo