Tunturisuden sivut
Vestan neitsyet
"Iltatähti, kokoat kaiken
minkä levitti loistava Aamu
kokoat lampaat, kokoat vuohet
Äidiltä viet tyttären"


Lesborakkaus

Amorin nuolen lävistämä sydän SAPFO (Syntyi vuosien 630 - 612 eaa. välillä - kuoli n. 570 eaa.)

Ylhäisönainen Sapfo on muinaisajan kuuluisin runoilijatar, ja hänen kotipaikkansa oli Lesboksen saari. Hän syntyikin Lesboksella, rikkaaseen, aristokraattiseen perheeseen - hänen syntymäkaupunkinsa oli joko Eresus tai Mytilene.

Sapfo Katso taiteilijoiden näkemykset siitä, miltä Sapfo näytti.

Sapfoa itseään ei erityisesti mainita kauniiksi, hän oli pieni ja tumma. Tosin, näihin annettuihin kuvauksiin jopa suoranaisesta rumuudesta on suhtauduttava suurin varauksin, sillä ne saattoivat olla täysin paikkansa pitämättömiä, kuten vaikkapa skandaaleja tavoittelevien komediankirjoittajien aikaansaannoksia. Eräs kirjoitus kuvaa häntä silti hieman postiivisemmin: Sapfo oli violettihiuksinen, puhdas ja hunajaisesti hymyilevä.

Sapfon isä oli nimeltään Scamandronymus, hänen äitinsä oli Kleis. Sapfolla oli kolme veljeä. Vanhin veljistä oli Charaxus, kauppamies, joka laivasi Lesboksen viiniä Egyptin suuntaan ja rakastui siellä, kaupungissa nimeltään Naucratis, Doricha-nimiseen kurtisaaniin. Sapfo oli jyrkästi tätä rakkausseikkailua vastaan. Toinen veljistä, Larichus toimi Mytilenessä kaupungin virassa myös viinin parissa. Hänestä Sapfo piti eniten. Kolmas veli oli Erigyius tai Eurygyus tai Eurygius, nimen kirjoitusasuja on useita.

Nuoruudessaan Sapfo vietti jonkin aikaa maanpaossa Sisiliassa, syynä poliittisten olojen levottomuus Lesboksella. Tämä tapahtui joskus vuosien 604 - 594 eaa. välillä.

Tytöt

"Deux Enfants Aux Couronnes De Fleurs" - Gaston Bussière (1862 - 1928)

Palattuaan Sisiliasta Sapfo vietti koko elämänsä loppuajan Lesboksella, Mytilenessä. Sinne hän perusti naisyhteisön, koulun, "muusain kodin", jossa hän opetti nuorille tytöille runoutta, musiikkia ja tanssimista - sekä kaikkinaisia sosiaalisia taitoja, hienostuneisuutta eli eleganssia, viehätysvoiman merkitystä, älykästä keskustelua ja esiintymistaitoa. Myös kauneuskilpailuja järjestettiin. Miehiä ei ollut mukana laisinkaan, vaan tytöt ja naiset opiskelivat ja tanssivat toistensa kanssa ja huolehtivat myös erilaisten, ajan kulttimenojen järjestelyistä ja juhlimisesta. Vähän-Aasian rannikoilla oli ilmeisesti useita vastaavia naisyhteisöjä, joissa aristokratian naiset saivat huomattavasti korkeamman koulutuksen, kuin ateenalaiset kanssasisarensa.

Meren äärellä, kauniin puutarhan sylissä, nuoret neidot pääsivät Sapfon taitavassa, intohimoisen kiihkeässä opetuksessa perille myös seurustelun ja rakkauden saloista. Muusain kodissa tärkein ja palvotuin jumalatar oli luonnollisesti Afrodite, rakkauden jumalatar.

Saaren nimi on sittemmin määrittänyt naisten välisen rakkauden lesbolaiseksi rakkaudeksi. Lesbolaisista virityksistä huolimatta nuoria tyttöjä Lesboksella koulutettiin ja valmisteltiin paitsi elämää, myös miestä ja avioliittoa varten. On myös mainittava, että tarkkaa tietämystä siitä, millaista ja mihin tarkoituksiin suuntautuvaa opiskelu muusain kodissa oli, ei tiedetä. Kuinka paljon seksuaalista kanssakäymistä oli, jää sekin arvailujen varaan. Tiedetään varmuudella se, että Sapfo itse runoissaan kertoi rakastumisistaan tyttöihin, eli oppilaisiinsa.
Lesborakkaus

Jotkut tutkijat ovat pitäneet Sapfoa tyttöjen hyväksikäyttäjänä, joka johdatteli nämä lesbouteen - mutta on myös mahdollista, että koulussa opiskeltiin Afroditen hengessä jopa ilman vähäisintäkään seksuaalista viritystä. Mitään selviä todisteita Sapfon homoseksuaalisuudesta tai ainakaan tapahtuneista, lesbolaisista rakasteluakteista ei ole, vaikka hän pitikin naisten välistä rakkautta tärkeänä vaihtoehtona erotiikalle, joka oli kreikkalaisessa yhteiskunnassa enimmäkseen sallittu vain miehille.

Tyttölaumansa keskellä Sapfo usein kirjoitti yksinäisyydestä, jota hän kai koki.

Amorin nuolen lävistämä sydän "Kuu on laskenut, seulaset; sydänyön
hetket menevät ohi, nukun yksin."
(Pentti Saarikoski)


Sapfo kiintyi intohimoisesti joihinkin oppilaisiinsa, joille eräät hänen runoistaan on omistettu. Useat runoista ilmentävät runoilijattaren mustasukkaisuutta, kun tytöt jättivät hänet mennäkseen toiselle opettajalle tahi solmiakseen avioliiton. Kaunista suosikkiaan Sapfo saattoi myös verrata Kuuhun, jonka loiste himmensi kaikki lähellä olevat.

Amorin nuolen lävistämä sydän "Ihanan Kuun ympärillä,
himmenevät hohtavatkin tähdet,
kun täysikuu loistaa kirkkaimmillaan
yli koko maan."


Lesbos muodosti silti tuolloin erityisen otollisen ympäristön varsin vapaamieliselle rakkaudelle, sillä muusain kodissa opiskelevat tytöt olivat irti tavanomaisista perhekahleistaan eikä kodin tiukkaa valvontaa ollut. Myös Sapfon lyriikalle ympäristö antoi sellaiset vapauden ja rakkauden siivet, joita ei ehkä muualla olisikaan kehittynyt. Naisten väliset rakkaussuhteet katsottiin Sapfon aikana osaksi sivistystä, eikä niitä pidetty uhkana avioliitolle - vaan päinvastoin, ne lisäsivät naisten kunniaa.

Vaikka Sapfo oli antiikin aikana pitkään erittäin arvostettu, mitä todistaa mm. antiikin kritiikki, roomalaisten runoilijoiden sepittämät jäljitelmät ja monet papyruslöydöt, niin myöhäisantiikin ja varhaiskristillisen ajan puritaanisuudesta johtuen hänen runouttaan ei kuitenkaan suosittu silloin, kun papyruskääröissä säilynyttä runoutta kopioitiin pergamentille. Siksi hänen runouttaan on säilynyt vain pieninä fragmentteina. Sapfon tiedetään kirjoittaneen 9 000 säettä, seitsemässä kirjassa. Toisessa maininnassa hänen tuotantonsa suuruudesta kerrotaan, että hänen kirjoituksensa koottiin yhdeksään kirjaan, lähes metrin nippuun, kolmannella vuosisadalla ennen ajanlaskun alkua. Hänen runonsa on osoitettu naisille. Sapfo, Afroditen runoilija, naisten ja naisellisen erotiikan ylittämätön tulkki, käsittelee runoissaan ja lauluissaan ihmisen ikuista ongelmaa: miten saan itselleni hänet?

Sapfon runoudessa elämää hallitsee kaksi ihannetta, rakkaus ja kauneus. Sapfo on suuri ja tunteikas lesbolaisen rakkauden kuvaaja. Hänen tuotannostaan, joka on kirjoitettu kauniilla aiolialaisella murteella, joka noina aikoina oli erityisesti runoilijoiden kielenä kreikkalaisessa maailmassa, on säilynyt vain pari täydellisempää runoa ja joukko fragmentteja. Yksi kokonainen runo, Hymni Afroditelle on ainoa täysin säilynyt teos. Hänen tuotantoaan lainasivat muut antiikin runoilijat runsaasti yli seitsemänsadan vuoden ajan. Säilyneetkin katkelmat riittävät vielä yli kahden ja puolen vuosituhannen jälkeen välittämään kuvan Sapfon suuruudesta ja neroudesta runoilijana.

Lesborakkaus

Vaikkakin Sapfon runoutta pidetään homoseksuaalisen, lesbolaisen rakkauden kuvauksena, ei se seikka ole ehkä niin tärkeä. Sillä Sapfon runoilla on joka tapauksessa voimakas ja syvällinen vaikutus sellaiseenkin, joka vain kohtuullisesti on kiinnostunut runojen välittämästä seksuaalisesta suuntautumisesta.

Sapfon lyriikka on monodista, joka on harmonialla säestettyä yksiäänistä laulua. Se on alunperin siis ei vain runoutta, vaan myös musiikkia. Hänen runoudessaan näkyy aasialaisen musiikin vaikutus. Sapfo käytti runoissaan itse kehittämäänsä mittaa, joka tunnetaan nimellä sapfinen mitta. Horatius ja Catullus ovat kääntäneet osan Sapfon runoista latinaksi; tätä tietä on Sapfolla ollut hyvin suuri vaikutus länsimaiseen lyriikkaan.
Sapfo

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva , "Who Wants To Be Forever Young" - Copyright © deviantART/stefangrosjean - Stefan Grosjean


Amorin nuolen lävistämä sydän Luonto runoudessa - häälaulut - avioliitto on rakkauden tuho

Sapfo kuvaa runoissaan paljon luontoa, Kyprosta ja Kreetaa. Sapfon tunnelmallisista luontokuvista ja puutarhoista kertovan runouden lähtökohta oli antroposentrinen: inhimillisen rakkauden kuvittaminen. Rakastettua kuvattiin luontovertauksin, kuten esimerkiksi poimimattomana omenana, ja muistotkin rakastetusta liittyivät luontokuviin. Sapfon kuvaama luonto oli vahvasti sidoksissa inhimillisen kulttuurin elämänpiiriin, sen seremonioihin ja kauneuden rakentamiseen kukkaseppelein ja hajuvoitein.

Sapfon runoissa neidot kisailevat ja tanssivat keskenään puutarhoissa ja rannoilla kuun valossa, hääjuhlia vietetään ja rakkauden huuma ja kaipaus ravistelevat ja juovuttavasti pyörryttävät nuoria, kuin kuumeessa kiihkoisesti väriseviä vartaloita. Runot eivät ole Homeroksen runojen tavoin laajoja eeppisiä kokonaisuuksia, vaan hyvin intiimejä ja henkilökohtaisia.

Sapfon runot ovat enimmäkseen hymnejä - jumalalle omistettuja ylistyksiä, joihin tavallisesti liittyy rukous - ja häärunoja ja niissä on voimakas eroottinen lataus. Hänen hymninsä ovat aidosti uskonnollisia, mutta täysin epävirallisia. Sapfo kirjoitti häälauluja, joiden sisällössä on sekä lesborakkautta että rituaalisuutta. Oli yleinen tapa, että naisten esittämissä häälauluissa ylistettiin morsiamen kauneutta ja valitettiin sitä, että sulhanen ei tätä kauneutta kylliksi huomaa eikä arvosta.

Naisten tapana olikin vastustaa avioliittoon siirtymistä. Erityisen radikaalisti tällaisia avioliittoja vastustettiin muusain koulussa. Sapfon opetusten mukaisesti avioliitto oli rakkauden vastakohta ja vähäisenkin rakkauden tuho. Hänen mukaansa nainen menetti avioliitossa oikeuden itseensä, ruumiiseensa ja tunteisiinsa. Siksipä kerrotaankin, että Sapfo saattoi joskus ryöstää jonkun avioliittoon viedyn tytön takaisin, jos tiesi, että tätä kohdeltiin huonosti.

Amorin nuolen lävistämä sydän Onneton rakkaus riuduttaa - legenda

Sapfoon on liitetty legenda onnettomasta rakastumisesta Faon-nimiseen (Phaon) merimieheen. Tämän luokse oli tullut Afrodite vanhan akan hahmossa ja pyytänyt, että Faon kuljettaisi hänet Mytilenen ja Aasian välisen salmen yli, ja palkinnoksi antanut miehelle pullollisen öljyä, joka teki tämän kuvankauniiksi.

Tarina päättyy siihen, että Sapfo heittäytyy epätoivoissaan mereen Leukas-kalliolta, eräältä Joonian saariryhmään kuuluvan saaren rantajyrkänteeltä, missä maantieteilijä Strabonin väittämän mukaan saaren asukkailla oli tapana uhrata pahantekijöitä Apollonille sitomalla lintuparvi kiinni rikolliseen ja tyrkkäämällä hänet jyrkänteen reunan yli. Linnut toimivat laskuvarjon tavoin ja onnettomalla oli siis mahdollisuus, jos onni oli myötä, selviytyä hengissä. Sapfo, joka vapaaehtoisesti etsi kuolemaa, ei tietenkään ensin vanginnut lintuparvea itselleen.

Tätä legendaa eli tekaistua tarinaa ei pidetä laisinkaan uskottavana, sillä siitä ei ole luotettavia merkintöjä kreikkalaisessa historiankirjoituksessa. On oletettu, että legenda olisi ollut myöhempien aikojen kristillisen kirkon kehittelemä ja liikkeellelaskema, tarkoituksena viedä pois mielenkiintoa Sapfon lesbolaista rakkautta ihannoivalta runoudelta. Kun hän näin olisikin paljastunut "normaaliksi" heteroseksuaaliksi, joka vieläpä kykeni tuntemaan niin voimakasta rakkautta mieheen, että oli valmis tekemään sen vuoksi itsemurhan. Ehkä Sapfo silti oli biseksuaali - tämä jäänee nyt selvittämättä eikä ole kai kovinkaan tärkeää.

Lukuisat kirjailijat ovat olleet viehtyneitä Sapfon elämään ja tuotantoon - heitä ovat mm. Alfred Tennyson, Charles Baudelaire, Virginia Woolf, Marguerite Yourcenar, Ezra Pound ja Lawrence Durrell.
Kauneutta ja romantiikkaa
Amorin nuolen lävistämä sydän Sapfon avioliitto - oma tytär?!

Sapfon mainitaan olleen naimisissakin rikkaan miehen, nimeltään Cercylas kanssa. Tästä avioliitosta olisi syntynyt lapsi, tytär Kleis. Näin Sapfo olisi antanut omalle tyttärelleen äitinsä nimen. Oliko hän naimisissa ja oliko hänellä tytär, tästä ei ole mitään varmuutta. Lähes ainut aikalaislähde Sapfon elämään ovat hänen omat kirjoituksensa, ja esimerkiksi tutkijat eivät mielellään tee päätelmiään hänen elämänsä todellisista tapahtumista hänen runoistaan.

Näissä runoissaan Sapfo silti itse kertoo kahdesti tyttärestään Kleisistä - alla näyte toisesta maininnasta kahdelta suomentajalta.

"Minulla on kaunis lapsi, / kukka kultainen! / En vaihtaisi Kleistä Lyydian loistoon, / en rakkaaseen..." (Pentti Saarikoski)

"Minulla on / pieni tytär / kuin kultainen kukka / rakas Kleis: / en vaihtaisi häntä / Lyydian rikkauteen / Lesboksen ihanuuteen" (Aapo Junkola)


Fragmentin 98 mukaan, jos hänen oma runotuotantonsa hyväksyttäisiin luotettavaksi henkilöhistorian lähteeksi, hänellä olisi saattanut olla tämä lapsi jo maanpaon aikoihin. Tosin, fragmentissa 132 hän käyttää Kleisistä myös kreikankielistä ilmaisua pais, joka voikin viitata vaikkapa johonkuhun orjatyttöön tai mihin muuhun, nuoreen tyttöön tahansa. On mahdollista, että muinoin lukijat ja tutkijat ovat tulkinneet näitä Sapfon säkeitä väärin ja siksi on jäänyt elämään meille asti hänen yhä uudelleen toistetussa ja kirjatussa henkilöhistoriassaan käsitys, että hänellä oli tytär.

Sapfo

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Flickr/swo81




Amorin nuolen lävistämä sydän Lesbos

Lesbos on Kreikalle kuuluva saari Egeanmeren itäosassa, lähellä Turkin rannikkoa. Lesbos kuuluu Itä-Egean saariryhmään ja on Kreikan kolmanneksi suurin saari. Sen pinta-ala on 1870 neliökilometriä ja asukkaita siellä on n. 90.000. Saarella on kaksi pitkää lahtea ja korkein vuori on lähes kilometrin korkuinen Olympos. Eteläosassa on tuuheita metsiä ja keväisin runsaasti orkideoita. Saaren pääkaupunki on Mytilini, joka on rakennettu metsäisen kukkulan rinteelle. (www.kreikka.net)

Lesbos piti itseään Troijan valloittajien perillisenä, ja Troijan tarupiiri nautti siellä suurta suosiota. Lesboslaiset osallistuivat kauppa-asemien perustamiseen sekä Egyptiin, että yhdessä foinikialaisten kanssa myös länteen. Lesboksella vaikutti Sapfon ohella monia muitakin kuuluisia lyyrikoita, kuten 600-luvulla eaa. Arion ja Terpandros (siirtyivät Korinttiin ja Spartaan) - sekä vähän heitä myöhemmin samaan aikaan Sapfon kanssa Alkaios (synt 620 eaa.).
Ismenie, Nymph of Diana

Amorin nuolen lävistämä sydän Antiikin ihailtu julkkis kuin jumalatar

Antiikin maailmassa Sapfo oli palvonnan kaltainen ihailun kohde, ihan ajan jumalattariin verrattava. Hänen kuvaansa lyötettiin jopa rahoihin ja ihmiset kilpailivat siitä, että saisivat tyttärensä hänen opetukseensa.

Sapfon tavattomasta vaikutuksesta aikalaisiinsa kertoo eräs tapaus. On olemassa kasku, joka kertoo, minkä arvon viisas Solon antoi Sapfolle. Eräänä iltana hänen sisarenpoikansa lauloi erään Sapfon laulun ja Solon hurmaantui niin, että pyysi heti poikaa opettamaan sen hänelle. Kun joku seurasta ihmetteli, että mikä ihmeen hoppu Solonilla oli juuri nyt heti oppia tämä Sapfon laulu, niin Solon vastasi: "Hina mathon auto apothano! - Oppia tämä ja kuolla!"

Sapfon runoja luettiin ajanvietteenä roomalaisen ylimystön päivällisillä, ja tästä sai Plutarkhos aiheen valittaa kevytmielisten tapojen leviämistä kultivoidun seuraelämänkin pariin. Sapfon runous kuvaa aatelisyhteisöä, joka oli omaksunut tapoja Fryygian, Lyydian ja Meedian suunnattoman rikkaista kuningashoveista. Kohtuullisten nautintojen sijaan pyrittiin kohti suurempaa nautintoa.

Menestyksellä on aina hintansa ja vastustajansakin. Sapfon runoutta ja itse runoilijaa jopa halveksittiinkin Ateenassa, kaikki eivät ymmärtäneet tai halunneet ymmärtää häntä. Tästä kai johtuu, että kreikkalaisissa komedioissa Sapfo oli yleinen pilkan kohde, häntä kuvattiin seksinnälkäisenä naisena.

Tästä vastustuksesta huolimatta itse Platon ylisti Sapfoa sanoen:

"Väittävät väärin: yhdeksän muusain on määrä. Lesboon Sapfo on kymmenes muusa."



Sapfo
Sapfo

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva, "Against The Grain" - Copyright © deviantART/stefangrosjean - Stefan Grosjean


Mustasukkaisena miehelle, jonka seuraan tyttö on siirtynyt

Se kuuluu jumaliin se mies joka kanssasi istuu
Joka kuulee sinun ihanan äänesi läheltä,
ja sinun naurusi
ja sinun lempesi
ja sinun rakkautesi
Sinun
naurusi
sydän säikähtää rinnassani kun katson sinua en
mitenkään
saa ääntä suustani (Kun näen sinut äkkiä)
Kieleni tärisee, tuli juoksee ihoni alla, en näe mitään
korvissa suhisee, hiki kohoaa pintaan,
paikkani vapisevat, olen
keltaisempi
kuin ruoho,
Kohta kuin kuollut
Mutta kaikki on kestettävä sillä...

(suom. Pentti Saarikoski)


Lähteet
Paavo Castrén: Uusi antiikin historia - Otava
Antiikin myytit ja uskonnot - Otava
Gale Encyclopedia of Biography: Sappho
Oxford Companion to Classical Literature: Sappho
Oxford Companion to German Literature: Sappho
Columbia Encyclopedia: Sappho
Bradford's Crossword Solver's Dictionary: Sappho
Lyhyet katkelmat Sapfon runoudesta julkaistu siteerausoikeudella (Suomen tekijänoikeuslain 22 §), jolloin vain taiteilijan esittelyn yhteydessä esitetään jotakin hänen tuotannostaan.

Sapfo

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva, "MonoLyth" - Copyright © deviantART/K-Nashi
Kauneutta ja romantiikkaa
Amorin nuolen lävistämä sydän Kauneutta ja romantiikkaa Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Flickr/swo81
*** tunturisusi.com linkit ***