SUOJELUSENKELI
Enkelten Jumalalta saamiin palvelustehtäviin kuuluu myös yksityisten ihmisten suojeleminen ja varjeleminen.
Jokaisella ihmisellä, mutta erityisesti lapsella, on ikioma suojelusenkelinsä.
Suojelusenkeli seuraa kaikkialle suojattiaan, innostaen tätä hyviin toimiin ja varoittaen pahoilta teiltä.
Suojelusenkeli valvoo siellä, missä matkalaisen taival on vaarojen täyttämä
ja yksikin horjahdus polulta voi syöstä kulkijan syvyyteen ja tuhoon.
Suojelusenkeliltä rukoillaan turvaa aamulla uuden päivän alkaessa -
ja illalla, kun varjot pitenevät ja yö saapuu. Nukkujaa ei uhkaa mikään,
sillä hänen vuoteensa äärellä valvoo suojelusenkeli.
Ilmestyskirjan mukaan myös kokonaisilla seutukunnilla,
kaupungeilla, seurakunnilla ja kansoillakin on omat suojelusenkelinsä.
Pohdiskelua suojelusenkelistä
Oppi suojelusenkelistä kehittyi jo varhaisen kirkon aikana. Yksi ongelmakysymyksistä koski sitä, onko kaikilla ihmisillä suojelusenkeli, vai ainostaan uskovilla.
Niin ikään pohdittiin sitä, saako ihminen suojelusenkelinsä vasta kasteessa. Tuomas Akvinolainen ajatteli, että kaikilla on suojelusenkeli, mutta että
vasta kasteessa se saa täydet toimintavaltuudet. Hänen mukaansa suojelusenkeli on aluksi melko suojaton pahan voimia vastaan, sillä pieni lapsi tai
kastamaton aikuinen kuuluu Aatamin heimoon eli on osallinen perisyntiin, jota kautta Saatana ulottaa vaikutuksensa ihmiseen.
Kasteen ja uskon kautta
enkeli saa apua Jumalalta ja Kristukselta, joka on voittanut pahan vallan. Luther puolestaan arveli, että henkilökohtaisen suojelusenkelin lisäksi
jokaisella on myös henkilökohtainen kiusaaja. Erään käsityksen mukaan suojelusenkeleiden vaikutus jotenkin lakkaisi viimeistään murrosiän jälkeen.
Kristillinen suojelusenkelioppi ei tue tätä käsitystä, vaikka varsinkin luterilaisessa kirkossa enkelit onkin yleisimmin liitetty lapsiin.
(Teksti: virtualgarden)
Maan korvessa kulkevi lapsosen tie - Sanat Immi Hellén - sävel P. J. Hannikainen
Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
Hänt' ihana enkeli kotihin vie.
Niin pitkä on matka, ei kotia näy,
vaan ihana enkeli vierellä käy.
On pimeä korpi ja kivinen tie
ja usein se käytävä liukaskin lie.
Oi, pianhan lapsonen langeta vois,
jos käsi ei enkelin kädessä ois.
Ja syntikin mustia verkkoja vaan
on laajalle laskenut korpehen maan.
Niin pianhan niihinkin tarttua vois,
jos käsi ei enkelin kädessä ois.
Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
Hänt' ihana enkeli kotihin vie.
Oi, laps' ethän milloinkaan ottaakaan vois
sä kättäsi enkelin kädestä pois.
Jokaisella on ikioma suojelusenkelinsä
Suojelusenkeli on hyvin henkilökohtainen, onhan hän olemassa vain yhtä ainoaa ihmistä varten.
Jo raamattu kertoo siitä, kuinka jokaisella ihmisellä on oma suojelusenkelinsä.
300-luvulla elänyt Basileos suuri kirjoitti näin:
"Enkeleiden joukossa on toisia, jotka huolehtivat kansoista, toiset ovat uskovaisten seuralaisia...
Jo Mooses opetti, että jokaisella uskovalla on oma enkeli opastamassa häntä opettajana ja paimenena."
Basileos viittaa Ensimmäiseen Mooseksen kirjaan: "...se enkeli, joka on minut pelastanut kaikesta onnettomuudesta, siunatkoon..."
Tobias ja Rafael
Erityisesti suuriin perheraamattuihin sisällytetystä Tobiaan kirjasta löytyy
myös valaiseva, varhainen kertomus suojelusenkelistä. Tobias on nuorukainen,
jonka on lähdettävä vaarojen täyttämälle matkalle, perimään isänsä velkoja.
Tobias ei tahdo uskaltaa lähteä matkaan ja etsii siksi itselleen matkakumppania.
Kuinka ollakaan, hän löytää Rafaelin. Rafael on enkeli, vaikka Tobias ei sitä
tiedäkään. Vasta matkan jälkeen Rafael kertoo Tobiakselle olevansa enkeli, mutta
katoaa taas heti sen jälkeen. Suojelusenkelit haluavat aina pysytellä taka-alalla ja hieman piilossa.
Suojelusenkeleiden aikaan siirtyminen
Suojelusenkeliajatus alkoi vahvistua uskonpuhdistuksen jälkeen, niin protestanttisella kuin katolisellakin puolella. Toden teolla suojelusenkeliusko
alkoi levitä 1800-luvulla, jolta ajalta on peräisin myös moni kotoinen suojelusenkelitaulu, lapsuuden kodin enkelitaulu, painokuva, jossa vaaleahiuksinen
ja -pukuinen enkeli saattaa kahta korvessa kulkevaa lasta rikkinäisen sillan yli.
Ortodoksissa ikoneissa kuvatut suojelusenkelit ovat paljon maskuliinisempia ja voimakkaampia kuin lastenhuoneen tauluenkelit. Ikonien suojeluenkelillä on
usein miekkakin kädessään merkkinä valmiudesta taisteluun, jos jokin uhkaisi.
Katolisessa kalenterissa lokakuun toinen päivä on vuodesta 1670 ollut paavillisella päätöksellä suojelusenkeleiden muistopäivä, johon liittyvässä
rukouksessa sanotaan:
"Kaikkivaltias Jumala, isällisessä huolenpidossasi sinä lähetät pyhät enkelisi meidän turvaksemme. Suo meidän tässä elämässä aina
kokea heidän suojelustaan ja anna meidän kerran taivaassa iloita yhdessä heidän kanssaan."
Iltarukouksia
Levolle lasken Luojani
Armias ole suojani
Jos sijailtain en nousisi
Taivaaseen ota tykösi
Aamen.
Rakas Jeesus siunaa meitä,
anna meille enkeleitä.
Siivilläsi meitä peitä,
älä meitä koskaan heitä.
Aamen.
Minä lapsi pienoinen,
aamuin illoin rukoilen.
Pienet kädet yhteen liitän.
Taivaan isää aina kiitän.
Aamen
