Tunturisuden sivut
Jalkapalloilija


Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä jalkapalloilijat - Copyright © Dubna Fantazia
*Kuvat ylinnä - Copyright © Sangudo


Amorin nuolen lävistämä sydän Antiikin urheilu

Kreikkalaisten urheilulla on sotilaallinen tausta. Historiallisena aikana lähes jokainen kreikkalainen mies kuului eräänlaisena reserviläisenä sotaväenyksikköön. Näissä yksiköissä harjoiteltiin taukoamatta erilaisia urheilulajeja, jotka suoranaisesti edistivät taistelukykyä.

Kaikki vapaat miehet harrastivat antiikin Kreikassa urheilua ainakin nuorina. Olihan sen kautta mahdollista tavoittaa kreikkalaisen kauneuskäsityksen mukainen, idealistinen ja sopusuhtainen vartalo. Kreikkalaisessa kulttuurissa oli sen syntymyytistä lähtien kaipuu ja pyrkimys täydelliseen kauneuteen. Kauneus katsottiin jumalten aikaansaannokseksi, joten kaunis ihminen, kaunis urheilijakin, oli todiste siitä, että hän oli jumalten suosikki. Helleenit eivät pitäneet kristittyjen tapaan kauneutta syntisenä, vaan se oli päinvastoin kansalaishyve siinä, missä rehellisyys ja hyväsydämisyyskin.

Ensimmäiset olympialaiset pidettiin 776 eaa, mutta mikään ei todista, etteikö kisoja olisi ollut jo aikaisemminkin. Maalausten ja kertomusten perusteella Kreikassa urheiltiin jo vuosisatoja ennen ensimmäisiä olympialaisia.

Alastonurheilua

Urheilu oli tärkeä osa kasvatusta Ateenassa, ja erityisesti Spartassa. Spartalaiset eivät hyväksyneet pojissa laisinkaan naismaista pehmeyttä tai lihavuutta, vaan ihan laissa oli säädetty, että poikien oli esittäydyttävä eforeille, virkamiehille, alastomina kymmenen päivän välein. Mikäli pojan olemus kieli laiskuudesta tai joutilaisuudesta hänelle määrättiin raipparangaistus. Kestävyyskokeisiin kuului poikien ruoskiminen.

Urheilija

Spartalla oli merkittävä osuus alastomuuden omaksumisessa osaksi urheilua 600 - 500-luvuilla eaa. Nuorten atleettien seksuaaliseen vetovoimaan viitataan kirjallisuudessa toistuvasti. Urheilun ja fyysisen rakkauden suhdetta antiikin Kreikassa tutkinut Thomas Scanlon on pitänyt epäuskottavana ajatusta, että urheilun parissa yleinen nuoriin poikiin kohdistunut seksuaalisuus olisi perustunut muinaisiin, indoeuroopalaisiin initiaatiomenoihin. Sen sijaan tapa syntyi hänen mukaansa Kreetalla ja Spartassa 600-luvulla eaa. ja oli yleinen myös doorilaisalueilla, Thebassa ja Theralla. Poikarakkaus ja fyysinen nuorison kasvatus levisi sitten muualle Kreikkaan ja vakiintui 500-luvulla eaa. osaksi urheilua, symposionkulttuuria ja koulutusta.

Pausaniaan mukaan jokaisessa kaupungissa oli gymnasion, nuorten miesten kasvatuksen keskukseksi muodostunut urheilupaikka, johon kuuluivat juoksurata, hyppy- ja heittopaikat sekä samassa yhteydessä toiminut painikoulu, palaistra. Poikaiässä oleville järjestettiin omia harjoituksia gymnasioneissa ja ikäsarjoja kisoissa. Näissä urheiltiin alastomina ja poikien kauniit ruumiit tarjosivat viihdykettä ja silmäniloa vanhemmille miehille. Antiikin aikana kaduillakaan miehet eivät katselleet vain kauniiden naisten perään, vaan he ihastelivat poikia ja nuorukaisia.

Kuulantyöntö

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Sangudo


Tytöt ja naiset - urheilu ja kasvatus

Platonin mukaan naisille ei voitu antaa samaa koulutusta urheiluineen, kuin miespuolisille. Tämä johtaisi hänen mukaansa naurettavuuksiin, kuten siihen, että naiset voimistelevat alastomina painikoulussa miesten kanssa. Silti, Sparta erosi muusta Kreikasta siinä, että siellä tyttöjäkin valmennettiin ja kasvatettiin fyysisesti. Heidän lajejaan olivat juoksut, heittolajit ja kuorotanssit. Näiden avulla heistä kasvoi voimakkaita perheenäitejä ja synnyttäjiä.

Naimisissa olevat naiset eivät kuolemanrangaistuksen uhalla saaneet osallistua Olympian kisoihin, lukuun ottamatta Demeter Khamynen papitarta. Naisten ainoa mahdollisuus osallistua olympialaisiin olivat valjakkoajot, koska naisilla oli mahdollisuus ja oikeus omistaa kilpa-ajoihin osallistuva valjakko. Spartan tunnetuimpiin yksittäisiin Olympia-voittajiin kuului kisoissa ensimmäisenä naisena voittanut, valjakkoajon mestariksi noin 390 eaa. noussut Kyniska.

Naiset olivat poissulkemisestaan närkästyneitä ja järjestivät olympiakisojen välivuosina omat, vain naisille tarkoitetut kisansa.

Spartassa tyttöjen kasvattaminen yhteisönsä jäseniksi todennäköisesti sisälsi myös homoseksuaalista fyysistä rakkautta, mutta tämä ei ollut yhtä järjestäytynyttä kuin nuorten miesten kasvatuksessa.

Amorin nuolen lävistämä sydän Antiikin urheilulajeja

Eri urheilulajit ovat aikanaan kehittyneet pitkällisten ja hämärärajaistenkin prosessien myötä. Antiikin urheilulajit voidaan lajitella syntytapansa mukaan. Karkeasti saadaan näin neljä ryhmää: laji saattoi syntyä luonnollisesta liikkumisesta, sodankäynnistä, rituaaleista tai leikeistä.

Luonnollisesti kehittyneitä lajeja ovat juoksu, hypyt, uinti sekä varhaisimmat välineurheilut, soutu ja hevosurheilun eri lajit. Sodankäynnin mukana kehittyneitä urheilulajeja ovat kamppailulajit, nyrkkeily ja pankration. Muita lajeja, joiden taustalla on sotataito, ovat mm. miekkailu, keihäänheitto, kiekonheitto ja jousiammunta. Uskonnollisista rituaaleista ja juhlista ovat kehittyneet monet tanssit. Leikeistä lajiesimerkkinä on vaikkapa köydenveto. Joukkuepallopelejäkin kreikkalaiset alkoivat pelata jo 700-luvulla eaa.

Rypälejuoksu

Yksi erikoinen kilpajuoksumuoto antiikin Spartasta on rypälejuoksu. Siinä joukko karkuun juoksevia nuorukaisia kuormitettiin raskailla viinirypäletertuilla. Sen jälkeen takaa-ajajat yrittivät saada heidät kiinni ja riistivät samalla itselleen niin paljon rypäleitä, kuin kykenivät. Mitä suuremman saaliin takaa-ajajat saivat haltuunsa, sitä suurempi sato oli odotettavissa.

Soihtuviesti

Soihtuviesti oli yksi harvoista joukkuelajeista, joissa myös kilpailtiin. Jos jumalan kunniaksi kiidätetty soihtu sammui kesken juoksun, suoritus hylättiin heti. Tytöillekin järjestettiin omia soihtuviestikisojaan.

Pankration - kivesten kiskominen kiellettyä

Pankration oli laji, jossa yhtä aikaa painittiin ja nyrkkeiltiin, potkittiin ja kaikin tavoin murjottiin - eli sitä voi pitää nykyaikaisen vapaaottelun esilajina - jollei lähestulkoon samana lajina. Lähikontaktissa pankrationissa sai puskea päällään, sekä antaa iskuja polvilla ja kyynärpäillä. Hurjuutensa vuoksi laji sopi vain kaikkein väkevimmille atleeteille, jotka nauttivat suurta kunnioitusta.

Silti, vastustajan tahallinen vahingoittaminen oli kiellettyä. Vastustajaa ei saanut purra, hänen silmiään ei saanut kaivaa päästä, eikä hänen kiveksistään kiskoa. Myöskään kämmensyrjällä tai jäykiksi ojennetuilla sormilla ei saanut iskeä. Roomalaiset eivät tästä kreikkalaisten lajista innostuneet, he katselivat mieluummin gladiaattoreitaan.

Harpaston

Harpaston oli antiikin pallopelien kuningas. Ideana oli heittelemällä kuljettaa pallo pelaajalta toiselle, aina kentän päädyssä olevan maalilinjan yli asti. Taklatakin sai, mutta vain pallollista pelaajaa. Joukkueessa oli 10 - 12 pelaajaa. Pienen pallon halkaisija on ollut vain 6 - 8 cm ja painoa sillä oli arviolta 100 - 130 grammaa.

Tanssi ja musiikki

Osana antiikin urheilutapahtumia olivat myös tanssi ja musiikki. Tanssissa nuoret tytöt ja pojat taivuttelivat itseään mitä erilaisimpiin asentoihin, sirkusakrobaattien tapaan. Erityisesti roomalaisissa illanvietoissa suosittiin taidokkaita tanssiesityksiä, joita esittivät useimmiten muualta tuodut orjat. Tanssia säesti usein lyyralla tai huilulla esitetty musiikki.

Tanssi ei antiikinkaan aikaan ollut vain kaunista katseltavaa, vaan varsinkin Kreikassa sitä pidettiin arvostettuna liikuntana. Jopa sotaisuudesta kuulut spartalaiset astelivat taistelukentilleen rytmikkäästi keinahdellen, huilujen soidessa.

Voimamies

Voimamiehiä - maastaveto 500 kg - yhdellä kädellä heitto 143 kg

Antiikin urheilunäyttämöillä esiintyi useita erityisen vahvoja voimamiehiä, joista kerrotaan lukuisia tarinoita.

Aikamoinen atleetti oli eräs Theran tuntemattomaksi jäänyt mies, sillä hän kykeni nostamaan maasta ylös 500 kg painoisen laavakimpaleen. Maastanoston eli maastavedon maailmanennätys vuonna 2011 raskaassa sarjassa oli Benedikt Magnussonin tulos 460 kg. Joten hänkin olisi jäänyt antiikin voimamiehen kanssa toiseksi. Oma lukunsa on vielä se, että laavakimpaletta on huomattavasti vaikeampaa nostaa, kuin levytankoa.

Arkeologiset lähteetkin kertovat poikeuksellisista voimamiehistä. Olympiasta on löydetty 143 kg painava punainen hiekkakivi, jonka arkaaisen piirtokivikirjoituksen mukaan Bybon-niminen atleetti paiskasi yhdellä kädellä päänsä yli.

Ehkä jo ihan tarujen puolelle menevät maininnat aikakautensa suurimmasta jättiläismiehestä, nimeltään Polydamas. Hän kykeni kuristamaan leijonan hengiltä, paljain käsin. Hän kykeni myös pysäyttämään vauhkoontuneen valjakon täydestä vauhdista. Hurjistunutta sonnia hän nappasi kiinni yhdestä sorkasta ja piti kiinni niin pitkään, että riuhtovan sonnin sorkka irtosi.

Atleeteista maineikkaimpia oli krotonilainen Milon. Hän oli moninkertainen painin olympiavoittaja 500-luvun lopussa ja 400-luvun alussa eaa. Hän ahmi yhdellä istumalla kilokaupalla lihaa, leipää ja litroittain viiniä ja harjoitteli, kantamalla harteillaan vasikkaa, jonka sitten söi. Hän kykeni seisomaan öljytyn kiekon päällä ilman, että kukaan kykeni häntä horjuttamaan.

Lähteet
Sami Koski, Mika Rissanen, Juha Tahvanainen: Antiikin urheilu - Olympian kentiltä Rooman areenoille - Atena
Kulttuuri antiikin maailmassa - Kustannusosakeyhtiä Teos

Osuma

Kuvassa yllä jousiammuntaharjoituksia antiikin hengessä. "Osuma" - Frederic Leighton (1830 - 1896).

"Mainett' ei uroll' uljaampaa ole maill' eläessään,
kuin mink' ansaitsee käsi vahva ja jaksava jalka."


Homeros: Odysseia, suom. Otto Manninen
Painijat

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
Kuva Copyright © Tony Fischer Photography


Paini

Paini, kreikaksi pale ja latinaksi lucta, on ilmeisesti ihmissuvun vanhin urheilulaji. Sen säännöt ovat tuhansien vuosien mittaan muuttuneet yllättävän vähän.

Painiottelussa kreikkalaiset erottivat pystypainin, jossa ottelijat koskettivat maata vain jalkapohjillaan ja toisiaan vain käsillään, sekä permantopainin, jossa ottelijat painivat toisiinsa kietoutuneina maassa, kuten kuvassa yllä. Muiden urheilijoiden tapaan painijat ottelivat alastomina ja vieläpä voitelivat itsensä ennen ottelua oliiviöljyllä. Paini teki ruumiista niin liukkaan, että pitävän otteen saaminen lienee ollut hyvin vaikeaa, eikä näyttäviä heittoja varmaankaan ole paljon näkynyt.

Pojat nyrkkeilevät

All rights reserved
*Kuva Copyright © Flickr/Ivo Dragicevic
Photo used with permission.


Nyrkkeily

Pojat nyrkkeilevät. Fresko 1500-luku eaa. - kunnostettu versio. Spartalaisten sanotaan keksineen nyrkkeilyn. He oppivat lajin myötä väistämään iskuja ja samalla heidän kasvonsa kovettuivat kestämään iskuja.

Nyrkkeilijä

Nyrkkeilijä, kreikkalainen pronssiveistos ajalta 200 - 100 eaa. Löydettiin Roomasta kaivauksissa 1885. Museo Nazionale Romano, Palazzo Massimo alle Terme, Rooma.

Erityistä mainetta lempeänä nyrkkeilijänä saavutti 49 jaa. olympiavoittaja Melankomas. Hän perusti menestyksensä loistavaan väistelyyn ja saattoi väistellä piruettimaisesti minuutteja yhteen menoon, myöskään lyömättä itse kertaakaan koko aikana. Näin hänen vastustajansakin selvisivät yleensä ilman ainuttakaan mustelmaa.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
Kuva yllä, pronssiveistos nyrkkeilijästä - Copyright © Nick Thompson
Kuva vasemmalla yllä naisvoimistelija - Copyright © Singapore 2010 Youth Olympic Games
Kuva vasemmalla alla voimamiehestä, merestä nostettu pronssiveistos - Copyright © diosthenese
Kuva alla urheilijatytöistä - Copyright © Rob124
Kuva alla jalkapalloilijoista - Copyright © Keith Miner
Kuva alla painonnostajasta - Copyright © KOREA.NET - Official page of the Republic of Korea's photostream


Urheilijatytöt

Erilaiset tanssi- ja muut näytökset vaativat usein suurta ja urheilullista suorituskykyä.

Amorin nuolen lävistämä sydän Olympialaiset

Antiikin Kreikan kisoista huomattavimmat olivat Nemean kisat Nemeassa, Pythian kisat Delfoissa, Isthmoksen kisat Korintissa ja tärkeimmiksi kohonneet Olympian kisat.

Antiikin aikana ylijumalalle Zeulle pyhitetty lehto, Olympia, sijaitsee Peloponnesoksen niemimaalla, Eliin maakunnassa noin 180 kilometriä Ateenasta itään. Alueella oli monia temppeleitä, patsaita ja julkisia rakennuksia, jotka oli tarkoitettu Zeuksen palvontamenoihin. Lehdossa, Olympieionin temppelissä oli yksi antiikin seitsemästä ihmeestä, Perikleen Zeusta esittävä kultainen ja norsunluinen veistos.

Jumalat kisalivat keskenään Olympian lehdossa. Zeus ja Kronos painivat, Apollo juoksi kilpaa Hermeen kanssa ja nyrkkeili Areen kanssa. Olympiassa mittelivät taitojaan ja voimiaan myös heerokset, jumalten kaltaiset sankarit. Näiden jumalten kisailujen innoittamina syntyivät aikoinaan ihmiskunnan olympialaisetkin.

Zeuksen kunniaksi pidetyistä Olympian kisoista on voittajien luettelot vuodesta 776 eaa. Kisoista tuli ennen pitkää niin tärkeät, että kreikkalaiset jopa muodostivat niiden pohjalta ajanlaskunsa ja keskeyttivät niiden ajaksi heimojen väliset kahinat ja sotimisenkin. Ensimmäisten tunnettujen kisojen juoksukilpailujen voittajaksi mainitaan Koroibos. Stadionin juoksu, pituudeltaan 192,5 m, lieneekin ollut kisojen vanhin laji.

Yleiseksi tuli sittemmin viisiottelu, johon kuuluivat juoksu, pituushyppy, kiekon- ja keihäänheitto sekä paini. Myöhemmin ohjelmaan lisättiin asejuoksu, kahden stadionin juoksu ja arviolta 3 - 4 km:n kestävyysjuoksu. Lajeina olivat myös paini, nyrkkeily ja pankration. Nelivaljakolla ajettavat kilpa-ajot olivat myös merkittävä ohjelmalaji.

Sen tuhannen vuoden aikana, jolloin antiikin olympialaisia järjestettiin, lajeja uudistettiin monta kertaa. Niitä lisättiin ja poistettiinkin. Kuten nykyisinkin, antiikin olympialaisia järjestettiin joka neljäs vuosi. Olympialaiset jatkuivat aina vuoteen 393 jaa. - siis pitkään vielä roomalaisvallankin aikana. Rooman kristitty keisari Theodosius lakkautti 393 kaikki Kreikan urheilukisat pakanallisina juhlina.

Jalkapalloilijat

Jalkapalloa harrastavat miljoonat tytöt ja naiset, pojat ja miehet - onhan se maailman suosituin urheilulaji.

Urheilija

Naiset ovat mukana urheilussa ja olympialaisissa lähes kaikissa niissäkin lajeissa, joissa ennen oli vain miehiä, kuten nyrkkeilyssä ja painonnostossa. Kuvassa Mi-Ran Jang, Etelä-Korea, sarja yli 75 kg, Lontoon Olympialaiset 2012. Mi-Ran Jang on pituudeltaan 171 cm ja hänellä on painoa 125 kg. Olympiakultaa Pekingissä 2008 voittanut Jang Mi-Ran sijoittui Lontoossa neljänneksi. Hän työnsi Lontoossa 164 kg ja tempaisi 125 kg ja hänen yhteistuloksensa oli 37 kg vähemmän, kuin voittotulos 326 kg Pekingissä.
Voimistelijat
Nuorten Olympialaiset - Singapore 2010 Youth Olympic Games Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
Kuva - Copyright © Singapore 2010 Youth Olympic Games
*** tunturisusi.com linkit ***