Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
© Bernard DUPONT
Isohevosantilooppi (Hippotragus equinus)
Isohevosantilooppi on nimensä mukaisesti suurikokoinen. Sillä voi olla pituutta 240 cm ja uroksen
suurin paino on 300 kg, naaraan 280 kg.
Päivä- ja yöaktiiviset isohevosantiloopit elävät puu- ja pensassavanneilla, etenkin miombo-savanneilla.
Usein aukeamien reuna-alueilla. Laji elää ryhmissä, joissa on 5 - 35 yksilöä.
Heiniä, lehdeksiä, ruohoja ja akasioiden palkoja syövä isohevosantilooppi on hiljainen elelijä,
se on enimmäkseen täysin vaiti. Helposti tunnistettava, vaaleanruskean turkin omaava hevosantilooppi
ei ole uhanalainen, vaikkakin se on aiemmin esiintynyt huomattavasti laaja-alaisemmin.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
© Bernard DUPONT
Isokudu (Tragelaphus strepsiceros)
Isokudunaaras voi painaa 215 kg, -uros 315 kg. Melko helposti tunnistettava isokudu
on keskikokoa suurempi, pähkinänruskea antilooppi, jonka selässä on valkoisia raitoja.
Laji ei ole uhanalainen.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
© Bernard DUPONT
Valkopäätopi (Damaliscus pygargus phillipsi)
Topiantiloopit muodostavat onttosarvisten heimossa oman sorkkaeläinsukunsa
(Damaliscus) ja siihen kuuluu 4 lajia.
Yksi lajeista on valkopäätopi. Topiantiloopit ovat läheistä sukua gnuu- ja lehmäantiloopeille.
Tyypillinen piirre topiantiloopeille on se, että niiden eturuumis on takaruumista korkeampi.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
© Peter Steward
Kirkindikdik (Madoqua kirkii)
Pienimpiin antilooppeihin ja samalla gaselleihin lukeutuu kirkindikdikantilooppi, jolla on painoa 4,5 - 7,2 kg ja pituutta 55 - 72 cm.
Kirkindikdik on helppo tunnistaa, sillä se on ainut näin pieni, yleinen ja verrattain näkyvästi elävä antilooppi.
Varmoja tuntomerkkejä ovat vaaleat laikut suurten silmien ympärillä ja hieman pitkulainen kuono, jonka
myötä näitä antilooppeja kutsutaankin kärsäantiloopeiksi.
Vain uroksella on sarvet, joilla on pituutta 10 cm, muuten sukupuolet ovat samannäköiset.
Enimmäkseen yöaikaan liikkuvat kirkindikdikit elävät pareittain. Elinalueen koko on parhailla paikoilla 5 hehtaaria,
tavallisesti 10 - 35 hehtaaria. Laji juo harvoin sillä se saa tarvitsemansa nesteen syömästään ravinnosta.
Hermostuessaan kirkindikdik päästelee zik-zik-ääntä, mistä juontuu lajin nimi.
Kirkindikdik-vasikka itsenäistyy 6 - 9 kuukauden ikäisenä ja alkaa lisääntyä 15 - 18 kuukauden iässä.
Elinikää voi kertyä noin 9 vuotta. Laji ei ole uhanalainen.
Gasellit (Antilopinae)
Gasellit (Antilopinae) on onttosarvisten alaheimo, johon kuuluu useita sukuja ja niihin puolestaan useita lajeja.
Yksi näistä antilooppisuvuista on samanniminen kuin alaheimokin eli gasellit
(Gazella) ja siinä on 10 lajia.
Gasellit ovat useimmiten sirorakenteisia, erittäin sopusuhtaisia ja uljasryhtisiä eläimiä, jotka kykenevät juoksemaan nopeasti.
Huippunopeus on 75 km/h. Gasellien astunta on kepeää ja joustavaa.
Uroksilla on lyyranmuotoiset, kaartuvat sarvet; naarailta ne puuttuvat kokonaan
tai ovat pienet. Väritykseltään gasellit ovat vaaleita ja ruskeankeltaisia. Niiden takapuoli ja vatsa ovat valkoiset.
Kyljissä kulkee tumma juova. Silmien ja turvan välissä niillä on naaman molemmin puolin valkea raita,
jonka alapuolella on lisäksi tumma juova.
Gasellilajeista monet ovat hyvin harvinaisia. Itä-Afrikassa elävät grantingaselli ja thomsoningaselli
ovat gasellilajeista runsaslukuisimmat.
Vaikka gasellit nimensä puolesta ovatkin gaselleja eivätkä antilooppeja, niin niitä silti pidetäänkin oikein "todellisina" antilooppeina.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
© Mathieu Breitenstein
Thomsoningaselli (Eudorcas thomsonii)
Yksi tunnetuimmista gaselleista on thomsoningaselli. Sillä on painoa 15 - 35 kg ja hartiakorkeutta 55 - 82 cm.
Sekä uroksella että naaraalla on sarvet, mutta uroksen sarvet ovat pitemmät ja paksummat.
Laji on melko helppo tunnistaa. Se on sekoitettavissa vain isompaan grantingaselliin, jolla peräpeilin valkoinen ulottuu
hännän yläpuolelle, kun se thomsoningasellilla jää alapuolelle.
Thomsoningasellit elävät 5 - 60 yksilön ryhmissä. Niissä on lähinnä naaraita, joita yksi uros yrittää pitää parittelutarkoituksessa
koossa. Thomsoningaselli ei ole lajina uhanalainen.