Arktinen susi Canis lupus arctos

Tervetuloa tutustumaan arktiseen suteen!

Muista antaa palautetta viekkuuni!

*Tuikkis*

ARKTIKSEN VALKOINEN VAELTAJA

ARKTINEN SUSI (Canis lupus arctos)

Arktinen susi on yksi suden (Canis lupus) alalajeista. Metsäsusissakin on valkoisia susia, mutta erityisesti valkoiset sudet elävät arktisilla alueilla, siellä missä talvi on valtias. Arktisella sudella on tavallisesti valkoinen turkki, joka on paksumpi, kuin muilla susiperheen alalajeilla. Arktisissa susissa on kuitenkin kaikenvärisiäkin susia, jopa mustia - mutta myös harmaita ja punertavanruskeita.

Sopeutuminen kylmyyteen

Arktisissa susissa on tapahtunut sopeutumista kylmiin elinoloihin: Niiden korvat ovat pienemmät, lihakset ovat jonkin verran lyhyemmät ja jalat selvästi lyhyemmät, kuin muilla susilla - koko olemus on tanakka. Erityisesti niiden talviturkki on hyvin tuuhea.

Ravinto

Karibut ja myskihärät ovat tärkeitä saaliseläimiä. Näiden suurten nisäkkäiden ohella arktiset sudet saalistavat myös kaikkia niitä pienempiä nisäkkäitä ja lintujakin, joita vain kohtaavat ja kiinni saavat. Napajäniksiä, hylkeitä, sopuleita sekä kiirunoita ja pienempiä vesilintuja.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva oikealla Copyright Tambako the Jaguar

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright andrewfjohnson

Tundran ja jäätiköiden susia

Koska kykenee kestämään vuosikausia pakkasta, viisi kuukautta kestävää pimeyttä ja viikkoja ilman ruokaa, arktinen susi elää eräässä niistä harvoista paikoista maailmassa, jossa se on turvassa kaikkein suurimmalta vaaralta - ihmiseltä.

Nimensä mukaisesti arktiset sudet elävät maailman pohjoisimmilla alueilla ja asuttavat maailman epäsuotuisimpia alueita; hyistä, kylmää ja luoksepääsemätöntä tundraa ja jäätiköitä, jossa vuorottelevat kumpuilevat kukkulat, jäätikkölaaksot, matalat järvet ja vihreät tasangot. Ne voivat elää paikoissa joissa lämpötilä on jatkuvasti alle nollan ja maaperä on ikuisessa jäässä. Huhtikuussa ilman lämpötila harvoin nousee yli -30 °C. Arktinen susi on yksi niistä harvoista nisäkkäistä, jotka kykenevät sietämään näitä oloja.

Pääsääntöisesti arktisten susien asuinseutujen eteläisin raja kulkee 70:n pohjoisen leveysasteen tienoilla.

Mittoja ja ominaisuuksia

Arktisen suden säkäkorkeus vaihtelee, ollen noin 66 - 79 cm. Keskimääräinen korkeus päästä varpaisiin on noin 90 cm. Keskimääräinen paino on 45 kg - tavallisesti uroksen paino voi olla jopa noin 65 kiloa. Naaraat ovat urosta kevyempiä.

Kautta aikain tavattu, painavin arktinen susi kaadettiin Alaskassa vuonna 1939. Se painoi 175 paunaa eli 79 kg.

Arktisilla susilla on kaikkien susien tapaan tarkka näkö-, kuulo- ja hajuaisti.

Pentuja syntyy pari-kolme, siis vähemmän kuin metsäsusilla. Tämä johtuu vaikeista ravinto-oloista. Vankeudessa arktinen susi voi elää yli 17-vuotiaaksi. Luonnossa kuitenkin keskimääräinen ikä on 7 vuotta.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva vasemmalla Copyright Tambako the Jaguar

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Tambako the Jaguar

Pareina taikka laumana

Arktisetkin sudet elävät sosiaalisesti muitten susien tapaan pienissä laumoissa. Se on niille ehdoton elossa säilymisen edellytys, sillä karibu on eräs tämän suden pääasiallisista saaliseläimistä - ja yksin ei sudelle karibun kiinni saaminen onnistu. Laumakoko on yleensä melko pieni, mutta suurimmissa on jopa 20 - 30 sutta. Näin suuri on juuri se radiopannoitettu Brutuksen susilauma, jota L. David Mech seuraa tätä kirjoitettaessa vuonna 2010. Joskus arktiset sudet elävät pariskuntana.

Lähteet

L. David Mech: 2009 Ellesmere blog

L. David Mech: Arctic Wolves and Their Prey

International Wolf Center: Arctic Wolf

"Hämärän laskeutuessa, juuri kun olin saanut askareeni toimitettua, ne tulivat. En nähnyt niitä pimeässä, mutta ne olivat lähellä. Susien kuoroulvonta halkaisi jääkylmän ilman: minä jähmetyin ihastuksesta. Kuuntelin ja yritin kuvitella niitä metsässä. Sulje silmäsi. Näetkö ne? Pää takakenossa, silmät kiinni, kuonot kohti taivasta, suu vähän auki, mustat huulet erillään. Niiden hengityshuurut näkyvät kylmässä ilmassa. Kuinka monta niitä on? Kuulostaa siltä kuin metsä olisi täynnä susia. Laumassa on varmaan kymmenen taikka viisitoista yksilöä Susilla on kyky ulvoa eri äänenkorkeudella. Joka sudella on mahdollisuus muuttaa ääntään ja erottua lauman muista ulvojista". (Jim Brandenburg: Veljemme susi)

Arktisen suden levinneisyys

Kanadan pohjoisimmat, arktiset alueet, sekä Alaska ja Grönlannin pohjoisimmat rannikot ovat tämän alalajin keskeisintä elinaluetta. Näissä olosuhteissa voi ravinnon saanti tuottaa arktiselle sudelle ongelmia - ja saalista etsiessään se joskus joutuu taivaltamaan tavattomia matkoja.

Eristyneistä elinoloista on ollut sudelle kuitenkin hyötyäkin; sen olemassaolo ei eräitä tiettyjä saaria lukuunottamatta, ole joutunut uhatuksi. Ihminen ei ole voinut metsästää sitä liiallisesti - eikä tuhota sen elinympäristöä.

Eteläisin tavattu arktinen susi on liikkunut Minnesotan pohjoisosissa, mutta näin etelässä arktiset sudet ovat poikkeus ja harvinaisuus. Minnesotasta näitä susia on tavattu yksi ainoa. Arktisen suden eteläisintä asuinseutua edustavissa Albertan pohjoisissa osissa Kanadassa, 60:n leveysasteen tienoilla tavataan arktisia susia useamminkin.

Arktiset sudet ja ihminen

Kun arktisella tundralla, Ellesmeren saarella Kanadan pohjoisosissa tutkittiin susien elämää, niin voitiin todeta, että ne eivät pelänneet ollenkaan ihmistä - koska niitä ei ollut koskaan metsästetty. Sudet lähestyivät uteliaina ihmistä - eivätkä olleet ollenkaan aggressiivisia.

Arktinen susi elää äärettömän vaikeissa luonnon oloissa ja kamppailee, selviytyäkseen hengissä seuraavaan päivään. Joskus se joutuu selviytymään viikkojakin ilman ruokaa. Mutta sille on etuakin sen ankarista elinseuduista, sillä vaarallisin sen vihollisista, ihminen, lähes täysin puuttuu.

Vain siellä, missä inuiitit asuvat, kohtaavat sudet ja ihmiset toisensa. Inuiitit myös edelleen metsästävät arktistakin sutta, mutta inuiittien määrä arktisten susien alueilla on hyvin vähäinen ja inuiitteja on näille seuduille tullut vasta 1950-luvulla. Vähäisen metsästämisen ja puuttuvan vainon vuoksi arktinen susi on ainoa suden alalajeista, jota tavataan edelleen kaikkialta sen alkuperäisestikin asuttamilta seuduilta.

Arktisten susien tutkimus nyt

Tutkimustyö Ellesmeren saarella jatkuu vuonna 2010. Arktisille susille asetettujen radiopantojen avulla L. David Mechin johtama tutkimusryhmä tekee uraauurtavia havaintoja arktisten susien elämästä, joka monilta osiltaan aiemmin on ollut arktisen kaamoksen peittämää. Mech toteaa, että hän on viettänyt 25 vuotta kesät arktisilla seuduilla, mutta ei ole syksyisin poistuessaan koskaan tiennyt, mitä sudet tekevät viisi kuukautta kestävän arktisen, pimeän talven aikana. Nyt siihen on avautunut ensi kertaa nykyteknologian avulla mahdollisuus, kun Brutuksen laumaa seurataan radiopantojen avulla.