|
|
|
ARKTIKSEN VALKOINEN VAELTAJA
Arktinen susi (Canis lupus arctos)
Arktinen susi on yksi suden (Canis lupus) alalajeista.
Metsäsusissakin on valkoisia susia, mutta erityisesti valkoiset
sudet elävät arktisilla alueilla, siellä missä talvi on valtias.
Arktisella sudella on tavallisesti valkoinen turkki, joka on paksumpi, kuin muilla
susiperheen alalajeilla. Arktisissa susissa on kuitenkin kaikenvärisiäkin susia, jopa
mustia - mutta myös harmaita ja punertavanruskeita.
Sopeutuminen kylmyyteen
Arktisissa susissa on tapahtunut sopeutumista kylmiin elinoloihin. Niiden korvat
ovat pienemmät, kuono lyhyempi, lihakset ovat jonkin verran lyhyemmät ja jalat selvästi lyhyemmät, kuin
muilla susilla - koko olemus on tanakka.
Erityisesti niiden talviturkki on hyvin tuuhea.
Ravinto
Karibut ja myskihärät ovat tärkeitä saaliseläimiä.
Karibut muuttavat talviksi etelämpään ja arktiset sudet seurailevat niitä.
Näiden suurten
nisäkkäiden ohella arktiset sudet saalistavat myös kaikkia niitä pienempiä
nisäkkäitä ja lintujakin, joita vain kohtaavat ja kiinni saavat. Napajäniksiä, hylkeitä,
sopuleita sekä kiirunoita ja pienempiä vesilintuja.
Tundran ja jäätiköiden susia
Koska kykenee kestämään vuosikausia pakkasta, viisi kuukautta kestävää pimeyttä ja viikkoja
ilman ruokaa, arktinen susi elää eräässä niistä harvoista paikoista maailmassa, jossa se on
turvassa kaikkein suurimmalta vaaralta - ihmiseltä.
Nimensä mukaisesti arktiset sudet elävät
maailman pohjoisimmilla alueilla ja asuttavat maailman eräitä elämälle vihamielisimmistä alueista;
hyistä, kylmää ja luoksepääsemätöntä tundraa ja jäätiköitä, kumpuilevia
kukkuloita, jäätikkölaaksoja, matalia järviä ja vihreitä tasankoja. Ne voivat elää
paikoissa, joissa lämpötilä on jatkuvasti alle nollan ja maaperä on ikuisessa jäässä.
Huhtikuussa ilman lämpötila harvoin nousee yli -30 °C.
Kun tuuli voi vielä tällaisella pakkasella puhaltaa huimalla nopeudella,
ovat olosuhteet kylmyytensä puolesta äärimmäiset.
Arktinen susi
on yksi niistä harvoista nisäkkäistä, jotka kykenevät sietämään näitä oloja.
Pääsääntöisesti arktisten susien asuinseutujen
eteläisin raja kulkee 70:n pohjoisen leveysasteen tienoilla.
Pareina taikka laumana
Arktisetkin sudet elävät sosiaalisesti muitten susien tapaan pienissä laumoissa. Se on
niille ehdoton elossa säilymisen edellytys, sillä karibu on eräs tämän suden pääasiallisista
saaliseläimistä - ja yksin ei sudelle karibun kiinni saaminen onnistu.
Laumakoko on yleensä melko pieni, mutta suurimmissa on jopa 20 - 30 sutta.
Näin suuri on juuri se radiopannoitettu Brutuksen susilauma, jota L. David Mech
seuraa tätä kirjoitettaessa vuonna 2010.
Joskus arktiset sudet elävät pariskuntana.
Arktisen suden levinneisyys
Arktiset sudet ovat eläneet Pohjois-Amerikassa jo yli kaksi miljoonaa vuotta.
Kanadan pohjoisimmat, arktiset alueet, sekä Alaska ja Grönlannin pohjoisimmat rannikot ovat
tämän alalajin keskeisintä elinaluetta. Näissä olosuhteissa voi ravinnon saanti
tuottaa arktiselle sudelle ongelmia - ja saalista etsiessään se joskus joutuu
taivaltamaan tavattomia matkoja. Wood Buffalo National Park Albertan pohjoisissa
osissa, Kanadassa, on arktisen suden eteläisintä asuinseutua. Joku yksittäinen valkoinen susi on joskus
tavattu pohjoisesta Minnesotasta asti.
Eristyneistä elinoloista on ollut sudelle
kuitenkin hyötyäkin; sen olemassaolo ei eräitä tiettyjä saaria lukuunottamatta,
ole joutunut uhatuksi. Ihminen ei ole voinut metsästää sitä liiallisesti - eikä
tuhota sen elinympäristöä.
Eteläisin tavattu arktinen susi on liikkunut
Minnesotan pohjoisosissa, mutta näin etelässä arktiset sudet ovat poikkeus
ja harvinaisuus. Minnesotasta näitä susia on tavattu yksi ainoa.
Arktisen suden eteläisintä asuinseutua edustavissa
Albertan pohjoisissa osissa Kanadassa, 60:n leveysasteen tienoilla
tavataan arktisia susia useamminkin.
Klikkaa kuva isoksi.
Mittoja ja ominaisuuksia
Arktisen suden säkäkorkeus vaihtelee noin 66 - 79 cm. Keskimääräinen korkeus päästä varpaisiin
on noin 90 cm.
Keskimääräinen paino on 45 kg - tavallisesti uroksen paino voi olla jopa noin 65 kiloa.
Naaraat ovat urosta kevyempiä.
Kautta aikain tavattu, painavin arktinen susi kaadettiin Alaskassa vuonna 1939. Se painoi
175 paunaa eli 79 kg.
Arktisilla susilla on kaikkien susien tapaan tarkka näkö-, kuulo- ja hajuaisti.
Pentuja syntyy pari-kolme, siis vähemmän kuin metsäsusilla. Tämä johtuu
vaikeista ravinto-oloista.
Vankeudessa arktinen susi voi elää yli 17-vuotiaaksi. Luonnossa kuitenkin keskimääräinen
ikä on 7 vuotta.
Lähteet
L. David Mech: 2009 Ellesmere blog
L. David Mech: Arctic Wolves and Their Prey
International Wolf Center: Arctic Wolf
Koiraeläimet aakkosjärjestyksessä
Amazoniankoira *
Andienkettu *
Atamarankettu *
Bengalinkettu *
Brasiliankettu *
Darwininkettu *
Dingo *
Eteläafrikankettu *
Etiopiansusi *
Falklandinkoira *
Fennekki *
Harjasusi *
Harmaakettu *
Hiekkakettu *
Isoandienkettu *
Juovasakaali *
Kaliforniankettu *
Kettu *
Kit fox *
Kojootti *
Korsakki *
Korvakoira *
Kultasakaali *
Laulava uudenguineankoira *
Mustatäpläkettu *
Naali *
Pampakettu *
Preeriakettu *
Punasusi *
Ravustajakoira *
Sahelinkettu *
Savannikoira *
Suokoira *
Supikoira *
Tiibetinkettu *
Vaippasakaali *
Viidakkosusi *
ARKTISET SUSIPENNUT
Kuvia pennuista KLIK!
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat tällä sivulla Copyright
Tambako the Jaguar
*Ylin kuva Copyright
Kamia the Wolf
*Toiseksi ylin kuva Copyright
WmPitcher
*Arktisen suden pentu, sekä kuva sivun alareunassa Copyright
Andrew Johnson
*Alin pieni kuva tekstin yhteydessä, arktinen susi sivukuvassa, Copyright
jamia54
|
|
|
Tunturisuden susisivujen lähteitä
Suomen susikannan hoitosuunnitelma - Maa- ja metsätalousministeriö 2005.
Erkki Pulliainen: Suomen suurpedot - Tammi 1974.
Erkki Pulliainen: Petoja ja ihmisiä - Tammi 1984.
Kaarina Kauhala: Koiran villit sukulaiset - WSOY 2000.
Leena Vilkka: Eläinten tietoisuus ja oikeudet : kettutyttöfilosofiaa ja susietiikkaa - Yliopistopaino 1996.
Leena Vilkka: Susi luonnossa ja kulttuurissa - Biofilos 2008.
Jim Brandenburg: Veljemme Susi - Unohdettu lupaus - Gummerus 1993.
Veli Lyytikäinen, Hannu Luotonen, Ilari Uotila, Juho Kotanen ja Timo J. Hokkanen: Pohjois-Karjalan suurpedot - Erämaisen luonnon ja ihmisen rinnakkaiseloa itäisimmässä Suomessa - Pohjois-Karjalan ympäristökeskus 2004.
|
Tunturisuden susisivujen lähteitä
Jukka Bisi: Suomalaisen susikonfliktin anatomia - Oulu 2010.
Erkki Pulliainen, Lassi Rautiainen: Suurpetomme karhu, susi, ahma, ilves - Arcticmedia 1999.
Lassi Rautiainen: Villi itä - Wild east. Wild ost. Articmedia 2007.
Jouko Teperi: Sudet Suomen rintamaiden ihmisten uhkana 1800-luvulla - Suomen historiallisen seuran julkaisu "Historiallisia tutkimuksia 101", 1977.
Pentti Mäensyrjä: Hukka huutaa - Arvi A. Karisto Osakeyhtiö 1974.
Dogs: Their Fossil Relatives & Evolutionary History, a book on the biology, fossil history, and evolutionary relationship of Canidae with rich illustrations by Xiaoming Wang, Richard H. Tedford, and Mauricio Anton.
Sekä lukuisat muut kirjat, lehdet ja nettilähteet, joista mainintoja sivuilla tekstien yhteydessä.
|
|
TUNTURISUDEN ELÄIN- JA LINTUSIVUJA AAKKOSJÄRJESTYKSESSÄ
|
|
|
