Aurinkokunnan planeetat ja kääpiöplaneetta Pluto

Kuvassa yllä Aurinkokunta vasemmalta oikealle: Aurinko, Merkurius, Venus, Maa, Mars, Jupiter, Saturnus, Uranus ja Neptunus. Äärimmäisenä oikealla kääpiöplaneetta Pluto.

Aurinkokunta

Aurinkokunta on järjestelmä, jossa planeetat ja kaikki muut planeettoja pienemmät kappaleet kiertävät Aurinkoa. Planeettoja on kahdeksan, ja ne ovat Auringon lähimmästä planeetasta lukien järjestyksessä Merkurius, Venus, Maa, Mars, Jupiter, Saturnus, Uranus ja Neptunus. Aiemmin planeetaksi luokiteltu Pluto ei ole enää planeetta, vaan se on kääpiöplaneetta eli plutoidi.

Auringon päiväntasaajan halkaisija on 1 392 000 km, eli 109 x Maa. Sen massa on 333 400 x Maan massa.

Aurinkokunnan muut kappaleet

Aurinkokuntaan kuuluu planeettojen ohella myös muita, pienempiä avaruuskappaleita.

Kääpiöplaneetat. Sellaiset pienet, pallomaiset planeetat, jotka ovat riittävän isoja muotoutumaan likimain pallomaisiksi oman painonsa vetämänä, mutta eivät riittävän massiivisia hallitsemaan painovoimallaan koko kiertoratansa ympäristöä. Kääpiöplaneettoihin kuuluvat aiemmin planeetaksi luokiteltu Pluto, sekä mm. Marsin ja Jupiterin välissä kiertävä Ceres.

Asteroidit eli pikkuplaneetat. Näitä epäsäännöllisen muotoisia kappaleita tavataan koko Aurinkokunnasta, mutta erityisesti Marsin ja Jupiterin kiertoratojen välisellä asteroidivyöhykkeellä. Asteroidit, joiden kiertoradat ovat planeettojen kiertoratoja soikeampia, törmäävät joskus planeettojen pintaan. Maan historiassa asteroidin törmäykset ovat aiheuttaneet mm. lajien sukupuuttoaaltoja.

Komeetat eli pyrstötähdet. Nämä kivestä ja jäästä muodostuneet kappaleet tulevat Aurinkokunnan etäisistä ulko-osista. Kun ne lähestyvät kiertoradallaan Aurinkoa, niistä irtoaa kaasua ja pölyä, joka muodostaa niiden ympärille ohuen hunnun. Auringon säteilypaine ja aurinkotuuli saavat puhalluksellaan tämän hunnun hehkumaan näyttävänä pyrstönä. Komeettojen avulla tutkitaan mm. Aurinkokunnan syntyä ja kehitystä, sillä komeetat ovat säilyneet muuttumattomina Aurinkokunnan syntymisen kaukaisista alkuajoista saakka.

Kuut. Planeetoista vain Merkuriuksella ja Venuksella ei ole kuuta. Kuita ovat koosta ja muodosta riippumatta kaikki kappaleet, jotka kiertävät jotakin toista Aurinkoa kiertävää kappaletta. Maata kiertävä Kuu on Aurinkokunnassa kuiden kokojärjestyksessä sijalla viisi. Ykkönen on Jupiterin Ganymedes, toiseksi suurin on Saturnuksen Titan, kolmas ja neljäs ovat Jupiterin kuut Kallisto ja Io.

Kuu

Kuu on Maan lähin naapuri avaruudessa. Se kiertää Maata, kiertoaika on yksi sideerinen kuukausi, joka on 27 vrk 7 h 43 min. Kuun etäisyys Maasta on keskimäärin 380 000 km. Kuun läpimitta on yli neljäsosa Maan läpimitasta.



Kuu on ainoa vieras taivaankappale, jonka pinnalla ihminen on käynyt. Kuudella Apollo-lennolla 1969 - 1972 Kuun pinnalla kävi 12 ihmistä.

Kiviplaneetat ja kaasuplaneetat

Aurinkokunnan planeetat jakautuvat kahteen pääluokkaan: maankaltaisiin kiviplaneettoihin ja kaasu- eli jättiläisplaneettoihin. Jättiläisplaneetat sijaitsevat uloimmilla kiertoradoilla yli 5 AU:n etäisyydellä Auringosta. Niistä Saturnus ja Jupiter ovat pääosin vetyä ja heliumia, Uranuksessa ja Neptunuksessa on runsaammin mm. vettä ja metaania. Kaikilla neljällä on kiviydin. Nimityksestään huolimatta kaasuplaneetat ovat sisäosissaan vallitsevan suuren paineen vuoksi pääosin nestettä. Kaasumaista aine on vain muutaman sadan tai tuhannen kilometrin paksuisessa kaasukehässä. Jättiläisplaneettojen näkyvän pinnan muodostavat niiden kaasukehän yläosan pilvet.

Maankaltaiset planeetat ovat puolestaan kiinteästä aineesta muodostuneita, ja ne sijaitsevat Aurinkokunnan sisäosassa alle 1,5 AU:n etäisyydellä Auringosta. Niistä pienin on Merkurius ja suurin Maa, joskin Venus on lähes Maan kokoinen. Kaikilla kiviplaneetoilla on raudasta ja nikkelistä koostuva metalliydin ja sen päällä erilaisista piin yhdisteistä eli kiviaineksesta koostuva vaippa. Vaipan päällä on kiinteä kuori ja sen päällä kaasukehä. Myös jättiläisplaneettoja kiertävät kuut koostuvat kiinteästä aineesta, kuten kivestä tai jäästä.

Elämääkö Aurinkokunnan kuissa - ja jos, niin millaista?!

Aurinkokunnassa on kuusi sellaista kuuta, joissa voisi olla teoreettisia edellytyksiä jonkinasteisen elämän esiintymiseen. Nämä kuut ovat Jupiterin Europa, Kallisto ja Io, Neptunuksen Triton - sekä Saturnuksen Titan ja Enceladus. Näissä kuissa voi olla jääkiinteiden pintojen alla sulaa ja vapaata vettä. Näissä vesissä voi esiintyä myös sellaista emoplaneetan synnyttämien vuorovesivoimien aikaansaamaa kitkaenergiaa, jään sulamista ja veden lämpenemistä, joka voisi luoda edellytyksiä elämälle. Myös vulkaanista toimintaa voi olla vesien kätköissä.

Mitään kaloja taikka kilpikonnia näistä vesistä kuitenkaan on turha odottaa löytyvän. Elämää voisivat vaatimattomimmillaan edustaa jotkin yksisoluiset ekstremofiilit, siis ihmisen näkökulmasta äärimmäisen olemattomat eliöt, jotka viihtyvät äärioloissa. Tällainen "mahdollisesti jäässä taikka rikkihapossa elävä" eliö, jonka vain tutkijat voisivat todentaa laboratorioissaan mikroskoopeillaan, ei kuitenkaan ole sitä, mitä ihmiskunta toivoisi kuista löytävänsä. Kuiden mahdolliset pimeät vedet eivät kuitenkaan tarjoa samanlaisia edellytyksiä elämälle, kuin tarjoaa Maan pinnalla aurinko fotosynteeseineen.

Tutkijoiden mukaan yksisoluista elämää voi syntyä jopa melko helposti, mutta hyppy siitä kehittyneempiin muotoihin on hidas ja vaativa prosessi. Onko yhdessäkään näistä kuista vähänkään kehittyneempää, monisoluista elämää. Kykeneekö ihminen sen löytämään ja millaista se voisi olla - kas, siinäpä onkin selvittelemistä. Alieneita ei kuista löytyne - niitä pitää yrittää löytää ulkoavaruuden eksoplaneetoilta. Ne taas ovat niin äärettömän kaukana, että Maan ulkopuolisen elämän selvittely ei ainakaan helpotu.