Baijerin Neuschwansteinin satulinna - rakkaudesta oopperaan ja kauneuteen
Baijerin kuningas Ludvig II rakennutti Baijeriin, alkaen vuodesta 1869 valtavan kokoisen linnan, joka on ollut yhtenä esikuvana Disneynkin rakennuttamissa satulinnoissa. Linna tunnetaan koko maailmassa kauneutensa vuoksi, ja se onkin idealistisen, romanttisen arkkitehtuurin symboli. Se tunnetaan myös sen traagisen tarinan vuoksi, joka liittyy sen rakennuttajaan ja omistajaan, Baijerin kuninkaaseen.Persoonallisen ja omia polkujaan kulkevan nuoren kuninkaan toimia ja rahan hulvatonta käyttöä ei katsottu kaikkien taholta suopeasti. Niinpä kuningas vuonna 1886 syrjäytettiin virastaan, syyksi kykenemättömyyteen hoitaa kuninkaan virkaa selitettiin mielenvikaisuus. Näin hänet asetettiin holhoukseen, vaikka edes kunnollista lääkärin tarkastusta ei suoritettu. Ludvigin on myöhemmin uskottu sairastaneen skitsofreniaa, joka oli tuolloin tuntematon sairaus. Samana vuotena, vain muutama päivä erottamisensa jälkeen, Ludvig II hukkui järveen epäselvissä olosuhteissa. Ehkäpä kyseessä oli itsemurha, ainakin historioitsijat ovat päätyneet tällaiseen päätelmään.
Nuorena henkensä heittäneen kuninkaan elämä oli maallisesta rikkaudesta huolimatta varsin onnetonta ja yksinäistä. On oletettu osasyynä hänen suruisuuteensa olleen se, että hän oli homoseksuaali, aikana, jolloin sellaista ei ainakaan kuninkaallisen kohdalla katsottu suopein silmin. Tuodakseen elämään jännitystä, iloa, satua, fantasiaa ja sisältöä, kuningas rakennutteli Baijeriin itselleen useampia satumaisen kauniita linnoja. Vain yksi niistä, eli Linderhof, ehti tulla täysin valmiiksi.
All rights reserved
*Kuva - Copyright © Flickr/FinnCamera
Photo used with permission.
Baijerin kuningas Ludvig II (1845 - 1886)
Baijerin kuningas Ludvig II ei ollut vielä täyttänyt 19 vuotta, kun hän isänsä Maximilian II:n äkillisen kuoleman jälkeen nousi valtaistuimelle. Isänsä politiikalle uskollisena hän ensimmäisinä hallitusvuosinaan pysyi Itävallan ystävänä, sekä yritti vastustaa Preussin pyrkimyksiä päästä hallitsemaan koko Saksaa.Kun jalosukuinen, nuori ja huomattavan lahjakas prinssi maaliskuun 10:nä 1864 tuli Baijerin kuninkaaksi, tervehdittiin häntä suurin toivein. 22-vuotiaana aloittanut kuningas Ludvig omistautui vuoroin vakaville hallitustoimille, vuoroin innokkaasti taidepyrkimyksille sinä aikana, joka jäi hänen niin sielullisesti kuin ruumiillisesti varhaiskypsänä esi-isiensä valtaistuimelle nousun - ja sen hetken väliin, jolloin hän helluntaipäivänä, toukokuun 13:na päätti päivänsä Würmsen aaltoihin.
Heikon taloudellisen tilanteen, johon hän kalliiden rakentamisiensa ja monen muun päähänpiston vuoksi oli joutunut, arveltiin myös vaikuttaneen hänen kuninkaallisen arvon säilyttämisestä äärimmäisen tarkkaan mieleensä, niin että se järjen kipinä, mikä hänellä vielä ehkä oli jäljellä, hiipui loppuun. Kun häneltä vielä otettiin pois hallitusvastuu, josta hän ei viimeisinä vuosinaan edes ollut juurikaan välittänyt, mitta tuli täyteen ja hän teki itse lopun kärsimyksistään.
Satulinnojen rakennuttaja
Baijerin kuningas Ludvig II on jäänyt erityisesti mieleen siitä, että hän rakensi useampiakin satumaisen kauniita linnoja. Kaikenlaiseen kauneuteen viehtynyt nuori kuningas oli säveltäjä Richard Wagnerin ystävä ja tukija, jolle hän jakoi auliisti rahojaan. Ludvig II rakasti musiikkia ja oli erityisesti suuri oopperan ystävä. Häneen viitataan eri yhteyksissä usein nimityksillä Schwanenkönig, Joutsenkuningas - ja Märchenkönig, Satukuningas. Kuningas rahoitti myös Bayreuthin oopperatalon rakentamista.Erakkokuninkaan elämää
Kuningas Ludvig II meni elämässään kerran kihloihin vuonna 1867, mutta perui kihlat ja häät, jotka eivät koskaan toteutuneet. Morsiamena piti olla hänen serkkunsa, Baijerin herttuatar Sophie. Tämän jälkeenkin kuninkaan ystäväpiiriin kuului naisiakin, kuten Itävallan keisarinna Elisabet eli "Sissi" tai Sisi, mutta näissä suhteissa pidättäydyttiin kirjeenvaihdon tasolla.Erityisen persoonallisuutensa vuoksi Ludvig II:n ystävät olivat varsin harvalukuiset. Niinpä kuningas erakoitui ja kehitti elämäänsä oman fantasiamaailmansa omine ystävineen, joihin kuului Ranskan kuningas Ludvig XIV patsaana. Kuningas keskustelikin tämän patsaan kanssa. Hän ihaili kaikkea menneiden aikojen ranskalaisessa, kultivoituneessa hovielämässä ja vaati siksi, että hänen henkilökuntansakin piti pukeutua 1600-luvun ranskalaiseen hovityyliin, jonka mukaisia hovitapojakin piti noudattaa. Erakoitumisen syventyessä kunigas piti yhteyttä ministereihinsä ja neuvonantajiinsa enää vain kirjeitse. Halutessaan nähdä teatteriesityksiä Ludvig tilasi esityksen linnaansa.
Kuninkaan vuorokausirytmikin muuttui oikeastaan juuri sellaiseksi, kuin olisi saattanut kuvitellakin. Hän eli piilottelevaa elämää päivät, nukkui yleensä päiväaikaan ja virkosi eloon öiksi. Silloin hän valjastutti hevoset ylellisten vaunujensa eteen ja ajelutti itseään linnojensa satumaisen kauniiden puutarhojen ja puistojen käytävillä. Varsinaista kuninkaallista hallintoaan hän ei enää hoitanut henkilökohtaisin tapaamisin, vaan lähetti määräyksensä virkamiehilleen ja ministereilleen kirjallisina.
Näissä oloissa hän kaiken aikaa johti rakennusprojektejaan, joiden rahoittamisessa ja muissa järjestelyissä riitti haastetta yllin kyllin. Ludvig II tarvitsi kaiken aikaa suuria lainojakin Baijerin valtiolta. Se ei varsin ymmärrettävästi ollut halukas työntämään yhä uusia valtaisia, pohjattomia summia rakennusprojekteihin, joita syystä saatettiin pitää äärimmäisenä haihatteluna ja suorastaan hulluutena.
Linnarakennelmien edistymistä ei myöskään edesauttanut se, että kuningas halusi niissä kaikissa aina puuttua pienimpiinkin yksityiskohtiin ja sanoa viimeisen sanan. Hän ei kuitenkaan itsekään aina tiennyt tätä viimeistä sanaa eli sitä, mitä hän halusi - koska hän halusi muuntaa kaiken fantasioistaan ja mielikuvistaan todellisuudeksi. Eikä se suinkaan ole mikään helppo tehtävä.
Ennakkoluulottomasta rohkeudesta ihmisarkuuteen
Hallituskautensa alkuaikoina hyvin älykäs Ludvig II osoitti suurta ennakkoluulottomuutta ja henkilökohtaista rohkeutta. Hän ei esimerkiksi tunnustanut paavin erehtymättömyyttä, mikä oli hänen aikanaan aika harvinaista, kun vielä nykyisinkin tällaisia puheita varotaan. Ludvig II ei hyväksynyt sitä, että jokin taho, kuten vaikkapa paavi, voisi jollakin tavalla rajoittaa hänen kuninkaallisia oikeuksiaan. Se ei tullut kysymykseenkään.Kuningasaikansa alkuvuosina, nuorena, Ludvig II oli solakka, iloinen, terve, komea ja eloisa nuorukainen, joka yhdessä veljensä, prinssi Oton kanssa ihastutti seurapiirejä ja Münchenin porvareita. Iän karttuessa hän lihoi ja hänen miellyttäviin piirteisiinsä tuli raskasmielisyyttä. Historioitsijat totesivat, että aikakaudella oli tuskin traagisempaa hahmoa esitettävänä.
Lopulta Ludvig II oli henkisesti murtunut olento ja todettiinkin, että häntä ei voitu pitää vastuullisena niistä virheistä, joita hän teki. Muistakaamme Ludvig II siinä suuressa ja jalossa, jota hän sai voimiensa päivinä aikaan ja ihailkaamme hänen muistoaan niissä kauneimmissa rakennuksissa, jotka hän synnytti ja joille ei löydy ihmiskunnan historiassa vertaa.
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Flickr/Mac.Else von Berlin
Neuschwansteinin linna
Kuningas Ludvig II itse ehti asua Neuschwansteinin linnassaan vain puolisen vuotta. Seitsemän viikkoa hänen kuolemansa jälkeen linna jo avattiin yleisön nähtäväksi. Nykyisinkin Neuschwansteinin linna on yksi Saksan suosituimmista matkailunähtävyyksistä ja linnaa käy ihastelemassa yli miljoona ihmistä vuodessa. Kauniina kesäisenä päivänä kävijöitä on 6 000. Kaiken kaikkiaan linnaan on käynyt tutustumassa yli 60 miljoonaa ihmistä.Arkkitehtuuriltaan linna pitää sisällään vaikutteita keskiaikaisesta gotiikasta ja romantiikasta, eli se edustaa uusgotiikkaa ja uusromantiikkaa - ja siinä on myös vaikutteita bysantista, sekä piirteitä, jotka ennakoivat Art Nouveauta. Linna jäi kuninkaan jäljiltä keskeneräiseksi. Linna edustaa 1800-luvun lopun romanttista käsitystä menneen ajan keskiaikaisesta linnasta ja torneineen siinä on nähtävissä myös viehtymys myyttiseen fantasian ja oopperan satumaailmaan, eli kaikkeen siihen, mihin Ludvig II itse oli viehtynyt.
Vaikka kuningas käyttikin linnansa rakentamisessa arkkitehtejään, hän itse osallistui
niin pitkälle menevästi suunnitteluun ja kaikkiin yksityiskohtiin, että linnaa onkin
pidetty hänen omana luomuksenaan. Alkuperäisen suunnitelman piirsi Christian Jank,
ja hänen piirustustensa mukaisesti käytännön toteutuksesta huolehti arkkitehti
Eduard Riedel, jota puolestaan kaitsi kuningas Ludvig II.
Linnan rakennustöihin osallistui 200 - 300 miestä päivittäin. Kuningas hiillosti työntekijöitään tekemään linnaa mahdollisimman nopeasti, ja niinpä rakentamista jatkettiin usein öisin lampun valossa. Rakennusmateriaaleja, kuten hiekkakiveä ja marmoria käytettiin massiiviseen linnaan valtavia määriä.
Kuningas muutti asumaan keskeneräiseen linnaan vuonna 1886, kun rakennustyöt olivat jatkuneet jo liki 20 vuotta. Valtavasta koostaan huolimatta linna ei sisältänyt tiloja kuninkaalliselle hoville, vaan ainoastaan tilat Ludvig II:lle ja palvelijakunnalle. Kuningas erityisesti omisti linnan itsensä lisäksi parhaalle ja lähes ainoalle ystävälleen, säveltäjä Richard Wagnerille. Kuninkaan tarkoituksena oli elää ja toteuttaa linnassaan sitä sadunhohtoista taruelämää sellaisissa puitteissa, jota hän usein ihaili Wagnerin oopperaesityksissä. Huoneiden sisustukset suunniteltiin Wagnerin oopperoiden ja saksalaisten, myyttisten tarinahahmojen ja -maailmojen, kuten Lohengrinin, tai eläneiden hahmojen, kuten kuningas Henrik I Linnustajan mukaisesti. Myös joutsen on runsaasti esillä linnan sisustuksessa, olihan joutsen kuninkaan lempilintu.
Ludvig II:n makuuhuone.
Linnansa huoneista osan kuningas ehti sisustaa mitä upeimmin. Värisävyistä ylellisyyttä pursuavassa sisustuksessa hän rakasti erityisesti kimaltelevaa kultaa ja sinistä, mutta toki myös ruskean ja punaisen eri sävyjä. Kaksikerroksisella valtaistuinsalilla on korkeutta 15 metriä.
Makuuhuonessaan Ludvig II suosi gotiikkaa ja sen yksityiskohtaiset ja runsaat koristelut tulivat suoraan Wagnerin oopperoista. Pukeutumis- ja peilipöytä oli joutsenen muotoinen Lohengrinin hengessä ja innoittamana. Erityinen luomus linnassa oli luola, jonka keinotekoiset, pienet vesiputoukset ja värilliset valot loihtivat vaikutelman salaperäisesta luolasta.
Linnan korkeimmalla tornilla on korkeutta 45 metriä. Vaikka tornien varsinainen tarkoitus onkin vain lisätä koristeellisuutta, niin tämän tornin huipulta, katselutasanteelta, avautuu huikea näkymä Alppien laaksoihin kohti pohjoista. Koko linnan korkeus, sen juurelta huipulle, on 65 metriä. Valmiina linnassa oli tarkoitus olla 200 huonetta, mutta vain 15 ehdittiin saada täysin valmiiksi. Lattiapinta-alaa on 6 000 neliömetriä. Rakentamisajankohtanaan linna edusti, vanhaa suosivasta ulkomuodostaan huolimatta, silloisen teknillisen kehityksen viimeisimpiä innovaatioita eli edistysaskeleita. Näihin kuuluivat patterikäyttöiset hälytyslaitteet henkilökuntaa varten - koska toki kuninkaalla on oikeus vaatia täydellisintä palvelua - ja puhelinlinjat. Keittiössä oli erityisen kehittynyt Rumfordin uuni, jonka vartaassa suurikin ruho pyöri automaattisesti.
Maailma voi olla kaiken äärimmäisen kauneuden keskellä myös varsin tyly. Kuningaskin ehti asua linnassaan vain 172 päivää.
Lähteet
German National Tourist Board: Neuschwanstein Castle - Germany's fairytale castle
Sata vuotta sitten, 1886: Baijerin Ludvig II - Tammi 1986
Linnan rakennustöihin osallistui 200 - 300 miestä päivittäin. Kuningas hiillosti työntekijöitään tekemään linnaa mahdollisimman nopeasti, ja niinpä rakentamista jatkettiin usein öisin lampun valossa. Rakennusmateriaaleja, kuten hiekkakiveä ja marmoria käytettiin massiiviseen linnaan valtavia määriä.
Kuningas muutti asumaan keskeneräiseen linnaan vuonna 1886, kun rakennustyöt olivat jatkuneet jo liki 20 vuotta. Valtavasta koostaan huolimatta linna ei sisältänyt tiloja kuninkaalliselle hoville, vaan ainoastaan tilat Ludvig II:lle ja palvelijakunnalle. Kuningas erityisesti omisti linnan itsensä lisäksi parhaalle ja lähes ainoalle ystävälleen, säveltäjä Richard Wagnerille. Kuninkaan tarkoituksena oli elää ja toteuttaa linnassaan sitä sadunhohtoista taruelämää sellaisissa puitteissa, jota hän usein ihaili Wagnerin oopperaesityksissä. Huoneiden sisustukset suunniteltiin Wagnerin oopperoiden ja saksalaisten, myyttisten tarinahahmojen ja -maailmojen, kuten Lohengrinin, tai eläneiden hahmojen, kuten kuningas Henrik I Linnustajan mukaisesti. Myös joutsen on runsaasti esillä linnan sisustuksessa, olihan joutsen kuninkaan lempilintu.
Ludvig II:n makuuhuone.
Linnansa huoneista osan kuningas ehti sisustaa mitä upeimmin. Värisävyistä ylellisyyttä pursuavassa sisustuksessa hän rakasti erityisesti kimaltelevaa kultaa ja sinistä, mutta toki myös ruskean ja punaisen eri sävyjä. Kaksikerroksisella valtaistuinsalilla on korkeutta 15 metriä.
Makuuhuonessaan Ludvig II suosi gotiikkaa ja sen yksityiskohtaiset ja runsaat koristelut tulivat suoraan Wagnerin oopperoista. Pukeutumis- ja peilipöytä oli joutsenen muotoinen Lohengrinin hengessä ja innoittamana. Erityinen luomus linnassa oli luola, jonka keinotekoiset, pienet vesiputoukset ja värilliset valot loihtivat vaikutelman salaperäisesta luolasta.
Linnan korkeimmalla tornilla on korkeutta 45 metriä. Vaikka tornien varsinainen tarkoitus onkin vain lisätä koristeellisuutta, niin tämän tornin huipulta, katselutasanteelta, avautuu huikea näkymä Alppien laaksoihin kohti pohjoista. Koko linnan korkeus, sen juurelta huipulle, on 65 metriä. Valmiina linnassa oli tarkoitus olla 200 huonetta, mutta vain 15 ehdittiin saada täysin valmiiksi. Lattiapinta-alaa on 6 000 neliömetriä. Rakentamisajankohtanaan linna edusti, vanhaa suosivasta ulkomuodostaan huolimatta, silloisen teknillisen kehityksen viimeisimpiä innovaatioita eli edistysaskeleita. Näihin kuuluivat patterikäyttöiset hälytyslaitteet henkilökuntaa varten - koska toki kuninkaalla on oikeus vaatia täydellisintä palvelua - ja puhelinlinjat. Keittiössä oli erityisen kehittynyt Rumfordin uuni, jonka vartaassa suurikin ruho pyöri automaattisesti.
Maailma voi olla kaiken äärimmäisen kauneuden keskellä myös varsin tyly. Kuningaskin ehti asua linnassaan vain 172 päivää.
Lähteet
German National Tourist Board: Neuschwanstein Castle - Germany's fairytale castle
Sata vuotta sitten, 1886: Baijerin Ludvig II - Tammi 1986