Saksanpaimenkoira

Saksanpaimenkoira (saks. Deutscher Schäferhund) on maailman suosituin käyttö- ja palveluskoirarotu ja vuonna 2008 oli Suomessa suositumpi kuin suomenajokoira. Helposti koulutettavana, kestävänä ja pelottomana se on myös yleisin poliisin ja armeijan käyttämä rotu. Saksanpaimenkoiraa voidaan käyttää vartiointi- ja suojelutehtäviin, pelastusetsintöihin, jäljestämiseen sekä huume-, home- tai malminetsintäkoirana.

Saksanpaimenkoirasta käytetään myös nimitystä susikoira. Saksanpaimenkoiran ulkonäkö on joissakin tapauksissa suden kaltainen, mutta geneettisesti se ei ole juuri lähempänä sutta kuin muutkaan koirarodut.

Ulkonäkö

Saksanpaimenkoiran rakenteen tulisi tukea rodun käyttöominaisuuksia. Rakenteeltaan saksanpaimenkoira on hieman keskikokoa suurempi, hieman korkeuttaan pidempi, voimakas ja lihaksikas. Sillä on pystyt teräväkärkiset korvat. Saksanpaimenkoiran hännän tulisi ulottua kintereeseen asti ja sitä tulee kantaa sapelimaisesti. Häntä ei saa nousta selkälinjan yläpuolelle. Saksanpaimenkoira ravaa pitkällä, matalalla askeleella hyvin maatavoittavasti.

Saksanpaimenten selkä kaareutuu alaspäin sen takapuolta lähestyttäessä.

väritys ja karva

Saksanpaimenkoiran karvapeite on kaksinkertainen: peitinkarvan tulee olla karkeaa, suoraa ja rungonmyötäistä. Kaulassa ja raajoissa karva on pidempää. Saksanpaimenkoiralla on useita sallittuja värejä: musta ruskein tai punaruskein merkein, musta ja harmaa. Merkkien väreinä sallitaan myös keltaisen eri sävyt ja harmaa. Myös harmaa tummin merkein hyväksytään. Saksanpaimenkoiria voi syntyä myös valkoisena, mutta tämä ei ole ollut moniin vuosikymmeniin hyväksytty väri saksanpaimenkoirissa. Valkoisista saksanpaimenkoirista on jalostettu oma rotu, valkoinenpaimenkoira. Kaksi muuta ei hyväksyttyä väriä, mitä saksanpaimenkoirapentueisiin joskus syntyy, ovat sininen ja ruskea; yksivärisenä tai ruskein merkein.

Viime aikoina on myös esitetty mielipiteitä siitä, että pitkäkarvaisista saksanpaimenkoiristakin olisi eriytettävä oma rotunsa. Syntyvistä pennuista joidenkin arvioiden mukaan noin 25 prosenttia on pitkäkarvaisia. Pitkäkarvaisuus on rotumääritelmän mukaan virhe, mutta pitkäkarvaiset pennut ovat nykyään kysyttyjä ja useilta kasvattajilta kysyttäessä selviää, että niistä pyydetään jopa korkeampaa hintaa. Se ei olisi suotavaa, sillä kennelliitto on ehdottanut virheellisten koirien myymistä edullisemmin. Valkoiset saksanpaimenkoirat eivät voi saada hyväksyttyä arvosanaa koiranäyttelyissä.

Luonne ja käyttäytyminen

Saksanpaimenkoiran tulee olla luonteeltaan tasapainoinen, vahvahermoinen, itsevarma ja ehdottoman ennakkoluuloton, mutta myös hyvin säyseä. Se on hyvin älykäs ja tarkkaavainen, ja sen pitäisi olla helposti ohjattavissa. Rodun alkuperäinen käyttötarkoitus vahti-, suojelu- ja palveluskoirana edellyttää koiralta rohkeutta, taistelutahtoa ja kovuutta.

Luonnetesteihin osallistuneiden määrä on rodussa niin pieni, että luotettavia johtopäätöksiä koko kannan tilanteesta ei voi tehdä. Saksanpaimenkoiraliittojen maailmanunionissa on tehty päätös, että jalostukseen soveltuvin luonne- tai käyttöominaisuustesti on suojelukoe ja jalostustarkastus, mutta tälläkin saralla tuloksia on liian vähän, jotta voisi tehdä yleistyksiä koko kannan suhteen.

Alkuperä

Rodun alkuperämaa on Saksa. Rodun loi ratsumestari Max von Stephanitz myöhään 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa. Hänen tarkoituksenaan oli jalostaa kaikkeen käyttöön soveltuva työkoira. Von Stephanitz uskoi saksalaisten paimenkoirien kykyyn ja arveli, että niistä olisi kaikkeen käyttöön sopiviksi koiriksi. Hän oli myös tietoinen paimenkoirien vähenevästä tarpeesta ja uskoi, että rotu ei selviytyisi, ellei sille keksittäisi muuta käyttöä. Nuori saksanpaimenkoira

Ensimmäisen maailmansodan aikana brittiläiset ja amerikkalaiset sotilaat ihastuivat saksanpaimenkoiran ominaisuuksiin ja toivat sodasta palatessaan koiria näytille kotimaahansa. Rodusta tuli nopeasti suosittu lemmikkinä ja työkoirana, ja nykypäivänä saksanpaimenkoira on yksi monipuolisimmista koiraroduista. Alkuperäiset saksanpaimenkoirat olivat nykyisiä kevytrakenteisempia. Myös koiran selkälinja on laskenut rodun kehityshistorian aikana.

Suomeen ensimmäiset saksanpaimenkoirat tulivat 1910-luvulla viranomaiskäyttöön. Vuosina 1970-1990 rodun rekisteröinnit kasvoivat todella suuriksi kysyntään nähden. 2000-luvulla rekisteröintimäärät ja kysyntä ovat olleet lähes tasapainossa.