Matkustaja-autolautta S/S Bore lähdössä Tukholmaan Turun satamasta vuonna 1962. Kuva Keijo Hakanen, Turun museokeskus.
S/S Bore Suomen ja Ruotsin välisessä liikenteessä 1960 - 1976
Säännöllinen matkustajaliikenne Turun ja Tukholman välillä alkoi 1890-luvun lopulla, kun Höyrylaiva Osakeyhtiö Bore aloitti reitillä ympärivuotisen
matkustaja- ja rahtiliikenteen. Merenkulku oli pysähdyksissä sotien aikana. Vuosien 1947 - 1962 välisenä aikana Suomen ja Ruotsin välinen meriliikenne kymmenkertaistui.
S/S Bore toimi matkustajaliikenteessä Suomen
ja Ruotsin välillä vuodesta 1960 alkaen. Sen merireitti kulki Turusta Maarianhaminan kautta Tukholman Skeppsbrolle ja sieltä tietysti takaisin.
Joskus välillä sen satamana Suomen puolella oli Helsinki.
Aluksella oli toki usein mukana merkittäviä matkustajia. Erään kerran Suomen tasavallan presidentti Urho Kaleva Kekkonen
oli S/S Borella matkalla kohti Tukholmaa. Aluksella oli varustamosuvun, Rettigien hieno sviitti, jonne muilla ei ollut asiaa.
Eipä saanut Kekkonenkaan matkallaan sviittiä käyttöönsä, lipunmyyjä esitti syyksi,
että Kekkonen ei kuulunut Rettigin sukuun. Toisen tarinan mukaan itse Hans von Rettig ei suostunut Kekkosen pyyntöön päästä sviittiin,
jossa ei edes laivan kapteenillakaan ollut lupaa käydä.
Vielä 1960-luvun alkupuolella ruotsinlaivoille ei lähdetty niinkään huvittelemaan, vaan jostakin muusta syystä.
Usein mentiin Ruotsiin töihin, ostoksille taikka sukuloimaan. Laivalla oli seisova pöytä, smörgåsbord. Moni ei ollut koskaan aiemmin syönyt sellaisessa, siksi ravintolassa piti olla opas,
joka hienovaraisesti neuvoi ihmisiä, miten pöydässä käyttäydytään.
Tapaetiketti oli laivalla tärkeää. Päivälliselle pukeuduttiin pukuun ja parhaimpaan leninkiin.
1960-luvulla laivalle tultiin hienoimmissa vaatteissa, mitä kotoa löytyi.
Borella matkustajalla piti olla ykkösluokan lippu, jotta pääsi tupakkasalonkiin.
Elettiin luokkajaon aikaa ja tavallinen rahvas ei voinut päästä herrasväen seuraan tupakkasalonkiin.
Bore-laivaa pidettiin viimeisenä vahvojen luokkaerojen laivana aina 1970-luvulle asti.
Ravintolassakin ensimmäinen kattaus oli tarkoitettu vain rikkaille ja eliittiväelle. Rahvas pääsi toiseen kattaukseen ja sillä oli
lupa oleilla myös kahvilassa.
Boren baarissa oli pyöreämuotoinen baaritiski, joka lajissaan oli ensimmäinen Suomessa. Baaritiskiin von Rettigin vaimo oli ihastunut Amerikassa, ja näin Suomeen rantautui ensimmäinen pyöreä baaritiski.
1970-luvulla S/S Boren liikennöinnistä huolehti Silja Line, mutta kun se supisti toimintaansa vuonna 1976,
Boren liikennöinti Tukholmaan päättyi ja se jäi "työttömäksi". Aluksen myötä myös
höyrylaivaliikenteen 78-vuotinen aikakausi Suomen ja Ruotsin välillä päättyi 1.9.1976, kun S/S Bore viimeisen kerran saapui Turkuun Tukholman Skeppsbronilta.
Aika moni haluaisi astua tällainen lakki päässään laivan komentosillalle, mutta hyvin harvat
ovat sen voineet toteuttaa. - Höyrylaiva Osakeyhtiö Boren merikapteenien käyttämä koppalakki. Kuva Jorma Kontio, Forum Marinum.
S/S Borea vuonna 1977
Lokakuussa vuonna 1977 Boren osti omistukseensa Jaakonlinja Oy eli Jakob Lines Ab ja sen nimikin muutettiin S/S Boreaksi.
Reittiliikennettä harjoitettiin vuosina 1979 - 1980 Pietarsaaren ja Skellefteån välillä ja toukokuussa 1980 myös Pietarsaari - Umeå linjalla.
Muuta pasiseeri-aluksen liikennettä edustivat syyskuussa 1980 risteilyt Turusta Visbyyn ja Turusta Tallinnaan. Toukokuussa 1981 seurasi kaksi viikkoa reitillä Kaskinen - Gävle, liikenteenharjoittajana Folkline.
Saman vuoden 1981 lopulla viikon risteily Hanko - Tukholma - Visby - Tallinna - Hanko. Vuoden 1981 lopulla myös reittiliikennettä välillä Pietarsaari - Skellefteå.
Asuntolaivana Skotlannissa ja Algeriassa - ja taas reittiliikenteessä 1980-luvulla
1980-luvun taitteessa Borea ennätti toimia asuntolaivanakin Skotlannissa ja Algeriassa.
Se oli öljynporaajien majoituspaikkana Hebrideillä, Skotlannissa talvella 1979 kolmen kuukauden ajan. Myös Algeriassa alus toimi
kanadalaisten öljynporaajien majoituspaikkana, joulukuusta 1981 alkaen kahden ja puolen vuoden ajan. 8.5.1984 se
palasi takaisin Algeriasta Paraisille kunnostettavaksi Tukholman liikennettä varten.
Vuonna 1984 S/S Borea myytiin Henry Nielsenin omistamalle Ab Helsingfors Steamship Oy:lle.
Se puolestaan vuokrasi aluksen Oy Aura Line Ab:lle Turkuun. Sen tarkoituksena oli kunnianhimoisessa hankkeessaan palauttaa alus takaisin
alkuperäiselle reitilleen Turun ja Tukholman välille.
Ensimmäinen matka Turusta Tukholmaan ajettiin 18.6.
Tätä reittiliikennettä harjoitettiinkin 18.6 - 3.10.1984.
Nostalginen höyrylaivaliikenne ei kuitenkaan ollut enää kannattavaa ja tämä yritys päättyi konkurssiin ja S/S Borea jäi ja makuutettiin laituriin Aurajoelle.
Kauppaus vuonna 1985 Liberiaan
Lokakuussa 1985 S/S Borea myytiin Aqua Culture Industries Inc. -yhtiölle (Vanderbilt Steamship Co) maailmanlaajuiseen luksusluokan risteilyliikenteeseen.
Tarkkoja tietoja tästä hankkeesta ei löytynyt, jossakin se mainitaankin vain huhuksi.
Aluksesta piti rakentaa loistoristeilijä 120 matkustajalle ja nimeksi piti tulla omistajan mukaan Vanderbilt.
Hyttejä tähän luksusluokan risteilylaivaan olisi tullut vain 60 ja sillä olisi liikennöity
Alaskaan, Australiaan, Välimerelle ja Tyynellemerelle.
Rahaa tähän projektiin oli tarkoitus käyttää 15 miljoonaa dollaria, mikä olisi kuitenkin ollut liian vähän. Kun ostajatarjokas selvitteli tarkemmin,
mitä Borean kunnostustyö telakoilla olisi tullut maksamaan, se luopui hankkeestaan. Näin Borea jäi edelleen Turkuun
odottamaan uusia ostajia.
Tähän päättyivätkin S/S Borean epävarmuuden sävyttämät vuodet ja seuraava omistaja kohotti
aluksen uudella nimellä M/S Kristina Regina suureen menestykseen.