|
|
Isoandienkettu (Pseudalopex culpaeus)
Isoandienkettu on harjasuden jälkeen
toiseksi suurin kaikista Etelä-Amerikan koiraeläimistä.
Koossa on melko suuria vaihteluita sen mukaan, missä päin Etelä-Amerikkaa
laji asuu ja mistä alalajista on kyse. Suurimmat yksilöt elävät Etelä-Amerikan
eteläosissa. Turkin väreinä ovat ruskean ja harmaan sävyt - pohjoisessa
yksilöt ovat vaaleampia, kuin etelässä.
Paino.
Etelässä, Argentiinan Patagoniassa urosten keskipaino 11 kg, painavimmat yksilöt
13,8 kg. Samalla seudulla naaraiden keskipaino 8 kg ja painavimmat yksilöt 10,0 kg.
Pohjoisessa Chilessä urosten keskipaino 6,5 kg, painavimmat yksilöt
8,6 kg. Pohjoisessa Chilessä naaraiden keskipaino 5,4 kg, painavimmat
yksilöt 6,8 kg. Keveitä isoandienkettuja löytyy Chilen pohjoiskeskiosista,
siellä urosten keskipaino ollut punnituilla yksilöillä vain 4,0 kg, naaraiden
suuruusluokka sama.
Ruumiin ja pään yhteenlaskettu pituus. Asuinseudun mukaisesti isoandienketun ruumiin ja pään
yhteenlaskettu keskipituus vaihtelee. Keskipituus voi olla alimmillaan uroksilla
58,6 cm - ylimmillään 87,9 cm. Suurin pituus mitattujen urosten kohdalla
on ollut 92,5 cm. Keskipituus naarailla alimmillaan 64,1 cm - ylimmillään
83,2 cm. Suurin pituus mitattujen naaraiden kohdalla on ollut 89,0 cm.
Häntä. Hännän pituus vaihtelee välillä 30,5 - 49,3 cm. Häntä on tuuhea,
sen päässä on mustaa.
Ravinto.
Isoandienkettu on erityisesti saalistava
petoeläin ja käyttää ravinnokseen enemmän suurehkojakin nisäkkäitä,
kuin muut Etelä-Amerikan koiraeläimet.
Kokonsa vuoksi isoandienkettu uskaltaa käydä mm. lampaiden kimppuun,
vaikka pääosa sen ravinnosta koostuukin villeistä sorkkaeläimistä, jyrsijöistä,
jäniksistä ja muista pienemmistä nisäkkäistä.
Myös liskot, linnut, hyönteiset, kasvikunta ja haaskat ovat ruokalistalla, kaikkien kaikkiruokaisten
koiraeläinten tapaan.
Lisääntyminen. Kantoaika on 58 vuorokautta. Pentueen keskikoko 5,2.
Pennun syntymäpaino 170 grammaa. Aikuisen mitat pentu saavuttaa 7 kuukauden
ikäisenä. Vanhimmalla luonnosta tavatulla yksilöllä oli ikää 11 vuotta.
Levinneisyys.
Isoandienkettu on laajentanut levinneisyysaluettaan kanien ansiosta. Aikaisemmin
sitä oli lähinnä Andien rinteillä, mutta nykyisin se elelee myös
Patagonian tasangoilla, ja sen levinneisyysalue kattaa jokseenkin
koko Etelä-Amerikan länsirannikon. Sitä on Ecuadorissa, Perussa,
Boliviassa, Argentiinassa ja Chilessä aivan Chilen eteläkärkeä
ja Kap Hornin saaristoa myöten. Isoandienkettu viihtyy jopa
4800 metrin korkeudella vuoristossa, hyvin kuivissa ja kylmissä oloissa.
Eläintarhat. Isoandienkettuja on Argentiinan ja Chilen
eläintarhoissa.
Uhanalaisuus.
Maailman luonnonsuojeluliitto eli IUCN (The World Conservation Union) on määrittänyt
uhanalaisuusluokituksessaan isoandienketun tilan elinvoimaiseksi
(LC, Least Concern) - eli kyseessä on hyvin tunnettu laji, jonka kanta on runsas tai vakaa.
Alalajit
Lycalopex culpaeus andinus (Thomas, 1914) - Andien keskialueen leveimmät ylängöt
Lycalopex culpaeus culpaeus (Molina, 1782) - Chile ja Argentiina
Lycalopex culpaeus lycoides (Philippi, 1896) - Tierra del Fuego
Lycalopex culpaeus magellanicus (Gray, 1837) - Patagonia
Lycalopex culpaeus reissii (Hilzheimer, 1906) - Ecuadorin Andit
Lycalopex culpaeus smithersi (Thomas, 1914) - Argentiina
Koiraeläimet
Kaarina Kauhala: Koiran villit sukulaiset
Ylin pieni kuva Copyright Jaime Jimenez.
Creative Commons
Iso kasvokuva ylhäällä Copyright
Exlibris
Levinneisyyskartta Copyright
ToB
Toiseksi pienin kuva alhaalla Copyright
Julian Elgueta
Alin pieni kuva alhaalla Copyright
pabloneco
Kuva alla Copyright
gcassus -
Creative Commons:
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
|
|
|
|