|
DARWININKETTU (Pseudalopex fulvipes)
Ainoastaan Chilestä tavataan darwininkettu. Chilessä elää kaksi populaatiota, mantereella Cordillera de Nahuelbutan eli Nahuelbutan kansallispuiston alueella noin 50 yksilöä ja Chiloé-saarella toinen populaatio, noin 200 yksilöä. Sielläkin lajin asuinpaikkana on kansallispuisto, Chiloé National Park. Saarella on pituutta 200 km ja leveyttä 62 km. Mahdollinen kolmas populaatiokin on ehkä ainakin ollut vuonna 2004 Punta Chanchanissa, mutta sitä ei varmuudella tiedetä. Myöhäisellä pleistoseenikaudella Chiloén saari oli yhteydessä mantereeseen. Maasilta katkesi noin 15 000 vuotta sitten veden pinnan kohoamisen takia ja aiheutti populaation jakautumisen kahdeksi eristetyksi osapopulaatioksi. Elinseudut ja -tavat Darwininkettu elää ainoastaan sademetsissä. Se on aktiivisimmillaan hämärässä, auringonlaskun aikaan ja juuri ennen auringonnousua. |
|
|
Ominaisuuksia
Darwininkettu on kooltaan pieni, painoa on vain 2-4 kg. Turkki on tummanruskea harmaanvioletein sävyin. Punaisenruskeaa on pään seuduilla, erityisesti korvissa. Valkoista turkki on alaosissaan ja kaulan seuduilla. Lähteet Darwin'n Fox Research & Conservation Project The critically endangered Darwin’s fox ADW Animal Diversity Web IUCN Kaarina Kauhala: Koiran villit sukulaiset Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Iso kuva, Darwininkettu (Pseudalopex fulvipes) Copyright desde chiloe *Pieni kuva Public domain. |
Lajin määritystä
Lajin nimi juontuu Charles R. Darwiniin, joka kiersi purjehtiessaan Beagle-aluksellaan tutkimusmatkallaan tämän lajin asuinalueilla vuonna 1834 - ja toi mukanaan myös luustonäytteitä. Tutkiessaan darwininkettua Darwin huomasi siinä eroavaisuuksia mantereella eläviin sukulaislajeihin, kuten andienkettuun verrattuna. Se on väriltään tummempi, kooltaan pienempi ja lyhytjalkaisempi, sillä on leveämpi ja lyhyempi kallo, jykevämpi hampaisto - eikä se risteydy sukulaislajiensa kanssa. Kuitenkin lajia pidettiin pitkään andienketun (Pseudalopex griseus) alalajina (Pseudalopex griseus fulvipes). Geenitutkimuksissa laji kuitenkin osoittautui omakseen, tämä tapahtui 1990-luvulla. |
Äärimmäisen uhanalainen
Maailman luonnonsuojeluliitto eli IUCN (The World Conservation Union) on määrittänyt uhanalaisuusluokituksessaan darwininketun tilan äärimmäisen uhanalaiseksi (CR, Critically Endangered). Äärimmäisen uhanalaiseen lajiin kohdistuu äärimmäisen suuri välitön uhka hävitä luonnosta. Chilen hallitus ponnistelee, saadakseen kannan elpymään ja lajin säilymään. Vaikka kanta onkin suhteellisen turvassa kansallispuistoissa on laji kuitenkin vaarassa. Suurin uhka on elinympäristön eli trooppisten sademetsien hävittäminen. Muita mahdollisia uhkia ovat muun muassa koirat sekä koirien ja muiden eläimien levittämät loiset. Chiloén saarella on darwininkettuja myös pidetty laittomasti lemmikkieläiminä. Saarella laji on kuitenkin paremmassa turvassa. |