Pisimmät ja painavimmat dinosaurukset löytyvät sauropodien joukosta. Seismosaurus, joka löydettiin Uudesta Meksikosta, Yhdysvalloista vuonna 1980, on pisin kautta aikain löydetty dinosaurus. Sen luut on koottu vuonna 1999 Wyoming Dinosaur Centerissä ja tämän yksilön kokonaispituudeksi tuli 41 metriä. Mutta muiden sauropodilajien joukossa voi olla yhtä pitkiä taikka pidempiäkin, vaikka sellaisia fossiileja ei olekaan löydetty. Yhtä ainutta vastausta siihen, että mikä oli isoin dinosaurus, ei ole. Kamppailussa pisimmän dinosauruksen arvosta on mukana myös esimerkiksi Supersaurus, josta käytetään myös nimitystä Ultrasaurus. Seismosaurus kamppailee myös painavimman arvosta, sen kanssa 100 tonnin rajaa hätyyttelevät ja painavimman arvosta kamppailevat myös Argentinosaurus ja Brachiosaurus. 
Microceratops on pienin tunnettu kaulussarvilisko, mutta ei kuitenkaan kaikkein pienin dinosaurus. Suuruusluokka "pituus noin 60 cm eli kaninkokoinen" hirmulisko. Kuva Copyright Joe Tucciarone. 2) Mikä oli pienin dinosaurus? Pienimpiä dinosauruksia verrataan kissaan ja joskus kanaan, riikinkukkoonkin taikka kaniin. Kun pienintä dinosaurusta yritetään määrittää, on jätettävä hieman varauksia, sillä kaikista lajeista ei välttämättä ole käytettävissä tarpeeksi ja hyvin säilyneitä fossiileja, jotka sen lisäksi ehdottomalla varmuudella olisivat aina aikuisen yksilön. Ilmeisesti kaikkein pienin *tällä hetkellä* tunnettu dinosaurus on Microraptor zhaoianus, Kiinasta löydetty 40 - 50 cm pitkä petodinosaurus. Se oli ilmeisesti sopeutunut kiipeilemään puissa ja sillä oli lintumaisia piirteitä, höyhen- taikka sulkapeitteen tapaista. Toinen pikkupeto oli keratosaureihin kuulunut Compsognathus. Sekin oli vain 60 - 70 cm pitkä ja painoi luultavasti vain 3 kg. Yksi supermini-dinosaurus oli jonkin aikaa Scipionyx samniticus, joka samalla oli ensimmäinen täydellinen Italiasta löydetty dinosaurusfossiili, pituudeltaan noin 50 cm. Se kuitenkin osoittautui myöhemmissä tutkimuksissa poikaseksi. Muita hieman isompia, mutta kuitenkin varsin pikkuruisia minisarjan dinosauruksia olivat Saltopus, Lesothosaurus, Wannanosaurus, Micropachycephalosaurus, Microcephale, Nanosaurus, Gasparinisaura, Sinosauropteryx, Procompsognathus, Yandangornis ja Bambiraptor. Muitakin varsin pieniä lajeja on. Pienin löydetty dinosauruksen luurankofossiili on ollut pituudeltaan vain 37 cm, mutta se kuului Mussaurus-liskon, eli "Hiiriliskon" poikaselle. 3) Minkä värisiä dinosaurukset olivat? Kukaan ei tiedä tarkoin, minkä värisiä dinosaurukset olivat. Fossiileista tämä ei käy selville. Eläinten pehmeät kudokset fossiloituvat vain harvoin ja silloinkin värit katoavat. Dinosaurusten värejä yritetään päätellä ja arvailla mm. nykyisin elävien matelijoiden ja muiden eläinten värien avulla. Samoin, ottaen huomioon ympäristön, jossa dinosaurukset ovat eläneet ja sen mukaisen maastoon sopivan suojavärin mahdollisuuden jne. Lopputulos on parhaimmillaankin vain hyvin valistunutta päättelyä ts. arvailua. 4) Millä dinosauruksella oli suurin kallo? Suurin kallo oli sarvipäihin kuuluneella Torosaurus "härkälisko"-sarvikaulusliskolla. Valtavan luukauluksen kanssa kallolla oli mittaa 2,5 - 3 metriä. Kallon paino oli pari tonnia. Torosauruksen koko paino oli 8 tonnia ja pituus 8 metriä. Tähän mennessä suurin yhtenä kappaleena löydetty dinosauruksen kallo kuului Pentaceratops "viisisarviliskolle" ja sen korkeus oli 3,2 metriä. 5) Millä dinosauruksella oli pisin häntä? Pisimmän hännän omistaja oli sauropodeihin kuuluva Diplodocus, jonka hännälle tuli enimmillään mittaa 13 - 14 metriä. 6) Kuinka vanha on vanhin löydetty dinosaurus? Madagaskarilta on löydetty osia tunnistamattomasta prosauropodista, joka on elänyt triaskaudella 230 mvs. Vanhin tunnistettu dinosauruslaji on Eoraptor, joka on elänyt 228 mvs nykyisessä Argentiinassa. Eoraptorin löytöpaikan ikä määritettiin radioisotooppi-analyysin avulla. Madagaskarin fossiilin ikä kyettiin määrittämään, määrittämällä sen kivikerroksen ikä, josta se löydettiin. 
Rajasaurus narmadensis ei ollut suurin petodinosaurus, mutta se on yksi viimeisimpiä lajimääriteltyjä ja nimen saaneita ja siten uusimpia tulokkaita dinoperheeseen suurten lihansyöjien joukossa. Se löydettiin Intiasta. Tämän 9 metriä pitkän, 65 mvs eläneen keratosaurin nimesivät vuonna 2003 Wilson, Sereno, Srivastava, Bhatt, Khosla & Sahni. R. narmadensiksen ruumiinrakenne, erityisesti sarvekas kallo, muistuttaa Afrikasta, Madagaskarista ja Etelä-Amerikasta löydettyjä dinosauruksia. Tutkijat uskovatkin, että R. narmadensiksen sukulaiset ovat eläneet maapallolla jo yli 140 miljoonaa vuotta sitten eli ennen kuin ns. Gondwanamanner hajosi mm. Etelä-Amerikaksi, Antarktikseksi, Afrikaksi, Madagaskariksi ja Intiaksi. Kuva Copyright Todd Marshall. 7) Mikä laji petodinosauruksista oli suurin? Giganotosaurus carolinii, joka löydettiin Argentiinan Patagoniasta, saanee suurimman petodinosauruksen arvon, vaikkakin varauksin. Sen pituus oli enimmillään 14 metriä ja painoa sillä oli 8 tonnia. Tyrannosaurus rex, jota pitkään pidettiin suurimpana tässä luokassa, saattoi kyllä pituudeltaan olla samaa luokkaa, jopa hieman pidempikin, 12 - 15 metriä, mutta se ilmeisesti oli keveämpi 6 - 7 tonnin painollaan. Spinosaurus ja Carcharodontosaurus saharicus olivat kooltaan ihan samaa luokkaa, eikä niitä voida sivuuttaa, kun suurinta petodinosaurusta valitaan. 8) Oliko lentäviä dinosauruksia olemassa? Ei! Linnut kehittyivät ehkä dinosauruksista. Lintujen kehityshistoriaa ei kuitenkaan vielä tarkoin tunneta. Lentoliskot elivät yhtä aikaa dinosaurusten kanssa, mutta ne eivät olleet dinosauruksia, vaikkakin niiden sukulaisia. Suurin lentolisko oli Quetzalcoatlus , jonka siipien kärkiväli oli 12 metriä. 
Suurin lentolisko Quetzalcoatlus. Kuva Copyright Todd Marshall. 
Suchomimus. Kuva Copyright Paul Sereno. 9) Olivatko dinosaurukset luurankoja? Eivät! Museoissa ja kuvissa dinosaurukset usein esiintyvät luurankoina, mutta se johtuu siitä, että pehmeät kudokset ovat kaikki tuhoutuneet ja kovat osat, kuten hampaat ja luut ovat fossiloituneet. Käytännössä usein jo raadonsyöjät ehtivät syödä kuolleen dinosauruksen lihat ja sitenkin vain luut jäivät fossiloitumaan. 10) Kuinka vanhoiksi dinosaurukset elivät? Ne saattoivat elää useita kymmeniä taikka satoja vuosia - jopa peräti 300 vuotta vanhoiksi. 300 vuotta on asiantuntijoiden maksimiarvio, mutta vain arvio. Dinosaurusten mahdollista suurinta ikää arvioitaessa on vertailussa käytetty nykyisiä liskoja, alligaattoreita ja kilpikonnia. Alligaattorit ovat saavuttaneet 66 vuoden iän ja kilpikonnat voivat saavuttaa jopa 152 vuoden iän. Kyseinen, 152-vuotias kilpikonnakin kuoli kaiken lisäksi onnettomuudessa, elettyään varsin pitkän ja onnellisen elämän vuosina 1766 - 1918. Tällaiset näin suuret ikäarviot dinosauruksille perustuvat siihen, että ne olivat vaihtolämpöisiä. Jos niillä olisi ollut nisäkkäiden aineenvaihdunta, eivät ne olisi eläneet niin vanhoiksi. On kuitenkin lisättävä vielä se, että keskustelu siitä, olivat dinosaurukset tasa- vaiko vaihtolämpöisiä, jatkuu. 11) Kuinka monta dinosauruslajia tunnetaan? Noin 700 - 800 dinosauruslajia on jo fossiilien mukaisesti nimetty. Näistä nimetyistä osa on määritelty vajavaisten fossiilien perusteella ja on ilmeistä, että lajien määrä vähenee näistä jopa puoleen, sillä jotkin lajit ovat tulleet määritellyksi ja nimetyksi useammin kuin kerran. Dinosaurusten fossiileja on löydetty kaiken kaikkiaan jonkin verran yli 2000. Useimmat löydetyistä fossiileista ovat vain osia luurangoista, joskus hyvinkin pieniä osia - kokonaisen fossiloituneen luurangon löytyminen on hyvin harvinaista. Toisaalta, suuri määrä dinosaurusten löydettyjä, vajavaisia fossiileja odottaa edelleen määrittämistään. Ja suuri määrä entuudestaan täysin tuntemattomia dinosauruksia lepää fossiileina piiloissaan. Steven Wang ja Peter Dodson Pennsylvanian yliopistosta ovat arvioineet, että eri dinosauruslajeja on elänyt ehkä noin 1900. Katso tarkemmin perustiedot-sivulta. 12) Nukkuivatko dinosaurukset? Ottaen huomioon, että miltei kaikki eläimet, myös linnut ja matelijat nukkuvat - on syytä perustellusti olettaa, että myös dinosaurukset nukkuivat. 13) Onko mahdollista, että dinosauruksia eläisi vielä maalla, tai meressä, näkymättömissä? Ei! Ensiksikin, dinosaurukset olivat maaeläimiä, joten merissä ne eivät ole voineet piilotella tätä 65 miljoonaa vuotta. Eräät lajit liikkuivat vesillä saalistaessaan kalaa ravinnokseen. Eräiden pitkäkaulaisten lajien kohdalla on keskusteltu siitä, että jospa ne elivätkin enimmäkseen vedessä. Kun tällaisesta ei kuitenkaan ole näyttöä, niin niitäkin pidetään maaeläiminä. Toisekseen, dinosaurusten fossiileja ei ole olemassa ajalta noin 65 mvs aina nykyaikaan. Jos niitä olisi elänyt vielä liitukauden jälkeen, pitäisi myös fossiileja tuolta ajalta löytyä. Kolmanneksi, jos etenkin suurimpia dinosauruksia vielä eläisi, olisi kohtuullisen varmaa, että joku joskus näkisi niitä - ehkä jopa naapurin pihamaalla. Ja se herättäisi varmasti hyvin voimakasta kuohuntaa ja tieto nähdystä dinosauruksesta kiirisi varmasti tuota pikaa mediaan! Lopuksi. Itse asiassa ympärillämme voi olla kaiken aikaa tuhansittain "dinosauruksia", mutta emme huomaa niitä, sillä ne lentävät nyt linnuiksi muuttuneina. Ovatko linnut dinosaurusten jälkeläisiä, on vielä kuitenkin tutkinnassa oleva kysymys. Viimeiseen kysymykseen liittyen on ehkä syytä ohimennen käsitellä Loch Nessin hirviötä. Voisiko se olla piilotteleva dinosaurus tai joutsenlisko? Skotlantilaisessa järvessä on vuosikymmenten ajan kerrottu liikkuvan Loch Nessin hirviö tai Nessie, kuten sitä tuttavallisesti kutsutaan - sen laji olisi kuitenkin "hirviö". Myyttinä Nessie on tunnettu jo 500-luvun puolivälistä ja havaintoja on tehty siitä lähtien. Nessietä on etsitty kaikuluotaamallakin. Vuonna 1934 pitkäkaulaisesta otuksesta otettiin kuuluisaksi tullut valokuva. Kaikuluotaaminen on osoittautunut tuloksettomaksi, ja tasan 60 vuotta myöhemmin, 1994, valokuvan tekemiseen osallistunut tunnusti sen huijaukseksi. Silti hirviönmetsästys jatkunee, sillä aina on ihmisiä, jotka haluavat huijata taikka tulla huijatuiksi. Jos Nessie joskus löytyy, mikä on äärettömän epätodennäköistä, se on kuitenkin vain "tavallinen, mutta hyvin outo ja salaperäinen hirviö", ei dinosaurus. Loch Nessin merihirviö on täyttä tarua eli huuhaata. Parhaimmillaankin se on vain rikasta kansanperinnettä, mutta sellaisena fiktiota, ei faktaa ja tiedettä. Mutta jotta keskustelu vain ei pääsisi loppumaan, niin ihan viime aikoina on Loch Nessin rannoilta löydetty plesiosauri-joutsenliskojen fossiileja (Skotlannin Kansallismuseon julkistama tieto), ja tätä ovat "Loch Nessin hirviön metsästäjät" käyttäneet todisteena sille, että kun järvessä on asunut aiemminkin liskoja, niin mikseipä niitä voisi elää siinä edelleenkin. Kuitenkin, fossiilit ovat miljoonia vuosia vanhoja ja Loch Ness on muotoutunut vasta 12 000 vuotta sitten. Löydettyjen fossiilien todettiin myös vuosimiljoonien myötä lojuneen merivedessä, kun taas Loch Ness on suolatonta, makeaa järvivettä. Miten fossiiliset jäänteet joutuivat Loch Nessin rantamille, on vilkkaan keskustelun aiheena, mutta tapahtumaan liittyy kaikenlaista huijauksen mahdollisuutta. Sillä eräät tahot tekevät kaikkensa, jotta taru Loch Nessin hirviöstä elää. - Designed for resolution 1024x768 - Best viewed with IE 5 or higher - www.tunturisusi.com Copyright Tunturisusi |
