|
|
DINOSAURUSTEN AIKALAISIA JA EDELTÄJIÄ
Placerias.
Placerias oli triaskaudella elänyt dicynodonttisuku. Placerias saattoi kasvaa 3,5 metriä
pitkäksi ja painaa yli tonnin. Placeriaksella oli vankat ja paksut jalat ja tynnyrimäinen
ruumis. Sillä oli myös muiden dicynodonttien tapaan nokka ja suun molemmilla puolilla
torahammas. Placerias oli luultavasti laumaeläin ja sen elintavat saattoivat muistuttaa
nykyistä virtahepoa. Sadekaudella Placerias saattoi viettää suuren osan ajastaan vedessä,
jossa se oli myös melko hyvin turvassa maapedoilta. Placerias oli kasvinsyöjä. Sadekaudella
se mahdollisesti söi tuoreita lehtiä ja kasvinversoja. Kuivana kautena, jolloin tuoretta
ravintoa oli vähän se saattoi kaivaa maasta esiin juuria ja mukuloita. Uros Placeriailla
oli erityisen suuret torahampaat ja ne saattoivat olla tärkeässä osassa niiden
lisääntymiskautena esimerkiksi muiden urosten pelottelussa. Torahampaat olivat myös
hyvä puolustusase ja niitä käytettiin myös nokan ehella ravinnon kaivamiseen, josta
kertovat torahampaisiin jääneet kuviot. Parhaat Placerias-fossiilit on löydetty St.
Johnsista, Arizonasta vuonna 1930. Sieltä on löydetty samasta paikasta yli 40 eläimen
luurangot. Mahdollisesti ne kuolivat samaan paikkaan ankarana kuivana kautena ja menehtyivät
nälkään ja janoon. Fossiilit on ajoitettu 221–210 miljoonan vuoden taakse triaskauden lopulle.
Teksti yllä lainaa Wikipedialta:
Placerias
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Placerias - Zilker Park, Austin, Texas, USA - Copyright
diveofficer
|
|
|
|
|
Postosuchus. Triaskaudella, 220-215 mvs. elänyt arkosauri.
Oman aikansa suurin ja hyvin nopealiikkeinen ja tehokas peto.
Pituutta kuusi metriä ja painoa 1000 kg. Postosuchus edusti arkosaureja,
jotka eivät olleet dinosauruksia, vaan matelijoita, joista dinosaurukset
kehittyivät. Tänä päivänä arkosaureista elää edelleen yksi ryhmä, krokotiilit.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Postosuchus - Zilker Park, Austin, Texas, USA - Copyright
diveofficer
|
|
|
|
|
Dimetrodon. Tämä oudon näköinen nisäkäsmäinen matelija ei ollut
dinosaurus, vaan se oli läheisempää sukua nisäkkäille kuin dinosauruksille.
Sen nimi viittaa sen hampaisiin, joita sillä oli kidassaan kahta erilaista tyyppiä.
Dimetrodon lienee liikkunut samaan tapaan, kuin tekevät liskot nykyisin,
neljällä raajalla haakuroiden ja pitkää häntäänsä huiskien.
Dimetrodonilla oli erikoinen selkäpurje, joka auttoi sitä lämmön
säätelyssä. 260 kg painanut ja 3,6 m pitkä Dimetrodon oli aikansa
pelottava peto. Se saalisti muita oman aikansa eläimiä, permikaudella
280-265 mvs. Fossiileja on löydetty sekä Yhdysvalloista että Kanadasta,
mutta myös Euroopasta.
Dimetrodon kahdessa kuvassa yllä.
Edaphosaurus. Kuvassa oikealla. Esihistoriallinen
matelija, joka eli 303 - 299 mvs. Ensimmäiset fossiilit löydettiin
Pohjois-Amerikasta. Myöhemmin niitä on löydetty myös Euroopasta.
Tämänkin lajin erikoisuus oli purje selässä Dimetrodonin tapaan.
Pituutta matelijalla saattoi olla 3,5 metriä ja painoa yli 300 kg.
Massiivinen ruho ja lyhyet lihakset ilmentävät, että Edaphosaurus oli
varsin hidas liikkeissään.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kaksi isoa kuvaa yllä - Dimetrodon Copyright
diveofficer
*Kuva oikealla, Edaphosaurus, Copyright
Stuff & MoreStuff
|
|
|
|
|
|
Confuciusornis sanctus. Varhainen, primitiivinen, variksen kokoinen
lintu. Elänyt noin 130-120 mvs - löytöpaikka Liaoning, Kiina.
Suvusta tunnetaan neljä lajia: C. sanctus (tyyppilaji), C. dui, C. chuonzhous ja C. suniae
(kaksi jälkimmäistä ovat mahdollisesti sama laji kuin C. sanctus). Changchengornis
hengdaoziensis on samaan aikaan ja samalla alueella elänyt lähisukulainen. Changchengorniksilla
oli pitkät pyrstösulat ja pehmeä höyhenpeite. Viimeisimmät kladistiset analyysit ovat
osoittaneet, että Confuciusornis voi olla läheisempää sukua Microraptorin ja muiden
dromaeosaurusten kanssa kuin Archaeopteryxiin kanssa (Mayr et. al, 2005). Joka tapauksessa
suku ei periydy Archaeopteryxista.
|
Confuciusorniksen fossiilit osoittavat, että sillä oli harvinaisen pitkä olkaluu. Olkapään
lähellä oli tunnusomainen reikä, jonka tarkoituksena voi olla ollut keventää rakennetta.
Hankaluu oli yksinkertaisen tangon mallinen. Rintalasta oli pieni ja yksinkertainen levy,
jossa saattoi olla vähäinen kohouma, mutta joka kuitenkin oli sopimaton lentolihasten
kiinnitymisalustaksi. Linnun lapaluut olivat kiinnittyneet korppiluihin ja tämä rakenne
on voinut toimia lentolihasten kiinnittymiskohtana Yhdenkään nykyisen linnun rintalastan
rakenne ei ole vastaavankaltainen. Olkapäänivel oli poikittain toisin kuin nykyisilä
linnuilla, minkä seurauksena Confuciornis ei voinut nostaa siipiään selän yläpuolelle.
Teksti yllä lainaa Wikipedialta:
Confuciusornis
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Confuciusornis sanctus-kaksikko Copyright
Cryptonaut
|
|
|
|