Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Copyright © DinoTeam



Iguanodon.

Kauhistuttavat jättiliskot löydetään!

Dinosaurusten fossiiliset jäänteet ovat levänneet piiloissaan miljoonat vuodet toisensa jälkeen ja siten koko ihmisen kehityskaarenkin ajan. Mutta vasta 1800-luvun alkupuolella näistä siihen asti täysin oudoista olioista saatiin ensimmäiset, syystäkin varsin hämmästelevät havainnot.

Englantilainen tohtori Gideon Mantell, jonka harrastuksena oli kivien ja fossiilien keräily, oli ensimmäisiä dinosaurusten luiden löytäjiä. Vuonna 1820 hän löysi vaimonsa Mary Annin kanssa joitakin suuria hampaita, jotka olivat painuneet kiven sisään. Suuren tutkimustyön jälkeen Mantell päätteli hampaiden kuuluneen jollekin jättiläismäiselle matelijalle, jonka hän nimesi Iguanodoniksi. Pian tämän jälkeen löydettiin Brittein saarilta kahden muun suuren matelijan jäänteitä.

Vuonna 1841 ajan tunnettu tiedemies, Sir Richard Owen esitti, että näitä jättiläisiä pitäisi kutsua dinosauruksiksi, mikä tarkoittaa kauhistuttavia liskoja, hirmuliskoja. Näiden löytöjen jälkeen alkoi kiihkeä hirmuliskojahti ympäri maailman!

Iguanodon bernissartensis - "Bernissartin iguaanin hammas" (Nimesi Gideon Mantell vuonna 1825)

Iguanodon oli löytyessään jo vuonna 1809 toinen löydetty dinosaurusfossiili. Tosin, dinosaurusten fossiilisia jäänteitä on varmasti löydetty jo huomattavasti aikaisemminkin, mutta ei ole tiedetty, mitä ne ovat olleet.

Suvussa Iguanodon oli yksi laji, Iguanodon bernissartensis. Iguanodonit olivat kasvinsyöjädinosauruksia. Iguanodonien kivettyneistä jalanjäljistä on päätelty niiden eläneen laumoina ja olleen liikkumisessaan varsin hitaita. Suurimman osan ajastaan Iguanodon lienee viettänyt neljällä raajallaan, mutta on aterioidesssaan kurotellut puihin välillä kahdellakin jalalla.

Pituus 9 m. Eli varhaisella liitukaudella 135 - 125 mvs. Löytöpaikkoja sadoittain ympäri maailmaa. Lahko Ornithischia. Heimo Iguanodontidae.



Vuonna 1854 pääsi yleisö Lontoossa, Crystal Palacen puistoalueella ihastelemaan maailman ensimmäisiä dinosaurusveistoksia. Niiden joukossa oli myös kaksi Iguanodonia, jotka eivät nykytietämyksen valossa ole ihan oikeanlaisia, mutta hienoja veistoksia joka tapauksessa. Veistokset toteutti kuvanveistäjä Benjamin Waterhouse Hawkins, ja työssään hän sai tieteellistä apua Sir Richard Owenilta.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Naomi Stevenson

Owenin norsumatelijat

Brittiläinen eläintieteilijä, anatomi ja paleontologian tutkija Sir Richard Owen (1804 - 1892) selvitteli fossiilien avulla yksin ja Mantellin kanssa sitä, miltä Iguanodon on aikoinaan näyttänyt. Hänen selvitystyönsä pohjalta luotiin ensimmäiset tätä dinosaurusta esittelevät veistokset, joista kuva yllä.

Owen oli oman aikansa nerokas tiedemies ja teki loisteliaita päätelmiä dinosauruksista. Niiden ulkomuotoa hän ei kuitenkaan vielä osannut ihan tarkasti kuvitella. Hänen mielestään dinosaurukset olivat olleet jykeviä ja suomuisia eläimiä, jotka muistuttivat nykyisten trooppisten alueiden suurimpia nisäkkäitä, kuten norsuja. Niinpä hän kuvitteli dinosauruksetkin "norsumatelijoiksi", ja siksi ensimmäiset luonnollista kokoa olevat mallit Iguanodonista ja Megalosauruksesta olivatkin liian raskastekoisia ja jykeviä.

Myös Gideon Mantell oli luonnollisesti, yhdessä Oweninkin kanssa, selvittelemässä sitä, miltä dinosaurukset olivat näyttäneet. Mantell käsitti ensimmäisten joukossa, vuonna 1851, että Owenin käsitys dinosauruksista, tai ainakin Iguanodonista, jyhkeinä "norsumatelijoina", oli todennäköisesti virheellinen.

Paleontologian historian "pahin" ja huvittavin virhe

Kun Iguanodonin hajallaan olleita, fossiloituneita luita ja hampaita alkuvaiheissaan löydettiin, yritettiin löydöksistä piankin koota kasaan koko luuranko. Luonnollisesti, jotta nähtäisiin, millaisen eläjän kanssa tässä oltiin tekemisissä.

Kun rekonstruktiossa edettiin, tuli käsille kartiomainen luupiikki. Sopivan pitkien pähkäilyjen jälkeen pääteltiin, että piikin on täytynyt olla samoin kuin sarvikuonoillakin, dinosauruksen kuonon päällä, johon se asetettiinkin. Vasta myöhemmin kävi ilmi, että tämä piikki oli itse asiassa Iguanodonin piikiksi muuntunut peukalo.

Iguanodonin rakenteeseen toivat paljon lisävaloa ne 31 kokonaista Iguanodonin luurankoa, jotka eteläbelgialaisen kaivoksen työläiset kaivoivat esille, alkaen vuodesta 1878, kolmen vuoden aikana. Löytöjä tutkittaessa havaittiinkin, että Iguanodon ei ollutkaan raskaasti löntystelevä norsumatelija, vaan pituuteensa nähden suhteellisen kevyt eläin, joka kykeni liikkumaan takajaloillaan. Tämän löydön myötä piikkikin, tai oikeastaanhan niitä oli kaksi, molemmissa käsissä, osattiin asettaa oikeaan paikkaan.

Iguanodonin liikkuminen ja sormisto

Iguanodon oleili ja hieman liikkuikin ainakin osan ajastaan ja hitaasti neljällä raajallaan. Sen ihmeellisesti sormiensa puolesta muotoutuneet eturaajat eivät tosin ole olleet parhaat mahdolliset välineet kävelemiseen. Se saattoi kuitenkin myös tukeutua niihin, seistessään paikallaan nelinkontin. Varsinaisestihan se liikkui kahdella takaraajallaan eli jaloillaan. Erityisesti silloin, kun sen oli liikuttava nopeasti, se teki sen kahdella jalallaan.

Eturaajan kämmenessä oli viisi sormea. Peukaloa vastasi kartiomainen peukalopiikki. Se oli suorassa kulmassa kämmenen muihin osiin verrattuna ja lähes liikkumaton. Toinen, kolmas ja neljäs sormi olivat litteät, paksut, lyhyet ja leveät. Niillä ei voinut tarttua. Viides sormi oli aivan erilainen kuin muut sormet. Se oli erillään muista sormista ja muodosti suoran kulman niihin nähden. Se oli myös pitkä ja notkea ja tarttumiseen sopiva.



Iguanodon ja sitä ahdistelevat Deinonychukset.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Ala z

Iguanodon ja Megalosaurus - dinosaurustieteen pioneerilajit

Iguanodonia voisi kutsua myös koko dinosaurusmaailman perustajaksi, sillä se laittoi alulle tieteellisen dinosaurustutkimuksen, ollen järjestyksessä toinen oman lajinimensä saanut dinosaurus.

Ensimmäiseksi ennätti Megalosaurus ja nimen tälle dinosaurukselle antoi englantilainen geologi ja teologi William Buckland (1784 - 1856).

Lähteenä erityisesti
David Norman: Dinosaurukset

"Homo sapiensin historia voidaan jäljittää noin 500 000 vuoden päähän. Lajimme saattaa kestää vielä miljoona vuotta tai ehkä viisi miljoonaa vuotta, jos menestys (tai onni) on myötä, mutta lopuksi edessämme on dinosaurusten kohtalo. Tämä on kiveen hakattu totuus". - David Norman, paleontologi, kirjailija ja tutkija.



Iguanodoneja ahdistelee kuvassa oikealla Neovenator. Taivaalla kaartelee Istiodactylus.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Peter Montgomery