Dinosaurukset hirmuliskot

Sahelanthropus tchadensis

7 - 6 miljoonaa vuotta sitten elänyt laji, jonka mahdollisia yhteyksiä ihmissuvun esi-isiin ei tunneta. Simpanssit ja ihmisapinat kehittyivät yhteisestä esi-isästä 6,3 - 5,4 miljoonaa vuotta sitten, mutta Sahelanthropus tchadensis on vieläkin vanhempi laji. Aivot samankokoiset kuin simpanssilla ja kulki kahdella jalallakin. Laji löydettiin vuonna 2001 Djurabin autiomaasta Tsadista.

Ihminen tieteellisessä luokittelussa

Ihminen kuuluu nisäkkäiden Mammalia luokassa lahkoon kädelliset Primates ja siinä lahkossa osalahkoon apinat Simiiformes, jossa puolestaan yläheimoon ihmisapinat Hominoidea ja siinä heimoon isot ihmisapinat Hominidae. Isoissa ihmisapinoissa ihminen kuuluu ihmisten sukuun (Homo), ollen suvun ainut elossa oleva laji, ihminen (Homo sapiens), kun muut suvun lajit ovat kuolleet sukupuuttoon. Ihan tarkkaan ottaen ihminen taksonomisesti on oman lajinsa alalaji (Homo sapiens sapiens).

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © dctim1

30 - 10 miljoonaa vuotta sitten

Ihmisten ja pongidien (oranki, gorilla ja simpanssi) yhteinen kantamuoto on saattanut olla Propliopithecus, jonka leuka ja hampaita on löydetty Egyptistä. Laji eli vähintään 30 miljoonaa vuotta sitten. Samaan aikaan tai hieman myöhemmin eli Aegyptopithecus, jonka hampaisto muistutti enemmän nykyisten ihmisapinoiden hampaistoja. Ensimmäisenä varsinaisena hominidina pidettiin pitkään Ramapithecusta, joka eli 14 - 10 miljoonaa vuotta sitten. Nykyisin sen katsotaan kuitenkin olevankin sukua Sivapithecus ja se onkin monien tutkijoiden mielestä orankien esi-isä.

Australopithecus afarensis - Afarinetelänapina

Kuvassa yllä, iso ihmisapina, australopitekiini, jota pidetään Homo-suvun edeltäjänä. Tosin voi olla kyseessä myös läheinen sukulaishaara. Pituutta 105 - 151 cm ja painoa 30 - 40 kg. Afarinetelänapina jo ehkä keksi alkeellisia työkalujakin. Laji eli 3,85 - 2,95 miljoonaa vuotta sitten ja se löydettiin Etiopiasta vuonna 1973. Se on läheisempää sukua ihmiselle, kuin Australopithecus africanus, joka eli samoihin aikoihin. Tosin, myös täysin päinvastaista esitetään ja africanus olisi ihmiselle läheisempää sukua. Tieteellisen nimensä mukaisesti laji on etelänapina. Latinan kielessä australis tarkoittaa etelää ja kreikan kielessä pithekos apinaa.

Afarinetelänapinoiden jalkojen luusto on sopeutunut kahdella jalalla kävelyyn. Laji on ensimmäinen, enimmäkseen pystyssä kävellyt ja muistakin syistä ihmisen heimolaiseksi luettava laji. Kallon luusto osoittaa etelänapinoiden aivojen muistuttaneen rakenteeltaan nykyihmisen aivoja. Lajin kuuluisin fossiili on nimeltään Lucy, ja Lucy eli 3,2 miljoonaa vuotta sitten.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © dctim1

Australopithecus robustus eli Paranthropus robustus - Rotevaetelänapina

Laji eli 1,8 - 1,2 miljoonaa vuotta sitten eteläisessä Afrikassa. Rotevaetelänapinat olivat nimensä mukaisesti rotevia, niillä oli pituutta 175 senttimetriä ja painoa suunnilleen 60 kiloa. Ne tunnetaan vahvoista leuoistaan ja hampaistaan. Rotevaetelänapinat elivät samaan aikaan käteväihmisen eli Homo habiliksen ja pystyihmisen eli Homo erectuksen kanssa. Ensimmäiset rotevaetelänapinalöydöt ovat ehkä ja mahdollisesti jopa kahden ja puolen miljoonan vuoden ikäisiä - nuorimmat löydöt noin miljoonan vuoden ikäisiä. Rotevanetelänapinat olivat ilmeisesti toinen, umpiperäksi osoittautunut haara sukupuussa, joka johti afarinetelänapinasta käteväihmisen ja pystykävelijäihmisen kautta nykyihmiseen - meihin.

Homo-suku - kivikauden ihminen kehittyy

Etelänapinoiden kehitys Homo-suvun ihmisiksi toi mukanaan monia muutoksia. Ruumiinpituus kasvoi ja luusto asettui uudella tavalla. Suurin muutos tapahtui aivojen koossa, joka kasvoi alle 500 kuutiosentistä vähitellen nykyiseen 1 400 kuutiosenttiin. Ensimmäisten ihmisten aivot olivat vain puolet nykyihmisen aivoista, mutta siltikin ne olivat ratkaisevasti, eli 30 - 50 % suuremmat, kuin samanpituisten etelänapinoiden aivot.

Ihmisen luuston, lihaksiston ja aivojen perusrakenne on nisäkkäälle tyypillinen; mitään kovin erikoista muutosta ei tarvittu ihmisen kehittymiseksi. Aivotoimintojemmekaan ei ole osoitettu poikkeavan mitenkään ratkaisevasti läheisimpien sukulaistemme, simpanssien ja gorilloiden aivotoiminnoista. Ero on määrällinen, ei laadullinen.

Ihmispiirteiden kehittymiselle ei tarvittu muuta, kuin että niistä oli vähäistä apua kantajilleen. Vaikka saavutettu etu olisi johtanut keskimääräisesti vain joitakin promilleja parempaan todennäköisyyteen selviytyä hengissä ja lisääntyä muita tehokkaammin, niin etu kertautuessaan sukupolvesta toiseen on vähitellen muuttanut koko lajin ominaisuuksia.

Homo habilis - Käteväihminen

Käteväihminen kehittyi Itä-Afrikassa noin 2,4 miljoonaa vuotta sitten apinaihmismäisistä esimuodoista ja eli aina aikaan 1,4 miljoonaa vuotta sitten. Sen esi-isä oli mahdollisesti australopitekiini Australopithecus, ihmismäinen hominidi, joka eli 4,4 - 1,7 miljoonaa vuotta sitten. Lajinimi habilis tarkoittaa kätevää ja taitavaa ja viittaa kivityökaluihin, joita laji osasi valmistaa. Aiemmin oletettiin, että käteväihminen ensimmäisenä osasi valmistaa kivityökaluja, mutta sittemmin on havaittu, että kivityökaluja on osattu tehdä hieman varhemminkin.

Ihmisen kehityshistoriassa puhuminen on tärkeä kommunikointitapa. Puheen kehityksen ajankohdasta ihmisen evoluutiossa on saatu viitteitä, tutkimalla kallonpohjan luustoa, joka on puheeseen liittyvien elinten sijoittumisen takia ihmisellä erilainen, kuin lähisukulaisapinoilla.

Käteväihmisen kallon sisustan muodot osoittavat monien tutkijoiden mielestä, että kielen kannalta oleelliset Brocan ja Wernicken aivoalueet olivat jo tuolloin kehittyneet. Käteväihminen siis kommunikoi puhumalla. Sen kallon alaosa oli muotoutunut niin, että puhumiseen kelpaavalle kurkunpään rakenteelle oli tilaa - joskaan ei läheskään yhtä paljon, kuin ihmisen myöhemmillä kehitysasteilla. Käteväihmisen aivojen koko oli 450 - 600 kuutiosenttimetriä.

All rights reserved
*Kuva Copyright © Image Credit: Karen Carr Studio

Homo rudolfensis - Turkananihminen

Noin kaksi miljoonaa vuotta sitten, metsästys- ja keräilykulttuuria korostavalla paleoottisella aikakaudella Afrikassa elänyt ihmislaji. Turkananihminen eli siten yhtä aikaakin sekä käteväihmisen että pystyihmisen kanssa. Aikana 2 - 1,7 miljoonaa vuotta sitten eli siten useampia, eli kolme ihmislajia Afrikassa. Aiemmin luultiinkin, että maata asuttivat tuolloin vain Homo erectus ja Homo habilis -ihmislajien edustajat. Käsitys ihmisten kehityksestä on kuitenkin muuttunut Keniasta vuosina 2007 ja 2009 löytyneiden fossiilien synnyttämän analyysin ansiosta niin, että tutkijat nimesivät aiemmin pimennossa olleen kolmannen ihmislajin Homo Rudolfensikseksi. Tutkijoiden viimeisin vahvistus lajille tapahtui vuonna 2012. Ensimmäinen lajin kallo löydettiin Keniasta jo vuonna 1972. Turkananihminen omasi melko suuret aivot, 700 - 900 kuutiosenttimetriä. Kasvot olivat pitkulaiset, "hevosmaiset".

Homo erectus - Pystyihminen

Pystyihminen eli pystykävelijäihminen vaelsi ensimmäisenä hominidina muualle Afrikasta ja levittäytyi sieltä Eurooppaan, Kiinaan ja Indonesiaan. Pystyihminen oli yksi menestyneimmistä ja pitkäikäisimmistä Homo-suvun lajeista. Se vaelsi maan päällä aikavälillä 1 800 000 - 143 000 vuotta sitten, eli yli puolentoista miljoonan vuoden ajan. Yli yhdeksän kertaa pidemmän ajan kuin nykyihminen. Pystyihminen hallitsi tulen käytön jo ainakin noin 800 000 vuotta sitten, jollei varhemminkin. Pystyihminen söi enimmäkseen liharuokaa ja huolehti keskuudessaan sekä heikoista että vanhuksista.

Homo antecessor - Euroopanihminen

Eli noin 1,1 miljoonaa - 800 000 vuotta sitten, ollen joko oma lajinsa ja H. heidelbergensiksen edeltäjä, tai sama laji. Isokokoinen, pituus peräti 167 - 183 cm ja paino 90 kg.

Homo heidelbergensis - Heidelberginihminen

Heidelberginihminen oli H. erectuksen jälkeläisiä, neandertalinihmisen ja nykyihmisen yhteinen kantamuoto, joka eli Euroopassa 700 000 - 200 000 vuotta sitten. Laji on elänyt maahdollisesti myös sekä Afrikassa että Aasiassa. Lajin nimi tulee ensimmäisestä löytöpaikasta, saksalaisesta Heidelbergin kaupungista.

Homo neanderthalensis - Neandertalinihminen

Neandertalinihminen kehittyi heidelberginihmisestä noin 300 000 vuotta sitten ja kuoli sukupuuttoon 28 000 vuotta sitten. Tutustu tarkemmin neandertalinihmiseen!

Homo floresiensis - Floresinihminen

Floresinihminen, Indonesian hobitti, esiintyi 95 000 - 17 000 vuotta sitten, oli ehkä etäistä sukua Homo erectukselle, mutta oliko sukua Homo sapiensikselle on epäselvää. Tämä metrin pituinen ja 25 kg painanut kääpiöihminen, hobitti, katosi maailman näyttämöiltä 19 000 vuotta sitten.

Homo sapiens - Viisas ihminen

Viisas ihminen, nykyihminen, kehittyi Itä-Afrikassa noin 200 000 - 150 000 vuotta sitten. Euroopassa eläneitä nykyihmisiä nimitetään cro-magnonin ihmisiksi, nimitys Ranskassa sijaitsevan löytöpaikan mukaan. Kun neandertalinihminen kuoli sukupuuttoon 28 000 vuotta sitten, Homo sapiens jäi ainoana ihmislajina maailmassa eloon. Poikkeuksena vuonna 2003 löydetty Indonesian H. floresiensis.

Ihmisen alkukoti Afrikassa

Jo Charles Darwin esitti ajatuksen, että ihmisen alkukoti saattoi olla Afrikassa, koska lähimmät sukulaisemme simpanssi ja gorilla elävät tällä mantereella. Afrikasta 1920-luvulta alkaen löydettyjen fossiilien katsotaan vahvistavan tämän olettamuksen.

Ihmisen kehityshistorian varhaimpien edustajien jäänteitä on löydetty Afrikasta. Tämän vuoksi ihmisen alkukoti on sijoitettu Afrikkaan ja katsotaan, että sieltä ihmisten varhaiset edustajat ovat taivaltaneet muualle maailmaan. Mukanansa nämä kivikautiset esi-ihmiset ovat kuljettaneet kehittämänsä pyyntikulttuurin ja työkalujen valmistusmenetelmät.

Vanhin "ihminen"

Etiopiasta kerrottiin vuonna 2009, jo aiemmin löydetystä kaikkein vanhimman ihmisen fossiilista. Tämä Ardipithecus ramidus, Ardiksi ristitty, on elänyt 4,4 miljoonaa vuotta sitten. Onko kyseessä esi-ihminen, vaiko vain ihmiselle sukua oleva laji, on oma kysymyksensä. Ensimmäiset lajin fossiiliset palaset löydettiin vuonna 1992. Löytöaluetta Afarin murtumalaaksossa Koillis-Etiopiassa on sittemmin tutkittu perusteellisesti. Kaivauksissa on saatu esiin runsaat sata fossiilia, jotka edustavat ainakin 36 yksilön jäänteitä.

Milloin ja miten tuli keksittiin?

Tulta ei varsinaisesti keksitty. Ihminen joutui tulen kanssa tekemisiin pakostakin, kun metsät roihusivat milloin mistäkin syystä, usein esimerkiksi salaman sytyttämänä. Tarkkaa tietämystä tulen käytön kulttuurista lämmitykseen ja ruuan valmistukseen ei ole, mutta valistunut päättely auttaa.

Alussa tulta hyödynnettiin passiivisesti. Metsäpaloissa eläimiä jäi tulen saaliiksi. Paloalueilta kohoileva palaneen ja paistuneen lihan tuoksu houkutteli maistamaan ja huomaamaan: kas, tulessa käsitelty liha on parempaa kuin raaka! Eikä tarvinnut olla mikään neropatti, kun totesi, että sopivasti tulen lähellä oli lämmintä, kun ei mennyt liian lähelle.

Pitkien aikojen kuluessa tulta opittiin käyttämään ja hyödyntämään aktiivisesti. Vanhimmilla löydetyillä, ihmisen tekemillä tulisijoilla on ikää 500 000 vuotta, mutta tulta on käytelty huomattavasti aikaisemminkin, ainakin 800 000 vuotta sitten, jollei vieläkin varhemmin. Ihan viimeisessä vaiheessa opittiin tulentekotaito. Eli ei tarvittu valmista tulta, jota siirreltiin. Tämä taito on opittu ehkä noin 50 000 vuotta sitten.

Australopithecus africanus - Afrikanetelänapina

Iso ihmisapina eli hominidi, joka eli noin 3,3 - 2,1 miljoonaa vuotta sitten ja kulki kahdella jalalla. Nykyihmistä pienempi ja hennompi. Pituus 115 - 138 cm, paino 30 - 41 kg. Kuvassa naispuolinen afrikanetelänapina, minkä helposti tunnistaakin ehkä sukupuolidimorfian mahdollistamasta hemaisevasta hymystä. Ei ole yhtä läheistä sukua ihmiselle, kuin varhemmin sekä samoihin aikoihin elänyt Australopithecus afarensis - afarinetelänapina. Tosin, jotkut tutkimukset väittävät ihan päinvastaistakin. Joka tapauksessa africanuksen sormet olivat apinamaisesti kaarevat, ollen hyviä kiipeilyvälineitä.

Australopitekiinien henkisistä kyvyistä on esitetty monenlaisia arveluja. Aivokopan tilavuus oli keskimäärin 500 kuutiosenttimetriä, mikä ei poikkea nykyisen gorillan aivojen koosta. On kuitenkin ilmeistä, että australopitekiinit, ainakin siro africanus, käyttivät alkeellisia luu- ja puuvälineitä sekä kiviä aseina ja työkaluina ja ainakin myöhäisvaiheessa osasivat muotoillakin niitä.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © dctim1

Apinaihminen

Paranthropus boisei

Varhainen hominidi eli iso ihmisapina, joka eli 2,3 - 1,2 miljoonaa vuotta sitten. Kuvassa miespuolinen yksilö, jolla painoa 68 kg ja seisomakorkeutta 130 cm. Sekä neandertalinihminen että ihminen ovat tämän lajin jälkeläisiä. Laji löydettiin Tansaniasta vuonna 1959. Tieteilijät käyvät edelleenkin keskustelua siitä, onko kyseessä Paranthropus boisei vai pitäisikö laji sittenkin uusluokitella ja se olisikin Australopithecus boisei.

Paranthropus boisein ruokavalio on ollut erikoinen, hyvin pitkälle sama kuin lehmällä, sillä se on syönyt trooppisia heiniä. Tutkimuksissa hampaiden isotooppikoostumus oli samanlainen kuin samaan aikaan eläneillä seeprojen, sikojen ja virtahepojen esimuodoilla, eli ne kilpailivat samasta ravinnosta. Paranthropuksen jykevät leuat ja suuret, sileät poskihampaat olivat siis sopeutuneet kovien heinien mutustamiseen. Tutkijoiden mukaan löytö oli melko odottamaton, mutta se voi auttaa ymmärtämään miksi Paranthropukset kuolivat sukupuuttoon.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © dctim1

Homo neanderthalensis - Neandertalinihminen

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Matt Dwen

Homo erectus - Pystyihminen

Aikuinen nainen. Homo erectuksen omista esi-isistä ei ole täyttä selvyyttä. Sen esi-isä voi olla Homo ergaster tai laji on voinut kehittyä jostakin tuntemattomasta esi-isästä Aasiassa. Eugène Dubois löysi Homo erectuksen Jaavalta vuonna 1891 ja lajia nimitettiinkin Jaavan ihmiseksi.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © dctim1

Kasvot litistyivät paistetulla ruualla

Tulen käytöllä oli seurauksia, joita ei heti tule ajatelleeksi. Ihmisen kasvotkin alkoivat muuttua ja litistyä, kun purennassa ei tarvittu enää hirvittävän vahvoja purulihaksia. Myös jykevät silmien päällä olevat kallon kulmakaaret pienenivät, kun niitä ei enää tarvittu leukalihasten kiinnittymispaikkoina. "Apinamaiset" kasvonpiirteet siis hävisivät tulen myötävaikutuksesta.

Homo sapiens - nykyihminen

Nykyihmisen, eli meidän, minun ja sinun, alkuperä ja sukulaisuussuhteet ihmiskunnan varhaisimpiin edustajiin ovat olleet varsin suuren hämäryyden peitossa. Homo sapiensin varhaisimpia edustajia Euroopassa edusti cro-magnonin ihminen.

Sekä paleontologiset että populaatiogeneettiset tutkimukset osoittavat yhtäpitävästi, että anatomisesti moderni nykyihminen kehittyi Afrikassa 200 000 - 150 000 vuotta sitten ja levittäytyi verraten nopeasti kaikkialle maailmaan. Eurooppaan nykyihminen saapui Aasian kautta noin 42 000 vuotta sitten.

Oliko kivikauden ihminen älykäs vai tyhmä?

Ihminen on ollut yhtä älykäs kuin nyt, jo hyvin pitkän aikaa. Kivikauden ihminen oli siten älykäs siinä, missä mekin. Neandertalinihmisellä oli jopa isommat aivot, kuin meillä. Oma vaikea kysymyksensä on se, että mitä on ihmisen älykkyys.

Usein älykkyyttä mitataan sillä, mitä ihminen saa kulttuurissaan aikaan. Ihmiskunnan tiedollinen kehitys uinui ja kehittyi hyvin hitaasti hyvin pitkän aikaa siksi, että puuttuivat rakenteet, jotka olisivat edesauttaneet tiedon tason kehittymistä. Kulttuurinen evoluutio kaikkine keksintöineen vaatii esimerkiksi kirjoitustaidon, jotta edellisten sukupolvien tietämys siirtyy tehokkaasti seuraaville. Se siirtyy samalla laajalle alueelle, eikä pysy vain pienen kyläyhteisön hallussa.

Tämä sivistyksellinen evoluutio on kumulatiivista ja eksponentiaalista. Mitä enemmän tietoa ja taitoa kertyy, sitä enemmän ja nopeammin sitä kertyy, kun aikaa kuluu. Alussa kehitys on hyvin hidasta, mutta kun joku lopulta keksii pyörän, sitä ei enää ikinä kenenkään toisen tarvitse keksiä. Sen jälkeen muut voivat keksiä erilaisia sovelluksia sille, missä kaikessa pyörää voidaan käyttää.

Lähteet

Tieteen maailma: Ihminen ja luonto
Esihistoriallinen eläinmaailma - Gummerus
Combi tietosanakirja - Tammi
YLE: Ardi on ihmisen neljä miljoonaa vuotta vanha esiäiti.
CO2-raportti: Uusi selitys neandertalinihmisen häviämiseen: "Tulivuoria ja ilmastonmuutos".
Petter Portin: Uusin tieto neandertalinihmisen ja nykyihmisen suhteesta.
Yliopistolehti: Kulttuurin kipinä - tulen historiasta
Spectrum: Ihminen - WSOY
HS: Jani Kaaro: Tutkijat: Ihmisen varhainen sukulainen söi heinää

Homo sapiens - Ihminen

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © etringita

Mikä teki ihmisestä ihmisen?

Koko ihmistyminen ja kulttuurin kehitys ovat edenneet asteittain, joskin siinä voidaan havaita hitaampia suvantokausia ja nopeampia pyrähdyksiä, joskus jollakin sektorilla myös tilapäistä taantumista.

On täysi syy uskoa, että biologisen evoluution yleiset mekanismit, mutaatio ja luonnonvalinta ovat vaikuttaneet myös ihmisen kaikkinaiseen kehitykseen. Tärkeimpiä ihmistymisen syitä ovat varhaishomindiasteella olleet silmän, käden ja aivojen suuremman tehokkuuden, sekä yksilöiden yhteistoiminnan tarjoama valintaetu. Myöhemmin on kielen ja välineistön, ehkä myös sosiaalisen organisaation antama valintaetu tullut populaatiolle ratkaisevaksi.

Homo heidelbergensis - Heidelberginihminen

Näitä Smithsonian-instituutin luonnontieteellisen museon tiloissa esillä olevia vahapäitä, joista kaikki kuvat tällä sivulla, on luotu parhaiden asiantuntijoiden avulla. Seitsemän vahapään sarjan luomiseen kului aikaa viisi vuotta. - National Museum of Natural History, Washington (DC), USA.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Heidelberginihminen (Homo heidelbergensis) - Copyright © M.V. Jantzen

*** tunturisusi.com linkit ***