Tunturisuden sivut
Lintumaisia dinosauruksia ja lintuja!

Taiteilijan kooste lintumaisia dinoja

Tämä sivu rakentuu yllä olevaan maalaukseen, jossa esitellään pieniä, lintumaisia dinosauruksia ja linnun esimuotoja.

Kuvassa edessä keskellä isoimpana Caudipteryx (lentokyvytön pieni petodinosaurus, teropodi, jolla kuitenkin lintumaisia piirteitä kuten höyhenpeitettä ja eturaajoissa sulkia) pesällään kurkistaa taakseen.

Sen pään oikealla puolella, puun oksilla joukko pitkäpyrstöisiä Jixiangornis-lintuja (kehittyneempiä kuin Archaeopteryx-liskolinnut) tekee kaikkensa sitä häiritäkseen. Samaan aikaan Sinosauropteryx (pieni petodinosaurus eli teropodi, ensimmäinen kautta aikain löydetty, jolla sulkapeitettä) kuikkii vielä sen takana ja on aikeissa ryöstää munan, joten hyvin rauhattomat pesintäympäristöt on tämä Caudipteryx erehtynytkin valitsemaan.

Kuvan vasemmassa reunassa muniensa päällä köllöttelee papukaijan näköinen Psittacosaurus, (sarvinaamojen papukaijaliskoihin kuuluva dinosaurus) jota puolestaan oksalta seurailee hyvin värikäs Jeholornis, (varhainen kasvinsyöjälintu Kiinasta) jonka pyrstösulkien ja siipien kärkiosat hohtavat sinisinä.

Kuvan taustalla, yläreunassa Microraptor gui-nelikko lentoharjoituksissaan. Niillä oli täysin kehittynyt sulkapeite niin etu- ja takaraajoissa kuin pyrstössäkin ja ne liitelivät neljällä siivellä. Löytöä tutkinut Kiinan tiedeakatemian paleontologi Xing Xu uskoo, että lisko on liidellyt siivillään puusta puuhun samaan tapaan kuin nykyiset liito-oravat. Nelisiipinen malli jäi lyhytaikaiseksi kokeiluksi, ja Microraptor gui kuoli suhteellisen pian sukupuuttoon.

William Beebe on jo vuonna 1915 esittänyt teorian, jonka mukaan lintujen esivanhemmat elivät puissa ja oppivat ensin liitelemään ja evoluution edetessä räpyttelemään siipiään. Siiven kaltaiset raajat saattoivat kehittyä mahdollisesti aluksi puihin kiipeämistä varten. Toinen teoria tosin esittää, että siivet kehi

ttyivät maassa eläneille liskoille, jotka räpyttelivät eturaajojaan hypätäkseen korkeammalle ja pidemmälle. Vähitellen eturaajat vahvistuivat niin paljon, että liskot pystyivät nousemaan niiden varassa ilmaan.

Kiinalaisten tutkijoiden mukaan Microraptor gui on yksi mahdollisuus nykylintujemme esi-isäksi. Evoluutio saattoi aikoinaan tuottaa pienistä teropodeista useita lajeja, joilla oli jonkinlaisia lentämiseen liittyviä ominaisuuksia. Mitkä näistä lajeista kuolivat aikanaan sukupuuttoon jättämättä seuraajia ja mistä lajeista kehittyivät nykylinnut, on kysymys, johon ei ole vielä selkeää vastausta. Kuva Copyright Luis V. Rey.

Hoazin

Hoatsin

Kuvassa yllä hoatsin, kummajainen nykylintujen joukossa. Hoatsin ei ole dinosaurus, mutta sen luokittelu on ollut sen erityisten piirteiden vuoksi vaikeaa ja sitä on pidetty myös muinaisten lintuliskojen jäänteenä. Hoatsinit ovat eläneet Ranskan seuduilla ehkä jo ainakin 36 miljoonaa vuotta siten. Hoatsin eli haisukäki, haisulintu tai töyhtökana (Opisthocomus hoazin) on eteläamerikkalainen lintu ja heimonsa ainoa laji.

Hoatsinia katsoessa tulee eittämättä mieleen Archaeopteryx, jota on pidetty linkkinä dinosaurusten ja lintujen välillä ja samalla ensimmäisenä lintuna kautta aikain. 150 vuotta on kulunut siitä, kun Archaeopteryx löydettiin, ja tiedemiehet jatkavat keskustelua ja tutkimusta siitä, osasiko tämä muinaislintu lentää ja kuinka hyvin.

Kansainvälinen tutkijaryhmä Brown University-yliopistossa Yhdysvalloissa on juuri vastikään selvittänyt mm. sen, että Archaeopteryxin höyhensulkapeite on ollut väriltään mustaa. Samoin he ovat päätyneet siihen tietoon, että tämän alkulinnun sulan rakenne on yhteneväinen nykylinnun sulan rakenteen kanssa. Sulkien rakenne on mahdollistanut lujat ja joustavat siivet. Tutkimuksessa ei silti ole voitu selvittää sitä, että liikutteliko eli räpyttelikö Archaeopteryx lentäessään siipiään, vai lensikö se liitämällä. (Science News: Winged Dinosaur Archaeopteryx Dressed for Flight 24.1.2012)
*** tunturisusi.com linkit ***