Archaeopteryx liskolintu. 
Velociraptor. Kuva Copyright Joe Tucciarone. Velociraptor - "Nopea varas". (Nimesi Osborn vuonna 1924). Tällä liukasliikkeisellä, kahdella jalallaan kiitävällä saalistajalla oli pitkä, litteäkuonoinen pää. Leuoissaan sillä oli noin 80 terävää, käyristyvää hammasta. Pisimmät hampaat olivat pituudeltaan 2,5 cm. Sen takaraajoissa oli sirppimäiset kynnet, joista pisimmällä oli mittaa 9 cm. Kynsillään se hurjasti ja nopeasti sivalteli ja raateli uhrinsa, joka yleensä oli jokin kasvinsyöjädinosaurus, hengettömäksi. Velociraptor eli ja saalisti laumana. Toinen raivoisa ja aikansa pelottava, pitkällä raatelukynnellä varustettu saalistaja Deinonychus oli Velociraptorin lähisukulainen. Velociraptor tuli erityisen tutuksi elokuvassa Jurassic Park. Elokuvassa tosin, todellisuudessa "tanskandogin kokoisista" Velociraptoreista on tehty huomattavasti liian suuria ja niiden sanotaan siinä enemmän muistuttavan Utahraptoria. Velociraptor oli kyllä varsin nopea, mutta ei toki yhtä nopea juoksija kuin gepardi, kuten Jurassic Parkissa väitettiin. Pituus 1,8 m ja korkeus 1 m. Paino 15 kg. Eli myöhäisellä liitukaudella 85 - 80 mvs. Löytöpaikka Mongolia. Lahko Saurischia. Heimo Dromaeosauridae. Stenonychosaurus - "Kapealeukalisko". (Nimesi C. M. Sternberg 1932). Tunnetaan nimellä Troodon. Kokoonsa suhteutettuna omasi isommat aivot, kuin mikään toinen dinosaurus. Myös hyvin suuret silmät, joiden halkaisija 5 cm. Pituus 2 m. Eli myöhäisellä liitukaudella 76 - 70 mvs. Löytöpaikka Alberta Kanadassa. Lahko Saurischia. Heimo Troodontidae. 
Archaeopteryx. Kuva Copyright Jim Robbins. Archaeopteryx - "Muinaissiipinen". (Nimesi von Meyer vuonna 1861). Nykylintujen korkeaa, voimakkaita lentolihaksia tukevaa rintalastaa ei tällä harakan kokoisella alkulinnulla tai liskolinnulla ollut. Sillä ei ollut onttoa luustoa, kuten nykylinnuilla. Se kykeni ilmeisesti lentämään vain lyhyitä aikoja kerrallaan. Ehkäpä Archaeopteryx kiipesi ensiksi puuhun taikka kalliolle ja heittäytyi sieltä räpyttelemään ja liitämään hyönteissaaliin perään. Sillä oli kyllä sulkapeite, kuten linnuilla, mutta samalla sillä oli useita matelijamaisia piirteitä, kuten hampaat, jotka nykylinnuilta puuttuvat. Sen pitkässä sulkapyrstössä oli myös luinen keskus ja siivissä vieläpä kynnet. Eräs amerikkalainen professori on huolellisten tutkimusten jälkeen löytänyt Archaeopteryxista yli 20 sellaista rakennepiirrettä, jotka olivat yhteneväisiä lihaa syövien, Coelophysiksen kaltaisten dinosaurusten kanssa. Archaeopteryx saattoi vaikuttaa höyhenin varustetulta dinosaurukselta, taikka dinosauruksen ja linnun välimuodolta ja samalla kehityslinkiltä niiden välissä, mutta nykyisin sitä pidetään lintuna, kunnes ehkä muuta ilmenee. Se on samalla ensimmäinen lintu kautta aikain. Pituus 90 cm ja korkeus 35 cm. Paino 1 kg tai hieman alle. Eli jurakauden päättyessä ja liitukauden alkaessa noin 140 - 150 mvs. Löytöpaikka Saksa. Lahko Saurischia. Heimo Archaeopterygidae. 
Archaeopteryx. Kuva Copyright Joe Tucciarone. Liskolintua pidettiin alkulintuna, joka kuitenkin oli lähempänä liskoa kuin lintua. Sen uskotaan eläneen noin 150 miljoonaa vuotta sitten myöhäisellä jura-kaudella. Liskolintu poikkesi linnuista monella tapaa: sillä oli hampaisto nokassaan ja siipien taitteessa kynnet. Siltä puuttui rintalastan harja, eikä se ilmeisesti kyennyt nostamaan siipiään selän yläpuolelle. Sen luusto ei ollut ontto kuten nykyajan linnuilla. Sen pitkän, liikkuvan hännän luusto monine nikamineen muistutti matelijan häntää ja sen ruumis oli muutenkin pitkänomainen harakankokoiseksi linnuksi. Fossiilipainaumien perusteella voi sanoa varmuudella, että liskolinnulla oli selkeä höyhenpeite. Mikä liskolintu sitten oli? Mielestäni meillä ei ole pitävää näytöä siitä, etteikö mosaiikkimainen eläin olisi ollut varsin sopiva ympäristöönsä ja sellaisenaan varsin tyytyväinen itseensä. Eiväthän liito-oravat tai strutsitkaan lennä. Mikäli ennen vallitsi korkeampi ilmanpaine, olisi Archaeopteryx sitä paitsi saattanut olla liitolentäjä tai aktiivinenkin lentäjä puuttuvasta rintalastan harjastaan huolimatta. (Nimi on Darwinin aikoina elävän ja kuolleen biologian ekspertiisin omineen Sir Richard Owenin antama ja merkitsee "vanhaa sulkaa". On erikoista, että Owen ei varsinaisesti itse kuopinut fossiileja.) Jospa lentolisko kuoli samasta syystä, kuin argentarius tai norsulintu? Mitä Archaeopteryxin hampaisiin tulee, ei linnunhampaat pitäisi tulla kenellekään täytenä yllätyksenä, sillä tämä on tosiasia kaikille muillekin selkärankaisille. Joillakin kaloilla on hampaat, joillakin ei. Joillakin matelijoilla on hampaat, joillakin ei. Useimmilla nisäkkäillä on hampaat, joillakin ei. Toisaalta joillakin nykylinnuilla on enemmän selkänikamia kuin liskolinnulla. Muun muassa joutsenella on pyrstöluusto. Monet ihan diplomin saaneet paleontologit pitävätkin liskolintua vesinokkaeläimen tai keuhkokalan kaltaisena mosaiikkina, tilkkutäkkinä joka ei todista kehityksen suuntaviivoista mitään. Archaeopteryxikin on kärsinyt hieman samasta ongelmasta kuin alkuhevonen: mahdollisesti jo syvemmältä kaivettujen eli "vanhimpien" liskolintujen alapuolelta löytyy viitteitä linnuista. Toisaalta "vanha sulka" sai nimensäkin sulistaan - jotka ovat identtiset modernien lintujen kanssa. Vanhasta opista liskolinnusta välimuotona nykylintuihin ollaankin jouduttu luopumaan. Nykyään löydön arvellaankin olleen enemmänkin sivujuonne lintujen evoluutiosta, kuin varsinainen ylimenovaihe nykylintuihin. Muutamat populaarit tiedemiehet ovat epäilleet liskolintua myös huijaukseksi. Tämän on kuitenkin osoitettu olevan väärä syytös. Kannattaa silti pitää mielessä että paleontologien tapa tulla kuuluisaksi on löytää oma spektaakkelinsa, ideaalitapauksessa klassillinen "puuttuva rengas". Liskolinnun kaltaisista fossiileista maksetaan nykyään merkittäviä summia rahaa. (Esimerkiksi meripihkan sisään jäänyt sammakko myytiin yksityiselle japanilaiselle keräilijälle sadalla miljoonalla markalla. Ensimmäiset liskolinnut tosin myytiin puolitoistasataa vuotta sitten pilkkahintaan.) Liskolinnun suhteen puoskarointia epäiltiin, koska kyseisiä fossiileja ei olla löydetty kuin muutama kappale ja koska väärennös olisi muutaman yksittäisen ja erikoisen tuntomerkin vuoksi ollut melko helppo tehdä. Joskin liskolintu on nimenä johdatteleva, voimme kuitenkin olla vakuuttuneita siitä, että kyseessä on aito löytö. Liskosta linnuksi. Liskon muuttumisessa linnuksi ei ole kyse pelkästä lentoonnoususta, vaan melko kattavasta metamorfoosista. Tässä muodonmuutoksessa piti tapahtua seuraavat muutokset: 1) Luuston piti muuttua ontoksi. 2) Sydämen piti muuttua tehokkaaksi nelilokeroiseksi verenkiertojärjestelmäksi. 3) Hapenottojärjestelmän piti muuttua keuhkojen ja ilmapussien yhteisjärjestelmäksi. 4) Veren koostumus ja lihasten toiminta muuttui. 5) Tukirakennelma ja lihaksisto muuttui. 6) Aistit muuttuivat sekä rakenteensa että toimintatapansa osalta. 7) Ruumiin lämmönsäätöjärjestelmä muuttui vaihtolämpöisestä tasalämpöiseksi. 8) Saalistustavat, muuttovaistot ja viestitystavat muuttuivat. 9) Ulkomuodon lisäksi ihopinnan suomut muuttuivat suliksi ja höyheniksi. Lentotaito ei todellakaan ole ainoa ero." 
Deinonychus-lauma hyökkää hypsilophodontteihin kuuluvan liki kaksitonnisen Tenontosauruksen kimppuun! Kuva Copyright John Sibbick. Deinonychus - "Kauhea kynsi". (Nimesi Ostrom vuonna 1969). Nopea ja tehokas laumana saalistava petodinosaurus, jonka takaraajojen toisessa varpaassa oli 12 cm pitkä käyrä kynsi. Deinonychus saattoi seistä toisella takaraajallaan ja samaan aikaan raadella toisella uhriaan. Pituus 3 - 4 m. Paino 80 kg. Eli liitukaudella 110 - 100 mvs. Löytöpaikka Montana. Lahko Saurischia. Heimo Dromaeosauridae. 
Deinonychus. Kuva Copyright Joe Tucciarone. Dromaeosaurus - "Nopeasti juokseva lisko". (Nimesivät Matthew & Brown vuonna 1922). Myös tällä lajilla oli käyrät kynnet, joilla saaliin pinta viipaloitiin hetkessä hajalle. Myös Dromaeosaurus saalisti ehkä laumana ja silloin se kykeni käymään huomattavasti itseään isompien eläinten kimppuun. Pituus 1,8 m ja korkeus 50 cm. Eli myöhäisellä liitukaudella 76 - 72 mvs. Löytöpaikka Alberta Kanadassa. Lahko Saurischia. Heimo Dromaeosauridae. Saurornithoides - "Linnunmuotoinen lisko". (Nimesi Osborn vuonna 1924). Suuriaivoinen ja suurisilmäinen laji, joka saattoi saalistella öisin pieniä matelijoita, nisäkkäitä ja muita otuksia. Pituus 2 m. Paino 13 - 27 kg. Eli myöhäisellä liitukaudella 85 - 77 mvs. Löytöpaikka Mongolia. Lahko Saurischia. Heimo Troodontidae. Scipionyx. (Nimesivät Dal Sasso & Signore vuonna 1998). Ainutlaatuisessa fossiilissa on säilynyt osa suolistoa, ensimmäiset jäännökset dinosaurusten sisäelimistä. Luultavasti lihansyöjä, joka kiisi saaliinsa perässä kahdella jalallaan ja iski kiinni saatuaan saaliiseensa ilman armon häivääkään. Pituus 50 - 100 cm. Eli liitukaudella. Löytöpaikka Italia. Lahko Saurischia. Heimo Coeluriridae. 
Alimpana liskolintu Archaeopteryx - kahden muun lentäjän nimi on Gallodactylus, ne ovat lentoliskoja, eivät lintuja eivätkä lintuliskoja. Kuva Copyright Gerhard Boeggemann. 
Microraptor zhaoianus. (Nimesivät Xu, Zhou & Wang vuonna 2000 ). Kiinasta löydetty hyvin pienikokoinen petodinosaurus. Se oli ilmeisesti sopeutunut kiipeilemään puissa ja sillä oli lintumaisia piirteitä, höyhen- taikka sulkapeitteen tapaista. Se kamppailee kaikkein pienimmän dinosauruksen arvosta. Pituus 40 - 50 cm. Löytöpaikka Kiina. Lahko Saurischia. Heimo Dromaeosauridae. 
Microraptor gui. Kuva Copyright Joe Tucciarone. Vuonna 2003 esiteltiin Kiinasta löytynyt Microraptor gui, jolla pituutta 77 cm. Kiinalaiset tutkijat uskovat sen olevan nykyisten lintujen esi-isä. Kiinan tiedeakatemian tutkija Xing Xun mukaan aiemmin on ollut epäselvää, kuinka joillekin dinosauruksille kehittyi lentokyky. Vajaan metrin pituinen Microraptor gui on ilmeisesti ensimmäisiä alkeellisen lentokyvyn kehittäneitä dinosauruksia, ja aiemmin löydetyt, mutta myöhemmin eläneet - ns. lentoliskot ovat sen jälkeläisiä. Microraptor guin arvellaan liitäneen siipiensä avulla puusta puuhun hieman nykyisten liito-oravien tapaan. Myöhemmistä lentoliskoista kehittyi ensimmäinen tunnettu lintu, Archaeopteryx, joka eli noin 150 miljoonaa vuotta sitten. Aiemmin monet dinosaurustutkijat ovat olettaneet, että lentävät dinosaurukset kehittyivät maalla eläneistä lajeista joilla oli vahvat takaraajat. Microraptor guin löytyminen viittaisi kuitenkin siihen, että lentävät dinosaurukset kehittyivät puissa eläneistä lajeista. Pituus 77 cm. Löytöpaikka Kiina. Lahko Saurischia. Heimo Dromaeosauridae. 
Sinovenator changii. Kuva Copyright Todd Marshall. Sinovenator changii. (Nimesivät Xu, Norell, Wang, Makovichy & Wu vuonna 2002). Nimetty kiinalaisen tohtori Meeman Changin mukaan. Poikkeuksellisen linnunkaltainen on tämäkin Kiinasta löydetty kanankokoinen petodinosaurus, joka auttaa tutkijoita selvittelemään dinosaurusten ja lintujen välisiä sukulaisuussuhteita. Löytöä esiteltiin vuonna 2002. Sinovenator changii eli samaan aikaan, kuin vanhin tunnettu lintu Archaeopteryx. Fossiili on yli 130 miljoonaa vuotta vanha. Se osoittaa, että suuria muutoksia evoluution myötä kohti lintumaisia muotoja tapahtui paljon varhaisemmin, kuin aiemmin on luultu. Samalla Sinovenator changii on yksi uusimpia näyttöjä sen puolesta, että linnut saattoivat kehittyä dinosauruksista. Teropodit, eli lihaa syövät petodinosaurukset olivat usein Tyrannosaurus rexin tapaan hyvin usein suurikokoisia, mutta kohti lintumaista muotoa kehittyvät petodinosaurukset, kuten Sinovenator changii, kävivät kooltaan pienemmiksi. Pituus ei yli 1 m. Eli varhaisella liitukaudella. Löytöpaikka Kiina. Lahko Saurischia. Heimo Troodontidae. Tänä päivänä monet asiantuntijat ovat sitä mieltä, että linnut ovat kehittyneet dinosaurusten Theropoda-ryhmästä, eli teropodeista. Jos näin on käynyt, niin hieman ironisena voi pitää sitä, että linnut kehittyivät juuri teropodeista, jotka kuuluvat liskonlantioisten Saurischia-lahkoon, eivätkä kehittyneet linnunlantioisten muodostamasta Ornithischia-lahkosta. 
Hesperornis. Hesperornis oli jo lintu, vaikka lintujen edustajaksi se ei ehkä ole paras mahdollinen, sillä se oli lentokyvytön - ja sen lisäksi vielä kävelykyvytönkin. Sillä oli pituutta 2 metriä ja se eli myöhäisellä liitukaudella 80 - 65 mvs. Nämä linnut viettivät suurimman osan ajastaan lämpimillä merillä kalastellen saaliikseen pieniä kaloja, uiden ja kelluen veden pinnnalla ja välillä sukellellen. Se oli ainut elementti, johon ne olivat täysin sopeutuneet ja jossa ne olivat kotonaan. Rannoille ne saapuivat vain lisääntymisaikoina. Maalla ne kutakuinkin kävelykyvyttöminä olivat avuttomia ja pesivät suurina joukkoina mahdollisimman luokse pääsemättömillä kallioilla, turvatakseen oloaan saalistajilta. Hait ja plesiosaurit olivat tämän linnun uhkana vedessä - petodinosaurukset maalla. Hesperornista on verrattu nykyiseen pingviiniin, jonka kanssa sillä oli samanlaisia ominaisuuksia. Vanha kuva liskolinnusta sivun yläreunassa ja alin kuva Hesperorniksesta, maalattu noin vuonna 1900 A to Z One at a Time List of Dinosaurs Dinosaur Illustratios. - Designed for resolution 1024x768 - Best viewed with IE 5 or higher - www.tunturisusi.com Copyright Tunturisusi |
