Tunturisuden sivut
Kuvassa yllä Dorset jurakauden rannikoineen. Täällä ihmiset kulkevat etsiskelemässä fossiileja Mary Anningin jalanjäljillä.

Creative Commons
*Kuva - Copyright © It's No Game


Mary Anning

Mary Anning - (21.5.1799 - 9.3.1847) - englantilainen, itseoppinut paleontologi, fossiilien etsijä, fossilisti

Fossiilitutkimuksen suuria uranuurtajia ja pioneereja on ollut englantilainen, itseoppinut paleontologi Mary Anning. Häntä on kutsuttu paleontologian prinsessaksi - the Princess of Palaeontology.

Mary kuului sisarussarjaan, jossa oli kymmenen lasta. Erilaisissa sairauksissa ja tulipaloissa sisarukset menehtyivät yksi toisensa jälkeen jo lapsuudessaan niin, että vain Mary ja hänen veljensä Joseph jäivät henkiin. Tällainen kalmankato selittyy niin, että tuolloin lasten kuolleisuus oli kaikkialla suurta.

Ihmepelastus pikkulapsena

Kuolemanvaarassa Mary oli itsekin jo 15 kuukauden ikäisenä. Hän oli 19. elokuuta vuonna 1800 ukkosmyrskyn aikana suojassa suuren puun alla. Puu kaatui, ja neljästä puun alla olleesta vain Mary selviytyi hengissä. On sanottu, että tuo tapahtuma jätti Maryyn jälkensä ja hän siksi halusi tehdä elämässään jotakin suurta.

Isän kuolema

Vuonna 1810 kuoli myös Maryn isä. Fossiilien etsinnän perustaidot Mary ja Joseph ennättivät saada isältään ennen tämän kuolemaa. Puuseppäisä oli oman työnsä ohessa kerännyt fossiileja myyntiin. Lyme Regisin ja Charmouthin välissä, läntisessä Dorsetissa olevat erityiset, trias- ja jurakaudella muotoutuneet rantakalliot pitivät sisällään runsaasti fossiileja.

Iktyosaurus

Josephin löytämä Iktyosauruksen kallo, josta piirroksen on tehnyt Everard Home vuonna 1814.

Ensimmäinen täydellinen Iktyosaurus

Vuotta myöhemmin, vasta 11-vuotiaana, vuonna 1811 Mary löysi veljensä Josephin kanssa kalaliskon, Iktyosauruksen kallon. Tarkalleen ottaen, kallon hiekasta löysi 15-vuotias Joseph. Joseph uskoi löytäneensä jättikrokotiilin kallon. Muutamia kuukausia myöhemmin Mary palasi löytöpaikalle ja kaivoi esille, kuukausien työllä pikkuhiljaa koko kalaliskon luurankofossiilin. Tämä oli ensimmäinen täydellinen Iktyosauruksen luuranko kautta aikain.

Näistä lapsuuden löydöistä Marylle jäi kiihkeä into etsiä fossiileja. Vaikka hän sai vain vaatimattoman koulutuksen - hän oppi vain kirjoittamaan ja lukemaan kirkon pyhäkoulussa - ja oli siten oman aikansa miehisen tiedemaailman ulkopuolella, hänestä tuli yksi kaikkien aikojen merkittävimmistä merimatelijoiden fossiilien kerääjistä.

Mary oppi tietämään, millaisista paikoista fossiileja saattoi löytyä ja hän oppi käytännön kautta myös taitavat kaivuumenetelmät ja fossiilien oikean käsittelyn. Maryn, hänen äitinsä ja Josephin mukana fossiilietsinnöissä oli usein myös paikallinen lapsuuden ystävä Henry De le Beche (10.2.1976 - 13.4.1855), josta tuli merkittävä geologi ja paleontologi.

Sensaatiomaisia löytöjä ja itseopiskelua

Maryn löytöihin kuuluvat vuodelta 1823 Plesiosaurus, lajin ensimmäinen fossiililöytö ja ehkä hänen merkittävin löytönsä - sekä vuodelta 1828 lentolisko Dimorphodon macronyx, sekin lajinsa ensimmäinen löytö. Hänen löydöistään tuli heti kansainvälisiä sensaatioita. Maryn tekemät merkittävät fossiililöydöt avasivat aikanaan Britannian tutkijoille kokonaan uudet, suuret mahdollisuudet ja nuo fossiilit ovat tutkijoiden käytössä tänäkin päivänä.

Mary opiskeli itsekseen fossiilien etsimisen lomassa paleontologiaa, geologiaa, anatomiaa ja tieteellistä piirtämistä. Hän piirsikin tärkeimmistä löydöistään hämmästyttävän tarkkoja kuvia, joissa kaikki on tarkasti oikeassa mittakaavassa ja pienimmätkin yksityiskohdat mukana. Tieteellisiä selvityksiä omista löydöistään Mary ei koskaan julkisuuteen kirjoittanut, vaan miehet kirjoittivat tutkimuksissaan hänen löydöistään, usein unohtaen mainita hänet. Maryn omia, kirjallisia selvityksiä hänen löytämistään fossiileista on säilynyt vain muutamissa, hänen Lontoon tieteen harjoittajille kirjoittamissaan kirjeissä.

Fossiilien myyntiä turisteille

Pelkkä löytämisen riemu ei ollut fossiilien etsimisessä ainut pyrkimys. Noina köyhinä aikoina Mary, sekä hänen veljensä ja äitinsä, jotka myös osallistuivat fossiilien etsimiseen, saivat toimeentuloa, myymällä fossiileja turisteille. Vuonna 1830 Mary löysi taas plesiosaurin, josta hän sai 200 puntaa, mikä oli enemmän, kuin tavallisen työläisen vuosiansio. Marylla oli oma, pieni kauppansakin, jossa hän myi kiviä, simpukoita, ammoniitteja ja fossiileja - ja keskusteli fossiileista vieraidensa kanssa.

Uskollisen koiran kuolema

Fossiilien etsiminen jyrkillä kalliorinteillä oli vaarallista puuhaa. Kerran, vuonna 1833 Mary oli kuolla maanvyöryn alle. Tässä vyörymässä kuoli hänen uskollinen Tray-koiransa, joka oli hänen mukanaan lukemattomilla fossiiliretkillä.

Vierailevia tiedemiehiä

Kuuluisat tiedemiehet saapuivat tapaamaan "oppimatonta" ja köyhää Mary Anningia ja olivat hänen kanssaan yhteyksissä myös kirjeitse. Hänen uskolliseen ystäväpiiriinsä kuului esimerkiksi Oxfordin Yliopiston professori William Buckland.

Maryn kanssa usein fossiileja etsimässäkin oli brittiläinen eläintieteilijä, anatomi ja paleontologian tutkija Richard Owen (20.7.1804 - 18.12.1892). Sir Richard Owen keksi vuonna 1842 dinosauruksille nimenkin, Dinosauria.

Tulkoon mainituksi, että vaikka Richard Owenia pidettiinkin hyvin pätevänä tiedemiehenä ja hän tiesi paljon fossiileista, niin siltikin hän oli Darwinin ja evoluutioteorian vastustaja - mikä vain osoittaa sen, että parhaimmatkin voivat erehtyä.

Blue Lias

Pubin mainoskyltti Mary Anningin mailla.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © BowBelle51
Durdle Door, Dorset

Jurakauden rannikko eli Dorsetin ja Itä-Devonin rannikko - vasemmalla luonnon kallioon muovaama arkki, Durdle Door - Dorset.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © James West

Jurassic Coast - jurakauden rannikko

Eteläisessä Englannissa, Dorsetissa sijaitsevat Lymen rannikkoseudut, jossa Mary Anning ja Elizabeth Philpot etsivät elämänsä ajan fossiileja, tunnetaan nykyisin nimellä Jurassic Coast - jurakauden rannikko. Tämä rannikkoalue on edelleen maailmankuulu fossiileistaan, joita sieltä on löydetty runsaasti myös Maryn ja Elizabethin jälkeen, ja joita siellä etsitään ja löydetään edelleenkin. Lyme Regisin rantakallioissa on enemmän jurakauden merimatelijoiden, kalojen ja hyönteisten fossiileja, kuin missään muualla maailmassa.

Elizabeth Philpot - (1780 - 1857) - englantilainen itseoppinut paleontologi, fossilisti, taiteilija

Tärkeä yhteistyökumppani fossiilien keräämisessä, tieteellisessä tutkimuksessa ja ystävä Marylle oli Elizabeth Philpot, joka myös oli fossiilien kerääjä, harrastelijapaleontologi ja taiteilija. Elizabeth muutti Lontoosta, vanhempiensa kuoltua, vuonna 1805 kahden sisarensa, Maryn ja Margaretin kanssa Lymeen, jossa he sitten viettivät koko loppuelämänsä.

Elizabethista tuli Maryn ystävä jo silloin, kun Mary oli vielä lapsi. Huolimatta parin lähes 20 vuoden ikäerosta ja siitä, että Mary kuului työläisluokkaan ja Elizabeth kuului Lontoon sivistyneeseen keskiluokkaan, näistä kahdesta tuli hyvät ystävät.

Tieteellistä työtä - professorikin jäi toiseksi

Mary Anning ja Elizabeth Philpot nähtiin usein yhdessä keräämässä fossiileja. Elizabeth myös kannusti ja ohjasi Marya opiskelemaan geologiaa ja ymmärtämään sitä avautuvaa tieteellistä maailmaa, joka liittyi Maryn keräämiin ja myymiin fossiileihin. Myös Elizabeth oli kirjeitse yhteyksissä Lontoon tiedemiehiin, ja kun nämä tulivat vierailulle Maryn luokse, tulivat he samalla vierailulle myös Elizabethin ja tämän sisarten luokse, joilla oli oma laaja fossiilikokoelmansa.

Oxfordin Yliopiston professori William Buckland vieraili fossilistisisarten luona vuonna 1834, ja kun hänelle esiteltiin 34 eri lajin fossiilit systemaattisin tavoin ja täydellisin liiteselityksin, hän oli näkemästään ja kuulemastaan suorastaan typertynyt. Hän kirjoitti jälkeenpäin olleensa äärimmäisen vaikuttunut Maryn ja Elizabethin tietämyksestä ja oppineensa vasta näiden seurassa enemmän esihistoriallisista eläimistä, kuin siihen asti koko elämänsä aikana Lontoossa.

Lady Harriet Silvester vieraili Maryn luona vuonna 1824 ja innostui kirjoittamaan tästä tapaamisesta, suitsutusta ja ylistystä antaen päiväkirjaansa näin:

"Mary Anning on hankkinut lukemalla itselleen kaiken mahdollisen tiedon fossiileista, joita hän kerää. Hän kykenee tunnistamaan jokikisen fossiilinsa ja tietää, mille lajille se kuuluu. Lukemalla ja tutkimalla hän on saavuttanut tietämyksessään niin korkean tason, että keskustelee tutkimuksistaan tasaveroisesti oppineiden ja professoreiden kanssa. Kaikki nämä miehet tunnustavat, että Mary ymmärtää tieteestä enemmän, kuin kukaan toinen tässä kuningaskunnassa".
Pleiosaur

Mary Anningia esittelevän infotaulun yläpuolella on pliosaurus Rhomaleosaurus cramptoni. Tämä pliosaurus ei liity millään tavalla Maryyn, hän ei sitä löytänyt ja itse asiassa Mary kuoli vuosi ennen fossiilin löytymistä, joka tapahtui 1848. Pliosaurusfossiili kuvassa on kopio, alkuperäisen fossiilin löysi amerikkalainen Henry Augustus Ward. Samanlaisia kopioita on museoissa eri puolilla maailmaa. Alkuperäinen fossiili on luonnontieteellisessä museossa Dublinissa, Irlannissa.
Ammoniitti

Fossiloituneet ammoniitit olivat yksi Maryn myyntiin keräämä, runsaslukuinen ryhmä.

She Sells Seashells

"She sells seashells". - Sanaleikki, joka toimii vain englanniksi ja kuvaa sitä, kuinka Mary möi merten aarteita.

Luomiskertomus ja evoluutio

Mary Anning teki fossiililöytöjään aikana, jolloin jokainen hurskas ihminen tiesi, että Jumala oli luonut taivaan ja maan kuudessa päivässä. Marynkin löydöksiä monet aikalaiset pitivät milloin krokotiileina, milloin lohikäärmeinä. Dinosauruksista ja muinaisista merimatelijoista ei Maryn aikana tiedetty vielä kovinkaan paljon.

Blue Lias

Pubin mainoskyltti Mary Anningin mailla.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © --Tico--


Mary Anning

Mary Anning koirineen etsimässä fossiileja.

Tiedemaailman seurailema

Lukuisat valppaat brittiläiset tiedemiehet panivat, geologian ja paleontologian tutkimuksen varhaisvuosina, kuitenkin Maryn löydöt tarkoin merkille. He saivat niiden myötä tutkimuksiinsa uusia ajatuksia siihen, miten Maa eläimistöineen oli kehittynyt. Monet käyttivät hyväkseen Maryn löytämiä fossiileja ja keräsivät niiden avulla kaiken kunnian itselleen - hiiskahtamatta sanaakaan Marysta.

Kunniaa ja mainetta

Toki Mary sai myös arvostusta ja huomiota osakseen Lontoon tiedeseuroissa. Nuo tiedeseurat olivat varakkaan eliitin seuroja, joissa oli vain miehiä ja joissa varmasti oli vaikeuksia osoittaa huomiota työväenluokan edustajalle, joka oli vieläpä nainen. Varsinaiseksi jäseneksi häntä ei kuitenkaan hyväksytty esimerkiksi Lontoon kuninkaalliseen Geologiseen seuraan (Royal Geological Society of London) jonka jäsenet olivat kaikki varakkaita herrasmiehiä. Ensimmäiset naisopiskelijat yliopistoonkin Lontoossa hyväksyttiin vasta vuonna 1878.

Sveitsiläissyntyinen biologi ja geologi Louis Agassiz (28.5.1807 - 14.12.1873) on yksi heistä, jotka ovat tuotannossaan antaneet kunniaa myös Mary Anningille. Louis Agassiz on ainoa henkilö, joka on nimennyt eläinlajeja Mary Anningin mukaan Maryn elinaikana. Vuonna 1840 Louis Agassiz antoi tieteellisen nimen kahdelle esihistorialliselle kalalajille Acrodus anningiae ja Belenostomus anningiae, kunnianosoituksena paleontologian pioneerille, Mary Anningille. Louis Agassiz on nimennyt myös yhden kalalajin Maryn ystävän, Elizabeth Philpotin mukaan - Eugnathus philpotiae.

Tämän tieteellisen yhteisön näkyvin edustaja ja Maryn aikalainen, brittiläinen luonnontieteilijä Charles Darwin (12.2.1809 - 19.4.1882) teki kaiken aikaa omia tutkimuksiaan ja julkaisi evoluutioteorian esittelevän kirjansa Lajien synty (The Origin of the Species) vuonna 1859. Hänen on todettu tutkimuksissaan ottaneen huomioon myös Maryn tekemät löydöt. Evoluutiotutkimuksissakin Mary Anningin fossiililöydöillä on ollut siten varmasti oma merkittävä sijansa.

Mary Anning

Mary Anningin muistolaatta.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Steve James




Mary Anningin hautapaikka.

Creative Commons
*Kuva - Copyright © Michael Day

Kaikki loppuu aikanaan

Mary Anning vietti elämänsä ja teki löytönsä Englannissa, rannikkokaupunki Lyme Regisin ympäristössä, erityisesti The Blue Lias -kallioilla, eikä poistunut sieltä kuin kerran, kun hän teki lyhyen matkan Lontooseen. Hän kuoli rintasyöpään 9. maaliskuuta 1847. Monet Maryn löytämistä fossiileista ovat aikojen myötä kadonneet, tai keräävät pölyä museoissa ilman merkintöjä löytäjästä. Kirjailija Charles Dickens (7.2.1812 - 9.6.1870) on kirjoittanut Mary Anningista, useita vuosia Maryn kuoleman jälkeen näin:

"Hänen elämänsä osoittaa meille kaikille, mitä tavallinen ja nöyrä ihminen voi saada tieteen edistämisessä aikaan, jos hän vain on määrätietoinen ja hänellä on kylliksi rohkeutta. Mary Anning on saavuttanut menestystä, ja hän on sen ansainnut".

Jotkut kohottautuvat tavanomaisuuden yläpuolelle, tuikkimaan kuin tähtinä taivaalla, ja yksi heistä oli varmasti Mary Anning.

Roolimalli ja idoli

Vuonna 2010 Mary Anning lisättiin Royal Societyn kunnialistalle, jossa mainitaan kymmenen naista, jotka ovat jättäneet merkittävimmät jäljet Britannian tieteen historiaan.

Mary Anning ei saanut eläessään osakseen laajempaa huomiota ja arvostusta, mutta sitä hän on saanut meidän aikanamme ja viime vuosikymmeninä. Hänestä on kirjoitettu lukuisia kirjoja, lukemattomia artikkeleita ja hänestä on tullut myös tyttöjen ja nuorten naisten roolimalli ja idoli.

Lias of Monmouth Beach

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Darkroom Daze

Blue Lias - Monmouth Beach

Blue Lias, geologiset kalliomuodostumat, joilla Mary Anning teki suuren osan kaivauksistaan. Vanhimpien kallioiden ikä muodostumassa on 210 - 190 miljoonaa vuotta. Kalkkikivi ja savikivi ovat muodostuman sedimenttikivilajit. - Blue Lias, Monmouth Beach, Chippel Bay, Jurassic Coast, Lyme Regis, Dorset, Devon.

Blue Lias. - Blue (sininen) tulee kallioiden väristä ja Lias siitä, kuinka paikalliset ääntävät sanan "layers" (kerrostumat), niin että se kuulostaa lias.

Mary Anning työskenteli näillä kallioilla erityisesti talvisin, jolloin vyöryt paljastivat uusia fossiileja, jotka oli kerättävä talteen nopeasti, ennenkuin ne katosivat mereen. Nämä kalliomuodostumat ovat vaarallisen epävakaita, minkä koki myös Mary Anning vyöryssä, jossa hänen koiransa kuoli.

Mary Anning

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Patrick Buechner

Natural History Museum London, Fossil Marine Reptiles Gallery, Lontoo, Englanti

Mary Anningia esittelevän infotaulun yläpuolella on pliosaurus Rhomaleosaurus cramptoni.

Alkuperäisen fossiilin koodinumero on NMING F8785. Kaikilla merkittävillä fossiililöydöillä on oma koodinumeronsa, tämä helpottaa tutkijoita eri puolilla maailmaa tietämään, mitä missäkin on.

Lähteet
*Larry E. Davis: Mary Anning of Lyme Regis: 19th Century Pioneer in British Palaeontology
*Encyclopedia Britannica: Some scientists note that fossils recovered by Anning may have also contributed, in part, to the theory of evolution put forth by English naturalist Charles Darwin.
*National Center for Science Education NCSE: Mary Anning: Fossil Hunter
*Dinosaurologia - Kadonnutta maailmaa etsimässä
*Paleobios, UCMP's peer-reviewed journal - University of California - Museum of Paleontology: Mary Anning (1799 - 1847)
*Lyme Regis Museum: Mary Anning
*Los Angeles Times: Meet Mary Anning, greatest fossil hunter honored with Google doodle
*BBC: Primary History - Famous People: Mary Anning
*About Education - Bob Strauss, Our Dinosaurs Expert: Mary Anning
*Your Dictionary: Mary Anning Facts
*Wikipedia: Louis Agassiz
*Flying Dinosaurs: Mary Anning: First Lady of Fossils
*Smithsonian.com: Mary Anning, an Amazing Fossil Hunter