|
|
|
Kunta/Kingdom
|
eläinkunta
|
Animalia
|
|
Pääjakso/Phylum
|
selkäjänteiset
|
Chordata
|
|
Alajakso/Subphylum
|
selkärankaiset
|
Vertebrata
|
|
Luokka/Class
|
arkosaurit
|
Archosauria
|
|
Alaluokka/Subclass
|
linnunnilkkaiset
|
Ornithodira
|
|
Ylälahko/Superorder
|
dinosaurit
|
Dinosauria
|
|
Lahko/Order
|
liskonlantioiset
|
Saurischia
|
|
Alalahko/Suborder
|
teropodit
|
Theropoda
|
|
Alilahko/Infraorder
|
keelurosaurit
|
Coelurosauria
|
|
Heimo/Family
|
tyrannosaurit
|
Tyrannosauridae
|
|
Suku/Genus
|
tyrannosaurus
|
Tyrannosaurus
|
|
Laji/Species
|
kuningastyrannilisko
|
Tyrannosaurus rex
|
Dinosaurusten luokittelu taulukon avulla. Yllä dinosaurusten luokittelutaulukossa
lajiesimerkiksi on valittu kuningastyrannilisko.
Dinosauruksille
ei tunneta yhtään ainutta alalajia, joten kohtaa alalajeille ei tarvita.
JAOTTELU KAHTEEN PÄÄRYHMÄÄN ELI LAHKOON
Dinosaurukset (Dinosauria) olivat mesotsooisen maailmankauden matelijoita, joilla
oli luinen tukiranka ja paksu nahkamainen iho. Ne elivät maalla ja lisääntyivät munimalla.
Muista matelijoista poiketen hirmuliskojen raajat sijaitsivat nisäkkäiden tapaan
suoraan ruumiin alapuolella, mikä mahdollisti nopean ja ketterän liikkumisen.
Lantion rakenteen mukaan dinosaurukset jaotellaan kahteen pääryhmään, eli lahkoon:
liskonlantioiset (Saurischia) ja linnunlantioiset (Ornithischia). Alla näihin
kahteen ryhmään kuuluvat dinosaurukset siten, kuin ne on näillä sivuilla esitelty.
Liskonlantioiset (Saurischia). Prosauropodit eli esipitkäkaulat (Prosauropoda).
Sauropodit eli pitkäkaulat (Sauropoda). Keratosaurit (Ceratosauria). Tetanurit (Tetanurae).
Spinosaurit (Spinosauroidea). Allosaurit (Allosauroidea), Tyrannosaurit (Tyrannosauroidea).
Strutsisaurit eli strutsiliskot (Ornithomimosauria). Oviraptorit eli oviraptorisaurit.
(Oviraptorosauria). Petokädet (Maniraptora).
Sauropodomorpha -alalahkon (pitkäkaulat) kaksi alilahkoa olivat Prosauropoda ja Sauropoda.
Sauropodit olivat massiivisia, pitkäkaulaisia, pienipäisiä ja pitkähäntäisiä kasvinsyöjiä -
suurimpia kaikista dinosauruksista. Jurakauden huipulla sauropodit olivat hallitsevia, mutta
liitukauden loppupuolella niiden tilalle olivat monin paikoin tulleet pienikokoisemmat,
linnunlantioisiin kuuluvat panssariselät, sarvipäät ja ankannokkasaurit. Kaikki
lihansyöjädinosaurukset, jotka olivat kahdella jalalla
liikkuvia, terävähampaisia ja usein suurikalloisia, kuuluivat Theropoda-alalahkoon.
Jotkin liitukautiset teropodit, kuten therezinosaurit kehittyivät myös kasvinsyöjiksi.
Linnunlantioiset (Ornithischia).
Fabrosaurit (Fabrosauridae). Heterodontosaurit (Heterodontosauridae).
Stegosaurit eli harjaliskot eli laattaselät (Stegosauria). Hypsilofodontit (Hypsilophodontia).
Iguanodontit (Iguanodontia). Hadrosaurit eli ankannokkasaurit eli sorsaliskot
(Hadrosauroidea). Paksu- eli luupäät (Pachycephalosauria). Panssariselät (Ankylosauria).
Sarvinaamat (Ceratopsia).
Linnunlantioisten lahkon dinosaurukset olivat kasvinsyöjiä. Erityisen hallitsevia
tämän lahkon dinosaurukset olivat liitukaudella, eli dinosaurusten valtakauden
loppupuolella. Alalahko Ornithopoda (linnunjalat), jossa alilahkot Hypsilophodontia,
Iguanodontia ja Fabrosauria - alalahko Marginocephalia (rajakalloiset), jossa alilahkot
Ceratopsia ja Pachycephalosauria - sekä alalahko Thyreophora (kilpeäkantavat), jossa
alilahkot Ankylosauria ja Stegosauria.
LISÄÄNTYMINEN MUNIMALLA.
Kuva oikealla Copyright
John Sibbick. Kuvassa Oviraptor-äiti järjestelee ylpeänä
juuri munista kuoriutunutta jälkikasvuaan. Osa munista on vielä ehjänä,
joten perheenlisäystä on ihan pian enemmänkin tulossa!
Dinosaurukset lisääntyivät munimalla.
Munansa ne laskivat maassa oleviin, sopiviin pesäkuoppiin. Munat olivat
kovakuorisia, kuten nykyisillä matelijoilla ja linnuilla. Fossilisoituneita
dinosaurusten munia on löydetty yli 200 pesästä eri puolilta maailmaa ja eräissä
niissä on ollut vieläpä pieni luurankokin sisällä. Tosin, useissa
tapauksissa ei tiedetä, mille dinosauruslajille munat ovat kuuluneet.
Joskus useammat emot laskivat munansa samaan pesään, jossa saattoikin
olla sitten 30 munaa.
Yllättävää on se, että dinosaurusten munat olivat kooltaan varsin pieniä.
Ne eivät olleet missään suhteessa munijoidensa omaan kokoon.
Jos munien koko olisi ollut suhteessa täysikasvuisen dinosauruksen
kokoon, olisi niiden kuori muotoutunut väkisinkin niin paksuksi,
että poikaset eivät ikinä olisi kyenneet kuoriutumaan ulos munasta.
Kuten ovat tehneet pikkuruiset oviraptorit kuvassa.
Mitä ilmeisimmin dinosaurusten poikaset kehittyivät ja kasvoivat
hyvin nopeasti. Eräillä dinosauruksilla ruumiin mittasuhteet muuttuivat
iän myötä toisiksi.
DINOSAURUKSIA KAIKKIALLA
Dinosaurukset olivat levittäytyneet ympäri maailmaa melkeinpä jokaiseen kolkkaan.
Eräs seikka on syytä muistaa tässä yhteydessä. Vielä triaskauden lopulla 200 mvs kaikki
mantereet olivat yhdessä ja muodostivat suuren supermantereen nimeltään
Pangaia. Eläimet saattoivat siten periaatteessa levitä melko helposti
kaikkialle maailmaan, kun meret eivät olleet estämässä liikkumista. Silloin oli mahdollista
kävellä vaikkapa poikki koko maailman. Vaikka dinosaurusten
aikana mantereet olivat liikkumassa erilleen toisistaan, olivat ne toisiinsa
kiinnittyneinäkin. Tämä selittää sen, että samoja dinosauruslajeja saattoi
elää sekä vaikkapa nykyisessä Aasiassa, että Afrikassa ja Amerikassa.
135 mvs varhaisella liitukaudella Pangaia oli hajoamassa kahtia, kun
Laurasia liukui kohti pohjoista ja Gondwanaland kohti etelää.
Vielä 80 mvs, liitukauden lähestyessä loppuaan, Pohjois-Amerikka oli
yhteydessä Eurooppaan ja Aasiaan, mutta Afrikka ja Etelä-Amerikka olivat
meren erottamina. Intia liukui Afrikasta ironneena kohti Aasiaa.
Liitukauden lopulla eri mantereiden dinosaurukset alkoivat kuitenkin jo
toisistaan eristyneinä saada eroavia piirteitä.
Eniten dinosaurusten fossiileja on löydetty Pohjois-Amerikasta, Aasiasta ja sieltä
Mongoliasta sekä Euroopasta. Mutta niitä on löydetty myös Antarktikselta, Australiasta
ja Alaskasta.
Titaani kaatuu rosvojen hyökätessä! On meneillään liitukausi 125 mvs, tapahtumapaikkana
on nykyinen Utah Pohjois-Amerikassa. Tonnin painoiset
ja seitsemän metrin pituiset Utahraptorit "Utahin rosvot" hyökkäävät
joukkovoimalla valtavan Astrodonin kimppuun! Dromaeosaurit Utahraptorit kuuluivat
Maniraptora-ryhmän Dromaeosauridae-heimoon. Yksinään nämä petodinosaurukset
eivät olisi mahtaneet mitään suurelle Astrodonille, mutta yhteistyöllään
niiden voitto oli varma. Utahraptorit eivät käyttäneet saalistamansa eläimen
surmaamiseen hampaitaan, vaan viiltelivät sitä kauttaaltaan 25 cm pitkillä, veitsenkaltaisiksi
litistyneillä kynsillään. Uhri, vaikkakin kuinka suuri, kaatui lopulta voipuneena
maahan verenhukan vuoksi.
Kuva Copyright
Luis V. Rey.
|
|
|
|
|
Pleurocoelus nanus - kuva yllä. Tämä suuri sauropodi oli
kaikkien sauropodien tapaan kasvinsyöjä. Eli Pohjois-Amerikassa 125-112 mvs ja
on ollut vuodesta 1997 Texasin osavaltion virallinen, kansallinen dinosaurus.
North Carolina State Museum of Natural Sciences.
RAVINTO
Dinosauruksissa oli sekä kasvinsyöjiä, että lihansyöjiä. Lihansyöjät muodostivat
petodinosaurusten ryhmän Theropoda, suomeksi "teropodit". Erikokoiset petodinosaurukset
saalistivat hyvin erikokoisia eläimiä. Sitä mukaa, kuin kasvinsyöjädinosaurusten koko
kasvoi, kasvoivat niitä saalistavat teropoditkin kooltaan yhä suuremmiksi.
Toisaalta oli pieniä, kissankokoisia saalistajia, joille maistuivat hyönteisistä
lähtien kaikkein pienimmät saalistettavat. Voisi sanoa niin, että kaikki mikä liikkui,
kelpasi syötäväksi ja joutui saalistuskohteeksi. Eikä aina tarvinnut edes liikkuakaan, sillä
poikkeuksetta teropodit olivat myös haaskansyöjiä. Rauhassa eivät saaneet olla vedenkään
eläjät, sillä monet lajit erikoistuivat taitaviksi kalastajiksikin.
Ornithischia-lahkoon kuuluneet linnunlantioiset dinosaurukset olivat kasvinsyöjiä.
Kilpailua toistensa kanssa ne pyrkivät välttämään niin, että erikokoiset lajit
ja heimot kehittyivät evoluution myötä syömään eri korkeuksilla kasvavaa kasvillisuutta.
Sauropodit ylsivät
puiden latvoihin kun taas pienimmmät kasvinsyöjät kahistelivat ja napostelivat
ihan maan tasalta ja ruohojen juurista löytyviä kasvinosia.
Kasveja syövät dinosaurukset olivat järjestäneet ruuansulatuksensa monin tavoin.
Sauropodit, joista isoimpien piti ehtiä haalia jopa tonni päivässä vihermassaa sisuksiinsa,
toimivat hyvin suoraviivaisesti. Ne eivät pureksineet ruokaansa juurikaan ollenkaan, vaan
suuhun kuin haravakoneella ajettu lehvämassa nieltiin miltei sellaisenaan. Ruoka meni
suoraan mahaan, missä sinne aiemmin niellyt jauhinkivet, gastroliitit tai erityiset
bakteerit, kuin lehmän mahassa, esipehmensivät sen. Hadrosaureilla oli hampaaton nokka,
jolla kasvit ensiksi napsittiin suuhun. Suun takaosassa olivat odottamssa valmiina
kasvien jatkokäsittelyyn erikoisrakenteiset
hampaat, joilla ravinto pilkottiin ja hienonnettiin ennen nielemistä.
Hadrosaureilla oli hampaita vielä tavattoman paljon, sadoittain sekä ylä- että
alaleuassa, jopa tuhatkin hammasta ja vanhojen ja kuluneiden tilalle kasvoi kaiken aikaa uusia.
Sarvinaamoilla oli vahvat leuat ja saksimaiset hampaat, joilla paksutkin oksat
helposti taittuivat.
Suchomus tenerensis oli valtava petolisko, joka oli erikoistunut
saalistamaan kalaa. Nyt se on itse jäämässä saaliiksi, kun jättimäinen
krokotiili on ahmaisemassa siitä lujaa otetta!
Kuva Copyright
Luis V. Rey.
Outoja päitä ja päärakennelmia. Dinosaurusten päät saattoivat olla hyvin eriskummallisia,
niissä oli usein ulokkeita ja kyhmyjä, töyhtöjä, piikkejä, sarvia, sarvipattereita ja kypärämuodostelmia.
Näillä päillään dinosaurukset joko houkuttelivat toista sukupuolta taikka puolustautuivat
viholliselta - tai yksinkertaisesti yrittivät näyttää mahdollisimman pelottavalta.
Kaikenlaisia häntiä, outojakin. Oleellinen osa dinosauruksia
olivat niiden hännät, joissa niissäkin saattoi olla piikkejä taikka nuijia,
jopa pikemminkin moukareita.
Häntää käytettiin taisteluvälineenä, mutta sillä saattoi myös tasapainottaa
ruumistaan silloin, kun lähti juoksuun kahdella jalalla. Kynsiä kaikkiin tarpeisiin.
Kynnet olivat dinosauruksille tärkeitä ja niitä käyteltiin hyvin erilaisiin tarkoituksiin.
Kasvinsyöjät haroivat niiden avulla lehvistöä suuhunsa, kun taas petodinosaurukset
käyttivät niitä, saadakseen pitävän otteen onnettomasta uhristaan taikka raadellakseen
sitä. Ne saattoivat myös hyppiä raivoisasti uhrinsa päällä ja viillellä tätä samalla kynsillään.
Näin teki ehkä Deinonychus "Kauhistuttava kyntinen", jonka toisessa
takaraajan varpaassa oli suunnattoman suuri sirppimäinen kynsi ja vielä
pitkissä eturaajoissakin oli kolme kynnellistä sormea. Kuvassa
Elaphrosaurus, 200-kiloinen petolisko, jonka heimoa ei ole vielä pystytty
määrittämään fossiilisten löytöjen vajavaisuuden vuoksi.
Kuva Copyright
Erik Christopher Omtvedt.
TASALÄMPÖISIÄ VAI VAIHTOLÄMPÖISIÄ
Keskustelu siitä, että olivatko hirmuliskot nisäkkäiden ja lintujen tavoin tasalämpöisiä vai vaihtolämpöisiä,
kuten nykyiset liskot ja muut matelijat, jatkuu. Uutta virikettä tähän keskusteluun
toi jokin aika sitten Etelä-Dakotasta Yhdysvalloista löydetty kasvinsyöjädinosauruksen
fossiili. Kyseinen Thescelosaurus, joka tällä hetkellä on näytteillä
Pohjois-Carolinan luonnontieteellisessä museossa, on sikäli hyvin harvinainen,
että siinä sydänkin on jollakin tavalla säilynyt. Thescelosauruksen rintaontelosta löydettiin ruosteenvärinen möykky, joka
tietokonetomografiassa osoittautui sydämeksi. Tällä 300 kiloa
painaneella dinosauruksella on ollut kaksi kiloa painava soikea sydän, jossa on kaksi kammiota ja eteistä ja
yksi valtimonkaltainen paksu verisuoni, joka muistuttaa linnun aorttaa. Ylipäänsäkin
Thescelosauruksen sydän on enemmän linnun tai nisäkkään kuin matelijan sydämen
kaltainen. Tämä viittaisi siihen, että Thescelosaurus olisi voinut
olla tasalämpöinen. Käsitystä siitä, että dinosaurukset olisivatkin olleet
tasalämpöisiä, tukevat myös jokin vuosi sitten Kiinasta löydetyt dinosaurusten fossiilit, joissa on merkkejä
höyhenpeitteestä. Höyheniä olisi tarvittu ruumiinlämmön ylläpitämiseen ja näin
höyhenpeite olisi myös todiste tasalämpöisyyden puolesta.
Mikäli osa dinosauruksista olisikin ollut tasalämpöisiä, niin siitä
olisi seurannut, että ne olisivat viettäneet paljon liikkuvampaa
ja vilkkaampaa elämää, kuin tähän saakka on oletettu.
MONTAKO DINOSAURUSLAJIA ON ELÄNYT?
1800-luvun alkupuolen ensimmäisten fossiililöytöjen jälkeen on dinosaurussukuja nimetty
540 ja eri lajeja noin 800. Dinosaurustutkija Peter Dodson on esittänyt, että
näistä vain 285 sukua ja 336 lajia olisi valideja, muissa tapauksissa sama suku
ja sama laji olisi virheellisesti määritelty useampaan kertaan. Melkein puolet
suvuista on määritelty yhden ainoan lajin perusteella.
Valtaosassa, 246 suvusta on löydetty vain yksi laji, 25 sukuun kuuluu kaksi lajia,
yhdeksään kolme lajia ja kolmessa suvussa on peräti neljä lajia.
Täydellinen kallo ja luuranko
on löydetty ja tiedetään vain noin 20 prosentille kaikista löydetyistä tapauksista.
Dinosaurukset ovat eläneet kaikilla mantereilla. Maat, joilla on ollut runsain
dinosauruslajisto, ovat järjestyksessä Yhdysvallat, Mongolia, Kiina, Kanada,
Englanti ja Argentiina. Lähitulevaisuudessa eniten löytöjä on odotettavissa
Argentiinasta ja Kiinasta.
Melkein puolet kaikista dinosauruslöydöistä on myöhemmältä liitukaudelta.
Dodsonin laskelmien mukaan yhden dinosaurussuvun elinkaari kesti keskimäärin
7,7 miljoonaa vuotta. Hänen mukaansa tämä aika on suunnilleen yhtä pitkä, kuin kenotsooisella
maailmankaudella kehittyneiden nisäkkäiden elinkaari. Edelleen Dodson on laskelmissaan
tullut siihen tulokseen, että dinosaurussukuja olisi elänyt samaan aikaan aina noin
100. Hän päättää arviointinsa siihen lopputulokseen, että kaiken kaikkiaan
dinosaurusten sukuja olisi elänyt aikoinaan yhteensä noin 900 - 1200.
Lajeja olisi ehkäpä jopa puolet enemmän. Steven Wang ja Peter Dodson
ovat arvioineet kaikkien aikoinaan eläneiden dinosauruslajien määräksi
1900.
Tähän mennessä löydetyt fossiilit edustaisivat siten vasta noin 25 prosenttia
koko dinosaurusten lajistosta. (Counting Dinosaurs: How Many Kinds Were There?
P Dodson).
Cryolophosaurus-pari tekee matkaa jurakauden salaperäisessä maisemassa,
etualalla lentää Dimorphodon-lentolisko. Cryolophosaurukset
olivat tetanuriin kuuluvia suuria petoliskoja.
Kuva Copyright Gerhard Boeggemann.
|
|
|
|