Sapelihammaskissa eli smilodon
Sapelihammaskissa oli yksi niistä nisäkkäistä, jotka tulivat dinosaurusten jälkeen
ja jotka vuorostaan taas ovat kadonneet Maan päältä jo aikoja sitten.
Sapelihammaskissat saivat nimensä yläleuan suurista kulmahampaista. Sapelihammaskissat
lävistivät saaliinsa hampaillaan. Nykyisten kissaeläinten tavoin, myös sapelihammaskissoja
oli sekä suuria että pieniä.
Hampaita käytettiin tikarin tavoin saaliin lävistämiseen.
Kaikilla sapelihammaskissoilla oli suhteellisen heikot alaleuat, mutta pään alaspäin
suuntautuvaa liikettä ohjaavat lihakset saattoivat olla hyvinkin voimakkaat, mikä oli
olennaista suurten ja hidasliikkeisten eläinten tappamiseen. Sapelihampaisten
kissamuotojen ei uskota olevan kuitenkaan nykykissojemme suoranaisia esi-isiä, vaan ne
kehittyivät jostakin kaukaisesta esi-isästä omille teilleen ja ovat kuitenkin sukua
nykykissaeläimille. Kenotsooisen maailmankauden tertiääri- ja kvartäärikausien
luonteenomaisimpia petoeläimiä ovat olleet juuri sapelikissat eli makairodontit, joita
eli sekä Euraasiassa että Amerikassa.
Kuva Copyright Todd Marshall.
|
All rights reserved
*Kuva Copyright - All rights reserved:
© deviantART.com/katanimate
- Used with permission.
Sapelihammaskissat painoivat lajin mukaan alle sadasta kilosta jopa viiteensataan kiloon.
Usein urokset olivat kookkaampia kuin naaraat, sillä nykyisen tiikerin tapaan
sapelihammaskissauros saattoi hallita laajaa reviiriä, jonka alueelle mahtui usean
naaraan elinpiiri. Uros joutui puolustamaan reviiriään toisia uroksia vastaan.
Sapelihampaita varmasti käytettiin näissä taisteluissa ja suuresta koosta oli apua.
Sapelinkäyttö piti opetella
Suurin osa sapelihammaskissoista oli tyypillisiä yksinelijöitä. Monien nykykissojen
tapaan ne tapasivat lajitovereitaan rauhanomaisesti vain paritellakseen. Poikkeuksena
olivat nuoret yksilöt ja emot. Sapelimaiset kulmahampaat kehittyivät vasta aikuisille
eläimille, ja jälkeläiset olivat siihen asti riippuvaisia emänsä saalistustaidoista.
Vielä kulmahampaiden muodostumisen jälkeenkin poikaset viipyivät emonsa luona oppiakseen
käsittelemään saalista. Sapelihampaan iskeminen esimerkiksi kovaan luuhun merkitsi melko
varmasti hampaan katkeamista, ja eläimelle lyhyttä elinikää.
|