Dinosaurukset hirmuliskot

Dinosaurukset vetonauloina

Dinosaurukset saavat osakseen herkeämätöntä mielenkiintoa mitä erilaisimmissa näyttelyissä. Kuvassa yllä dino kesäisessä puutarhassa - 2013 Melbourne International Flower and Garden Show, Australia.

All rights reserved
*Kuva 2013 Melbourne International Flower and Garden Show - Copyright © Flickr/Chris Phutully
Photo used with permission.

Tiesitkö että?!

Maapallo pyöri muinoin nopeammin Maapallo pyöri dinosaurusten aikaan nopeammin, kuin nykyisin. Siksi vuorokausi oli lyhyempi ja vuodessa oli 380 eikä 365 päivää kuten nyt.	Joukkohukkuminen Noin 68 miljoonaa vuotta sitten kymmeniä Centrosauruksia hukkui, niiden ylittäessä tulvivaa jokea. Lauman ruumiit hautautuivat mutaan ja muuttuivat aikojen saatossa fossiileiksi. Fossiilit löytyivät Kanadan Albertasta jalkapallokentän kokoiselta alueelta.	Fossiiliko kevyt? Kipsiin suojattu dinosauruksen fossiili voi painaa monta tonnia. Yleensä se kuljetetaan löytöpaikalta maasturilla, kuorma-autolla tai jopa helikopterilla.
Puhdistamista riittää Erään poikkeuksellisen hyvin säilyneen tyranniliskon tukirangan puhdistamiseen meni viideltä asiantuntijalta kolme vuotta eli noin 30 000 työtuntia!	Sydänkin painoi tonnin! Suurimmat sauropodit painoivat kenties jopa sata tonnia. Asiantuntijat ovat arvioineet tällaisen dinosauruksen sydämen painaneen lähes tonnin!	Kihtiäkin dinoilla Joissakin dinosaurusten luiden fossiileissa näkyy parantuneita murtumia ja tappelun jälkiä. Dinosauruksilla saattoi olla myös reumaa, kasvaimia, tulehduksia ja jopa kihtiä.
Texasin jäljet Texasissa Yhdysvalloissa on 100 000 neliökilometrin laajuinen alue, jossa on paljon dinosaurusten jälkiä. Suurin osa on maan alla piilossa kivikerrostumiin ikuistuneena.	Kumpikin puolisko löytyi Sillanrakentajat löysivät Yhdysvaltain Connecticutissa 1880-luvulla puolet Ammosauruksen luurangosta. Toinen puolikas löytyi sata vuotta myöhemmin purettaessa viereistä siltaa.	Purukalustossa piisaa! Aikuisella ihmisellä on vain 32 hammasta, mutta eräällä sorsaliskolla oli jopa 4 000! Kaikille dinosauruksille kasvoi koko eliniän jatkuvasti uusia hampaita vanhojen ja kuluneiden tilalle.
Missä ovat Australian dinot? Australiassa tiedetään eläneen runsaasti dinosauruksia, mutta fossiileja on löydetty vain kourallinen. Miksi näin? Osaselitys on mantereen koossa ja harvassa asutuksessa. Merkittävämpää on kuitenkin se, että jääkausien aikana Australia ei ollut jäätiköiden peitossa. Vetäytyviä jäätiköitä ei siten ollut repimässä maan pinnan kivikerroksia pois ja paljastamassa dinosaurusten fossiileja lähemmäksi maan pintaa.	Fossiileja voi löytää kyläpuodistakin! John Homer on itseoppinut paleontologi Montanassa. Kerran hän meni erään ystävänsä kanssa puotiin, jossa mainoksen mukaan myytiin alan tavaraa. Yllätys oli suuri, kun puodista löytyikin pieniä, aitoja fossiloituneita luita. Kauppiaan opastuksella Homer löysi pian paikan, jolle annettin nimeksi Munavuori (Egg Mountain). Munavuorelta löytyi dinosauruksen pesäpaikka - ja ensimmäistä kertaa voitiin nyt tutkia pesiä järjestelmällisesti. Näissä Homerin tutkimuksissa selvisi monia kiehtovia asioita.	50 miljoonaa fossiilinäytettä! Jos haluat paleontologiksi, tutkimaan fossiileja, voit hakeutua töihin Smithsonian-instituuttiin. Siihen kuuluvassa luonnontieteellisessä museossa oli jo vuonna 2004 noin 50 miljoonaa fossiilinäytettä, nyt varmaan enemmän. Tutkittavaa riittää: fossiilit muodostavat 450 erillistä kokoelmaa. Dinosaurustyyppien kokoelmassa museolla on yli 40 nimettyä lajia. Dinosaurusfossiileja on kaikkiaan noin 1500. Näiden 1500 fossiilin keräämiseen on aikaa kulunut sata vuotta.
Nokkimalla ulos munasta Dinosaurusten poikaset tulivat ulos munasta, nokkimalla kuoren rikki - ihan kuten linnut tekevät nykyään.	Löydetäänkö joskus kaikki dinosaurusfossiilit? Ei löydetä, sillä suurin osa niistä on hautautunut syvälle maahan. Vain sellaiset fossiilit kyetään löytämään, jotka ovat lähellä maanpintaa.	Mitä maailmassa oli ennen dinosauruksia? Juuri niitä samoja eläimiä, kuin nyttenkin, paitsi lintuja. Siis hyönteisiä, äyriäisiä, sammakkoeläimiä, matelijoita ja myös nisäkkäitä, jotka kehittyivät suunnilleen samaan aikaan kuin dinosaurukset, vaikka olivatkin niiden aikana kooltaan pieniä.
Miten dinosaurukset parittelivat? Dinosaurustenkin piti sisäisen hedelmöityksen aikaansaamiseksi paritella. Miten tämä tapahtui, sitä ei tarkasti tiedetä. Kaikilla dinosauruksilla jykevä häntä oli huomattava este parittelulle. Suurimmilla dinosauruksilla valtava koko vaikeutti uroksen mahdollisuutta nousta naaraan selkään. Tämän lisäksi parittelussa naaraan lantio ja takajalat olisivat saaneet kannateltavakseen valtavan painon. Laattaselillä selkä oli vielä täynnä laattoja ja piikkejä, joista olisi seurannut väistämättä pahoja vaikeuksia.	Ensimmäinen dino löytyi jo vuonna 1676! Dinosaurustutkimuksen historiassa helposti unohdetaan se, että Oxfordin yliopiston kemianprofessori Robert Plot julkaisi jo vuonna 1676 kuvauksensa Englannin Cornwallista löydetystä dinosauruksen luusta. Hän ei vain tuolloin tiennyt, että luu oli osa Megalosauruksen reisiluuta, kuten nyt tiedämme. Plot piti luuta loppupäätelmissään jättiläisihmisen reisiluun alaosana. Jos hän olisi esittänyt, että luu kuului sukupuuttoon kuolleelle eläimelle, hänen ylleen olisi langetettu kirkonkirous!	Fossiilien kantomatka jalan 435 km! Suurten fossiilien kuljettaminen voi olla vaikeaa ja työlästä. Ennen ensimmäistä maailmansotaa oli Tansaniassa saksalainen tutkimusryhmä, etsimässä fossiileja. Niitä löytyikin. Saksalaiset palkkasivat paikallisia tansanialaisia kantamaan fossiilit Lindin satamaan laivausta varten. Ja näin tapahtui! Pitkinä jonoina tansanialaiset kävelivät jalan, fossiileja kantaen - 435 kilometrin pituisen matkan satamaan. Kantolaitteina olivat seipäät, joissa riippuivat pakattuina fossiilit - ja yhden tällaisen kantoyksikön kantajina, kantoseipäät tuettuina olkapäihin, oli neljä henkeä.
Oliko samanlaisia dinosauruksia joka puolella maailmaa? Dinosaurusten aikakauden alussa oli. Vuosimiljoonien myötä eri puolilla maailmaa alkoi kehittyä erilaisia lajeja. Lopulta, kun triaskautinen supermanner Pangea eli Pangaia jakautui jurakaudella ja eri mantereet jäivät merten erottamiksi, alkoivat dinosaurustyypit eri mantereilla kehittyä erilaisiksi.	Dinosauruksia kylmillä seuduilla Dinosauruksia eli myös maapallon kylmillä seuduilla, koska ne nykykäsityksen mukaan olivat tasalämpöisiä ja kykenivät tähän. Ne selvisivät pimeästä ja kylmästä sydäntalvesta, syömällä kesällä ja syksyllä itsensä hyvin lihaviksi, ihan kuten karhut tekevät nykyisin.	Jättisudenkorentoja dinojen taivaalla Sudenkorentojakin eli jo dinosaurusten aikaan. Ne olivat vain huomattavasti suurempia kuin nykyiset, sillä niiden siipiväli oli jopa 75 cm.
Dinotiilimökki! Sauropodien fossiileita käytettiin aikoinaan rakennuksissa kuin tiiliä. Muuan paimen rakensi Coloradoon Yhdysvaltoihin fossiileista mökin ennen kuin kukaan huomasi, mitä "tiilet" olivat.	Dramatiikkaa sauropodin jäljissä! Noin 160 miljoonaa vuotta sitten valtava sauropodi käveli suon poikki Kiinassa, jättäen jälkeensä lähes kahden metrin syvyiset jäljet! Paljon pienempiä eläimiä, kuten pikkuruinen Limusaurus, putosi jälkiin eikä enää päässyt ylös vaan menehtyi. Yhdestä ainoasta jalanjäljestä löydettiin yhdeksän Limusauruksen fossiilit.	Dinojen sukupuuton vuoksi olemme me olemassa Jos dinosaurukset eivät olisi kuolleet sukupuuttoon, me emme olisi nyt täällä lukemassa Tunturisuden dinosivuilla dinoista. Juuri dinosaurusten katoamisen ansiosta nisäkkäät pääsivät yleistymään hallitsevaksi eläinluokaksi.
Voitaisiinko dinosaurukset herättää henkiin DNA:n avulla? Tätä ei voida tehdä koskaan. DNA ei voi säilyä vahingoittumattomana kymmeniä miljoonia vuosia.	Olisiko dinosauruksia voinut pitää lemmikkinä? Ainakin pienimpiä niistä olisi hyvinkin voinut pitää lemmikkinä. Pienet höyhenpeitteiset dinosaurukset olisivat vaatineet lemmikkeinä suunnilleen saman verran hoitoa, kuin papukaijat.	Polveutuuko sarvikuono todellakin Triceratopsista? Ei missään nimessä polveudu, vaikka ne muhkeroisine ruhoineen ja sarvineen toisiaan muistuttavatkin. Niiden samankaltainen ulkomuoto johtuu siitä, että vaikka miljoonat vuodet niitä erottavatkin, niin niiden elintavat ovat varsin samanlaiset.
Lantaa huutokaupalla New Yorkissa myytiin vuonna 2008 huutokaupalla 130 miljoonaa vuotta vanhaa dinosauruksen lantaa hintaan 700 euroa. Jurakaudelta olevat jätökset osti Steve Tsengas, Ohiosta.	Allosauruksia eniten Tutkijat ovat löytäneet yli 50 Allosauruksen luurankoa - se on suurin määrä jurakaudelta peräisin olevia dinosauruksen luurankoja. Noin 70 % kaikista Pohjois-Amerikan suurista saalistavista dinosauruksista arvellaan olleen Allosauruksia.	Värin vaihto tunteiden mukaan Stegosauruksen selässä olevat suuret luukilvet olivat nahan peitossa, ja niissä kulki suuria verisuonia. Oletetaan, että Stegosaurus on osannut muuttaa suurten kilpiensä väriä mielialansa mukaan.
Miten dinosaurusten haavat paranivat? Dinosaurukset, myös petodinosaurukset, kuten Tyrannosaurukset saivat titaanien väkivaltaisissa kohtaamisissa usein kehoonsa ja raajoihinsa pahojakin avohaavoja ja luunmurtumiakin. Niillä oli kuitenkin erittäin hyvin kehittynyt immuunijärjestelmä, jonka vuoksi niiden haavat ja murtumat eivät tulehtuneet, vaan päinvastoin, paranivat hyvin nopeasti. Tämän selvitti dinoetsivä Phil Manning, National Geographicin tiededokumenttisarjassa Jurassic CSI, Fox TV 16.4.2013.	Kommunikointia laulaen ja tanssien Dinosaurusten jälkeläiset, linnut laulavat. Myös dinosaurukset ovat äännelleet tavoilla, joita voisi pitää myös eräänlaisena musiikkina. Eräillä niistähän oli monimutkaisia torvirakennelmiakin, luuharjoja, joilla ne ovat voineet tuottaa kuin sumutorvimaisia ulinoita. Uskotaan, että mahdollisesti jotkut dinosaurukset tanssivatkin eräänlaisia soidintansseja, lintujen tapaan.	Minikasvinsyöjä Kasvinsyöjädinosaurukset ovat lähes poikkeuksetta kooltaan suuria tai valtavia. Suuri poikkeus näiden dinojen joukossa on noin 200 miljoonaa vuotta sitten elänyt Pisanosaurus. Se on yksi vanhimmista tunnetuista dinosauruksista. Se oli vain metrin pituinen ja 30 cm korkea. Lajista tiedetään tuskin juuri mitään, koska siitä on löydetty vain jäännösten rippeitä. Nimensä laji sai paleontolgi Juan A. Pisanolta.

Stegosaurus

Kuva alla. Yksi suurimmista ja parhaiten tunnetuista harjaliskoista. Sen selässä oli parillinen rivi luulevyjä, joista eräillä mittaa jopa 76 cm. Pituus 9 m ja korkeus 4,3 m. Painoa 4 - 7 tonnia. Eli myöhäisellä jurakaudella ja varhaisella liitukaudella 156 - 140 mvs.

Lähteet
WSOY: Megapalat - Dinosaurukset - Hyvät, pahat ja rumat.
Michael K. Brett-Surman: Ihmeellinen luonto - dinosaurukset; Gummerus

Creative Commons

*Sivun yläreunassa kuva Parasaurolophus Copyright etee
*Sivun yläreunassa kuva Crystal Palacen betonidinoista, Copyright I like
*Sivun alareunassa kuva Stegosaurus Copyright Michael Hanscom
Creative Commons: Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.

*** tunturisusi.com linkit ***