Sulkia, ei sulkia, sulkia...
Useisiin dinosauruksia koskeviin faktoihin jää varauksia. Niin myös
Utahraptorin sulkapeitteeseenkin.
Joidenkin tutkijoiden mukaan sulkapeite dinosauruksilla lajeittain oli paljon yleisempää, kuin on arveltu.
Joidenkin tutkijoiden epäilysten mukaan dinosauruksilla ei ollut laisinkaan höyhen- tai sulkapeitettä.
Näihin epäilijöihin lukeutuu Paul Barret Lontoon luonnonhistorian museosta. Jos ja kun dinosauruksilla
oli sulkia, ne eivät välttämättä olleet ihan samanlaisia sulkia, kuin nykypäivän lintujen sulat,
vaan protosulkia. On jopa tutkijoita, joiden mukaan kaikilla dinosauruksilla olisi ollut sulkapeite.
Utahraptorin jalka, varpaat ja kynnet. Sisin, eli ensimmäinen pieni varvas kynsineen ei näy kuvassa, se jää takana piiloon.
Ylöspäin kääntynyt varvas sirppikynsineen on toinen neljästä varpaasta. Juostessaan
Utahraptor piti
sirppivarvastaan ylöspäin kääntyneenä niin, että se ei vahingoittunut.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Copyright
© James St. John
Suvun yksi laji
Suvusta
Utahraptor tunnetaan yksi laji,
(Utahraptor ostrommaysorum).
Ei Utahin ainut raptori
Vaikka
Utahraptor olikin sukunsa ainut laji, niin muitakin raptoreita on elänyt Utahissa.
Sellainen oli kojootin kokoinen
Yurgovuchia doellingi. Se kuului samaan sukuun, dromaeosaureihin,
Utahraptorin kanssa. Se eli varhaisliitukaudella 130 - 125 mvs, eli ehkä varhemmin, tai samaan aikaan, kuin
Utahraptor.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
© damian entwistle
Kynnet ja saalistus
Utahraptorin "erityispiirre" olivat sen kummassakin jalassa olevat, sirppimäiset kynnet, joilla saattoi
olla pituutta 24 cm.
Utahraptorin jaloissa oli neljä varvasta. Sisimmät eli ensimmäiset varpaat olivat pienet, eikä niillä ollut kovinkaan
paljon käyttöä. Niiden vierellä olevissa varpaissa, ylöspäin käyristyneissä toisissa varpaissa - olivat nämä
pitkät, ylöspäin käyristyneet sirppikynnet. Jalkojen kaksi ulointa varvasta, kolmas ja neljäs varvas,
toimivat tavallisten varpaiden tapaan mm. tasapainotuksessa ja ylipäänsä liikkumisessa.
Kun
Utahraptorit mahdollisesti saalistivatkin laumoina, olivat ne näine pelottavine
aseineen hyvin vaarallisia hyvin paljon itseään isommille, kasveja syöville dinosauruksille.
Utahraptorin eturaajoissa eli "käsissä" oli myös poikkeuksellisen pitkät, voimakkaasti kaartuvat kynnet.
Ne olivat erittäin ohuita ja niissä oli kapea, terävä reuna.
Ne olivat myös varmasti mukana
saaliseläimen käsittelyssä, vaikkakin pahimmat ja syvimmät vammat on aikaansaatu takajalkojen sirpeillä.
Tosin, eräiden tutkijoiden mukaan
Utahraptorit eivät käyttäneetkään ensisijaisesti pisimpiä sirppikynsiään
saaliseläintensä viiltelyyn, vaan ne kiipesivät niiden avulla saaliseläintensä selkään. Käyttelivätpä
Utahraptorit kynsiään miten vain, niin sitäkään, että kiipesivätkö ne saaliseläintensä selkään, ei varmuudella tiedetä, vaikka
näin oletetaankin.
Utahraptorien saaliseläiminä olivat luonnollisestikin suuret ja hitaat kasvinsyöjät, kuten
Iguanodonit.
Utahraptor kykeni juoksemaan ainakin lyhyemmän matkan hyvin nopeasti. Sen huippunopeus on voinut olla muutamien
sekuntien ajan 30 - 40 km tunnissa, eli sen suuren koon vuoksi ei kuitenkaan sen suurempi.
On mahdollista, että silloin kun elävää saalista ei löytynyt,
Utahraptor saattoi syödä myös kuolleita eläimiä eli haaskoja.
Lintujen sukulainen
Koskapa
Utahraptor oli kooltaan valtava, ei sitä tule helposti ajatelleeksi lintujen sukulaisena,
jollainen se kuitenkin oli. Muistuttikinhan se kuin lintua, vain jättikokoisena. Dromaeosaurit, jollainen
Utahraptor oli, sekä troodontit ja nykyisten lintujemme
esi-isät sijoittuvat samaan haaraan dinosaurusten sukupuussa.
Utahraptorin kaltaisten lajien oli kuitenkin evoluution myötä huomattavasti pienennyttävä ja kevennyttävä,
jotta niillä olisi ollut mahdollisuus kohota siivilleen ja lentoon.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Copyright
© damian entwistle
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat - Copyright
© Montclair Film
Kuvassa yllä, viihdettä Jurassic Park-elokuvan hengessä, Montclair Filmin filmifestivaaleilla kesällä 2017.
DNA:n avulla on saatu henkiin
Deinonychus.
Deinonychuksen kanssa muuten hyvin samanlainen
pikkuhirviö on sen Mongolian serkku
Velociraptor, joka on kuitenkin puolta pienempi kooltaan.
Elokuvassa tämän dinosauruksen osana on olla painajaismainen roisto. Se kuvataan siinä hyvin lintumaiseksi,
nopeaksi ja älykkääksi. Sillä on siten runsaasti sellaisia, dynaamisia ominaisuuksia, joita ei ole
aiemmin liitetty dinosauruksiin.
Elokuvan "Jurassic Park" tekijät hieman sekoilivat kahden lajin kanssa ja nimittivät elokuvansa pieniä petodinosauruksia
Velociraptoreiksi, vaikka ne olivatkin ilmiselviä, isoja
Deinonychuksia.
Itse asiassa tämän dinosauruksen nimi olikin oikein novellissa, johon elokuva perustuu,
mutta elokuvan tekijät vaihtoivat nimen
Velociraptoriksi, koska se heidän mielestään kuulosti
"dramaattisemmalta" eli jännittävämmältä.
Jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, niin esimerkiksi Natural History Museum of Utah kertoo nettisivuillaan,
että Jurassic Parkissa esiintyneet
Velociraptorit olivat saaneet tekijöiden mielessä inspiraationsa
Utahraptoreista.
Lähteet
Natural History Museum of Utah: Utahraptor
Wikipedia: Utahraptor
Institute for the Study of Mongolian Dinosaurs: Velociraptor and Utahraptor: How do the cousins compare after new information comes to light?
Yle Uutiset, Mikko Leppänen: Tutkimus: Untuvaiset ja höyhenpeitteiset dinosaurukset olivat luultua yleisempiä
Darren Naish: Kiehtovimmat dinosauruslöydöt - Nemo