Tunturisuden sivut
DON QUIJOTE - Mielevä hidalgo, murheellinen ritari, vaeltavan ritarikunnan kukka, asetoimen säteilevä valo, Manchan ritariston edustavin jäsen ja Espanjan kansan kunnia ja kuvastin.

Ahora, vamos al castillo!

Cervantesin kirjan tapahtumat sijoittuvat pääasiassa La Manchan ylänköalueelle Keski-Espanjassa. Maisema on yleensä tasaista, rannatonta lakeutta lammaslaumoineen ja tuulimyllyineen, mutta myös pensaita ja metsiä on siellä täällä. La Manchasta puuttuvat uimarannat turisteineen, mutta sen sijaan seudut henkivät todellisen Espanjan aitoja tunnelmia.

Alkuvaiheet

"Eräällä Manchan paikkakunnalla, jonka nimeä en huoli palauttaa mieleen, eli taannoin muudan niistä hidalgoista, joilla oli peitsi orrella, vanhanmallinen nahkakilpi, hevosluuska ja vinttikoira. Hidalgomme ikä hipoi viittäkymmentä, hän oli lujarakenteinen, luiseva, kasvoiltaan laiha. Väitetään, että hänen nimensä oli Quisada tai Quesada, vaikka todennäköisesti olettamusten mukaan käy uskottavaksi, että hänen nimensä oli Quejana."

Näin esittelee Miguel de Cervantes Saavedra maailmankuulun vaeltavan ritarinsa. Esikuvalla oli maatila, jossa hänen lisäkseen asui emännöitsijä, sisarentytär ja renkipoika. Cervantes jatkaa kertomustaan kirjan alussa.

"Tulee siis tietää, että mainittu hidalgo joutoaikoinaan (joita oli enin osa vuotta) antautui lukemaan ritariromaaneita sillä halulla ja nautinnolla, että melkein kokonaan unohti metsästyksen, vieläpä talouden hoidonkin. Niin hillittömäksi kasvoi hänen lukuhalunsa, että myi monta tynnyrinalaa viljelysmaata ostaakseen luettavakseen lisää ritariromaaneita. Lukiessaan hidalgomme kulutti siihen yöt ja päivät, unen vähyys liian lukemisen kanssa kuivasi lopulta hänen aivonsa siinä määrin, että häneltä meni järki sekaisin."

Don Quijote ja Sancho Panza

All rights reserved
*Kuva Copyright © Flickr/beedee eye
Photo used with permission.


Hidalgo Alfonso Quijanosta Don Quijoteksi

Alunperin Don Quijote on köyhä maalaishidalgo, nimeltänsä Alfonso Quijano. Liikaa ritariromaaneja ahmittuaan hän alkaa mielikuvituksessaan elää hurjissa ritariseikkailuissa. On syytä muistaa, että jo näinä aikoina raskaissa haarniskoissaan liikkuvat ritarit kuuluivat mailleen menneeseen aikakauteen ja seikkailivat enää ajan ritariromaaneissa, jotka olivat oman aikansa bestsellereitä. Alfonso Quijano muuttaa nimensä Don Quijoteksi. Hidalgo on espanjalaisista aatelisarvoista alhaisin, don on sitä suurempi. Quijote on espanjaksi reisisuojus, joka on haarniskan osa.

Don Quijote pestaa apurikseen Sancho Panzan ja kaksikko lähtee seikkailuilleen, joiden myötä Quijoten mielessä majatalo muuttuu linnaksi, maalaistyttö prinsessaksi ja tuulimylly jättiläiseksi. Tämän haaveilijan - tai hullun, miten vain - maailmankuva törmää kanssaihmisten arkirealismiin, synnyttäen koomisia tilanteita. Don Quijotea kuvataan surullisen ja murheellisen hahmon ritariksi, jossa kaikkien koomistenkin tapahtumien pyörteissä on paljon surumielistä vakavuutta ja suuren ihmisen aitoutta.

Cervantesin romaanissa asetetaan vastakkain keskiajalta periytyvän ritariromaanin ja paimenidyllin ihanteellisuus ja toisaalta veijariromaanin ihmiskuvan raadollisuus. Romaanin tarkoitus on olla huvittava, mutta tarinan edetessä päähenkilö kasvaa eräänlaiseksi idealismin vertauskuvaksi. Alusta alkaen Don Quijote pitää tehtävänään taistella oikeuden puolesta ja auttaa heikkoja.



Don Quijote

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Flickr/Daniel Rocal


Don Quijoten luonteenpiirteet

Don Quijote on lämminsydäminen, hyvä ja herkkä herrasmies, idealisti ja maailmanparantaja, jolla on on nopeasti syttyvä, tulinen temperamentti - hän suuttuu joskus silmittömästi, mutta on tarvittaessa armollinen. Hän kukkuu aamulla anivarhain ja metsästää mielellään. Hän on ritarillinen ja haluaa auttaa hädänalaisia leskiä ja suojella neitsyitä. Hän on oikeudenmukainen, hyvin perusteellinen ja periksiantamaton, haaveisiin sortuva, fantasioihinsa katoava - höperökin eli hourupäinen omalla tavallaan ja jopa hulluuteen asti omalaatuinen ja suorastaan järkensä menettänyt. Don Quijote on rakastava ihminen - erityisesti hän rakastaa ja ihan palvoo kauniimpaa sukupuolta, naista. Hän on rohkea ja tarvittaessa uhkarohkea. Hän on vaatimaton ja pitää itseään vaeltavien ritarien joukossa arvottomana, kelvottomana ja kaikkein vähäisimpänä.

Pikasilmäyksellä Don Quijote on hilpeyttä, ihmetystä ja naurua herättävä tragikoominen hahmo - pidempään ja syvemmin tarkasteltaessa hänestä löytyy suurta inhimillistä syvyyttä ja monitulkinnallisuutta, myös katkeruutta ja vakavuutta. Häntä on varsin mahdotonta lyhyesti määritellä ja asettaa joihinkin puitteisiin, sillä hänen kauttaan välittyy koko inhimillinen todellisuus ja ihmiskuvan kaikki puolet.

Don Quijoten kirjasto

Don Quijotella on omistuksessaan yli sata suurikokoista, hyvin sidottua kirjaa sekä joukko pienempiä. Hänen aikanaan kirjat olivat melko kalliita harvinaisuuksia, joten hän on käyttänyt suurehkon omaisuuden, myymällä viljelysmaitaan, kirjastonsa luomisessa. Ritariromaanien lisäksi Don Quijoten kirjastossa on paljon paimenromaaneja. Quijoten lähipiiri, eli emännöitsijä, kirkkoherra, parturi ja sisarentytär eivät pitäneet Quijoten lukuharrastuksesta, koska katsoivat sen siivittävän tätä hulluuteen ja olevan onnettomuuden aikaansaajan, joten he yrittivät tuhota koko kirjaston.

Ensimmäisen osan kuudennessa ja seitsemännessä luvussa mainitaan kirjastosta mm. seuraavat kirjat:

Neljä kirjaa Amadis Gallialaisesta
Esplandiánin, Amadis Gallialaisen laillisen pojan urotyöt
Kreikan Amadis
Don Olivante de Laura
Hyrkanian Florismarte
Ritari Platir
Ristinritari
Ritaritekojen kuvastin
Olivan Palmerin
Englannin Palmerin
Don Belianis
Kuuluisan ritarin Tirante Valkoisen historia
Jorge de Montemayor: Diana
Gaspar Gil Polo: Diana
Antonio de Lofraso: Kymmenen kirjaa lemmenvaiheista
Iberian paimen
Henaresin nymfit
Mustasukkaisuuden karvaat kokemukset
Filidan paimen
Monenmoisten runoelmien aarreaitta
López Maldonadon laulukirja
Miguel de Cervantes Saavedra: Galatea
Alonso de Ercilla: La Araucana
Juan Rufo: La Austriada
Cristóbal de Virués: El Montserrate
Jerónimo Sempere: La Carolea
Espanjan leijona
Luis de Ávila: Keisarin urotyöt


Lähteet
*Miguel de Cervantes Saavedra: Mielevä hidalgo Don Quijote Manchalainen I, suomennos J.A.Hollo - WSOY 1958
*Miguel de Cervantes Saavedra: Mielevä hidalgo Don Quijote Manchalainen II, suomennos J.A.Hollo - WSOY 1951
*Plaza.fi: Don Quijoten jäljillä Espanjassa
*Plaza.fi: Espanja - Kastilia - La Mancha
*The Mitchell Beazley: Kuka teki mitä
*Spectrum: Miguel de Cervantes Saavedra
*YLE Elävä arkisto
*Maaseudun Joulu 1953 - Urho Kekkonen: Maailmanparantajan perustyyppi
*Turun Sanomat: Hämmentävä haarniskahupailu
*Turun Sanomat - Juha-Pekka Helminen: Espanja on Don Quijoten lumoissa - 2005
*V. Tarkiainen: Aleksis Kivi - WSOY
*Museo-Casa de Dulcinea del Toboso - Dulcinea del Toboso House-Museum
*Opetushallitus: Etälukio
*Suomen historian pikkujättiläinen - WSOY
*Combi - Maailmanhistoria 2 - Tammi
*Spectrum - WSOY
*Media Maailmanhistoria - Tammi
*Andrew Taylor: Kirjat jotka muuttivat maailmaa - Ajatus kirjat
*Soile Järvelä-Kairenius: Don Quijoten Espanja - WSOY 1955
Don Quijoten reitti

Kirjan kerrontaan perustuen on pyritty määrittämään sitä, missä sankarikaksikko liikkui. Heidän jäljilleen on määritetty heidän kulkemiensa seikkailujen reitti, joka vuonna 2005 jaettiin kymmeneen osaan, jotka kiertävät alueen 145:llä eri paikkakunnalla.

Don Quijoten seikkailujen reitillä on pituutta yhteensä peräti 1 500 kilometriä. Miguel de Cervantes ei kirjassaan paljasta tarkasti, missä La Manchan tasaisen ja varsin karun maan kolkassa surullisen hahmon ritarin taival milloinkin etenee.

Kuitenkin ryhmä Madridin Complutense-yliopiston tutkijoita väittivät vuoden 2004 lopulla selvittäneensä Don Quijoten reitin. Näin Cervantes-pyhiinvaeltajat voivat otaksua astelevansa kirjaimellisesti sankarinsa jalanjäljissä. Miguel de Cervantesin romaanin vetovoima on niin suuri, että nyt "löydetty" Don Quijoten reitti näyttäisi uhkaavan suosiossa jopa Santiago de Compostelan perinteistä pyhiinvaellustietä. (Juha-Pekka Helminen: Espanja on Don Quijoten lumoissa - 2005)

Don Quijote

All rights reserved
*Kuva Copyright - All rights reserved:
© deviantART.com/FAI20G - WHILEY DUNSMORE

- Used with permission.


Kirjallisuuden merirosvot

Cervantesin aikana tekijänoikeussuojaa kirjoille ei ollut ja kirjojen kaupasta saatu voitto houkutteli kirjallisia "merirosvoja". Kolme eri kustantajaa ryösti ja julkaisi ensi osan heti ensijulkaisemisen jälkeen. Jo ennen kuin Cervantes oli saanut toisen osan valmiiksi, ilmestyi vuonna 1614 erään Avellanedan kirjoittamana "toinen osa" Don Quijoten seikkailuja.

Cervantesilla itsellään samaan aikaan toisen osan kirjoittaminen edistyi hitaasti ja teos olisi voinut helposti jäädä keskeneräiseksi. Huijarikirjoittajalta ilmestynyt toinen osa antoi kuitenkin Cervantesille lisäpuhtia, ja suuttumuksen ja uuden innon vallassa hän kirjoitti toista osaansa, niin että se oli valmis vuoden 1615 lopulla.

Antaakseen nenälle Zaragozasta kotoisin olevaa plagiaattoria, Avellanedaa, Cervantes päästi Don Quijoten toisessa osassa vain lähestymään Zaragozaa, mutta ei sallinut sankarin poiketa laisinkaan kaupungissa. Murheellisen hahmon ritari ohitti Zaragozan, jossa asui Cervantesin tökerö jäljittelijä, ja meni suoraan Barcelonaan.

Don Quijote

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva, Don Quijoten rintapatsas Copyright BrotherMagneto


Don Quijote rintapatsaana - Quixote Museum - Quijote Museo, Ciudad Real, La Mancha, Espanja.

Don Quijoten fyysiset piirteet

Don Quijote on laiha, pitkä ja hontelo, sekä lujarakenteinen, luiseva ja kasvoiltaan laiha. Posket ovat niin kuopallaan, että "niiden sisäpinnat suutelevat toisiaan".

Ritarin kasvot ovat aina murheelliset, niitä ei koskaan kirkasta hymy vaan päin vastoin ankara vakavuus, mistä syntyy häntä katsovalle tahattomasti koomisuuden vaikutelma. Joskus hän silti nauraakin, yleensä Sancho Panzan tekemisille.

Hänellä on pitkähkö, ohuehko, hyvin hoidettu parta ja pitkät viikset. Juoksijana hän on vikkelä. Hänen säärensä ovat erittäin pitkät, laihat ja karvaiset eivätkä aina suinkaan puhtaat.

Don Quijote ja Sancho Panza
Sancho Panza ja Don Quijote - Madrid Espanja Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä Copyright Let Ideas Compete / Dick Rochester
Cervantes ja Aleksis Kivi

Shakespeare ja Cervantes olivat ne kaksi suurta renessanssikauden mestaria, jotka ennen muuta antoivat Aleksis Kivelle varsinaisen runoilijanherätteen. Heidän teoksissansa hän tapasi hengen omasta hengestänsä, heihin hän liittyi lujilla sukulaisuuden siteillä. Hän hankki omikseen melkein kaikki Shakespearen draamat, sekä Cervantesin Don Quijoten nimimerkki A.L:n ruotsintamana, ja näiden teosten parissa hän vietti monet yksinäiset hetkensä.

Cervantesin romaani kului hänen ahkerasta käyttämisestään hänen käsissään aivan repaleiseksi. Cervantesin kaltaisessa, kaukaisessa kirjailijassa hän tapasi sen, mitä eniten kotimaisissa kaipasi: kirjallisista ja kansallisista ennakkoluuloista vapaan katseen, rohkean tavan käydä käsiksi todellisuuteen, alkuperäisen rikkaan mielikuvituksen ja voimakkaan huumorin.

Cervantesissa Kivi tutustui voittamattomaan neroon humoristisen romaanin alalla, kirjailijaan, jonka ihmistuntemus Shakespearen rikkaan henkilömaailman rinnalla näyttää köyhemmältä, mutta joka todellisuudessa vetää sille vertoja. Don Quijote on syvän ja kypsyneen hengen suurenmoinen tuote: filosofinen näkemys romaanin muodossa. Elämänkuvat eivät pirstoudu siinä kirjavaksi moninaisuudeksi kuten Shakespearella, vaan kokoontuvat valtavaksi yhteenvedoksi.

Kirjailijana Cervantes Don Quijotessa seisoo ikäänkuin syrjässä elämästä. Hän mittaa sen arvot tyynesti ajatuksellaan ja kerää yksityispiirteet riemulliseksi kokonaiskuvaksi, jossa sellaiset ominaisuudet kuin urhoollisuus, epäitsekkyys ja uhrautuvaisuus näkyvät koomillisessa valaistuksessa niinkuin raaka aineellisuuskin.

Tuntuu siltä, kuin kaikki inhimillinen naurettavuus ja rakastettavuus olisi kokoontunut noihin kahteen henkilöön, Don Quijoteen ja Sancho Panzaan, ritariin ja aseenkantajaan, jotka juhtineen piirtyvät mahtavina freskohahmoina Espanjan renessanssikauden laajaa yhteiskunta- ja sivistystaustaa vasten. Nämä kaksi hahmoa kohoavat mielikuvituksessamme kaikkien ajan ja paikan rajoitusten yläpuolelle, kuolemattomiksi vertauskuviksi idealismin ja realismin, aatteellisen innostuksen ja aineellisen harrastuksen erottamattomasta matkakumppanuudesta.

Tutustuminen tähän valtavaan teokseen, Don Quijoteen, vapautti Aleksis Kiven sielussa uinuvat humoristiset voimat ja viittasi hänelle tien, jota hänen oli seurattava pyrkiessään tulkitsemaan oman henkensä riemullisia näkemyksiä.

Useissa Kiven teoksissa voidaan nähdä niitä vaikutteita, joita hän on omaksunut Cevantesin Don Quijotesta. Erityisesti sillä on ollut melkoinen vaikutus Seitsemään veljekseen ja ennen kaikkea siksi, että siinä asetetaan humoristiseen valoon samanlaatuisia luonteita ja pyrkimyksiä, kuin on tehnyt Cervantes.

Itse juonen peruskaavaus jo osoittaa läheistä sukulaisuutta. Kumpaisessakin romaanissa jättävät sankarit kotinsa ja kontunsa lähteäkseen ajamaan takaa kuviteltua päämäärää, kumpaisessakin he joutuvat hullunkurisiin seikkailuihin, joissa heidän lapsellinen yksinkertaisuutensa paljastuu naurettavaksi, ja kumpaisessakin on lopputuloksena retkikunnan kotiinpaluu ja järjen kirkastuminen romanttisista sumuista.

Kuten Cervantes, niin Kivikin punoo romaaniinsa välikertomuksia, satuja, tarinoita ja lauluja jonkinlaisiksi levähdyskohdiksi. Jos ajan ja sivistysolojen erilaisuus jätetään syrjään, saattaa henkilökuvauksessakin huomata yhtäläisyyttä. Niinkuin tuossa vaeltavassa ritarissa ja hänen aseenkantajassaan, niin veljeksissäkin tyhmyys ja viisaus, itsepäisyys ja herttaisuus, runollisuus ja arkipäiväisyys ovat liittyneet erottamattomasti yhteen.

Don Quijoten korkeata aatteellista innostusta, viljeltyä järkeä ja loistavaa kaunopuheisuutta ei tosin ole yhdessäkään veljeksessä, mutta hänen huimapäistä rohkeuttaan, hänen oikeamielisyyttään ja hyväsydämisyyttänsä tavataan veljesparvessakin. Mitä taas tulee Sancho Panzaan, tuohon laiskana lekottelevaan espanjalaiseen talonpoikaan, niin hänen sivistyskantansa käy suunnilleen yksiin veljesten sivistyskannan kanssa. (V. Tarkiainen: Aleksis Kivi - WSOY)

A Knight's Illusion
A Knight's Illusion - Ritarin haavekuva
All rights reserved
*Kuva Copyright - All rights reserved:
© deviantART.com/mcelsouza - Marcelo de Souza

- Used with permission.
*** tunturisusi.com linkit ***