|
|
|
EURAASIANSUSI
Levinneisyys
Meidän sutemme, Suomessa tavattava susi on euraasiansusi (Canis lupus lupus).
Aiemmin koko laajaa Euraasiaa asuttaneen suden elinalue on nykyisin pienentynyt.
Se ei enää esiinny monissa läntisen taikka keskisen Euroopan maissa, ja se on kadonnut
eli ihmisen toimesta poistettu elinalueensa itäisimmistä osista, kuten
itäisestä Kiinasta. Parhaiten se on selviytynyt keskisessä Aasiassa.
Tällä Euraasian sudella on kuitenkin edelleenkin kaikista suden alalajeista
laajin esiintymisalue.
Euraasia on suden alkukehto
Susi kehittyi pohjoisessa Euraasiassa, oli lajina
tunnistettavissa ainakin noin 1 000 000 - 700 000 vuotta sitten ja levittäytyi ylitse
koko Euroopan ja pohjoisen Aasian. Se siirtyi myös aikanaan Pohjois-Amerikkaan yli
Beringin salmen ylittävien kannasten, ajankohta vain arvioitavissa, ehkä noin
300 000 - 100 000 vuotta sitten Riss-jääkaudella. Siirtyminen Pohjois-Amerikkaan on
voinut tapahtua myös selkeästi aiemminkin eli 700 000 vuotta sitten.
Homo sapiensin
eli ihmisen lailla susi levittäytyi hyvin laajalle alueelle: kuumilta Arabian
hiekka-aavikoilta aina pohjoisille arktisille alueille. Se oli siis lajina ihmisen
lailla hyvin sopeutuvainen erilaisiin elinolosuhteisiin. Noin 5000 vuotta sitten
arvioidaan eläneen noin 2 miljoonaa sutta alueella, joka on ulottunut Amerikasta,
Meksikosta ja arktisesta Kanadasta Euroopan ja Arabian niemimaan kautta Siperiaan,
Intiaan ja etäisimpiin Aasian kolkkiin. Koiraeläinten alkukehdossa Pohjois-Amerikassa
eli arviolta 250 000 sutta siinä vaiheessa, kun Amerikka löydettiin 1400-luvun lopulla.
Euraasiansuden synty
Nykysutemme (Canis lupus lupus)
kaltainen susi on tunnistettu DNA-tutkimusten myötä ainakin ajalta 150 000 vuotta sitten.
Ihmisen varhaisimpien kulttuureitten kanssa sudet elivät ja menestyivät,
jopa ihan harmoniassa. Inuiitit ja intiaanit ovat esimerkkejä kansoista,
jotka eivät vihanneet sutta vaan päinvastoin, oppivat esim. metsästysmenetelmiään
niiltä. Mutta sitä mukaa, kun maatalous ja karjanhoito kehittyivät, alkoivat
asenteet sutta kohtaan kehittyvissä kulttuureissa muuttua: susi nähtiin
verenhimoisena petona ja kilpailijana, josta oli päästävä eroon.
Jo antiikin kreikkalaiset vihasivat säälimättömästi sutta ja keskiajalle
tultaessa oli suden eliminointi jo täydessä vauhdissaan. 1900-luvulle
ehdittäessä susi oli laajoilta alueilta jo hävitetty ampuen, ansoin ja myrkyin
kokonaan ja tässä susien mielettömässä surmaamisessa häipyivät eräät suden
alalajit ikuisesti maapallon eläimistöstä historian hämäriin. Vuoteen 1955
mennessä viimeinenkin susi oli tapettu Italiaa, Espanjaa ja Portugalia lukuunottamatta
koko läntisestä Euroopasta. Sama susien tuhoamisvimma eteni myös Amerikan puolella
Yhdysvalloissa.
Susia Euraasiassa 100 000 - 120 000
Susi on pohjoisen pallonpuoliskon eläinlaji - ja siten kaikki sudet löytyvät Pohjois-Amerikan
ohessa joko Euroopasta taikka Aasiasta. Grönlannissa elävät maailman pohjoisimmat sudet -
noin 100 yksilöä. Euroopan susien määrä, ilman Venäjää, on 10 000 - 20 000. Aasian susien määrä
on 89 000 - 105 000. Koko Euraasian susien määrä on siten noin 100 000 - 120 000.
Susia Pohjois-Amerikassa 64 000 - 72 000
Yhdysvalloissa on 12 000 sutta ja Kanadassa 52 000 - 60 000 sutta. Koko Pohjois-Amerikan
susimäärä on siten noin 64 000 - 72 000 sutta.
Susia koko maailmassa 160 000 - 190 000
Koko maailman susien yhteenlaskettu määrä on noin 160 000 - 190 000 sutta.
Sudet Euroopassa vuonna 2005, merkitty karttaan mustalla. Monien maiden, kuten
Espanjan, Portugalin, Italian, Kreikan, Baltian maiden, Ruotsin ja Norjan tilanne susien sijoittumisen
suhteen vuonna 2012 on edelleenkin kartan mukainen. Suomen kohdalla
karttaa pitäisi päivittää, sillä susia on jo muuallakin, ei vain itärajalla.
(Kartta: Report on the conservation status and threats for wolf
(Canis lupus) in Europe -
Valeria Salvatori and John Linnell)
SUSIA EUROOPASSA MAITTAIN
Ajantasaisia, luotettavia tietoja jokaisen maan susitilanteesta on vaikeaa saada.
Eurooppa. Euroopassa susia on yhteensä 10 000 - 20 000 ilman Venäjää, Venäjän Euroopan
puoleisessa osassa on 10 000 sutta. Euroopan susiin ei lasketa Turkin susia. Maittain seuraavasti:
Suomi - 185 - 205 sutta kesäkuussa vuonna 2011.
Katso erillinen selvitys Suomen susista!
Ruotsi. Ruotsissa ei ollut vuonna 1980 enää yhtään sutta. Vuonna 1982
tavattiin maasta ensimmäiset paluumuuttajat.
Alkuvuodesta 2012 Ruotsissa oli runsaat 200 sutta.
Katso erillinen selvitys Ruotsin susista!
Norja. Norjassa oli 32 - 34 sutta talvella 2010 - 2011.
Katso erillinen selvitys Norjan susista!
Viro - syksyllä 2011 maassa oli runsaat 200 sutta, niistä aiottiin tuolloin puolet kaataa pois.
Latvia - vanhentunut arvio 300 - 400 sutta.
Liettua - vanhentunut arvio 350 sutta.
Bulgaria - vanhentunut arvio 800 - 1000 sutta.
Kroatia - vanhentunut arvio 100 - 150 sutta.
Tsekki - vanhentunut arvio 5 - 10 sutta.
Unkari - vanhentunut arvio 15 - 20 sutta.
Moldovia - vanhentunut arvio 20 sutta.
Puola - vanhentunut arvio 500 - 600 sutta.
Portugali - 200 - 400 sutta vuonna 2012.
Romania - vanhentunut arvio 3500 sutta.
Venäjä - 42 000 sutta koko maassa ja niistä 10 000 Euroopan puoleisessa
osassa - Venäjän Karjalassa 350 sutta, vuonna 2012.
Katso erillinen selvitys Venäjän susista!
Jugoslavia - vanhentunut arvio 1000 sutta.
Slovenia - vanhentunut arvio 30 - 50 sutta.
Slovakia - vanhentunut arvio 350 - 400 sutta.
Valko-Venäjä - vanhentunut arvio 2000 - 2500 sutta.
Ukraina - vanhentunut arvio
400 - 500 sutta.
Turkki - Turkin Aasian puoleisessa osassa elää 7000 - 11 000 sutta vuonna 2012.
Ranska - 180 sutta. Sudet tekivät Euroopassa paluutakin joihinkin maihin, joista ne jo aikoja sitten
oli ammuttu pois. Ranskassa ei ollut ollut susia yli puoleen vuosisataan, kunnes ensimmäinen
susipari ilmestyi vuonna 1992 Italiasta Ranskan Alpeille. Vuonna 2012
Ranskassa on jo 180 sutta.
Saksa - 90 sutta. Toinen maa, jossa on nähty susia paluumuuttajina, on Saksa.
Sinne ovat sudet siirtyneet Puolasta. Sataan vuoteen ei Saksassa ollut ollut susia.
Systemaattisen susien hävittämisen päätteeksi viimeinen susi Saksasta ammuttiin
lähellä Hoyerswerdan kaupunkia vuonna 1904. Ennen Saksojen yhdistymistä jokunen susi
harhautui silloin tällöin Puolasta Itä-Saksan alueelle, mutta tuli nopeasti
tapetuksi. Oberlausitz, Saksissa oli se alue, jonne ilmestyi vuonna 1995 susinarttu.
(Hoyerswerda ei muuten ole kaukana tästä seudusta).
Narttu sai vuonna 2000 pennut - ensimmäiset sataan vuoteen Saksan maaperällä.
Osa näistä jälkeläisistä muutti lännemmäksi.
Vaikka susien paluu kiehtookin saksalaisia, myös pelkoja esiintyy.
Syksyllä 2011 Saksassa oli kaksitoista susilaumaa, kussakin laumassa 5 - 10 sutta.
Susia oli siten yhteensä hieman alle 90. Sudet sijoittuvat Saksan itäosiin, joita ovat
Saksi, Brandenburg, Saksi-Anhalt ja Mecklenburg-Etu-Pommeri. (Spiegel: Rafaela von Bredow: Germany Struggles with the Return of the Wolf)
Sveitsi. Läntisille Alpeille Sveitsiinkin harhautuu joskus joku susi Italiasta.
Sveitsissä sudet jäävät joko auton alle taikka tulevat ammutuiksi eikä kanta kasva.
Kyselyissä sveitsiläisistä kuitenkin 75% suhtautuu suteen myönteisesti ja toivottaa
sen tervetulleeksi takaisin. Keväällä vuonna 2008 arvioidaan
Sveitsissä elävän puolenkymmentä sutta; Swissinfo kertoo kolmesta
uroksesta ja kahdesta naaraasta. Susien määrä ei ole Sveitsissä 2000-luvun
viime vuosina lainkaan kasvanut. Ihmiset eivät aluksi uskoneet susien paluuseen
ja he epäilivät, että ympäristöjärjestöt salakuljettavat susia Alpeille.
Kukaan ei helposti uskonut totuuteen, joka on, että sudet vaeltavat
Alpeille itse riistan perässä ja niitä voikin nykyään löytää vaeltamasta Sveitsin
vuoristossa ja alppiniityillä. Näin vähäisillä susimäärillä ei kuitenkaan vielä
voida puhua mistään pysyvästä susikannasta, vaikka uusia susia rajan takaa tuleekin
Sveitsiin. Kaikki on kiinni siitä, miten paikallisten asukkaiden suhde susiin
saadaan myönteiseksi ja tässä riittää työsarkaa, sillä väistämättä sudet joskus
napsivat suihinsa jonkun lampaankin. Vuonna 2012 Sveitsin susien määrä on noin 5 - 10, ehkä
muutama yli 10.
Itävalta. Itävaltaankin harhautuu joskus Slovakiasta tai Sloveniasta joku vaelteleva susi. Vuonna
1973 tavattiin maasta yksi susi. Seuraavan kerran susi oli tämän maan alueella vuonna
1996 tullen heti ammutuksi. Metsästäjä väitti luulleensa sutta suureksi ketuksi.
Vuonna 2012 Itävallassa on 2 - 5 sutta.
Kreikka. Kreikan eteläisistä osista Peloponnesoksen niemimaalla sudet katosivat jo 1930-luvulla ja
maan sudet, joita vuonna 2012 on 500 - 700 asustavat maan vuoristoisilla keskisillä ja pohjoisilla osilla.
Italia. Italian 700 sutta elävät Apenniineilla ja näissä maakunnissa: Piemonte, Liguria,
Lombardia, Emilia Romagna, Toscana, Umbria, Marche, Abruzzo, Lazio, Molise,
Campania, Basilicata ja Calabria. Suurin määrä susista elää keskisessä
Italiassa, Abruzzon maakunnassa. Sudet ovat aiemmin asustelleet lähinnä Apenniineilla
Etelä- ja Keski-Italiassa, mutta viime vuosina ne ovat levittäytyneet yhä pohjoisemmaksi.
Läntisillä Alpeilla tehtiin ensimmäiset susihavainnot muutama vuosi sitten, ja viime
aikoina Alppien itäisiin osiin on muuttanut susia naapurimaasta Sloveniasta.
Italiassa puhutaan susi-ihmeestä siksi, että susien määrä on niinkin suuri kuin on.
Vuonna 2012 Italian susimäärä edelleen noin 700 sutta.
Italian susi-ihmeeseen pääsee tutustumaan Firenzen pohjoispuolella, lähellä Firenzuolan
kaupunkia. Firenzen yliopistossa opiskellut Duccio Berzi perusti neljä vuotta sitten
Firenzen ja Bolognan välisille kukkuloille susihavaintoja tekevän keskuksen
(Centro per lo studio e la documentazione sul lupo).
Firenzen ja Bolognan väliseen metsäalueeseen tutustuminen tuottaa yllätyksen
kokeneellekin Italian matkaajalle. Siellä on silmänkantamattomiin lähes asumattomia kukkuloita.
Sieltä löytyy myös susien valtakunta. Firenzen lähistöllä elää kahdeksasta kymmeneen susilaumaa,
ja susia on tiheämmin kuin missään muualla Italiassa. Laumat ovat suhteellisen pieniä;
yleensä niissä on alle kahdeksan jäsentä. Alueen maaperä on erittäin rikasta, ja
metsissä elää paljon susien saaliseläimiä. Koska saalista on niin paljon, susilaumojen
reviirit ovat suhteellisen pienet - laumat pystyvät elämään vain kymmenen kilometrin päässä
toisistaan.
Salametsästäjät myrkkysyötteineen ovat susien uhkana Italiassakin.
Pelkästään Toscanassa tapetaan vuosittain laittomasti kymmenen-kaksikymmentä sutta.
Suomen kaltaista susihysteriaa ei Italiassa esiinny. Italian sudet ovat
oppineet elämään lähellä ihmistä. Ne ovat hyvin ihmisarkoja ja pysyttelevät hiljaa
omissa piiloissaan, eivätkä tule lähelle asumuksia.
Espanja - 2 000 iberiansutta. Espanjalla on oma suden alalajinsa, iberiansusi. Espanjassa on läntisen Euroopan suurin susipopulaatio.
Euroopassa vain Romaniassa ja Venäjällä on enemmän susia, kuin Espanjassa.
Espanjan parituhatta sutta, jotka muodostavat noin 300 laumaa, elävät maan pinta-alan viidenneksellä:
maan luoteisnurkassa ja pohjoisimmassa osassa, maakunnissa, jotka ovat
Galicia, Asturia, osin Cantabria sekä Kastilia-León eli Vanha Kastilia, jossa
susista on jopa puolet.
Vielä 1960-luvulla susi oli Espanjassakin katoamassa,
mutta noista ajoista susien määrä on tasaisesti kasvanut nykyisiin lukemiinsa.
Muutama vuosikymmen
sitten Espanjassakin oli vallalla käsitys, että susi on heikosti kehittyneiden,
kolmannen luokan valtioiden eläin. Niinpä pyrittiin samaan, kuin "sivistysvaltioissa",
kuten Britanniassa, Ranskassa ja Saksassa, jotka olivat jo päässeet eroon susistaan.
Espanjan valtio maksoi susista tapporahaa ja jakoi strykniiniä maaseudun
talonpojille susien myrkyttämiseksi.
Tänä päivänä susiin Espanjassa suhtaudutaan
toisin. Susien aiheuttamat vahingotkin nähdään. Mutta ne pyritään ehkäisemään,
syntyneet vahingot korvataan ja sutta ei kuitenkaan enää pyritä poistamaan
maan eläinkunnasta. Muuttuneiden asenteiden ohessa susimäärän kasvuun on ollut
vaikuttamassa maaseudun autioituminen, kun ihmiset ovat muuttaneet
kaupunkeihin. Samalla näillä susille jääneillä seuduilla ovat erilaiset, sudelle
sopivat saaliseläimet, kuten villisika ja metsäkauris, kokeneet myös uuden kasvun ja edistäneet entisestäänkin
susimäärän kasvua. Espanjassa on vuonna 2012 edelleen noin 2 000 sutta.
Romania. Romaniassa Karpaattien vuoristossa elää vuonna 2012 jopa 3500 sutta.
Suurin määrä susia yksittäisessä Euroopan maassa, kun Venäjää ei oteta lukuun.
Karpaattien susia on tutkinut ja niiden selviytymistä edistänyt vuonna 1993 aloittanut
The Carpathian Large Carnivore Project (CLCP).
Bulgaria. Bulgariassa susia on seurattu ja tutkittu vasta ihan viime vuosina.
Maan susimääräksi on arvioitu 800 - 1000.
Turkki. Turkissa susia vuonna 2012 on 7 000 - 11 000. Pääosa susista elää maan keskiosissa.
Susien määrä on viime vuosikymmeninä laskenut. Pääasiallinen syy susien määrän
vähenemiseen on metsästys, jota tapahtuu ympäri vuoden ilman mitään kontrollia.
Turkissa paikallinen asukas ampuu suden sen kohdatessaan,
lupia ampumiseen ei ole eikä tarvita. Susia pyydystetään paljon myös ansoin.
Myös pyyntiä myrkyin harjoitetaan. Turkissa susia tapetaan myös niiden turkkien vuoksi,
ei vain karjan turvaamiseksi, vaikka se onkin pääsyy.
Koiraeläimet aakkosjärjestyksessä
Amazoniankoira *
Andienkettu *
Atamarankettu *
Bengalinkettu *
Brasiliankettu *
Darwininkettu *
Dingo *
Eteläafrikankettu *
Etiopiansusi *
Falklandinkoira *
Fennekki *
Harjasusi *
Harmaakettu *
Hiekkakettu *
Isoandienkettu *
Juovasakaali *
Kaliforniankettu *
Kettu *
Kit fox *
Kojootti *
Korsakki *
Korvakoira *
Kultasakaali *
Laulava uudenguineankoira *
Mustatäpläkettu *
Naali *
Pampakettu *
Preeriakettu *
Punasusi *
Ravustajakoira *
Sahelinkettu *
Savannikoira *
Suokoira *
Supikoira *
Tiibetinkettu *
Vaippasakaali *
Viidakkosusi *
Lähteinä mm
De5Stora
suurpedot.fi
tunturisusi.com uutisarkistot
International Wolf Center
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat tällä sivulla Copyright
Tambako the Jaguar
*Kolme ylintä susikuvaa Copyright
jamia54
|
|
|
Tunturisuden susisivujen lähteitä
Suomen susikannan hoitosuunnitelma - Maa- ja metsätalousministeriö 2005.
Erkki Pulliainen: Suomen suurpedot - Tammi 1974.
Erkki Pulliainen: Petoja ja ihmisiä - Tammi 1984.
Kaarina Kauhala: Koiran villit sukulaiset - WSOY 2000.
Leena Vilkka: Eläinten tietoisuus ja oikeudet : kettutyttöfilosofiaa ja susietiikkaa - Yliopistopaino 1996.
Leena Vilkka: Susi luonnossa ja kulttuurissa - Biofilos 2008.
Jim Brandenburg: Veljemme Susi - Unohdettu lupaus - Gummerus 1993.
Veli Lyytikäinen, Hannu Luotonen, Ilari Uotila, Juho Kotanen ja Timo J. Hokkanen: Pohjois-Karjalan suurpedot - Erämaisen luonnon ja ihmisen rinnakkaiseloa itäisimmässä Suomessa - Pohjois-Karjalan ympäristökeskus 2004.
|
Tunturisuden susisivujen lähteitä
Jukka Bisi: Suomalaisen susikonfliktin anatomia - Oulu 2010.
Erkki Pulliainen, Lassi Rautiainen: Suurpetomme karhu, susi, ahma, ilves - Arcticmedia 1999.
Lassi Rautiainen: Villi itä - Wild east. Wild ost. Articmedia 2007.
Jouko Teperi: Sudet Suomen rintamaiden ihmisten uhkana 1800-luvulla - Suomen historiallisen seuran julkaisu "Historiallisia tutkimuksia 101", 1977.
Pentti Mäensyrjä: Hukka huutaa - Arvi A. Karisto Osakeyhtiö 1974.
Dogs: Their Fossil Relatives & Evolutionary History, a book on the biology, fossil history, and evolutionary relationship of Canidae with rich illustrations by Xiaoming Wang, Richard H. Tedford, and Mauricio Anton.
Sekä lukuisat muut kirjat, lehdet ja nettilähteet, joista mainintoja sivuilla tekstien yhteydessä.
|
|
TUNTURISUDEN ELÄIN- JA LINTUSIVUJA AAKKOSJÄRJESTYKSESSÄ
|
|
|
