Tulee se joulu, vaikkei mitään tekisikään.
Minulla ei ole mitään kiireitä. Kun eilen sain tuikkukortit sukulaisille (tässä kylässä asuville) tehtyä, se oli se viimeinen joulutyö. Kävimme maalikylillä ja ostin siinä sivussa punaisiin pikkukasseihin pikkutontut ja yhdelle leipovalle enolleni hankin jo aiemmin ikuisen paistoalustan. Ei hänen tarvi enää leivinpaperin kanssa näprätä.
Katajanoksat pöydällä maljakossa on koristeltu ensialkuun punaisilla tulppaaneilla ja huom..., eikun siis tänään, haen vintiltä lisää pikkukoristeita siihen. Kun en millään muista, mihin laitoin lasilinnut, joiden siihen piti lennähtää.

Se vanhuus......
Posti on tuonut harvinaisen vähän kortteja tänä vuonna. Ovat tainneet ihmiset kyllästyä siihen, etteivät postit löydä perille ajoissa.
Ulkona on jääkoriste jäätymässä, kun pakkanen kiristyy sopivasti niiden tekoon. Ehkä voisin yhden jäälyhdyn tehdä ja viedä sen illalla postilaatikon viereen ohikulkijoiden iloksi. Viime vuonna veimme siihen neljä pienoiskuusta, joissa yhdessä oli valot. Kaikissa oli olkikoristeita.
Mutta nyt jatkan kirjani lukemista, sillä uni ei ennen aamua tule, kun tuo täysikuun aika kiusaa minua tavalliseen tapaansa.
Tai ehkä alan leipoa sitä kakkupohjaa huomista varten. Pitää suunnitella sen koristelukin. Tekisikö marsipaanikelloja vai pitäytyisikö tutuissa orjanlaakerioksissa ja joulutähti-kukissa?

(hyvänen aika, olenko minä joskus ollut noin nuori?

)