Tunturisuden sivut

Ihmegekko (Teratoscincus scincus)

Kuvassa yllä on ihmegekko. Alalajista riippuen tällä lajilla on pituutta 15 - 20 cm. Ihmegekon hoito on vaativaa ja sitä suositellaankin elätiksi ainoastaan pidemmälle ehtineille harrastajille.

GEKOT

Gekot ovat matelijoihin kuuluvia liskoja, joita elää lämpimillä seuduilla eri puolilla maailmaa. Gekkoliskojen heimo (Gekkonidae) on mielenkiintoisimpia ja tunnetuimpia liskoheimoja. Gekkoliskot ovat saaneet nimensä luonteenomaisesta kyvystään päästellä varsinkin hääaikanaan kuuluvia ääniä, joissa joskus toistuu gek-tavu vähän väliä. Yleensähän matelijat ovat jokseenkin mykkiä, tai voivat korkeintaan heikosti sihistä tai piipittää.

Gekkojen koko vaihtelee ja niillä on lajista riippuen pituutta 1,6 - 60 cm. Gekkolajeja on tunnistettu lähes 1 500, ja todennäköisesti lajeja löytyy vielä lisääkin. Eräskin gekkolaji (Cnemaspis neangthyi) löytyi Aasiassa vuonna 2007 sattumalta niin, että tutkijat menivät sateensuojaan kallionkielekkeen alle. Siellä he tulivat katsoneeksi ylöspäin ja näkivät kallioon kiinnittyneinä joukon gekkoja. Lyhyesti sanottuna, näitä gekkoja ei kai juuri kukaan koskaan aiemmin ollut nähnytkään, joka tapauksessa uusi laji oli löytynyt.

Nephrurus levis

Australiassa elävä gekko Nephrurus levis.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © David Wells


Gekkojen väreissä löytyy laaja kirjo erivärisiä gekkoja, on harmaan hillittyjä ja kirkkaan vihreitä, purppuroita, pinkkejä ja mustia - oikeastaan lähes kaikenvärisiä gekkoja. Yleisin väri gekkolajien keskuudessa on ruskeanvihreä. Kuin kumimainen iho on usein kirjailtu kuin kukkakuvioin, taikka muin ornamentein.

Gekot lisääntyvät melkein aina munimalla, vain eräät uusseelantilaiset lajit synnyttävät poikasia. Naaras laskee kaksi valkeaa, sitkeäkuorista pyöreää munaa maahan kaivettuun koloon, kallion tai muurin rakoon. Poikaset kuoriutuvat tavallisesti vasta usean kuukauden kuluttua.

Useimmilla gekoilla on imukuppijalat - niillä on sormissaan mikroskooppiset tartuntakarvat - ja ne voivat siten kiipeillä pitkin seiniä ja lasipintojakin.

Vihreä gekko kuvissa yllä ja oikealla on Madagaskarilla elävä gekkolaji, madagaskarinpäivägekko (Phelsuma madagascariensis). Laji kasvaa noin 23 - 25 sentin mittaan. Klassiseen gekkotyyliin sillä on jaloissa tarttumalevyt, joten se pystyy juoksemaan vaikka pystysuoraa lasia pitkin. Se pystyisi kannattelemaan 8 kertaa oman painonsa yhden varpaan varassa riippuen.

Gekot lemmikkeinä

Lemmikkinä pidetään kymmeniä gekkolajeja. Ne kuuluvat samaan liskojen gekkonidae-heimoon. Gekko on suosituin lemmikkilisko. Eräs suosion salaisuus on gekkojen helppo saatavuus. Niitä on kaupan kaikissa liskoja myyvissä lemmikkiliikkeissä. Kasvatustoimintaakin on Suomessa muutamissa lajeissa.

Gekoissa on sekä päiväeläjiä että yöeläjiä. Osa gekoista on vaativia esimerkiksi kosteuden suhteen. Elintapojen ja olosuhteiden opiskelu onkin tärkeää gekon hankkimista suunnittelevalle.

Suosituin lemmikkigekko ja samalla suosituin lemmikkilisko on täplikäs, kämmenen mittainen leopardigekko. Leopardigekot ovat aloittelijoille sopivia gekkoja, sillä paitsi, että ne ovat kauniita keltatäpläisine kuviointeineen, ne eivät pure, eivätkä haise ja kasvavatkin kohtuullisen kokoisiksi. Leopardigekot tarvitsevat muutaman kuukauden talvilevon, jolloin terraarion lämpötila on hieman normaalia alempi ja valaistus vähäinen.

Kodeissa gekoille sisustetaan oma terraario, jossa voi olla kiviä, mehikasveja ja muita terraariokasveja sekä kaikenlaisia sopivia, luonnosta saatuja tarpeita. Gekkoterraarion voi sisustaa hyvin kauniiksi, siihen voi laittaa taustaksi jonkin luontokuvan ja kun terraario vielä valaistaan, syntyy näyttävä kokonaisuus. Terraarion virittely on yksi mielenkiintoinen osa gekkoharrastusta.

Kaksi gekkoa tarvitsee noin sadan litran terraarion. Kahta urosta ei saa laittaa samaan terraarioon, sillä ne voivat taistella, kunnes toinen menettää henkensä.
Gekko

Madagaskarinpäivägekko (Phelsuma madagascariensis).

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva sivun yläreunassa, Copyright Andrew DuBois
*Kuva yllä Copyright Tambako the Jaguar


Gekon silmä

Yhteenkasvaneet silmäluomet ja silmien erikoisrakenteet

Useimpien gekkolajien silmäluomet ovat kasvaneet yhteen ja peittävät läpinäkyvänä, suojaavana kalvona silmää.

Suurin osa gekoista on liikkeellä öisin ja niiden silmissä pupillit ovat pystysoikeat. Vain muutamilla päivällä liikkuvilla lajeilla on pyöreä pupilli.

Eräillä gekkolajeilla on silmissään erityinen valomäärän säätelylaite. Niiden silmäterän aukkoa säätävien pintojen sivut ovat liuskaiset. Kun pupilli supistuu, liuskojen kärjet kohtaavat, mutta jättävät pupilliin neljä pientä aukkoa, joista valoa pääsee verkkokalvolle hyvin niukasti. Nämä neljä eri kuvaa lisko pystyy yhdistämään yhdeksi ainoaksi kuvaksi.

Nephrurus levis

Australiassa elävä gekko Nephrurus levis.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Alexandre Roux


Asaccus caudivolvulus

Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa elävä Asaccus caudivolvulus.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Alexandre Roux

Elinympäristöt

Suurin osa gekkoliskoista elää puissa, mutta muutamat lajit viihtyvät kallioilla, jopa hiekkapohjaisilla autiomailla. Eräät lajit ovat erinomaisen hyvin sopeutuneet elämään ihmisasumusten lähellä tai suorastaan rakennusten sisällä, mistä ne helposti löytävät sekä kätkeytymispaikkoja oleiluun, että runsaasti hyönteisiä syötäväkseen.

Tarentola chazaliae
Tarentola chazaliae

Marokossa elävä Tarentola chazaliae.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat - Copyright © Alexandre Roux


Erityisesti illan pimentyessä ja asumusten tienoilla valojen syttyessä gekoille alkaa juhla-aterioinnin aika. Valot houkuttelevat luokseen runsaasti hyönteisiä ja gekot saalistavat niitä helposti seinillä ja katoilla kiipeillen.

Gekko

Underwoodisaurus milii.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright patrickkavanagh

Häntien kirjoa ja liitelyäkin

Gekkojen ruumiinrakenteessa yhden tyypillisen osan muodostaa niiden häntä. Se on pitkä ja voi olla muodoiltaan suippo, pyöreä, tai hieman litistynyt, suomureunainen, tai ihan lehtimäisen litteä. Eräällä eteläamerikkalaisella lajilla pyrstö on pullistunut pöyhäkästi kuin turnipsiksi.

Kaakkoisaasialainen lentävä gekkolaji omaa litteän, lehtimäisen hännän. Tämän lisäksi sillä on leveät ihopoimut kuin siipinä molemmilla sivuilla, ja raajojen takareunoissa. Sen päänkin sivuilla on kapeat poimut. Tällaisella rakenteellaan se kykenee liitämään alaspäin, ei sentään kuitenkaan vielä lentämään.

Hännän katkaisu

Vaaran uhatessa gekko voi katkaista häntänsä ja kasvattaa sitten sisiliskon tapaan tilalle uuden hännän. Hännän katkaisu on aika yleistä, sillä eräiden lajien keskuudessa 40 prosentilla yksilöistä on uusi häntä. Joskus häntä katkeaa vain osittain ja kun uusi häntä kasvaa kuitenkin tilalle, voi gekolla ainakin jonkin aikaa olla kaksi, jopa kolmekin häntää yhtä aikaa.

Hännän kasvuun vaikuttaa suuresti ulkolämpötila. Kuumassa hännästä kehittyy pitkä, mutta viileämmässä se jää lyhyeksi.

Harjasgekko

Harjasgekko (Rhacodactylus ciliatus).

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Mike Dolla

Christinus marmoratus

Australiassa elävä marmorigekko (Christinus marmoratus).

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Alexandre Roux


Gekko

Valkotäplämuurigekko (Tarentola annularis).

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Matt Reinbold

Valkotäplämuurigekko (Tarentola annularis)

Yksi gekkoharrastajien lajeista on valkotäplämuurigekko. Sen elinseutua luonnossa on Pohjois-Afrikka.

Eräs toinen lemmikkigekkolajeista on paksuhäntägekko (Hemitheconyx caudicinctus). Laji voi kasvaa 20 - 30 cm pitkäksi. Se on siisti, lempeäluonteinen ja rauhallisempi kuin leopardigekko ja soveltuu näin täydellisesti ensimmäiseksi gekoksi. Muita lemmikkilajeja ovat mm. hämähäkkigekko, madagaskarinpäivägekko, kultagekko ja madagaskarinmaagekko.

Välimeren käyrävarvasgekko eli paljasvarvasgekko (Cyrtopodion kotschyi)

Italiassa, Lähi-Idässä, Balkanilla ja Pohjois-Afrikassa elävän paljasvarvasgekon yläluomi on hyvin kehittynyt, toisin kuin monilla muilla gekkolajeilla, joilla silmäluomet ovat yhtenäisenä kalvona. Sen harmaassa selässä on epäsäännöllisiä ruskeita poikkijuovia, vatsapuoli on valkea. Paljasvarvasgekon voi usein yllättää kivien alta, jossa se makaa selällään. Saalistaessaan sekä päivisin että öisin se liikkuu vilkkaasti muureilla ja kivikoissa. Laji viihtyy vain kuumilla ja kuivilla seuduilla. Tokee voi elää noin 30 vuotta.

Muurigekko
Muurigekko

Muurigekko (Tarentola mauritanica mauritanica).

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat yllä Copyright J. Gállego

Muurigekko (Tarentola mauritanica)

Tunnetuimpia gekkolajeja on Euroopan gekkolajeista yleisin, muurigekko, kuvat vasemmalla. Sitä tavataan kaikissa Välimerta ympäröivissä maissa, paitsi Vähässä-Aasiassa ja Välimeren itärannikolla. Se on varsin pieni eläin, häntä mukaan luettuna pituus on tavallisimmin 10 - 12 cm, mutta enimmillään 16 cm. Ihoa peittävät pienet suomut, joiden lomassa on pitkittäis- ja poikittaisriveiksi asettuneita kyhmyjä.

Selkäpuolen väri vaihtelee vaaleanharmaasta kellertävään, ruskehtavaan ja miltei mustaan. Väri vaihtelee valaistuksenkin mukaan niin, että eläin näyttää varjossa vaaleammalta kuin auringossa.

Varpaat ovat laajentuneet, ja niiden litteällä alapinnalla on poikittaisharjanteita. Kussakin jalassa ainoastaan kolmas ja neljäs varvas on kynnellinen.

Muurigekko elää luonnossa kallioilla ja vanhoissa muureissa, mutta usein se pesiytyy vanhoihin taloihin, joissa on sopivia halkeamia ja koloja sen piilopaikoiksi. Piiloistaan se ilmestyy joka ilta melkein samalla kellonlyömällä, tarkkana kuin porkkana, metsästämään hyönteisiä. Hyvin usein sen voi nähdä kiipeilevän lamppujen lähistöllä, koska valo on omiaan houkuttelemaan hyönteisiä paikalle. Muurigekko on varsin harmiton eläin, mutta sitä silti usein inhotaan ja jopa pelätään, kun luullaan sen olevan myrkyllinen.

Ensimmäisten syyskylmien tullessa muurigekko lakkaa syömästä ja vetäytyy kiven alle tai maankoloon ja vaipuu horrostilaan. Tämä horrostus on kuitenkin täysin lämpötilasta riippuvainen, ja voi jäädä lyhytaikaiseksikin. Niinpä lämmin, aurinkoinen päivä herättää taas gekon esille kolostaan, vaikkapa vain muutamaksi tunniksikin. Loppukeväällä, lisääntymiskaudella koiraat käyvät keskenään kovia taisteluja naaraiden omistamisesta.
Leopardigekko

Leopardigekko.



Hietagekko (Ptenopus garrulus).

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat - Copyright © Bernard DUPONT

Hietagekko (Ptenopus garrulus)

Hietagekot elävät Lounais-Afrikan kuivilla seuduilla suurina yhdyskuntina. Ne asustavat hiekkaan kaivamissaan, melkein pystysuorissa käytävissä. Iltapäivisin näissä yhdyskunnissa vallitsee suorastaan huumaava melu, kun kaikki hietagekot tirskuttelevat kolojensa suilla.

Gekko

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Kerry Matz


Kuvassa yllä amerikkalainen gekkolaji, maagekon juovikas utahilainen alalaji (Coleonyx variegatus utahensis).

Maagekko (Coleonyx variegatus)

Maagekot elävät Meksikon ja Yhdysvaltain rajamailla. Maagekko on aavikoiden, kallioiden ja matalien vuorenrinteiden asukas, joka useimpien sukulaistensa tavoin liikkuu pääasiassa öisin.

Maagekon väri vaihtelee, yleensä se on vaaleankeltaisen ja ruskean kirjava, ja ruumiissa sekä hännässä on ruskeita poikkijuovia. Varpaissa ei ole tarttumatyynyjä, mutta terävien kynsiensä avulla maagekko kuitenkin kiipeilee varsin hyvin. Nähdessään saaliiksi sopivan hyönteisen, maagekko nousee takajaloilleen, viuhtoo hännällään ja loikkaa sitten armottomana uhrinsa kimppuun.

Lemmikkinä terraariossa maagekko on taitava piilottelija, eikä mielellään näyttäydy laisinkaan.

Lehtivarvasgekko

Lehtivarvasgekko (Phyllodactylus eurapeus).

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Alexandre Roux

Lehtivarvasgekko (Phyllodactylus eurapeus)

Pienen, tuskin seitsemän senttimetrin mittaisen lehtivarvasgekon varpaat ovat levinneet kärjistään lehtimäisiksi. Sen kellanharmaassa selässä on tummia raitoja ja mustia pilkkuja, vatsapuoli on valkeahko. Lehtivarvasgekko on tyypillinen yöeläin. Päivisin se piileskelee puiden onkaloissa ja kivien alla, tavallisesti kaukana asumuksista, ja öisin se kiipeilee ketterästi pitkin puiden runkoja ja oksia.

Lähteet
Gekkofoorumi
Leopardigekko - Heidin kotisivut
Suomen herpetologinen yhdistys ry
Tieteen kuvalehti: Satojen matelijoiden ja sammakoiden koti
Uusi suuri eläinkirja - WSOY
Savon Sanomat - Reetta Mikkola: Gekon katse hurmaa
Reptile Geckos
Wikipedia
Leopardigekko

Leopardigekko.