Tunturisuden sivut
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Manfred M.

Gundi - puuterihuisku vaiko minibiisoni?

Gundia kuvaillaan niin, että kun se tuulisena päivänä kyyhöttää auringonkilossa Pohjois-Afrikan kallionkielekkeellä, se muistuttaa ihan puuterihuiskua. Kun katsoo jymäkkää gundia kuvassa yllä, tulee kyllä mieleen myös kyhmyharteinen pikkubiisoni.

Gundi

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Tambako The Jaguar


Gundi

Gundit pitävät toisensa lämpiminä nukkumalla kasassa.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Winfried

Gundi (Ctenodactylus gundi) - (Rothmann, 1776)

Aiemmin kampavarvasrotaksi kutsuttu gundi muistuttaa marsua. Vankkarakenteisen jyrsijän pituus on 16 - 20 cm ja paino 175 - 195 grammaa. Hännän pituus on vain 1 - 2 cm. Jalat ovat hyvin lyhyet, korvat litteät, silmät isot ja viiksikarvat pitkät. Hampaat ovat ikuisesti kasvavat.

Gundien takavarpaiden yläpinnassa on rivi harjasmaisia karvoja. Tätä kampaansa gundit käyttävät ahkerasti turkkinsa puhdistamiseen. Gundin turkki on silkkinen, pehmeä ja paksu ja se vaatiikin huolellista huoltamista. Eläimet viettävät pitkiä aikoja kampaillen turkkiaan harjaskammoillaan.

Taitavana kiipeilijänä tunnettu gundi on kuin kotonaan jopa pystysuorilla kallioseinämillä. Afrikassa elävä laji suosiikin asuinympäristönään kivisiä autiomaita. Niissä se vetäytyy suojaa hakiessaan kallioiden ja kivikoiden halkeamiin ja alle. Päivisin kallioiden koloihin voi paeta polttavaa kuumuutta ja viilenevinä öinä niissä viipyilee päivän jäljiltä mukava lämpö. Kylmässä gundit pakkautuvat yhdeksi kasaksi lämmintä hakiessaan. Tunneleita gundit eivät kaiva.

Gundi
Gundi
Gundi

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat - Copyright © Manfred M.

Levinneisyys

Esiintymismaat Afrikassa ovat Libyasta ja Tunisiasta Algeriaan ja Marokkoon asti. Erityisesti Atlas-vuorten etelärinteillä viihtyvää gundia tavataan 230 metrin korkeudelta aina 2 900 metrin korkeuteen saakka.

Laumaelämää omalla kotialueella

Gundit elävät pieninä perheryhminä eli perheklaaneina, joissa on uros ja naaras, ja jälkikasvua useammistakin pesueista. Naaraita voi olla useampiakin. Niiden elinalueena pysyttäytyy sama alue, reviiri, jota ne tarvittaessa ovat valmiit puolustamaankin tunkeilijoilta. Gundit ovat päiväeläimiä.

Gundi

Pikkugundi nukkuu emonsa selässä.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Joop Reuvecamp

Lisääntyminen

Pesäpaikka on kivien kätköissä, kallioiden koloissa. Gundin tiineysaika on 40 vuorokautta. Pentueita, joissa pienokaisia on 1 - 4, syntyy yleensä kaksi vuodessa. Pienokaiset syntyvät turkillisina ja heti avoimin silmin. Imetysaika on lyhyt, sillä emo aloittaa heti kohta vieroituksen ja pennut oppivat mutustelemaan lehtiä.

Neljän viikon ikäisinä jälkikasvu on jo vieroitettu lopullisesti. Näin nopeaa siirtyminen pois imetyksestä on siksi, että kuumassa ja kuivassa autiomaassa emon mahdollisuudet tuottaa maitoa ovat hyvin rajalliset.

Gundi

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Christoph Würbel

Ravinto

Kaikki kasvillisuus, mitä aavikolla ja kivikoissa on, maistuu gundeille. Lehdet, varret, kukat, siemenet ja jopa akasian piikit tulevat syödyiksi. Kuuma ilmanala voi olla niille ruoanhakumatkoilla vaarallista, ja siksi gundit käyttäytyvät hieman kuin liskojen tapaan. Aamuisin ne ilmestyvät koloistaan lämmittelemään, ja asettuvat makaamaan kallioille aamuauringossa. Vaaleanruskea turkki auttaa naamioitumisessa hiekkakivellä.

Kun lämpötila on noussut yli +20°C, gundit lähtevät ruokailumatkalleen. Mitä varhaisemmin aamulla gundit pääsevät ruokailemaan, sitä enemmän kosteutta on niiden nauttimassa kasvillisuudessa. Välillä ne taas litistyvät kalliolle makaamaan ja lämmittelemään ja näin niiden ruoansulatus samalla lämmön ansiostakin edistyy.

Kun lämpötila ylittää +32°C, gundit vetäytyvät varjoisiin piiloihinsa viettämään siestaa, ja palaavat taivasalle vasta, kun ilma illan lähestyessä viilenee. Aavikoilla kasvillisuutta on niukasti, ja siksi gundit joutuvat etsimään ravintoaan varsin laajalta alueelta. Yhtenä aamuna niiden ruokailumatkalla voi olla pituutta kilometrikin. Gundien reviirillä voi olla kokoa enimmillään kolme neliökilometriäkin.

Vettä gundit eivät juo laisinkaan. Ne saavat kaiken vetensä kasvillisuuden mukana. Gundien munuaiset ovat sopeutuneet toimimaan erityisesti oloissa, joissa nestettä elimistöön tulee hyvin vähän. Jyrsijöinä gundit ovat toisista jyrsijöistä poiketen varsin huonoja, sillä niiden hampaiden pinnasta puuttuu kova kiille, joka mahdollistaa tehokkaan jyrsimisen.

Gundi

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Tambako The Jaguar

Visertelyä, tömäyttelyä ja erityisominaisuuksia

Gundit seurustelevat keskenään visertelevin taikka tsirktsahtelevin äänin. Niiden matalampi hälytysääni kantaa kallioisella aavikolla helposti kauaskin. Hätätilanteessa ne myös tömäyttelevät maata takajaloillaan.

Arabiankielessä sana gundi merkitsee vartijaa. Avomailla asuvat gundit ovat kaiken aikaa saalistajien, kuten petolintujen uhkaamia, ja siksi yksi gundi, vartija, istuu kaiken aikaa tähystyspaikalla, pää hieman ylös kohotettuna.

Hälytyksen kuultuaan kaikki gundit vipeltävät, kipittävät ja kiitävät kuin salamasukkulat heti piiloon ja suojaan kallioiden koloihin.

Gundeilla on sellainen erityisominaisuus, että ne kykenevät puristamaan kylkiluunsa kasaan ja näin ne mahtuvat tunkeutumaan yllättävän ahtaisiin kallionrakoihin.

Yleisiä, eivät uhanalaisia

Gundit ovat esiintymisalueillaan varsin yleisiä, eivätkä ne ole esim. sukupuuton uhkaamia.

Gundi
Gundi
Gundi

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat - Copyright © Cloudtail the Snow Leopard


Lähteet
IUCN
Afrikka.net
ADW Animal Diversity Web