Tunturisuden sivut
Ruusu EUNUKIT

Eunukki on mies, joka on kuohittu niin, että hän ei kykene lisääntymään. Kuohiminen tarkoittaa sitä, että osa ulkoisista sukuelimistä, kivekset - tai kaikki, eli myös penis, on poistettu.

Sulttaanin eunukit olivat miespuolisia sotavankeja tai orjia, jotka kastroitiin ennen murrosikää ja tuomittiin elinkautiseen orjuuteen. Sulttaanit pitivät eunukkeja vartioimassa haaremeitaan ja haareminaisiaan. Sulttaanien eunukkiarmeija saattoi olla suuruudeltaan jopa kahdeksansataa ja sellainen eunukkiarmeija oli suunnattoman arvokas.

Eunukkikoulu

Hyvänpäiväinen jalkapohjien kepitys auttoi talon tavoille

Kuvassa yllä, poikaa aletaan kouluttaa eunukiksi. Eunukit saivat hyvin monipuolisen koulutuksen ja he edustivat usein oman aikansa sivistyneistöä.

Kun eunukkeihin liittyi uusi tulokas, niin hänen jalkapohjansa aina tervetulotoivotuksena pieksettiin hyvänpäiväisesti kepeillä. Tämän toimituksen teki joku vanhempi eunukki. Toimituksella oli tarkoitus levittää hyviä käytöstapoja sekä tulokkaalle, että pieksämistä seuraamaan määrätyille muille eunukeille. Menetelmä toimikin yllättävän hyvin.
Eunukki

"Seraljin vartija" Hovsep Pushman (1877 - 1966).

Mustat eunukit halutuimpia!

Mustia eunukkeja suosittiin, koska heillä oli enemmän voimaa ja kestävyyttä, kuin valkoisilla. Siksipä juuri Egyptistä, Abessiniasta ja Sudanista tuli eunukeiksi sopivia, mahdollisimman kauniita ja sopusuhtaisia poikia saalistaville turkkilaisille antoisia metsästysmaita.

Suurin osa orjista saatiin Niilin latvoilta, Kordofanista, Darfurista, Dongolasta ja lähellä olevalta Tsadjärveltä. Orjat laivattiin jokea pitkin Aleksandriaan ja Kairoon veneisiin sullottuina tai kuljetettiin pitkin Saharan aavikoita, jolloin he joko kävelivät tai pääsivät kamelin selkään. Välimeren maissa oli useita kaupunkeja, joissa harjoitettiin keskitetysti orja- ja eunukkikauppaa.
Haaremin eunukit

Eunukit elivät koko elämänsä sukupuolisen kykynsä menettäneinä, äärettömän kauniiden ja kiihottavien naisten keskellä maailmassa, joka oli täynnä intohimoa ja rakkautta, joka heiltä itseltään oli kiellettyä. Tämä teki monista heistä hyvin katkeria. Mutta on todettava, että silloin, kun keinot loppuvat, otetaan käyttöön konstit. Näin menettelivät myös eunukit.

Haaremin ja hovin sisäänpäinkääntyneessä, hyvin rajoittuneessa ja umpioituneessa maailmassa juoniteltiin ja juoruiltiin paljon. Tämän kaiken keskipisteessä olivat eunukit, joiden suosiosta kamppailtiin ja joita lahjottiin, koska eunukeilla oli pääsy myös ulkomaailmaan. Eunukit eivät siten haaremeiden kiihkeässä maailmassa olleet vain vartijoita ja palvelijoita, vaan heillä oli paljonkin valtaa.

Eunukit olivat omistajiensa omaisuutta, orjia ja heitä kohdeltiin kuin tavaraa, jolla käytiin kauppaa. Tosin, he eivät olleet vain tavaraa, vaan ylellisyystavaraa.

Cupido Eunukin suloinen kosto!

Herodotos kertoo siitä, kuinka kerran eräs eunukki pääsi kostamaan kastroijalleen.

Olipa kerran eräs orjien saalistaja, nimeltään Panionus. Hänen erityisenä mieltymyksenään oli etsiä poikkeuksellisen kauniita poikia, jotka hän sitten kastroi ja toimitti myyntiin orjamarkkinoille. Näiden poikien joukossa oli eräs Hermotimus.

Hermotimus saavutti sittemmin suuren vallan pääeunukkina Sardisissa sijaitsevassa rikkaassa palatsissa. Tällöin Hermotimuksen ja Panionuksen tiet sattumalta jälleen kohtasivat. Katkeraa kostonhimoa poteva Hermotimus suostutteli Panionuksen perheineen muuttamaan Sardisin palatsiin, lupailemalla tälle ummet ja lammet, kullat ja kunniat.

Kun palatsin ovet sulkeutuivat Panionuksen ja hänen perheensä takana, nämä saivat todeta joutuneensa täydelliseen vankeuteen, pääeunukin mielivallan alla. Ensitöikseen Hermotimus pakotti Panionuksen kastroimaan kaikki neljä poikaansa. Eikä tämä suinkaan tähän jäänyt, vaan kun pojat olivat leikkauksesta toipuneet, heidän piti vuorostaan kastroida oma isänsä.

Näin sai tämä eunukkiperhe elää, lopulta kohtuullisen onnellisena, elämänsä loppuun asti Sardisin ylellisessä palatsissa. Pahat kielet väittävät, että Panionuksen ja Hermotimuksen välille syntyi vielä rakkausseikkailukin, mutta se on jo toinen tarina.
Koirien mestari
Haaremin kukkia Vinttikoiramestari - Jean-Léon Gérôme Ruusu Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Gandalf's Gallery
Eunukki

Ludwig Deutsch : "Palatsin vartija".

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Ludwig Deutsch: The Palace Guard - Copyright David Flam


Eunukit mukana muovaamassa maailman historiaa

Eunukkeja on käytetty eripuolilla maailmaa vuosisatojen ajan. Kiinalaisilla tiedetään olleen eunukkeja samoin kuin muinaisen Mesopotamian asukkailla. Myös esimerkiksi persialaisilla ja bysanttilaisilla oli eunukkeja.

Eunukkien alkuperä on Mesopotamiassa, siellä, missä muunkin kulttuurimme. Jo yhdeksännellä vuosisadalla ennen ajanlaskun alkua Assyrian kuningatar Semiramis kastroi miesorjia ja muut kuningattaret tekivät samoin. Eunukkeja on ollut haaremeiden ohella siten monissa muissakin kulttuureissa ja eri aikakausina, kuten Kiinan keisareiden hoveissa. Myös eräissä antiikin temppelipappien ryhmittymissä on ollut eunukkeja.

Katolinen kirkko on kastroinut poikia aina renessanssiajasta lähtien säilyttääkseen heidän sopraanoäänensä paavin kuorossa Sikstiiniläiskappelissa. Italiassa kastraattilaulajat olivat oopperoiden tähtiä vielä 1800-luvulla.

Islamin pyhissä moskeijoissa Mekassa ja Medinassa on työskennellyt palvelijoina sadoittain eunukkeja, jotka saattoivat olla islamilaisen lain mukaan kanssakäymisissä moskeijoissa käyvien naisten kanssa, mitä ns. normaalit miehet eivät saaneet tehdä.

Keski-Venäjällä oli 1700-luvulla salainen uskonlahko, skoptsit, jonka harjoittajissa miehet olivat eunukkeja.

Eunukeilla on ollut historiassa monenlaisia tehtäviä ja miehestä on voitu tehdä eunukki monesta syystä, esimerkiksi Egyptissä kuohitsemista käytettiin rangaistusmuotona.

Arabialais-islamilaisella kulttuurialueella eunukki-instituutio oli kuitenkin omalaatuinen, koska se oli osa orjalaitosta ja liittyi vahvasti haaremeihin. Eunukkien käyttö alkoi tällä alueella 600-luvun puolen välin tienoolla ja jatkui elinvoimaisena aina 1900-luvun alkuun ellei pitempäänkin. Tämän ajanjakson aikana eunukit, jotka olivat periaatteessa orjia, toimivat hallitsijoiden luotettuina miehinä ja kohosivat hyvinkin tärkeisiin tehtäviin. Tunteepa historia jopa kalifin asemaan kohonneen eunukin.
Eunukkien hierarkiaa: Kizlar Agha, musta pääeunukki - Kapi Agha, valkoinen pääeunukki

Hovin eunukeilla oli selkeä keskinäinen arvojärjestys. Ylimpänä olivat musta ja valkoinen pääeunukki, seuraavana erilaiset päällikkötason virkamiehet ja alimpana tavalliset eunukit. Pääeunukit olivat sulttaanin lähimpiä neuvonantajia. He määräsivät elämästä ja kuolemasta, vaikuttivat valtion virkojen jaossa ja hoitivat valtion varoja.

Pääeunukeilla oli valtaa myös Seraljin (hovin) ulkopuolella. Pääeunukit eivät puuttuneet haaremin päivittäiseen elämään. 1500-luvulla pääeunukkeja oli neljä, mutta myöhemmin nimitettiin yksi lisää. Mustien ja valkoisten eunukkien tehtävät oli ainakin osin erotettu toisistaan, ja näiden ryhmien välillä käytiin jatkuvaa kilpailua vallasta. Aluksi valkoisilla eunukeilla oli enemmän valtaa, mutta asetelma ehti muuttua useaan kertaan historian saatossa.

Mustalla pääeunukilla oli sulttaanin hovissa suurta poliittista valtaa, sillä hän toimi mm. tärkeimpänä yhteydenpitäjänä sulttaanin ja tämän äidin välillä. Virallisesti hänen asemansa oli yhtä tärkeä, kuin suurvisiirin (pääministeri) asema. Hän oli siten valtakunnan kolmanneksi tärkein ja korkea-arvoisin virkamies sulttaanin ja suurvisiirin jälkeen.

Valkoinen pääeunukki johti hovin sisäistä hallintokoneistoa. Valkoisen pääeunukin yksi tehtävä oli palatsin valkoisten eunukkien koulun johtaminen, hän johti myös palatsin sairaalaa. Hän toimi myös Seraljin seremoniamestarina. Valkoisten eunukkien määrä Seraljissa vaihteli, ollen 300 - 900.

Kizlar Agha eli Kyzlar agasy oli hyvin varakas ja hyvin pelätty. Hän valitsi jokaisen naisen, joka sai luvan lähestyä sulttaania. Itse hän sai lähestyä sulttaania mihin aikaan hyvänsä, ja hän toimi myös sanansaattajana sulttaanin ja suurvisiirin välillä.

Eunukki

Rudolf Ernst (1854 - 1932): "Sulttaanin vartija".
Eunukki

Rudolf Ernst (1854 - 1932): "Seisova vartija".

Eunukkityyppejä

Eunukkeja oli useampia erilaisia tyyppejä. Roomalais-aikana sanaa eunukki käytettiin kolmessa eri merkityksessä.

1) Eunukeiksi syntyneet olivat luonnostaan kyvyttömiä lisääntymään, tai heillä ei kuitenkaan ollut luonnollista kiinnostusta naisiin.

2) Toisen, eli eunukkien pääryhmän muodostivat orjat, jotka tulivat kastroiduiksi eunukeiksi vastoin tahtoaan. Heitä oli juuri haaremissa.

2) Kolmantena ryhmänä olivat eunukit, jotka omasta vapaasta tahdostaan halusivat ryhtyä eunukeiksi. Tällaiseen järjettömyyteen heitä ajoi jokin käsittämätön, uskonnollinen haave täydellisestä siveydestä, jonka he uskoivat eunukkina saavuttavansa. Eräät korkeat kirkonmiehet jopa kuuluttivat, että Taivasten valtakunta oli avoinna eunukeille, ja yllyttivät näin nuoria miehiä eunukeiksi.

Useimmat omasta tahdostaan eunukkiuden valinneet katuivat myöhemmin katkerasti kyynelehtien päätöstään, jolleivat kaikki, mitä ei ehkä välttämättä voi ihmetellä kovinkaan suuresti.

Kuohinta eli kastraatio

Kuohintaa suoritettiin eri keinoin, eri syistä ja eritasoisina. 800- luvulla eläneen al-Djahizin viiden kohdan luettelossa mainitaan viisi erilaista päätyyppiä:

1) Luonnollinen kastraatio: miehet, joilla ei luonnostaan ole kiveksiä.
2) Onnettomuudesta johtuva kastraatio.
3) Sairauden tai kivun vuoksi tehty terapeuttinen kastraatio.
4) Uskonnollinen kastraatio, jota al-Djahizin mukaan bysanttilaiset harrastivat.
5) Kaupallinen kastraatio.
Sulttaanitar ja eunukki
Haaremin kukkia Sulttaanitar ja eunukki - Ferdinand Roybet Ruusu Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Gandalf's Gallery
Haaremin kukkia

Orjakauppaa ja kauhistavia kuohitsemisoperaatioita

Islam ei yksiselitteisesti kiellä kuohitsemista, mutta ilmeisesti kuohitseminen on ollut monin paikoin laitonta. Tästä syystä orjia ei yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta kuohittu islamilaisella kulttuurialueella. Toimenpide suoritettiin yleensä Euroopassa tai Afrikassa, josta suurin osa orjista tuli. 700-luvulla merkittävimmät eurooppalaiset orjakauppiaat olivat peräisin nykyisten Italian, Ranskan ja Kreikan alueilta. Orjakauppa oli tuolloin Euroopassa laitonta, mutta huonosti valvottua ja tuottoisaa.

750-luvulla erimielisyydet Euroopan ja arabien välillä syvenivät ja orjakauppa siirtyi pääosin juutalaisten kauppiaiden käsiin. 1200-luvulle tultaessa kauppaa ei käyty enää juurikaan Euroopasta käsin. Euroopan lisäksi orjia hankittiin muun muassa Afrikasta sekä ostamalla, että ryöstämällä. Afrikan mustien orjuuttamista pidettiin hyväksyttävänä, vaikka nämä osittain olivat muslimeja, koska heidän katsottiin periytyvän Nooan syntiin langenneesta veljestä.

Eunukkien kuohitsemispaikoista on jäänyt vain vähän tietoa, arvatenkin koska aihe oli arka ja toiminta usein laitonta. Kuitenkin tiedetään Ranskassa sijainneen 1000-luvulla suuren laitoksen, ja että keskiajalla Espanjassa harjoitettiin kuohitsemista. Abessiniassa harrastettiin myös kuohintaa. 1800-luvulle tultaessa painopiste oli Afrikassa. Assutin lähellä oli muun muassa useita koptilaisluostareita, jossa tuotettiin valtavia määriä eunukkeja. 1900-luvun alussa lääkäreitä saattoi lahjoa suorittamaan toimenpiteen. Lisäksi orjakauppiaat kuohitsivat miesorjia tienvarsien majataloissa matkalla kohti myyntipaikkaa.

Kastraatioleikkauksia varjostaa vieläkin suuri salaperäisyys, mutta käytetyistä varsin kauhistavista menettelyistä antavat kuvaa termit, kuten murskaaminen, sivaltaminen, leikkaaminen ja kiskominen. Eunukeilta saatettiin poistaa sukupuolielimet kokonaan tai vain kivekset. Valkoiset orjat olivat usein vain "puoliksi kastroituja", minkä vuoksi mustat eunukit toimivat yleensä haaremin vartijoina. Tosin, hekin olivat silti usein kaikesta huolimatta jopa seksuaalihurjastelijoita. Kastraatio tehtiin yleensä 9 - 12-vuotiaille pojille. Poika sidottiin kiinni ja sukuelimet käsiteltiin.

Historoitsija N.M. Penzerin mukaan eunukit oli klassisella ajalla selvästi määritelty:

CASTRATI - sileäksi leikatut, sekä penis että kivekset poistettu.

SPADONES - vain kivekset poistettu, kiskomalla, mutta myös muita menetelmiä voi käyttää. 800-luvulla elänyt al-Djahizi mainitsee kivesten surkastuttamisen pikkuhiljaa.

THILIBIAE - kivekset survottu ja murskattu muusiksi, siittiörauhaset lopullisesti vaurioitettu - näin tehtiin etupäässä hyvin nuorille pojille.


Menneinä vuosisatoina käytetyt kastraatiomenetelmät olivat hengenvaarallisia, ja johtivat usein kuolemaan. Eräät arviot esittävät, että "potilaiden" kuolleisuus olisi ollut jopa 90 %. Tämä arvio voi olla liioiteltu, mutta silti, kuolleisuus oli korkea. Haavaa hoidettiin pienillä määrillä lyijyä, kiehuvalla öljyllä, kuumalla hunajalla tai muilla tyrehdyttävillä aineilla. Virtsaputkeen tungettiin metallin tai ruo'on pala.

Viikko haudattuna aavikon hiekkaan

Aavikon hiekkaa pidettiin hyvänä haavalääkkeenä leikkauksen jälkeen. Niinpä vasta kastroidut pojat haudattiinkin hiekkaan kaulaansa myöten siksi, kunnes heidän haavansa paranivat. Leikatun tuli maata hiekassa noin viikko, jonka aikana häntä ruokittiin vedellä ja terveellisillä ruoilla ja aineilla. Jos kastroitu poika selviytyi tästä kidutuskuurista hengissä, hänestä tuli suunnattoman arvokasta ylellisyystavaraa, sillä eunukeilla käytiin kauppaa, jossa hinnat olivat suuret ja voitot valtavat.
Kastraation vaikutukset

Eunukkien fyysisiä piirteitä ovat korkea falsettiääni, karvattomuus, yleisvelttous ja usein liikalihavuus, mutta ei aina. Heissä oli myös hyvin solakoita ja salskeita ja heitä ei aina olisi voinut eunukeiksi luullakaan. Keskimäärin ottaen, eunukeilla oli heikompi lihaksisto, kuin kuohitsemattomilla - ja on esitetty niinkin suureen tarkkuuteen menevä havainto, että heidän ihonsa olisi ollut herkemmin "ryppyyntyvää".

Luonteeltaan ja käytökseltään eunukit ainakin haaremitarinoiden mukaan olivat hyvin rahanhimoisia ja suorastaan palvoivat tavaraa. He halusivat ostaa kaikkea mahdollista, mitä rahalla vain voi saada - arvotavaraa ja rihkamaa. Oliko kastraatiolla rauhoittava vaikutus, kuten sillä kotieläimiin on todettu olevan, emme tiedä. Älyllisiin kykyihin kastraatio ei vaikuttanut.

Lihavahko eunukki

Eunukit myös rakastivat helppoa ja ylellistä elämää ja söivät mielellään runsaasti. He himoitsivat erityisesti makeisia, heillä oli pohjaton karamellien ja suklaan himo ja väliajat he ahtoivat sisäänsä voitaikinaleivonnaisia. He olivat monissa suhteissa käytökseltään naismaisia.

Syömisnautintojen ohella eunukit nauttivat myös musiikista ja tanssista. Afrikasta tuodut eunukit keinuivat koko ajan silmät puoliksi sirrillään kiihkeissä tanssin rytmeissä, palavien suitsukkeiden ja hajusteiden pilvissä, joita Mustanmeren tuulet levittivät koko Seraljiin. Tanssin lomassa istuttiin tarinapiiriin. Eunukit olivat tarinankertojien heimolaisia ja heillä oli kerrottavanaan toinen toistaan jännittävämpiä tarinoita ja satuja, jotka kumpusivat Tuhannen ja yhden yön tarinoista.

Kaiken tämän eunukkien erityisten luonteenpiirteiden kuvailun jälkeen on kuitenkin todettava, että ehkä eunukkien tiettyjä piirteitä on kautta historian väritetty liiaksikin, jotta heidät olisi saatu vaikuttamaan erilaisilta ja eksoottisilta. Fyysisiä muutoksia kuohitseminen varmasti aiheutti. Ehkä he loppujen lopuksi ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä olivat kuitenkin luonteeltaan ihan samanlaisia ihmisiä, kuin kaikki muutkin, kuohitsemattomat miehet - eli kirjo erilaisia ihmisiä, kukin yksilönä omanlaisensa.

Sulonimiä

Vaikka eunukit olivat miehiä, saivat he varsin sulosävyisiä ja hempeitä nimiä, kukan nimiä, kuten Hyasintti, Ruusu, Narsissi tai Neilikka. Näillä nimillä korostettiin sitä, että he olivat hyveellisten ja neitseellisten naisten palveluksessa.

Haaremin kukkia

All rights reserved
*Kuva - Copyright © Flickr/Morgana Nagorski
Photo used with permission.
Eunukit vallankahvassa - eli sapelinvarressa

Siitä huolimatta, että eunukit olivat orjia, heille uskottiin varsin vaativia ja vastuullisiakin tehtäviä. Vaikka eunukkeihin suhtauduttiin usein ennakkoluuloisesti ja heitä mustamaalattiin, heitä silti kunnioitettiin ja pelättiin.

Mainintoja eunukeista haaremin vartijoina löytyy jo 600-luvulta. Haaremit olivat kuitenkin tuolloin vielä pieniä ja hovielämä niin yksinkertaista, ettei eunukkeja tarvittu paljon. Abbasidien valtakauden alussa eunukit yleistyivät. Tästä eteenpäin aina 1900-luvun alkuun eunukit toimivat monissa tehtävissä hovissa ja haaremissa. Heille uskottiin tehtäviä naisten palvelemisesta ja hallitsijan perillisten kouluttamisesta valtion varojen hoitoon ja rangaistusten toimeenpanoon.

Usein eunukit myös toimivat hallitsijan lähimpinä neuvonantajina ja pystyivät näin kartuttamaan omaa valtaansa. Muihin neuvonantajiin nähden eunukeissa oli se etu, etteivät he voineet tavoitella valtaa suvulleen ja perheelleen, ja olivat muutenkin enemmän tai vähemmän sidoksissa omistajaansa.

Haaremin yhä suurempi naiskatras tarvitsi vartijoita ja eunukit olivat ainoita, jotka pystyivät heitä "turvallisesti" vartioimaan. Eunukkeja käytettiin myös sotilaina. He olivat eräänlaisia hallitsijan luottomiehiä ja tekivät mamelukkien valtakaudella Egyptissä paljon työtä sotilaiden koulutuksen parissa.

Virkamieseunukit hoitivat rutiinit - mustat ja valkoiset eunukit

Virkamiestason eunukeilla ei ollut juurikaan todellista valtaa, vaan he enimmäkseen hoitivat päivittäisiä rutiineja, saattoivat kouluttaa sulttaanin poikia jne. He, samoin kuin tavallisetkin eunukit olivat hyvin koulutettuja. Tavalliset mustat eunukit toimivat enimmäkseen haaremissa palvellen ja vartijoiden. Mustia eunukkeja oli jonkin verran myös viestinviejinä ja vartijoina muualla palatsissa.

Valkoiset eunukit eivät saaneet mennä haaremiin ja he toimivat lähinnä palatsin sisällä palvelijoina. Tiukka jako mustien ja valkoisten eunukkien tehtävien välillä saattoi alun perin johtua siitä, että mustilta orjilta poistettiin useammin kaikki sukupuolielimet kuin valkoisilta, joilla usein oli penis. Tavallisilla eunukeilla ei ollut lupaa poistua palatsista ilman lupaa.

Hyvin tehdystä työstä odotti eunukkia palkkio. Usein varsinkin korkeassa asemassa olleet eunukit lähtivät viettämään vanhuuden päiviään Egyptiin tai johonkin muuhun mukavaan paikkaan.

Eunukkisoturi

Erityistehtäviä - pyövelin apuna!

Jos palatsissa tapahtui öiseen aikaan jotakin erikoista, niin Kyzlar agasy oli ainoa henkilö, joka yöllä sai mennä haaremiin naisten sekaan. Hänen tehtäviinsä kuului suojella haaremin naisia, hankkia sulttaanille tarvittava määrä odaliskeja, valvoa naisten ja eunukkien ylennyksiä sekä toimia todistajana sulttaanin häissä ja juhlatilaisuuksissa.

Hän toimi myös seremoniamestarina kaikissa kuninkaallisissa juhlatilaisuuksissa, ympärileikkauksissa ja vihkimissä. Kyzlar agasy pani myös toimeen rangaistukset silloin, kun niitä tarvittiin. Niinpä hän vei tytöt teloittajalle silloin, kun nämä jostakin syystä piti hukuttaa säkissä.
Istanbulin ikkunoita
Haaremin kukkia Istanbulin ikkunoita Ruusu Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Public domain.
Haaremin kukkia

Haaremin kukkia Eunukit rakkauden töissä

Eunukit otettiin haaremeihin vartioimaan ja palvelemaan naisia, koska alunalkaen ideana oli kai se, että eunukit olisivat "vaarattomia" eivätkä muhinoisi naisten kanssa. Eunukeille suoritettiin palatsissa säännöllisesti lääkärintarkastuksia, joissa varmistuttiin siitä, että he olivat eunukkeja. Eunukeista voikin tietämätön ajatella, että heillä ei ollut rakkauselämää laisinkaan. Virheellisemmin ja enemmän väärin ei voisi ajatella.

Sillä vaikka kastraatio vie erilaisissa muodoissaan osan kyvyistä, niin sukupuolista halua se ei useinkaan laisinkaan vähennä. Voi käydä jopa ihan päinvastoin. Eunukit olivat täysiä veijareita ja hankkivat ulkomaailmasta jopa sukupuoliviettiä kiihottavia aineita ja kaikenlaisia seksilelujakin.

Monista eunukeista tuli rakkauden ammattilaisia, joilla riitti vientiä ja kysyntää. Ei kai tarvitse edes mainita, että eunukkeja on totutusti pidetty Topkapin oraalisen seksin suurmestareina, jollei suurvisiireinä.

Montesquieun Persialaiskirjeistä tulee esiin erään ylikiihottuneen eunukin kokema kärsimys.

"Kun astuin Seraljiin, missä kaikki muistutti minua kärsimästäni menetyksestä, kiihtymykseni kasvoi hetki hetkeltä, raivo sydämessäni ja kuvaamaton epätoivo sielussani. Muistan, kuinka eräänä päivänä palvellessani erästä naista hänen kylpiessään, olin niin toivottomasti kiimoissani, että menetin itsehillintäni ja uskalsin panna käteni sinne, minne en olisi saanut. Ensimmäiseksi ajattelin, että viimeinen päiväni on tullut. Minulla oli kuitenkin onnea ja vältin kauhean kuoleman; mutta kaunotar, joka oli päässyt heikkouteni todistajaksi, kiristi vaitiolostaan kovan hinnan: menetin tyystin valtani häneen, ja hän puolestaan pakotti minut, joka kerran oman henkeni vaarantaen, tyydyttämään tuhansia seksuaalisia mielihalujaan ja oikkujaan."

Eunukeilla oli useinkin palavan intohimoisia rakkausjuttuja haareminaisten kanssa. Nämä suhteet saattoivat olla pikäaikaisia. Eunukit riitelivät ja tappelivatkin samoista naisista. Haareminaisetkin puolestaan kamppailivat kyvykkäimmistä eunukeista, jotka kykenivät usein rakastelemaan loputtoman pitkään.

Joissakin kastraatiomuunnelmissa eunukki sai pitää peniksensä ja myös erektio oli tällöin ei vain mahdollinen, vaan ilmeinen. Kaiken lisäksi se kesti vaikka vuorokauden - jollei oopiumin virittämänä vieläkin pidempään. Monilla eunukeilla, erityisesti mustilla pääeunukeilla, oli itsellään rakastajattarina kokonainen haaremillinen odaliskeja, ihan kuten sulttaanillakin.

Eunukeilla oli siten usein omia odaliskejaan, paitsi eräillä, jotka pitivät enemmän nuorista pojista ja kauniista nuorukaisista. Poikia ja nuorukaisiahan oli sulttaanin varastoissa aina myös tarjolla määrättömästi. Halusivathan eräät sulttaanitkin aina silloin tällöin odaliskien lomassa vaihtelua, jonka he kokivat piristäväksi. Eunukit olivat usein jopa avioliitossa odaliskin kanssa, mutta naimisiin mentyään eunukin oli muutettava asumaan haaremin ulkopuolelle.
Eunukkeja muuallakin kuin sulttaanilla

Eunukit eivät olleet hallitsijan yksityinen oikeus. Myös rikkaat mahtimiehet hankkivat eunukkeja korostaakseen asemaansa. Tavallisella kansalla ei ollut käyttöä eunukeille, ja sitä paitsi nämä maksoivat vähintään kaksi kertaa sen mitä normaali orja. Mahtimiesten talouksissa eunukit hoitivat samankaltaisia tehtäviä kuin palatsissa: vartioivat naisia, toimivat neuvonantajina ja hoitivat käytännön asioita.

Raskaaseen työhön eunukkeja ei laitettu; he olivat laatuorjia ja statussymboleja, joita ei tuhlattu ruumiilliseen työhön. Lisäksi eunukit 1000-luvulta lähtien toimivat moskeijoiden palvelijoina. Heille uskottiin vastuullisiakin tehtäviä, he saivat hyvää palkkaa ja saivat mennä naimisiin. He olivat arvovaltaisia ja arvostettuja. Eunukkien vahva asema pyhillä paikoilla säilyi ainakin 1800- luvulle asti.

Eunukkien aikakauden loppu

Osmanien vallan hiipuminen ei ollut eunukkien aikakauden välitön loppu. Turkin keisari piti eunukkeja aina vuoteen 1909, jolloin hänen haareminsa hajosi. Hajoamishetkellä haaremissa oli 370 naista ja 127 eunukkia. Hajoamisen jälkeen lehdissä julkaistiin ilmoituksia, joissa kehotettiin hakemaan sukulaisensa haaremista. Monet haettiinkin tai lähtivät, mutta suuri joukko ei lähtenyt, sillä pärjääminen tavallisessa maailmassa tuntui mahdottomalta. Vielä Turkin sulttaanin haareminkin hajottua tiedetään eunukkeja käytetyn.

Samalla, kun loppui sulttaanien ja haaremeiden aikakausi, kävivät eunukitkin tarpeettomiksi. Viime vaiheessa heitä liikkui vielä kujilla ja kaduilla, moskeijain pylväiden varjoissa ja basaareilla kuin alakuloisina ja katoavina haamuina ja muistoina aikakaudesta, joka oli iäksi mennyttä. Eikä kukaan enää halunnut olla missään tekemisissä eunukkien kanssa. Jokainen suuntasi katseensa kohti toivottavasti parempaa tulevaisuutta, ja siinä tulevaisuudessa kukaan ei halunnut nähdä enää ainuttakaan eunukkia. Eunukki oli tehnyt historian näyttämöillä tehtävänsä ja eunukki sai mennä.

Haaremin kukkia

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat kauniista ja surumielisestä eunukkinukesta - Copyright © Flickr/Joanídea Sodret


"Filippos lähti sinne. Juuri silloin sitä tietä tuli mahtava etiopialainen hoviherra, eunukki, joka hoiti Etiopian kuningattaren eli kandaken koko omaisuutta. Hän oli käynyt Jerusalemissa pyhiinvaellusmatkalla, ja oli nyt palaamassa kotiin, istui vaunuissaan ja luki profeetta Jesajan kirjaa. Kohta, jota eunukki kirjasta luki, oli tämä: - Niin kuin lammas hänet vietiin teuraaksi, niin kuin karitsa, joka on ääneti keritsijänsä edessä, ei hänkään suutansa avannut."
Haaremin kukkia

All rights reserved
*Kuva - Copyright © Flickr/Morgana Nagorski
Photo used with permission.


Sillä näin on Jehova sanonut eunukeille

"Eunukeille, jotka pitävät minun sapattini ja valitsevat sen, mikä minulle otollista on, ja pysyvät minun liitossani, heille minä annan huoneessani ja muurieni sisällä muistomerkin ja nimen, joka on poikia ja tyttäriä parempi; minä annan heille iankaikkisen nimen, joka pysyy ikuisesti." (Jes 56:4,5).

Lähteet eunukkeihin
Raamattu
Harmaasusien Airut 1/2004 - Katri Immonen: Eunukit arabimaailmassa.
Alev Lytle Croutier: Haaremi - hunnun takainen maailma
Spectrum
Kousa-Patrikka, Tuula 1985: Narsissi, myski, kamferi, santeli: eunukkeja arabialaisislamilaisella kulttuurialueella 600 - 1900. Helsingin yliopisto.
Salonen, Armas 1950: Allahin kansat. WSOY
Haywood, John 2000: Maailmanhistorian Atlas.


Eunukit nyt?!

Ajat ovat toiset ja Seraljin eunukit ovat kadonneet, mutta siltikin eunukkikulttuuri maailmalla kukoistaa tänäkin päivänä ja voi hyvin. Pelkästään Intiassa on arviolta kuusi miljoonaa eunukkia ja transseksuaalia. Heidät tunnetaan nimellä "hijra". He ovat monessa suhteessa syrjäytyneet yhteiskunnasta, mutta viime aikoina hijrat ovat alkaneet vaatia tunnustusta identiteetilleen.

Intian suuri eunukkiväestö koostuu enimmäkseen henkilöistä, jotka pukeutuvat toisen sukupuolen vaatteisiin. Useimmiten he ovat naiseksi pukeutuneita miehiä, mutta päinvastaisiakin poikkeuksia on. Varsinaisia eunukkeja, joilta sukuelimet on poistettu, on sentään vähemmistö.

Hijrat elävät useimmiten kerjäämällä ja prostituutiolla. Heillä on myös intialaisessa kulttuurissa erityistehtäviä. He toimivat onnentuojina muun muassa häissä, kastajaisissa ja uusien kauppojen perustamistilaisuuksissa, joissa he laulavat, kunnes heille maksetaan siitä että he poistuvat. Tämä tuo hijroille yleensä kohtalaisen toimeentulon.

Vuonna 2009 Intian vaalikomissio hyväksyi vaatimuksen, jossa hijrojen sukupuoleksi merkitään "muu". Näin eunukit tunnustettiin ikäänkuin kolmanneksi sukupuoleksi. Myös Pakistanin korkein oikeus on määrännyt, että viranomaisten on luokiteltava transvestiitit, eunukit ja intersukupuoliset omaksi sukupuolekseen. Hijra-ryhmiin kuuluvia arvioidaan olevan Pakistanissa noin 300 000. Hijra-ryhmiin kuuluvia syrjitään yleisesti Pakistanissa. Heitä kuitenkin myös pelätään, koska heidän on uskottu pystyvän langettamaan kirouksia.

Suurimman ryhmän nykypäivän eunukeista sanan varsinaisessa merkityksessä (mies, jolta on poistettu sukuelimet) muodostavat sellaiset ihmiset, jotka ovat syntyneet naisen identiteetillä miehen ruumiiseen. Tällaisia kastroituja on Yhdysvalloissa 7 000 - 10 000 ja koko maailmassa moninkertainen määrä. (YLE/Uutiset 13.11.2009 - HS 23.12.2009)
Haaremi
Haaremin kukkia Kylpylässä - Jean-Léon Gérôme

Sulttaanin kylpylässäkin seisoo naisten keskellä tyynenä ja hyvin pitkänä yksi musta eunukki, valmiina palvelemaan.
Ruusu Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
Kuva - Copyright Public domain
*** tunturisusi.com linkit ***