Eunukkityyppejä
Eunukkeja oli useampia erilaisia tyyppejä.
Roomalais-aikana sanaa eunukki käytettiin kolmessa eri merkityksessä.
1) Eunukeiksi syntyneet olivat
luonnostaan kyvyttömiä lisääntymään, tai heillä ei kuitenkaan ollut luonnollista
kiinnostusta naisiin.
2) Toisen, eli eunukkien pääryhmän muodostivat orjat, jotka
tulivat kastroiduiksi eunukeiksi vastoin tahtoaan.
Heitä oli juuri haaremissa.
2) Kolmantena ryhmänä olivat
eunukit, jotka omasta vapaasta tahdostaan halusivat ryhtyä eunukeiksi.
Tällaiseen järjettömyyteen heitä ajoi jokin käsittämätön, uskonnollinen
haave täydellisestä siveydestä, jonka he uskoivat eunukkina saavuttavansa.
Eräät korkeat kirkonmiehet jopa kuuluttivat, että Taivasten valtakunta oli
avoinna eunukeille, ja yllyttivät näin nuoria miehiä eunukeiksi.
Useimmat omasta tahdostaan eunukkiuden valinneet katuivat myöhemmin
katkerasti kyynelehtien päätöstään, jolleivat kaikki, mitä ei ehkä välttämättä
voi ihmetellä kovinkaan suuresti.
Kuohinta eli kastraatio
Kuohintaa suoritettiin eri keinoin, eri syistä ja eritasoisina. 800-
luvulla eläneen al-Djahizin viiden kohdan luettelossa mainitaan
viisi erilaista päätyyppiä:
1) Luonnollinen kastraatio: miehet, joilla ei luonnostaan
ole kiveksiä.
2) Onnettomuudesta johtuva kastraatio.
3) Sairauden tai kivun vuoksi tehty terapeuttinen kastraatio.
4) Uskonnollinen kastraatio, jota al-Djahizin mukaan
bysanttilaiset harrastivat.
5) Kaupallinen kastraatio.
Orjakauppaa ja kauhistavia kuohitsemisoperaatioita
Islam ei yksiselitteisesti kiellä kuohitsemista, mutta ilmeisesti
kuohitseminen on ollut monin paikoin laitonta. Tästä syystä
orjia ei yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta kuohittu
islamilaisella kulttuurialueella. Toimenpide suoritettiin yleensä
Euroopassa tai Afrikassa, josta suurin osa orjista tuli. 700-luvulla
merkittävimmät eurooppalaiset orjakauppiaat olivat peräisin
nykyisten Italian, Ranskan ja Kreikan alueilta. Orjakauppa
oli tuolloin Euroopassa laitonta, mutta huonosti valvottua ja
tuottoisaa.
750-luvulla erimielisyydet Euroopan ja arabien välillä
syvenivät ja orjakauppa siirtyi pääosin juutalaisten kauppiaiden
käsiin. 1200-luvulle tultaessa kauppaa ei käyty enää juurikaan
Euroopasta käsin. Euroopan lisäksi orjia hankittiin muun
muassa Afrikasta sekä ostamalla, että ryöstämällä. Afrikan
mustien orjuuttamista pidettiin hyväksyttävänä, vaikka nämä
osittain olivat muslimeja, koska heidän katsottiin periytyvän
Nooan syntiin langenneesta veljestä.
Eunukkien kuohitsemispaikoista on jäänyt vain
vähän tietoa, arvatenkin koska aihe oli arka ja toiminta usein
laitonta. Kuitenkin tiedetään Ranskassa sijainneen 1000-luvulla
suuren laitoksen, ja että keskiajalla Espanjassa harjoitettiin
kuohitsemista. Abessiniassa harrastettiin myös kuohintaa.
1800-luvulle tultaessa painopiste oli Afrikassa. Assutin lähellä
oli muun muassa useita koptilaisluostareita, jossa tuotettiin
valtavia määriä eunukkeja. 1900-luvun alussa lääkäreitä saattoi
lahjoa suorittamaan toimenpiteen. Lisäksi orjakauppiaat
kuohitsivat miesorjia tienvarsien majataloissa matkalla kohti
myyntipaikkaa.
Kastraatioleikkauksia varjostaa vieläkin suuri salaperäisyys, mutta
käytetyistä varsin kauhistavista menettelyistä antavat kuvaa termit, kuten murskaaminen, sivaltaminen, leikkaaminen ja kiskominen.
Eunukeilta saatettiin poistaa sukupuolielimet
kokonaan tai vain kivekset. Valkoiset orjat olivat usein vain
"puoliksi kastroituja", minkä vuoksi mustat eunukit toimivat
yleensä haaremin vartijoina. Tosin, hekin olivat silti usein
kaikesta huolimatta jopa seksuaalihurjastelijoita.
Kastraatio tehtiin yleensä 9 - 12-vuotiaille pojille. Poika
sidottiin kiinni ja sukuelimet käsiteltiin.
Historoitsija N.M. Penzerin mukaan eunukit oli klassisella ajalla selvästi määritelty:
CASTRATI - sileäksi leikatut, sekä penis että kivekset poistettu.
SPADONES - vain kivekset poistettu, kiskomalla, mutta myös muita menetelmiä voi käyttää.
800-luvulla elänyt al-Djahizi mainitsee kivesten surkastuttamisen pikkuhiljaa.
THILIBIAE - kivekset survottu ja murskattu muusiksi, siittiörauhaset lopullisesti vaurioitettu - näin
tehtiin etupäässä hyvin nuorille pojille.
Menneinä vuosisatoina käytetyt kastraatiomenetelmät olivat hengenvaarallisia,
ja johtivat usein kuolemaan. Eräät arviot esittävät, että "potilaiden"
kuolleisuus olisi ollut jopa 90 %. Tämä arvio voi olla liioiteltu,
mutta silti, kuolleisuus oli korkea. Haavaa hoidettiin
pienillä määrillä lyijyä, kiehuvalla öljyllä, kuumalla hunajalla tai
muilla tyrehdyttävillä aineilla. Virtsaputkeen tungettiin metallin
tai ruo'on pala.
Viikko haudattuna aavikon hiekkaan
Aavikon hiekkaa pidettiin hyvänä haavalääkkeenä
leikkauksen jälkeen. Niinpä vasta kastroidut pojat haudattiinkin hiekkaan kaulaansa myöten siksi,
kunnes heidän haavansa paranivat.
Leikatun tuli maata hiekassa noin viikko,
jonka aikana häntä ruokittiin vedellä ja terveellisillä ruoilla
ja aineilla.
Jos kastroitu poika selviytyi tästä
kidutuskuurista hengissä, hänestä tuli suunnattoman arvokasta ylellisyystavaraa, sillä eunukeilla
käytiin kauppaa, jossa hinnat olivat suuret ja voitot valtavat.
Kastraation vaikutukset
Eunukkien fyysisiä piirteitä ovat korkea falsettiääni, karvattomuus, yleisvelttous
ja usein liikalihavuus, mutta ei aina. Heissä oli myös hyvin solakoita ja salskeita
ja heitä ei aina olisi voinut eunukeiksi luullakaan. Keskimäärin ottaen,
eunukeilla oli heikompi lihaksisto, kuin kuohitsemattomilla - ja on esitetty
niinkin suureen tarkkuuteen menevä havainto, että heidän ihonsa olisi ollut
herkemmin "ryppyyntyvää".
Luonteeltaan ja käytökseltään eunukit ainakin
haaremitarinoiden mukaan olivat hyvin rahanhimoisia ja suorastaan palvoivat
tavaraa. He halusivat ostaa kaikkea mahdollista, mitä rahalla vain voi saada
- arvotavaraa ja rihkamaa. Oliko
kastraatiolla rauhoittava vaikutus, kuten sillä kotieläimiin on
todettu olevan, emme tiedä. Älyllisiin kykyihin kastraatio ei
vaikuttanut.