Orientin homous
Islamilaisessa lainsäädännössä kaikenlainen avioliiton ulkopuolinen ja homoseksuaalinen toiminta
on kiellettyä. Vaikka homoseksuaalisuus onkin Itämailla ollut laissa kiellettyä, eivät ihmiset siitä ole suuresti keskiajalla piitanneet.
Kesällä poikia - talvella tyttöjä
Ruhtinas Qabus on kirjoittanut omalle pojalleen elämäntaito-oppaan, jossa hän antaa
myös varsin seikkaperäisiä ohjeita seksuaalisesta käyttäytymisestä.
Itse asiassa hänen ohjeensa eivät korosta homoseksuaalisuutta,
vaan biseksuaalisuutta, molempien sukupuolten huomioimista.
Liiallista seksittelyä pitää ruhtinaan mukaan elämässä välttää ja parasta on olla kultaisen keskitien kulkija.
Erityisenä piirteenä ohjeissa on se, että ruhtinas muistaa korostaa pojalleen sitä,
että ei saa rajoittua vain toiseen sukupuoleen. Ruhtinaan mukaan hänen poikansa piti harrastaa
kesäisin seksiä poikien kanssa, mutta talvella tyttöjen.
Perusteluna tällaiseen eriskummalliseen vuodenaikasääntelyyn
on keskiaikainen ajattelu, jonka mukaan elimistölle piti saada aikaan tasapaino "kuuman ja kylmän" välille.
Seksi poikien kanssa oli kylmää, ja sopi siksi hyvin kuumaan kesäaikaan, kun taas seksi tyttöjen kanssa
oli kuumaa ja kävi siksi parhaiten kylmänä talviaikana. Näin elimistö pysyi harmoniassa ja tasapainossa.
Perusteluna molempien sukupuolten huomioimiselle seksuaalisessa käyttäytymisessä ei ollut vain
pyrkimys kylmän ja kuuman väliseen tasapainoon, vaan myös se, että näin kumpikin sukupuoli
saisi osakseen huomiota, eikä luulisi olevansa jotenkin vihattu.
Ilmeisesti aihe oli ruhtinas Qabusillekin jollakin tavalla hämillinen, koska hän kirjoitti
tämän ohjeensa perään:
"Tästä aiheesta kirjoitan lyhykäisesti, koska se ei pitempää käsittelyä salli,
ja pyydän Jumalalta anteeksi."
Erään kalifin henkilääkäri suositteli kalifille rakastetuiksi kaikkina vuodenaikoina pelkästään poikia,
joten ilmeisesti kalifi kärsi jatkuvasta kehon "ylikuumuudesta"
Antiikin ja Persian vaikutus
Homoseksuaalisuuden tiellä Persian vaikutus alkaen 700-luvulta oli Itämailla suuri.
Persiasta kantautuivat monenlaiset kulttuuriin liittyvät tavat, kuten hovietiketti, ruokavalio
ja musiikki. Persiasta levittäytyi myös jo antiikin aikoihin takautuva homoeroottinen perinne, jossa
poikien kauneutta pidettiin ihan luonnollisena ja hyväksyttävänä, eikä poikien ihailemisessa nähty
mitään poikkeavaa, päinvastoin.
Kaikkinaisen, antiikin ihanteita korostavan
kulttuurin vahvistuminen loi myös otollista maapohjaa homoseksuaalisuuden
hyväksymiseksi myös Itämaiden kulttuurin piirissä.
Joosef kauneuden ilmentymänä
Islamilaisessa kirjallisuudessa kaikkein täydellisintä kauneutta ilmentää heprealainen poika, Joosef.
Kaikki naisetkin tunsivat pohjatonta halua ja rakkautta Joosefia kohtaan, mutta Joosef oli
aikakauden miehille myös rakastettu ja haaveiden kohde. Miehet kirjoittivat lukemattomia
romanttisia eepoksia ja lyyrisiä rakkausrunoja Joosefille. Joosefin vastustamaton
kauneus valaisi pimeimmät ja syrjäisimmätkin kujat.
"Kaksi orientin naista" - Nicaise de Keyser.
Myös lesbolainen rakkaus kukoisti erityisesti sulttaanin haaremissa.
Sulttaanin palatsi - rakkauden linnake.
Runous - poikia, tyttöjä, poikatyttöjä
Persian vaikutuksen myötä myös runous muuttui. Rakkausrunoissa ei 700-luvulta lähtien
enää ylistettykään naisia, vaan poikia. Suuri aikakauden runouden uudistaja oli Abu Nuwas.
Hän tosin kirjoitti poikarunojen ohella myös tyttörunoja, eikä ole aina helppoa
saada selvää siitä, että kenen rakkaudesta hän runoissaan haaveksii. Reaalielämässä hän kylläkin haaveksi enemmän pojista.
Hänen äitinsä yritti muuttaa poikansa käyttäytymistä, ja toi hänelle pojaksi puettuja
tyttöjä, mutta tämän seurauksena Abu Nuwas ei suinkaan muuttanut käyttäytymistään,
vaan liitti runouteensa vielä kolmannenkin rakkausrunoryhmän - poikatyttörunot.
Ei parrakkaille miehille
Aikuisten miesten keskinäistä rakkaussuhdetta ei suosittu. Jos mies himoitsi aikuista miestä, niin sitä
pidettiin hyvin epäilyttävänä ja vaarallisenakin. Aikuinen mieshän saattoi ensimmäisen tilaisuuden tullen
ryöstää ja murhata rakastajansa.
Androgyyni
Androgyyni (aner eli mies ja gyne eli nainen) on henkilö, joka ei tunne kuuluvansa selvästi kumpaankaan biologiseen sukupuoleen.
Androgyyni voi tuntea sukupuoli-identiteettinsä koostuvan maskuliinisten ja feminiinisten ominaisuuksien yhdistelmästä tai mahdollisesti ei
kummastakaan. Androgyyni on niin sanottu "kolmas sukupuoli". Henkilö saattaa vuorotella eri sosiaalisia sukupuolipiirteitä tarpeiden ja tilanteiden mukaan.
Tällöin nimityksellä on enemmänkin kulttuurillinen merkitys kuin biologinen. Yleisimmin androgyyni-nimitystä käytetään hahmosta, jolla ei
ole sukupuolta tai henkilöstä, jonka sukupuoli on epämääräinen. (Wikipedia)
Lähde
Jaakko Hämeen-Anttila: Tuhannen ja yhden yön erotiikka
Amorin riivaamat - Jacques Alice Wagrez.