Haaremi

Orjattaret - haaremin naiset

Niin kauniina ja kiehtovan eksoottisena kuin haaremi meille näyttäytyykin, niin emme saa unohtaa, että naiset haaremissa olivat orjia, orjattaria. Oli kyseessä orjuuden sellainen muoto, jossa ihmistä käytetään seksuaalisesti hyväksi. Naisia sulttaanin haaremiin, Seraljin Topkapiin, tuotiin eri puolilta Aasiaa ja Afrikkaa, mutta myös Euroopasta. Osa haareminaisista syntyikin ja varttui aikuisuuteen haaremissa. Sulttaanin haaremin naisten keski-ikä oli seitsemäntoista vuotta. Ei voida siten puhua vain naisista, vaan suuri osa oli lapsia.

Vanhemmat naiset olivat käyttökelvottomia ja tarpeettomia ja heidät useinkin lähetettiin pois haaremista, myrkytettiin tai hukutettiin, joskus he saivat armosta jäädä tekemään alempia töitä. Vaikka mieluimmin alemmatkin työt toki teetettiin nuorilla ja kauniilla. Heti perään on todettava, että haaremi muodosti myös kodin ja sulttaanin perheen, ja siellä elettiin usein onnellistakin elämää. Mitään mustavalkoista, yhtä totuutta ei ole olemassa.

Haaremi

Haaremin sokkeloinen satumaailma

Jos Topkapin palatsi edustaa ottomaani-arkkitehtuurin huippua, palatsin haaremi on kuin korurasia yltäkylläisine koristeluineen. Sulttaanin yksityisasunnon ja mustan pääeunukin asunnon välissä sijainneessa haaremissa on noin 300 huonetta ja suuri määrä sokkeloisia käytäviä ja kulmauksia. Haaremi oli siten varsinainen labyrintti. Siihen kuului myös yhdeksän kylpylää, kaksi moskeijaa ja yksi sairaala.

Ottomaanien aikaan korostettiin kovasti visuaalista kauneutta. Varallisuutta ei piilotettu, kultaa ja jalokiviä ei säästelty. Kaiken piti olla kaunista ja loistavaa. Kaikki haaremin huoneet olivat yksilöllisesti koristeltuja, käsinmaalatuilla laatoilla päällystettyjä ja täynnä kauniita yksityiskohtia. Sisäpihojen, pylväskäytävien ja erilaisten huoneiden loputtomissa ketjuissa suuntavaistokin katoaa turistilta, joka astelee tutustumaan tähän salattuun kauneuden maailmaan. On sykähdyttävää ja hiljentävää ajatella, että satojen vuosien ajan näillä käytävillä ovat kaikuneet vain naisten askeleet. Haaremin sisätiloissa ornamentit juhlivat, ja jokainen huone poikkeaa jotenkin muista, myös värisävyiltään. Kaiken ylenpalttisuus ja kauneus saavat katsojan haukkomaan henkeään. Ikkunoissa hehkuvat kauniit lasimaalaukset ja tulisijoja ovat tehneet todelliset taiteilijat.

Haaremi

Viimeistään käsinmaalattujen kaakeleiden kohdalla alkaa mykistynyt ihastelija hartaana ihmetellä niitä tuhansia työtunteja, joita koristemaalarit ovat aikoinaan käyttäneet, lukemattomien muiden erikoisammattimiesten ohella. Aikaa, vaivaa ja kustannuksia ei ole säästelty, kun haaremia on aikanaan rakennettu.

Haaremin huoneet oli jaettu kolmeen osaan: yhdessä asustivat haaremin naiset, toisessa majailivat päiväaikana eunukkivartijat ja kolmannessa osassa olivat yksityistilat, joissa sulttaani kohtasi naiset, haaremissa käydessään.

Haaremin asukkaiden eli naisten määrä vaihteli eri aikoina ja heijasteli samalla koko valtakunnan kohtaloita ja menestystä. Osmanivaltakunta oli huippuvaiheessaan valtavan suuri, ulottuen Kaukasusvuorilta Persianlahteen ja Tonavasta Niiliin. Tällöin haaremissakin elettiin kukoistuskautta. Haaremissa oli enimmillään jopa noin 2 000 naista, mutta tavallisimmin huomattavasti vähemmän, kuitenkin aina vähintään muutamia satoja.
Haaremi

Suosikeista sulttaanittariin

Haaremissa naisilla oli erilaisia asemia, riippuen siitä, miten mieltynyt sulttaani kuhunkin oli. Tavalliset, rivinaiset liki katosivat naisjoukkoon ja sulttaanikin käytti hyväkseen heidän palvelujaan vain poikkeustapauksissa. Pääsy sulttaanin suosikiksi (Ikbal) tiesi naiselle jo erityistä asemaa ja käytännössä silloin saattoi saada sulttaanilta erityislahjojakin.

Suosikkien joukosta kauneimmat ja sulttaania eniten miellyttävät kohosivat odaliskeiksi, jalkavaimoiksi. Kun suosikki synnytti sulttaanille lapsen, hänet korotettiin kadynin (vaimo) asemaan ja hänestä tuli Haseki Sultan. Korkeimmillaan orjatar saattoi kohota sulttaanittareksi, sulttaanin vaimoksi, joka teki tälle jälkeläisiä, joiden joukossa olivat seuraavat sulttaanit. Sulttaanitar oli siten hyvin arvostettu. Hallitsevan sulttaanin äidin arvonimi oli Valide Sultan. Valide Sultan oli koko sulttaanin palatsin hierarkiassa ihan huipulla ja eräiden sulttaanien aikakautena jopa merkittävämpi, kuin itse sulttaani.

Haaremin tarkassa, sisäisessä hierarkiassa tytöillä oli loputon määrä erilaisia tehtäviä ja asemia. Hyvät ruumiinvoimat omaavat tytöt saivat toimia hallintoviranomaisten palvelijoina. Haaremi oli jaettu lukuisiin osastoihin, joita kutakin johti määräävässä asemassa oleva nainen. Näitä "kabinettiministereitä" olivat puvuston hoitaja, kylpylän pitäjä, jalokivien hoitaja, Koraanin lukija, varastojen hoitaja, sorbettiemäntä, pöytätarjoilun johtaja ja niin edespäin.

Vaikka orjattaret viettivätkin haaremissaan paljolti joutilasta aikaa vuoteillaan, taikka lattioita peittävillä matoilla lojuen ja sulttaaniaan odotellen, vaati haaremin jokapäiväinen toiminta myös monenlaisen, arkisen askareen ja työn tekemistä.

Kaikkein nuorimmat tytöt olivat hyvin nuoria, joskus vain viisivuotiaita, mutta yleensä noin 8-vuotiaita ja siitä vanhempia, ja he leikkivät enimmäkseen puutarhassa ja kylpylässä. Vähän vanhemmat tytöt alkoivat joskus hartaina käyttää oopiumia, joka poisti tylsyyden heidän yksipuolisesta elämästään, mutta näin onnettomasti ei käynyt suinkaan aina, sillä elämää ei koettu aina yksipuolisena, koska se ei sitä ollut.

Haaremi

Sulttaanin haaremi Seraljissa 1541 - 1909

Sulttaanit hallitsivat islamilaisessa Osmanien, eli Ottomaanien valtakunnassa, jonka monista nimityksistä yksi on Turkin sulttaanikunta. Seralji oli sulttaanin eli keisarin hallintopaikka, jossa majaili tuhansittain hallintoon kuuluvia virkamiehiä. Yksityisin ja ulkopuolisilta salatuin ja piilotetuin paikka Seraljissa oli sulttaanin haaremi. Haaremin alkuvuosi Seraljissa oli 1541, jolloin se ilmestyi Seraljiin sulttaanitar Roxalenan mukana. Aiemmin se oli toiminut muualla. Haaremi Seraljissa lopetti toimintansa vuonna 1909, joten Seraljin haaremiaikaa kesti lähes 400 vuotta.

Haaremin nautinnoista ei ottanut osaansa vain sulttaani, vaan myös hänen poikansa, prinssit. Silloin, kun prinssit muuttivat asumaan johonkin muualle, he perustivat oman haareminsa ja veivät mukanaan Seraljista omat suosikkinsa. Toki ainoastaan vain, jos sulttaani siihen suostui.

Haaremi

Iho ja huulet - hiukset ja silmäripset

Haaremineidon ihon piti kauttaaltaan hohtaa pehmeänä, silkkisen satiinisena, samettisena ja sileänä, kuin lapsenihona. Tähän päästiin niin, että kaikki karvoitus poistettiin. Menettelyssä nimeltään Halawa, ihoon siveltiin voidetahnaa, joka sitten nopeasti repäistiin liuskoilla, jolloin ihokarvat lähtevät mukana - tai voide kaavittiin karvoineen pois terävillä simpukankuoren reunoilla - muitakin menetelmiä käytettiin. Erityisesti salaisten ruumiinosien karvoja pidettiin syntinä, ja haareminaiset olivat tässä erityisen tarkkoja rynnäten hammameihin heti kun ensimmäiset merkit karvoista näkyivät. Paitsi sääristään ja kainaloistaan he poistivat karvat kaikista ruumiin syvennyksistä, myös sieraimista ja korvista.

Karvanpoiston lisäksi ihoa hoidettiin erilaisilla oliiviöljyillä, hunaja-mantelivoiteilla ja muilla ihonhoitotuotteilla, joiden kehittelyssä haaremissa oli suuret taidot ja pitkät perinteet. Yksi tärkeä osa ihon- ja koko ruumiinhoitoa olivat sekä kylvyt, että eunukkien suorittama hieronta.

Myös huulia käsiteltiin hoitoaineilla, jotta ne saatiin toivotunlaisiksi ja hehkeiksi. Myös hiusten piti hohtaa kuin silkki, ja tässäkin käytettiin erilaisia hoitoaineita, joiden raaka-aineena Orientissa oli esimerkiksi maitoon sekoitettu mantelimassa. Hiuksia värjättiin erilaisilla hennavalmisteilla.

Silmäripsien piti olla pitkät ja niitäkin harjailtiin peilin ääressä aamuin illoin ja samalla niihin lisättiin kasvua edistäviä aineita.
Haaremi

Eunukkien esitutkimus kopeloimalla

Jos tyttö tai nuori nainen oli täyttänyt perusvaatimukset, jotta hänet voitaisiin toimittaa sulttaanin haaremiin, eli hän oli mitä kaunein, suloisin ja ihastuttavin, suorittivat vielä eunukit tyttöjen tarkemman tutkimisen.

Tytöissä ei saanut olla mitään ruumiillista vikaa tai puutetta ja heidät tutkittiin suuta myöten tarkemmin, kuin ostettavat hevoset - käsinkin kopeloimalla ja tunnustelemalla.

Jos tyttö läpäisi tämän, juuri tähän tehtävään koulutetun eunukin tarkastuksen, hänestä lähetettiin vielä hyväksymistä vaativa ennakkoilmoitus pääeunukille, joka esitteli tytön valida sultanille hyväksyttäväksi.

Rusoposkisesta tuli Kevään ruusu

Seraljissa tytöt ensitöiksi nimettiin uudelleen, ja nimi pyrittiin valitsemaan siten, että se luontevasti kuvasi tytön jotakin erityistä ominaisuutta. Vienon ujot rusoposket omaava tyttö sai nimen Gulbahar - Kevään ruusu.

Koulutus ja käännytys muslimiksi

Uusristimisen jälkeen tyttöä alettiin kouluttaa palatsin tavoille, jotta hän osaisi noudattaa kaikissa tilanteissa etikettiä. Odaliskina hänet käännytettiin myös heti islaminuskoon ja hän omaksui islamilaisen kulttuurin kaikkine piirteineen.

Haaremi

Pukeutumis- ja esiintymistaitoja

Erityistä huomiota kiinnitettiin siihen, että tyttö osasi pukeutua ja esiintyä kauniisti ja viettelevästi, sillä ei ollut toki aihetta unohtaa sitä, minkä vuoksi haaremissa oltiin. Haaremissa oltiin miellyttämässä ja tyydyttämässä sulttaania, joka saattoi lyllertää (jos sattui olemaan lihava, kuten usein oli asian laita) silmät kiiluen ja irstaan himon päästä pullistamina paikalle mihin kellon aikaan hyvänsä. Tosin, ainahan sai toivoa, että tulija olisikin joku sulttaanin pojista, ehkä Mustafa, 18-vuotias säihkysilmäinen, notkea prinssi...

Koulunkäyntiä

Topkapissa oli myös arvostettu koulu, jossa jaloimmille aatelistytöille, sulttaaniperheen ystäväperheiden lapsille, opetettiin luku- ja kirjoitustaitoa, vieraita kieliä, taidetta, musiikkia, sekä etiketti- ja protokollatuntemusta. Tämä koulu kesti yhdeksän vuotta ja sen päätteeksi tyttö sai paitsi päästötodistuksen, myös timanttikorvakorut ja kultasormuksen. Koulun jälkeen hän oli valmis astelemaan jonkun vaimoksi ja hänelle oli tiedossa tämän jälkeen myötäjäisinä kultaa.

Kaukasuksen posliinisilmäiset kaunottaret

Sulttaanin haaremiin ei suinkaan hamstrattu vilkkailta orjamarkkinoilta mitä hyvänsä naisia, vaan kaikki tulijat olivat monin erilaisin perustein tarkoin valikoituja. Himotuimpia olivat nuoret, kauniit tytöt, joita sulttaanin eri puolilla hallitsevat kuvernöörit, passat, lähettelivät sulttaanilleen lahjoina.

Tytöt riistettiin juuriltaan haaremiorjuuteen jo lapsina ja kaikki olivat uskonnoltaan muita, kuin muslimeja. Muslimeiksi heidät kuitenkin kaikki käännytettiin haaremissa. Erityistä heikkoutta sulttaanit tunsivat Kaukasuksen seutujen vaaleita, posliinisilmäisiä kaunottaria kohtaan. Tyttöjä joko sumeilematta ryöstettiin, tai köyhtyneet vanhemmat möivät heitä.

Haaremiin kuljetettiin Kaukasian ylpeitä vuoristotyttöjä, tserkessejä, gruusialaisia ja abhaaseja, joiden uskottiin olevan muinaisina aikoina Syyriassa, lähellä Mustanmeren rannikkoa eläneiden amatsonien jälkeläisiä.

Haaremi

Tyttöjen hinta viidesosa hevosen hinnasta

Vanhempia rohkaistiin myymään tyttäriään, maalailemalla kaunokertomuksia siitä, miten makea, helppo ja ylellinen elämä tyttöjä odotti sulttaanin jalkavaimona. Vanhempiensa myymien tyttöjen hinnoista kertoo vanha tulliasiakirja vuodelta 1790.

"Tserkessityttö, noin kahdeksanvuotias; abessinialainen neitsyt, kymmenen vuoden vaiheilla; viisivuotias tserkessiläisneitsyt; tserkessinainen, viiden- tai kuudentoista ikäinen; noin kaksitoistavuotias gruusialaistyttö; keskikokoinen, seitsemäntoistavuotias neekeriorja. Maksavat noin 1 000 - 2 000 kurusia." (Hevosen sai samaan aikaan noin 5 000 kurusilla).

Haaremin prinsessat - kihlat kaksivuotiaana - vihkiäiset viisivuotiaana - aviovaimoksi 13-vuotiaana

Haaremeissa myös syntyi lapsia, kuinka paljon, sitä voidaan vain arvailla. Sulttaani lukuisine naisineen sai myös tyttäriä, jotka luonnollisestikin olivat prinsessoja. Sulttaanin tyttäret kasvoivat Seraljissa leikkien muiden kuninkaallisten lasten ja lapsiodaliskien kanssa. Veljiensä tavoin he saivat muodollista kasvatusta palatsikoulussa, kunnes tulivat murrosikään. Prinsessat kihlattiin ja naitettiin turpeille, tärkeille valtiomiehille.

Jotkut tytöt saattoivat olla vain kaksi- tai kolmevuotiaita, kun heidät jo kihlattiin. Seraljin annaaleista on luettavissa kaunis muistelma vihkiäisistä, jotka vuonna 1709 pidettiin viisivuotiaalle prinsessa Fatimalle, Ahmed III:n tyttärelle. Fatiman aviomies oli sulttaanin hovimies Ali Passa, keski-ikäinen mies.

Vihkiäisseremonia oli kuitenkin vain symbolinen, sillä sulhasen oli odotettava vielä kahdeksan vuotta ennen avioliiton alkamista. Ennen kuin prinsessa varttui murrosikään, hänen miehensä ei koskaan saanut olla sekuntiakaan edes kahden kesken hänen kanssaan. Lapsihan Fatima oli vielä kahdeksan vuotta vihkiäisten jälkeenkin, kolmetoistavuotiaana. Onneksi tuo irstaileva hovimies tuli surmatuksi taistelussa juuri seitsemän vuotta häiden jälkeen, joten juuri tätä avioliittoa ei koskaan pantu toimeen.

Prinsessa Gvashemasha Kadin Efendi

21.6.1877 syntynyt prinsessa Gvashemasha Kadin Efendi oli orjakauppiaiden Istanbuliin vuonna 1865 ryöstämän Geverin Nedak Setenil'in tytär. Prinsessan äiti sijoitettiin sulttaani Abdul Aziz I:n Chiran-palatsiin, Istanbuliin. Kuvan prinsessa on siten sulttaanin tytär. Kuva prinsessasta on otettu Pariisissa.

Seralji

Seralji on käsite ja nimi, jolla tarkoitetaan sulttaanin linnaa Topkapia. Alunalkaen Seralji on niemi, joka työntyy Turkissa, Istanbulissa, Kultaisen sarven ja Marmarameren väliin. Seralji on mainittu jo muinaisen oraakkelin ennustuksessa parhaana paikkana uudelle siirtokunnalle, ja siitä tulikin aikanaan Bysantin Akropolis. Mehmed Valloittaja rakensi tälle pyhälle Seraljin niemelle

Vaimoja vaikka kuinka paljon - mutta vain yksi äiti

Muslimimies, niin myös sulttaani, uskoi niin, että taivas oli hänen äitinsä jalkojen juuressa. Vaikka hän saattoi pitää miten monta orjatarta ja vaimoa hyvänsä, niin äitejä hänellä oli vain yksi. Äitinsä haltuun siten myös sulttaani uskoi yksityisimmän ja henkilökohtaisimman omaisuutensa, kaikki haareminsa naiset.