Suosikeista sulttaanittariin
Haaremissa naisilla oli erilaisia asemia, riippuen siitä, miten mieltynyt
sulttaani kuhunkin oli. Tavalliset, rivinaiset liki katosivat naisjoukkoon
ja sulttaanikin käytti hyväkseen heidän palvelujaan vain poikkeustapauksissa.
Pääsy sulttaanin suosikiksi (
Ikbal) tiesi naiselle jo erityistä asemaa
ja käytännössä silloin saattoi saada sulttaanilta erityislahjojakin.
Suosikkien joukosta kauneimmat ja sulttaania eniten miellyttävät kohosivat
odaliskeiksi, jalkavaimoiksi. Kun suosikki synnytti sulttaanille lapsen, hänet korotettiin
kadynin (vaimo) asemaan ja hänestä tuli
Haseki Sultan.
Korkeimmillaan orjatar saattoi kohota
sulttaanittareksi, sulttaanin vaimoksi, joka teki tälle jälkeläisiä, joiden
joukossa olivat seuraavat sulttaanit. Sulttaanitar oli siten hyvin arvostettu.
Hallitsevan sulttaanin äidin arvonimi oli
Valide Sultan.
Valide Sultan oli koko sulttaanin palatsin hierarkiassa ihan huipulla
ja eräiden sulttaanien aikakautena jopa merkittävämpi, kuin itse sulttaani.
Haaremin tarkassa, sisäisessä hierarkiassa tytöillä oli loputon määrä erilaisia tehtäviä ja asemia.
Hyvät ruumiinvoimat omaavat tytöt saivat toimia hallintoviranomaisten
palvelijoina. Haaremi oli jaettu lukuisiin osastoihin, joita kutakin johti
määräävässä asemassa oleva nainen. Näitä "kabinettiministereitä" olivat
puvuston hoitaja, kylpylän pitäjä, jalokivien hoitaja, Koraanin lukija, varastojen hoitaja, sorbettiemäntä,
pöytätarjoilun johtaja ja niin edespäin.
Vaikka orjattaret viettivätkin haaremissaan paljolti joutilasta aikaa
vuoteillaan, taikka lattioita peittävillä matoilla lojuen ja sulttaaniaan odotellen, vaati haaremin jokapäiväinen toiminta myös monenlaisen, arkisen askareen
ja työn tekemistä.
Kaikkein nuorimmat tytöt olivat hyvin nuoria, joskus vain viisivuotiaita, mutta yleensä noin 8-vuotiaita ja siitä vanhempia,
ja he leikkivät enimmäkseen puutarhassa ja kylpylässä. Vähän vanhemmat tytöt alkoivat joskus hartaina käyttää oopiumia,
joka poisti tylsyyden heidän yksipuolisesta elämästään, mutta näin onnettomasti ei käynyt suinkaan aina, sillä
elämää ei koettu aina yksipuolisena, koska se ei sitä ollut.
Sulttaanin haaremi Seraljissa 1541 - 1909
Sulttaanit hallitsivat islamilaisessa Osmanien, eli Ottomaanien valtakunnassa,
jonka monista nimityksistä yksi on Turkin sulttaanikunta.
Seralji oli sulttaanin eli keisarin hallintopaikka, jossa majaili tuhansittain
hallintoon kuuluvia virkamiehiä. Yksityisin ja ulkopuolisilta salatuin ja piilotetuin
paikka Seraljissa oli sulttaanin haaremi. Haaremin alkuvuosi Seraljissa oli 1541,
jolloin se ilmestyi Seraljiin sulttaanitar Roxalenan mukana.
Aiemmin se oli toiminut muualla.
Haaremi Seraljissa lopetti toimintansa vuonna 1909, joten Seraljin haaremiaikaa kesti lähes
400 vuotta.
Haaremin nautinnoista ei ottanut osaansa vain sulttaani, vaan myös hänen poikansa,
prinssit. Silloin, kun prinssit muuttivat asumaan johonkin muualle, he perustivat
oman haareminsa ja veivät mukanaan Seraljista omat suosikkinsa. Toki ainoastaan vain,
jos sulttaani siihen suostui.
Iho ja huulet - hiukset ja silmäripset
Haaremineidon ihon piti kauttaaltaan hohtaa pehmeänä, silkkisen satiinisena, samettisena ja sileänä, kuin lapsenihona.
Tähän päästiin niin, että kaikki karvoitus poistettiin. Menettelyssä nimeltään Halawa, ihoon siveltiin
voidetahnaa, joka sitten nopeasti repäistiin liuskoilla, jolloin ihokarvat lähtevät mukana - tai
voide kaavittiin karvoineen pois terävillä simpukankuoren reunoilla - muitakin menetelmiä käytettiin.
Erityisesti salaisten ruumiinosien karvoja pidettiin syntinä, ja haareminaiset olivat tässä
erityisen tarkkoja rynnäten hammameihin heti kun ensimmäiset merkit karvoista näkyivät.
Paitsi sääristään ja kainaloistaan he poistivat karvat kaikista ruumiin syvennyksistä, myös sieraimista ja korvista.
Karvanpoiston lisäksi ihoa hoidettiin erilaisilla oliiviöljyillä, hunaja-mantelivoiteilla ja muilla ihonhoitotuotteilla, joiden kehittelyssä
haaremissa oli suuret taidot ja pitkät perinteet. Yksi tärkeä osa ihon- ja koko ruumiinhoitoa
olivat sekä kylvyt, että eunukkien suorittama hieronta.
Myös huulia käsiteltiin hoitoaineilla,
jotta ne saatiin toivotunlaisiksi ja hehkeiksi.
Myös hiusten piti hohtaa kuin silkki, ja tässäkin käytettiin erilaisia
hoitoaineita, joiden raaka-aineena Orientissa oli esimerkiksi maitoon sekoitettu mantelimassa.
Hiuksia värjättiin erilaisilla hennavalmisteilla.
Silmäripsien piti olla pitkät ja niitäkin harjailtiin peilin ääressä aamuin illoin
ja samalla niihin lisättiin kasvua edistäviä aineita.