Tunturisuden sivut
Haaremin lumo
Katkeran orjakaupan saalis - Ernest Normand 1885
Sulttaani ORJAKAUPPAA ORJATORILLA

Jo antiikin aikana harjoitettiin suurimittaista orjakauppaa, mutta vasta suurten löytöretkien jälkeen se länsimaissa laajeni todella merkittäväksi ja tuottoisaksi liiketoiminnaksi. Ensimmäiset orjalaivat neekerilastissa saapuivat Länsi-Intiaan vuonna 1506. Seuraavina vuosisatoina orjia laivattiin Afrikasta Amerikkaan niin, että pelkästään Brasiliaan kuljetettiin yhteensä 3,5 milj. neekeriorjaa. (Neekeri-sana Spectrumin artikkelista). Eräällä intialaisella ylimyksellä oli jo ennen Amerikan valloitusta, 1400-luvulla, yli 8 000 neekeriorjaa.
Orjamarkkinoilla

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Jean-Leon Gerome: Orjamarkkinoilla, 1866 - Copyright freeparking
Toimitukset haaremeihin

Haaremeihin, siten tietenkin myös Seraljiin sulttaanin haaremiin, kerättiin joko ryöstämällä tai ostamalla vuosisatojen ajan tyttöjä ja nuoria naisia. Erään orjamääritelmän mukaan orja on ihminen, joka tekee pakkotyötä. Joten ihan tyypillisiä orjia eivät haaremeiden naisasukkaat olleet, sillä heillä työvelvoitteet olivat vaatimattomia, verrattuna johonkin plantaasilla työskentelevään työorjaan. Heitähän hankittiin viihdytys- ja seksuaalitarkoituksiin, eli jalkavaimoiksi, vaikka toki sitäkin voi ihan hyvin pitää myös pakkotyönä.
Haaremin lumo
Taidekuva yllä, Edwin Long (1829 - 1891): Babylonian orjatori.

Sulttaani neitoineen

"Silmieni ilo" - Etienne Dinet, 1904. Orjatar on jo ostettua omaisuutta ja tutustuminen on päässyt hyvään vauhtiin.

Orjamarkkinat - kauppa se on joka kannattaa!

Haaremeihin sekä naisia, että miehiä eunukeiksi ryöstettiin, ostettiin jopa vanhemmiltaan, mutta ostettiin myös erityisiltä orjamarkkinoilta. Sulttaanilla oli omia orjanhakujoukkojaan ympäri silloista maailmaa, mutta hänelle myös lahjoiteltiin haaremiin orjia. Lahjoittajina saattoivat usein olla hänen omat virkamiehensä, kuten maakuntien kuvernöörit. Myös sulttaani lahjoitteli naispuolisia orjia korkea-arvoisille ja tärkeille vierailleen. Tyttöjä lahjoiteltiin usein merkkipäivinä, kuten syntymäpäivinä.

Orjat olivat siten kuin tavaraa, jota ostellaan ja kuljetellaan, käytellään tarpeen mukaan, pidetään itsellä, tai myydään ja lahjoitellaan eteenpäin. Orjamarkkinoilla myytävät kohteet olivat kukin vuorollaan lavalla esittelyssä, ja korkeimman tarjouksen tehnyt sai kohteen omakseen ja saattoi sen jälkeen tehdä tälle mitä halusi taikka huvitti.

Gérad de Nerval, Voyage en Orient (1843-51) kuvasi orjakauppaa seuraavasti:

"Merkittävä viehätys olivat heidän hiuksensa; ne oli punottu valtaville palmikoille ja kostutettu kokonaan voilla, joka valui heidän olkapäilleen ja rinnoilleen. Tämä oli muodissa koska se sai heidän tukkansa kiiltämään enemmän ja teki heidän kasvonsa häikäisevämmiksi. Kauppiaat olivat valmiita riisumaan heidät; he työnsivät auki suut niin että saatoin tutkia hampaat; he panivat naiset kävelemään ylös ja alas osoittaen ennen kaikkea heidän rintojensa kimmoisuutta. Tyttöparat tottelivat erittäin huolettomasti, eikä näky vaikuttanut kovinkaan kiusalliselta, sillä useimmat tytöt purskahtivat hillittömään nauruun."
Orjaa tutkitaan

Kuvassa yllä sulttaanin ostelijat tutkivat tarkoin kadulla kaupiteltavaa orjaa ja miettivät, mitä tarjoaisivat.

Uutta orjaa esitellään

Kuvassa yllä uutta orjaa esitellään ensimmäistä kertaa haaremissa. Eugene Giraud (1806 - 1881).

Haaremin kukkia Yleisohjeita orjattaren ja orjan ostoon

Islamilaisella keskiajalla ja sulttaanin hovissakin orjien asema oli hyvin toisenlainen ja huomattavasti parempi, kuin esimerkiksi roomalaisilla kaleeriorjilla tai amerikkalaisilla plantaasiorjilla. Orjien ostajille kirjoitettiin oppaitakin, joiden avulla heidän oli helpompaa hankkia itselleen sopivimpia orjattaria. Samuel Marokkolaisen teoksessa Herrasmiehen huvitus annetaan seuraavanlaisia ohjeita.

Orjattaria ei pidä ostaa ensi silmäyksellä eikä varsinkaan himokkaana! Jos orjatytön erehtyy ostamaan himojensa vallassa, saattaa kauppaa katua sen jälkeen, kun on "tutustunut tyttöön paremmin".

Erityisen vaarallista on ostaa tyttö markkinoilta. Markkinahumussa kavalat kauppiaat osaavat huijata ja pettää ostajaa kaikin mahdollisin tavoin. Markkinoiden myllerryksessä auringon ja tuulen ahavoittamasta, tummasta beduiinitytöstä tuleekin vaalea kultatukka ja pahanhajuinen hengityskin loihditaan myskintuoksuiseksi aavikon tuulahdukseksi. Markkinamiehet myös sipaisevat kalvakoille kasvoille punaa ja värjäävät haperonharmaat hiuksetkin hetkessä kiiltomustiksi. Orjakauppias tietää, kuinka sekä vaatimattomammat tytöt, että pojatkin saadaan myyntitapahtuman ajaksi, ohimenevästi hehkeimmilleen. Markkinoilla jopa isorokon jäljiltä ihoa kirjovat arvet peitettiin taitavasti ruokokasvin juurista, manteleista, hiirenvirnasta, pavuista ja vesimelonin siemenistä valmistetulla tahnalla. Alkavan kaihin silmiin synnyttämät valkoiset täplätkin loihdittiin piiloon, tiputtelemalla silmiin lämmintä aasinmaitoa.

Myyntitapahtumassa ei kannata laittaa painoa sille, miten nokkelasti ja viisaasti orjatytöt ja -pojat vastailevat ostajan kysymyksiin, sillä he saattavat lasketella ulkoa opittuja loruja, ja osoittautuvatkin sitten ostettuina tuppisuiksi ja tyhmiksi.

Orjakaupassa myös myyntikohteet osallistuivat kaupankäyntiin saamansa ohjeistuksen mukaisesti. Tyttöjen piti flirttailla asiakkaiden kanssa, peittää kasvonsa hunnulla ja välillä hetkeksi paljastaa kasvonsa niin, että ostajan ostohalut yltyivät. Kalvakoita kasvojaan heidän piti aina välillä hieroskella käsillään niin, että kasvot punehtuisivat.

Erityisen tärkeää oli varmistua siitä, että eroottisiin tarpeisiin - joihin orjat yleensä ostettiin - tarkoitettu orjaneito oli neitsyt, eikä hän saanut missään nimessä olla raskaana. Jo orjakaupan aikana ostajilla oli kuluttajansuojaturva, ja niinpä kauppa purkautui, jos tyttö ei ollutkaan neitsyt, vaikka hänet oli ostettu sellaisena.

Orjakauppiaatkin kyllästyivät jossakin vaiheessa temppuileviin asiakkaisiin, jotka mitä pienimmillä syillä vaativat kaupan purkua, kun yleensä olivat vain nopeasti kyllästyneet tyttöön taikka poikaan, ja kirjoittivat siksi kaupan yhteyteen saatteeksi tavaraselosteen, jossa olivat lueteltuina kaikki orjan viat. Ristiretkiaikana esim. egyptiläisillä orjakauppiailla oli asiakkaiden käyttöön tällaiset valmiit puute- ja vikalistat. (Jaakko Hämeen-Anttila: Tuhannen ja yhden yön erotiikka)
Orientin prostituoituja

Islamilaiseen maailmaan kuuluivat keskiajalla myös ilotalot ja prostituoidut. Egyptiläiset kirjoittajat jakoivat prostituoidut kolmeen ryhmään. Villilehmillä oli oma asunto, jonne he johdattivat asiakkaansa. Vapaat lehmät puolestaan tulivat asiakkaan asuntoon. Kolmantena ryhmänä olivat lypsylehmät, joiden työmaana olivat hämärät kadunpielet ja kujat.

Oman ryhmänsä muodostivat gainat, laulajattaret. He olivat orjatyttöjä, joiden päätyönä oli vieraiden viihdyttäminen. He lauloivat, soittivat, seurustelivat ja pitivät monin muin tavoin seuraa.

Pojatkin toimivat keskiajalla prostituoituina. Se oli laajalle levinnyttä ja hyvin tuottoisaa toimintaa. Heitä oli tarjolla myös bordelleissa, joissa asiakas sai valita joko tytön taikka pojan. Orjapoikia ostettiin orjatyttöjen lailla myös seksitarkoituksiin. Yläluokka piti orjapoikia monin tavoin tyttöjä käyttökelpoisempinakin. Pojat eivät tulleet raskaaksi ja heitä saattoi kuljettaa mukanaan "palvelijoina", ilman, että kukaan kiinnitti menoon mitään huomiota. Pojat pitivät gainojen tapaan myös seuraa asiakkaille, näitä erilaisin tavoin viihdyttäen. (Jaakko Hämeen-Anttila: Tuhannen ja yhden yön erotiikka - Otava 2011)

Kuvassa vasemmalla maalaus - Orientin kaunotar - Luis Ricardo Falero (1851 - 1896)

Orjakauppa

Ruusu Huutokauppa

Orjahuutokauppa on meneillään ja ostajille tarjotaan juuri orjatarta, jota nostetuista käsistä päätelleen huudetaan innokkaasti. Mitä ilmeisimmin meklari vielä kehuu myytävää neitoa niin että sylki suusta lentää, saadakseen hinnan kohoamaan mahdollisimman korkeaksi. Ostajilla oli jossakin vaiheessa aina mahdollisuus tutkia myyntikohdetta lähempää, tunnustellen ja kopeloidenkin, jotta laadusta saattoi varmistua. Taiteilija on maalannut naisen niin, että tämä kohottaa kuin häpeillen kättään kasvojensa eteen. Todellisuudessa myytävän orjan sekä jalat että kädet oli usein sidottu myyntitilanteessa, kädet vieläpä selän taakse.

Kaupankäynti oli siten varsin epäinhimillistä, ja myytävillä ihmisillä ei tässä tilanteessa ollut ihmisarvoa. Ehkä heistä myöhemmin joku saavutti suurtakin ihmisarvoa, vaikka sulttaanittarena, mutta sellainen onni tuli harvojen osaksi.

On kuitenkin syytä mainita, että vaikka 1700- ja 1800-luvun orientalistiset taiteilijat maalauksissaan kuvaavatkin orjien myyntitapahtuman niin, että niissä kaupitellaan alastomia ihmisiä julkisilla paikoilla, niin ihan näin ei asianlaita aina ollut. Todellisuudessa orjia ei aina riisuttu julkisilla paikoilla ja orjattaria myytiin suljetuissa tilaisuuksissa vain varakkailta näyttäville asiakkaille, jotka pääsivät tutustumaan tarjontaan.
Orjakauppaa
Orjakauppaa Roomassa - Jean-Léon Gérôme (1824 - 1904) - kuvat yllä ja alla.
Haaremin lumo
Amorin nuolen lävistämä sydän Orjakauppaa Roomassa - Jean-Léon Gérôme (1824 - 1904) Cupido Katso orjakaupasta myös eunukit!
Orjia Roomassa
Amorin nuolen lävistämä sydän Orjia Roomassa - englantilainen taidemaalari Charles W. Bartlett (1860 - 1940)

Roomalainen sotilas tarjoaa omenoita orjalapsille.
Cupido Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Public domain
*** tunturisusi.com linkit ***