Haaremi

Haaremin turkkilainen ruoka

Ruokailu sulttaanin haaremissa ei ollut vain nopea toimitus sen vuoksi, että pysyttiin hengissä, vaan monimuotoinen seremoniallinen tapahtuma, itse asiassa monimutkainen rituaali. Ateriointi aloitettiin aina hyvän ruokahalun toivotuksin ja nyökkäilyin muille ruokapöydässä istuville.

Kuparin loistoa

Palatsin keittiötarvikkeet olivat todellinen nähtävyys, koska padat, kattilat ja muut välttämättömät esineet olivat niin isoja ja melkein kaikki kuparista, että samanlaisia esineitä saattoi nähdä tuskin missään yhtä kauniina ja hyvin hoidettuina. Astiat olivat tinattua kuparia ja nekin pidettiin jatkuvasti niin hyvässä kunnossa ja tahrattomina, että ne muodostivat hämmästyttävän näyn. Astioita oli valtavat määrät. Koko keittiön ylläpidosta muodostui Portille suuret kustannukset, sillä ruokaa tarjoiltiin parhaimmillaan, erityisesti Julkisen Divaanin neljän päivän aikana palatsiväen lisäksi 4 000 - 5 000 vieraalle.

Turkin herkkuja

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva, turkkilaiset herkut Copyright NKCPhoto

Tarjoilua ja maistelua

Ruokaa valmistettiin kuninkaallisessa keittiössä, jossa työskenteli 150 kokkia. Liesissä ja haaremin keittiöuuneissa poltettu puu oli peräisin sulttaanin omista metsistä. Palatsissa oli myös lukuisia sivukeittiöitä.

Keittiöstä mustat eunukit kantoivat ruokaa messinkitarjottimilla Ruokakäytävään, paikkaan, josta ruoka edelleen jaettiin eri puolille haaremia. Tarjottimia kannettiin jatkuvana virtana pään päällä ja kuljeteltiin huoneisiin, joissa naiset aterioivat. Kaikki sulttaanille tuleva ruoka esimaisteltiin, jotta varmistuttaisiin siitä, että ruoka ei ollut myrkytettyä.

Valide sultanilla oli ruokailussa tarjoilijoina omat, tehtävään koulutetut odaliskinsa. Kadynit ja suosikit, joilla oli omat asunnot, aterioivat pöydille asetetuilta hopeatarjottimilta. Päivällinen saattoi olla katettuna hopealangoilla kirjotulle samettiliinalle. Kuusijalkaiselle hopeatelineelle asetettiin hopeatarjotin, tulvillaan salaatteja, kaviaaria, oliiveja ja juustoja. Suola-, pippuri- ja kanelisirottimet oli kirjailtu kallisarvoisin jalokiviupotuksin. Juomien joukossa oli sitruunamehu, jota tarjoiltiin raikkaasti kristallikannusta. Silkkiset lautasliinat olivat erityisen taidokkaasti kirjailtuja, ja ne olivat pujoteltuina kääröinä timanttikoristeisissa helmiäsrenkaissa. Hopeatarjottimet ja muut hopeiset ruokailuvälineet haaremiin tulivat vasta 1800-luvun alussa, kun vallassa oli Mahmud II.

Haaremin teetarjoilua

"Teetarjoilua" - Jules Joseph Lefebvre (1836 - 1911).

Pääruokia - munakoiso naisten suosikki

Pääruokia päivällisillä ja lounailla olivat erilaiset lampaasta tehdyt ruuat, kuten piiraat, joiden täytteenä oli lihaa ja myös juustoa tai pinaattia. Ruokapöydässä oli myös pilahvia, munakoisoa sekä moninaisia kasviksia erityisesti oliiviöljyssä keitettyinä. Jälkiruokavalikoima oli runsas. Erilaisina välipaloina syötiin hedelmiä ja kakkuja.

Naisten mieluisinta ruokaa haaremissa oli munakoiso. Uskottiin myös, että jos näkee unta munakoisosta, tulee raskaaksi. Naiset tiesivät tuhat tapaa, miten munakoisosta voitiin valmistaa herkkuja, joilla voitettiin miehen sydän.

Aterialla

Aamiainen

Jos palatsin muut ateriat olivat ylenpalttisuudessaan äärimmäisen runsaita, niin aamiainen oli yksinkertainen ja kohtuullinen. Siihen kuului kokkaroitunutta kermaa, fetajuustoa, hunajaa, hilloja ja oliiveja sekä vahvaa, venäläistä teetä. Aamiaisella ei nautittu koskaan kahvia, sitä pidettiin näin varhaisena ajankohtana sopimattomana.

Haaremin herkkuja

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Let Ideas Compete

Sormin syömistä ja keikuttelua kuin tanssissa

Ennen 1800-lukua kaikki naiset haaremissa söivät ruokansa sormin. He myös olivat sitä mieltä, että sormin syömällä makuvaikutelmakin ruuasta on parhain. Ruokaan koskettiin vain oikealla kädellä, sillä vasen käsi oli epäsiisti.

Vesimelonia njam!

Miten tahansa ruokaa ei suinkaan sormissakaan mynttäilty, vaan sormin syöminen opiskeltiin ja se tehtiin mahdollisimman viehättävästi, sirosti ja elegantisti. Koko ruokailutapahtuma kurotuksineen, taivutteluineen, pään pyörittelyineen ja muine liikkeineen oli naisilla äärimmäisen hallittua, kuin tanssia, kaikki liikkeet tehtiin kuin koreografian mukaan.

Tupakka ja alkoholi

Tupakkaa pidettiin yhtenä haaremielämän suurimmista iloista. Myös naiset polttivat omissa oloissaan estoitta ja holtittomasti, miesten läsnäollessa he eivät saaneet polttaa. Uusilta tulokkailta tupakointi oli myös kielletty, mutta heillä se vain lisäsi tupakoinnin nautittavuuta, koska se piti tehdä salaa.

Tupakoimaan asetuttiin usein ajan kanssa loikoilemaan raukeana divaanin pieluksilla. Savukkeiden lomassa poltettiin vesipiippua. Minkään ei katsottu edistävän paremmin runollista haaveilua, kuin tupakan, jollei sitten ehkä oopiumin.

Alkoholia haaremin naiset eivät juoneet, sitä ei pidetty heille sopivana tapana. Miehet joivat rakia.

Makeisten suurkuluttajia - Turkkilainen herkku

Haaremin naiset olivat makeisten suurkuluttajia. Monet heistä olivat myös taitavia makeisten valmistajia ja lahjoittelivat toisilleen makeisia. Kuuluisimpia turkkilaisia makeisia on Turkkilainen herkku, jota valmistetaan vielä nykyisinkin.

Turkkilainen herkku valmistetaan valkoisten viinirypäleitten ja silkkiäispuun mallosta, mannajauhoista, hunajasta, ruusuvedestä ja valikoiduista pähkinöistä - ja näistä aikaansaatua tahnaa mutustellaan suussa. Turkkilainen herkku lepuuttaa kurkkua ja siten se oli mitä mainiointa mutusteltavaa haaremiaterian jälkeen.

Muiden jälkiruokien ja leivonnaisten nimetkin olivat jo hekumallisen houkuttelevia ja eroottisia, kuten Kaunottaren huulet, Hanumin sormet, Rouvien reidet tai Naisen napa.

Haaremi

Herkuttelua Istanbulissa.