|
HARJASUSI (Chrysocyon brachyurus)
Harjasusi on Etelä-Amerikan kookkain koiraeläin. Se näyttää hieman kuin pitkäjalkaiselta ketulta, ja sen paikallinen nimi onkin aguará guazú - iso kettu. Harjasusi on helppo tunnistaa ulkomuodostaan - punaruskeasta turkistaan, suurista korvistaan, pitkästä kuonostaan ja tavattoman pitkistä, mustista jaloistaan. Pitkät jalat auttavat sitä liikkumaan korkeassa ruohikossa ja tähystelemään yli korkean ruohikon. Tähystelyä ja tarkkojen havaintojen tekoa edesauttavat tarkka näkö, erinomainen hajuaisti ja ylisuurten, 18 cm pitkien korvien myötä yliherkkä kuuloaisti. Harjasusi saa nimensä niskansa pitkästä, tummasta karvoituksesta, joka muistuttaa harjaa eli harjasta. Harjansa karvat se uhkailutilanteessa pörhistää vieläkin pystymmiksi. Hännänpää, kurkku ja korvien sisustat ovat muuten punaruskeassa värityksessä valkoiset. Harjasusi ei kuulu Canis-sukuun ja se liikkuukin toisin, kuin sudet; kaukaa sen liikkuva hahmo muistuttaa enemmän antilooppia kuin sutta. Mittoja Uroksen ja naaraan koossa ei ole merkittäviä eroja. Hartiakorkeus 75 - 90 cm. Ruumiin pituus mukaan lukien pää 100 - 125 cm. Hännän pituus 30 - 45 cm. Paino 20 - 23 kg. Tarhoissa keskimääräinen paino 30 kg. |
|
|
Levinneisyys Etelä-Amerikan keski- ja itäosat ovat harjasuden asuinaluetta. Lajin elinmaina ovat Argentiina, Brasilia, Bolivia, Paraguay ja Peru. All rights reserved *Kuva vasemmalla Copyright - All rights reserved: © Flickr/iPhotograph - Volker Wurst - Used with permission. |
|
Ravinto
Harjasusi on kaikkiruokainen, ravinnon koostumus riippuu pitkälti siitä, mitä luonto sille tarjoaa eli mitkä ovat ravinnon saantimahdollisuudet. Se syö pieniä nisäkkäitä, jyrsijöitä, marsuja ja vyötiäisiä - sekä matelijoita, niveljalkaisia ja kalaa. Joskus, varsin harvoin harjasuden saaliiksi voi päätyä pampahirvikin (Ozotoceros bezoarticus). Ravintoon kuuluu myös lintuja ja niiden munia - lintulajeina ovat tinamit, sirkut ja monet muut. Ravinnosta noin puolet voi olla peräisin kasvikunnasta - puolet eläinkunnasta. Tavallisimmin silti hieman suurempi osa, kuin puolet ravinnosta on peräisin eläinkunnasta. Päivän valoisat ajat harjasusi lepäilee jossakin tiheän puuston ja pensaston suojissa ja liikkuu ja saalistaa enimmäkseen öiseen aikaan. 
|
Sudenomena - lobeira Yllä lobeiran eli sudenkasvin tähden muotoinen, sinipunavioletti kukinto. Harjasusi syö myös hedelmiä kuten banaaneja ja tomaatinkaltaisia hedelmiä, joita tuottaa koisokasvi nimeltään lobeira (Solanum lycocarpum). Lobeira on harjasuden koko levinneisyysasteella kaikista sen syömistä kasvikunnan lajeista tärkein. Lobeiran nimi englanniksi on Wolf Apple - sudenomena. Lobeira on tomaatin sukulainen ja sen hedelmät muistuttavatkin jättiläistomaatteja. Ravintoon kuuluu myös muita vihanneksia ja niiden juuria, annonakasveja, hedelmäananaksia sekä mustakoisoja. Lisääntyminen Harjasusi on yksiavioinen, eikä muilla susilla ole asiaa pariskunnan elinpiirille. Elinpiirin luonnollisina rajoina ovat usein tiet, vuorten harjanteet tai joet. Toisin kuin monet muut koiraeläimet, harjasudet eivät kaiva pesäluolaa, vaan pesä voi olla tiuhassa heinikossa tai kallionhalkeamassa. Kantoaika on suunnilleen saman mittainen, kuin muillakin koiraeläimillä, noin 65 vuorokautta. Pentuja syntyy 1 - 5, enimmillään jopa 7. Yleensä pentuja syntyy vain 2 - 3, pentuekoko on pienempi kuin muilla koiraeläimillä. Pentujen syntymäpaino on 340 - 430 grammaa ja niiden silmät avautuvat 9 päivän iässä. Vanhemmat vahtivat jälkikasvuaan vuorotellen, eikä pentuja jätetä juuri koskaan yksin. Myös uros osallistuu pentujen hoitoon ja oksentaa niille ruokaa. Harjasusiuros vie myös pesällä olevalle naaraalle ruokaa. Vuoden iässä harjasusi on saavuttanut aikuisen harjasuden mitat. Villeinä luonnossa eläviä harjasusia nähdään hyvin harvoin pentuineen, sillä pentujensa kanssa ne viettävät piilottelevaa elämää. Harjasusiuros ja -narttu muodostavat kyllä parin, mutta elelevät tietyllä alueella erillään ja yksikseen ja ovat toistensa kanssa tekemisissä lähinnä vain paritteluaikana. Harjasudet eivät muodosta susien, savannikoirien taikka viidakkosusien tapaan laumaa. Elinikä luonnossa noin 10 vuotta, vankeudessa 15. |
|
|
Viestintä
Harjasudet viestivät toisilleen haukkumalla kuin koirat ja jättämällä hajumerkkejä elinpiirilleen. Uhanalaisuus Harjasusi on IUCN:n tekemän luokituksen mukaisesti ollut vuonna 2004 silmällä pidettävä laji (NT, Near Threatened). Se on siis taantunut taikka harvinainen laji, mutta ei varsinaisesti uhanalainen. Riittävän uutta ja luotettavaa tietoa siitä, kuinka monta harjasutta on, ei ole käytettävissä. Tämä johtuu siitä, että laji elää tavattoman suurella alueella hyvin salaperäistä ja piiloilevaa elämää. Arviot esittävät harjasusien määräksi 2000 - 4500. Harjasudella ei ole sellaista pahan eläimen mainetta kuin sudella pohjoisella pallonpuoliskolla, vaan esimerkiksi brasilialaiset haluavat säilyttää tämän hienon eläimen ylänköseuduillaan. Brasilia luokittelee omien rajojensa sisällä harjasuden uhanalaiseksi. Harjasutta uhkaavia tekijöitä on sille kelvollisen asuinmaaston katoaminen ja pirstoutuminen, maanviljelyksen, metsänhoidon ja teiden rakentamisen kautta. Hyvin paha uhka on liikenne. Harjasusia kuolee usein teillä autojen alle. Etelä-Amerikassa liikennekulttuuri on oma lukunsa, ylinopeuksilla kaahataan surutta ja tämäkin lisää harjasusien kohdalla riskiä jäädä auton alle. On arvioitu, että jopa puolet vuosittain syntyvistä harjasusista menettää henkensä jo pentuvaiheessa liikenteen seurauksena. Myös koirat uhkaavat harjasutta, levittäessään mahdollisesti sairauksia niiden keskuuteen. Koirat voivat myös jäljittää harjasusia ja tappaa niitä. Pitkistä jaloistaan huolimatta harjasusi ei ole mitenkään erityisen nopea juoksija. |
Kehityshistoriaa Harjasuden kehitys koiraeläimissä omaksi linjakseen on alkanut jo miljoonia vuosia sitten, pleistoseenikaudella, Brasilian ylänköseuduilla. Se elää nykyisin vain Etelä-Amerikassa, mutta eli plioseenikaudella myös Pohjois-Amerikassa, pohjoisessa Meksikossa ja Arizonassa. Harjasusi on outo kummajainen koiraeläinten heimossa. Vaikka sen olemuksessa on ketunkin piirteitä, ei se ole erityisen läheisesti juuri ketuille sukua. Sen läheisin sukulainen on yksi Etelä-Amerikan koiraeläimistä, suokoira (Speothos venaticus). Pleistoseeniajan suurista koiraeläimistä harjasusi on Etelä-Amerikassa ainut laji, joka selvisi hengissä kyseisen kauden loppupuolella tapahtuneista massa-sukupuutoista nykypäivään. Harjasuden sukulaisuussuhteet muihin Etelä-Amerikan koiraeläimiin ja sen sijoittaminen koiraeläinten sukupuuhun ei ole ollut helppo tehtävä, toteaa tutkija James Dietz. Harjasusi on yksinäinen ja omanlaisensa laji koiraeläinten joukossa, sukunsa ainut edustaja. Vuonna 2009 julkistettiin tutkimus, jonka mukaan sukupuuttoon kuolleen falklandinkoiran (Dusicyon australis) läheisin sukulainen on harjasusi. Falklandinkoiralla ja harjasudella on ollut yhteinen esi-isä 6 mvs. |
Eläintarhat
Harjasusia on aika runsaasti eläintarhoissa. Viimeisimmät, käytettävät tiedot kertovat kokonaismääräksi näissä tarhoissa yli 400. Alalajit Alalajeja ei harjasudella ole. Kansanlääkinnän perinteitä Harjasuteen liittyy Brasiliassa erilaisia uskomuksia ja sen erilaisia ruumiinosia käytetään yhä edelleen kansanlääkinnässä. Kroonisen yskän voi yrittää parantaa juomalla harjasuden kuivatuista ulosteista valmistettua teetä. Pala harjasuden nahkaa satulassa parantaa munuaisvaivat. Harjasuden silmillä on Brasiliassa tavoiteltu henkilökohtaista lumovoimaa. Harjasuden käyttö kansanlääketieteessä on paikallista, eikä sitä esiinny kansainvälisessä mitassa. Tällainen "lääkinnällinen", uskomuksiin perustuva käyttö edellyttää usein harjasusien salakaatamista, jota yritetään kitkeä pois. Lähteet Husbandry Manual for The maned Wolf Kaarina Kauhala: Koiran villit sukulaiset ADW: Chrysocyon brachyurus Maned Wolf Louise Emmons: The Secret Wolf Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Ylin kuva, harjasusi Chrysocyon brachyurus Copyright ucumari *Toiseksi ylin kuva, harjasusi Chrysocyon brachyurus Copyright magdalar *Kolmanneksi ylin kuva, harjasusi Chrysocyon brachyurus Copyright Andrew Ives *Pieni kasvokuva ravintokappaleen alla, harjasusi Chrysocyon brachyurus Copyright SK51 *Alin pikkukuva, harjasusi Chrysocyon brachyurus Copyright DrGaz *Toiseksi alin kuva, harjasusi Chrysocyon brachyurus Copyright PeterEdin (Tag Man) *Alin kuva, harjasusi Chrysocyon brachyurus, kolme pentua Copyright Silvain de Munck *Lobeira, Solanum lycocarpum Copyright chris.diewald |