|
|
Harjasusi (Chrysocyon brachyurus)
Harjasusi on Etelä-Amerikan kookkain koiraeläin. Se on helppo tunnistaa ulkomuodostaan -
punaruskeasta turkistaan, suurista korvistaan, pitkästä kuonostaan ja tavattoman
pitkistä, mustista jaloistaan. Pitkät jalat auttavat sitä tähystelemään
yli korkean ruohikon. Tätä uhanalaista eläinlajia tavataan luonnosta enää
hieman yli 2000 yksilöä. Harjasuden elinikä on noin kymmenen vuotta ja sekin on
luonnollisesti yöeläin. Eittämättä harjasusi on yksi kauneimmista koiraeläinten
heimon edustajista. Harjasusi ei kuulu Canis-sukuun ja se liikkuukin toisin,
kuin sudet; kaukaa sen liikkuva hahmo muistuttaa enemmän antilooppia kuin sutta.
Etelä-Amerikan keski- ja itäosat ovat harjasuden asuinaluetta - Brasilia,
Bolivia, Paraguay ja Peru.
Painoa harjasudella on 20 - 23 kg. Hartiakokorkeus lähentelee metriä. Harjasusi
on kaikkiruokainen syöden pieniä nisäkkäitä, kalaa, lintuja ja niiden munia.
Myös hedelmiä kuten banaaneja ja tomaatinkaltaisia hedelmiä, joita tuottaa koisokasvi nimeltään
Solanum lycocarpum, lobeira. Lobeira on tomaatin sukulainen ja sen hedelmät muistuttavat
jättiläistomaatteja.
Harjasuden ravintoon kuuluu myös vihanneksia ja niiden juuria.
Harjasusi on yksiavioinen, eikä muilla susilla ole asiaa pariskunnan elinpiirille.
Elinpiirin luonnollisina rajoina ovat usein tiet, vuorten harjanteet tai joet.
Toisin kuin monet muut koiraeläimet, harjasudet eivät kaiva pesäluolaa, vaan pesä
voi olla tiuhassa heinikossa tai kallionhalkeamassa.
Kantoaika on suunnilleen saman mittainen, kuin muillakin koiraeläimillä, noin
65 vuorokautta. Pentuja syntyy 1 - 5, enimmillään jopa 7. Yleensä pentuja syntyy vain 2 - 3,
pentuekoko on pienempi kuin muilla koiraeläimillä.
Pentujen syntymäpaino
on 340 - 430 grammaa ja niiden silmät avautuvat 9 päivän iässä. Vanhemmat vahtivat
jälkikasvuaan vuorotellen, eikä pentuja jätetä juuri koskaan yksin. Myös uros
osallistuu pentujen hoitoon ja oksentaa niille ruokaa.
Harjasusiuros vie myös pesällä olevalle naaraalle ruokaa. Vuoden iässä
harjasusi on saavuttanut aikuisen harjasuden mitat. Villeinä luonnossa
eläviä harjasusia nähdään hyvin harvoin pentuineen, sillä pentujensa kanssa
ne viettävät piilottelevaa elämää.
Päivän valoisat ajat harjasusi lepäilee jossakin tiheän puuston ja pensaston suojissa
ja liikkuu ja saalistaa enimmäkseen öiseen aikaan. Harjasusiuros ja -narttu
muodostavat kyllä parin, mutta elelevät tietyllä alueella erillään ja yksikseen
ja ovat toistensa kanssa tekemisissä lähinnä vain paritteluaikana. Harjasudet viestivät
toisilleen haukkumalla kuin koirat ja jättämällä hajumerkkejä elinpiirilleen.
Harjasusi on outo kummajainen koiraeläinten heimossa. Vaikka sen olemuksessa
on ketunkin piirteitä, ei se ole erityisen läheisesti juuri ketuille sukua.
On mahdollista, että harjasusi on Etelä-Amerikassa ainoana selvinnyt myöhäiseltä
pleistoseeniajalta
tähän päivään silloin eläneistä suurista koiraeläinlajeista.
Harjasuteen liittyy Brasiliassa erilaisia uskomuksia ja sen erilaisia
ruumiinosia käytetään yhä edelleen kansanlääkinnässä. Kroonisen yskän voi
yrittää parantaa juomalla harjasuden kuivatuista ulosteista valmistettua
teetä. Pala harjasuden nahkaa satulassa parantaa munuaisvaivat.
Harjasudella ei ole Brasiliassa sellaista pahan eläimen mainetta kuin sudella
pohjoisella pallonpuoliskolla, vaan brasilialaiset haluavat säilyttää
tämän hienon eläimen ylänköseuduillaan.
Kaarina Kauhala: Koiran villit sukulaiset
Chrysocyon brachyurus
Maned Wolf
Kuvat Copyright
Ralf Schmode
Koiraeläimet
|
|
