Harmaaorava Sciurus carolinensis

HARMAAORAVA (Sciurus carolinensis) - (Gmelin, 1788)

Harmaaorava on Pohjois-Amerikassa elävä oravalaji, jota sieltä on siirretty myös Eurooppaan.

Tieteellinen luokittelu

Domeeni	Eucarya	aitotumalliset
Kunta	Animalia	eläinkunta
Pääjakso	Chordata	selkäjänteiset
Alajakso	Vertebrata	selkärankaiset
Luokka	Mammalia	nisäkkäät
Lahko	Rodentia	jyrsijät
Heimo	Sciuridae	oravat
Suku	Sciurus	oravat
Laji	carolinensis	harmaaorava

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva oikealla Copyright Jen Goellnitz

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Jen Goellnitz

Ominaisuuksia

Kuten nimikin kertoo, harmaaoravan turkki on harmaa, vaikka siinä voikin olla ruskeaa ja punertavaa sävyä. Alapuoli on valkoinen, häntä on iso ja hyvin tuuhea. Talvella eläin on miltei hopeanvärinen, mutta kesällä tassut ja kupeet ovat ruskehtavat. Häntäkarvat ovat kaksiväriset, minkä vuoksi häntä erityisesti talvella näyttää muodostuvan tummemmasta ydinosasta ja vaaleammasta ulkokerroksesta.

Asutuksen lähellä, missä harmaaoravalla on pienempi riski joutua petoeläimen saalistamaksi, on myös mustia ja valkoisia yksilöitä. Harmaaoravan melanistinen muoto, jossa turkin väri on musta, on vallitseva eräillä seuduilla, kuten laajoilla Kaakkois-Kanadan alueilla.

Harmaaoravan pituus kuonon päästä hännän juureen on 23 - 30 cm ja hännän pituus on 19 - 25 cm. Paino on 400 - 600 g. Korvien pituus on 25 - 33 mm. Sekä naaras että uros ovat samannäköisiä ja samankokoisia.

Aistit, eleet ja kommunikointi

Harmaaoravien näkö-, kuulo- ja hajuaisti ovat hyvin kehittyneet ja herkät. Hajuaistillaan ne tekevät naapurioravistaan tarkkoja havaintoja, jotka liittyvät sekä stressiin että lisääntymiseenkin. Harmaaoravilla on useita erilaisia ääniä, joita ne käyttävät lajitovereidensa kesken eri tilanteissa. Myös eleet ja asennot ja hännän huiskinta ovat osa keskinäistä viestintää.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva vasemmalla Copyright Eric Bégin

Valkoisia oravia

Rajoittuneilla alueilla Yhdysvalloissa elää puhtaan valkoisia oravia. Ne eivät ole albiinoja, vaan niiden turkin valkoisuus on geneettisen mutaation aikaansaama.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva oikealla Copyright Owen Christopher Wolter

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Eric Bégin

Levinneisyys

Harmaaorava on alkuperäisesti Pohjois-Amerikassa elävä oravalaji, joka elää Yhdysvaltain itäisissä ja keskisissä osissa. Pohjoisessa sitä tapaa myös Kanadan itäisissä ja kaakkoisissa osissa. Sen levinneisyysalue on pääosin sama, kuin iso-oravan, joka kuitenkin elää lännempänä ja Meksikossakin. Harmaaoravia etelässä ei tapaa Meksikosta saakka, vaan Floridasta ja Texasista.

Harmaaoravia on siirretty Yhdysvaltojen maaperällä luontaisilta asuinseuduiltaan myös muualle. Harmaaoravia on siirtoistutettu myös Eurooppaan - Italiaan, Skotlantiin, Englantiin ja Irlantiin. Samoin niitä on siirretty myös Etelä-Afrikkaan ja Australiaan.

Britanniassa on jouduttu ongelmiin 1800-luvun alussa maahan tuotujen harmaaoravien kanssa, sillä maan alkuperäinen oravakanta on joutunut ahtaalle näiden tulokkaiden kanssa. Harmaaoravakanta oli vuonna 2006 jo 66-kertainen verrattuna eurooppalaisiin punaturkkisiin oraviin. Niinpä Britanniassa onkin alettu harventaa harmaaoravakantaa. Kokonaan harmaaoravia ei haluta Britanniasta hävittää, sillä parin sadan vuoden aikana niistäkin katsotaan tulleen osa maan luontoa. Kaikkiaan niitä elelee Britanniassa jo noin kaksi miljoonaa, ja kaupunkilaisille ne ovat paljon tutumpi näky kuin alkuperäiset punaoravat. Niitä on enää vain muutamana pienenä saarekkeena.

Ravinto

Monien oravien tapaan harmaaoravakin kerää ja kätkee ruokavarastoja. Varastoissa ruuat eivät aina ehdi olemaan pitkiä aikoja, sillä joskus se voi syödä tällaisesta kätköstä jo muutaman tunnin kuluttua kätkemisestä. Toisille ruokakätköilleen harmaaorava palaa vasta kuukausienkin kuluttua, kun ruokaa muuten ei ole tarjolla. On arvioitu, että jokainen orava tekee yhden vuoden aikana useampia tuhansia ruokakätköjä.

Oravilla ja niin harmaaoravallakin, on erittäin hyvä paikantamismuisti, jonka avulla se löytää lukuisat kätkönsä. Vasta ihan kätköpaikan lähellä, muutaman senttimetrin etäisyydellä, harmaaorava turvautuu etsimisessä hajuaistiinsa.

Harmaaorava karttaa liikkumisessa kesäisin keskipäivän kuuminta ajankohtaa ja liikkuu aamuisin ja iltaisin. Yleisesti naaraat ovat aktiivisempia kesäaikana, urokset puolestaan talvisin.

Ravintoon kuuluvat pähkinät, tammen ja pyökin terhot ja 24 eri tammilajin kukat ja silmut, lukuisien eri puulajien tuottamat syötäväksi sopivat osat, erilaiset vihannekset, sienet, juuret ja viljat. Ruokavalioon kuuluvat myös hyönteiset, linnunmunat ja pikkueläimet, mutta niiden osuus on merkityksetön.

Lisääntyminen

Harmaaorava rakentaa poikasia varten oravien tapaan pesän johonkin puunonkaloon ja pehmustaa pesän lehdillä ja sammaleilla. Vuodessa harmaaoravalla on kaksi poikuetta. Kantoaika on 44 vrk. Avuttomien ja karvattomien poikasten syntymäpaino on 13 - 18 g. Poikueen koko on tavallisimmin 2 - 4. Suurimmissa voi olla jopa 8 poikasta.

Uhat

Harmaaoravia saalistaa suuri joukko erilaisia eläimiä. Näitä saalistajia ovat supi, skunkki, näätä, kettu, kojootti, ilves, punailves ja susi, sekä petolinnut, kuten haukat ja pöllöt.

Metsästys

Harmaaoravia on syöty erityisesti silloin, kun Amerikkaa on asutettu. Niitä metsästetään nykyisinkin ja syödäänkin. Harmaaorava on Yhdysvaltain, ja ehkäpä koko maailman metsästetyin orava. Harmaaoravien häntäkarvoja käytetään perhojen valmistuksessa. Esimerkiksi Mississipissä saadaan vuosittain saaliiksi 2,5 miljoonaa harmaaoravaa, saaliin yhteisarvo on 12,5 miljoonaa dollaria.