Tunturisuden sivut
Kuvassa yllä Namibian aavikkohevosia. Nämä aavikkohevoset ovat Afrikan ainoat vielä tavattavat villihevoset.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © jbdodane

Omia hevosrotuja Afrikassa

Afrikassa on kehitetty useampiakin hevosrotuja. Näitä Afrikan omia hevosia ovat pohjoisimman Afrikan, Marokon berberihevosesta eteläisimmän Afrikan moniin rotuihin, joita ovat buurinponi, basutonponi, vlaamperd ja jo sukupuuttoon kadonnut kapmaanhevonen.

Afrikan ratsukko

Paraatiratsukko afrikkalaiseen tyyliin. Murtala Muhammed Square, Kaduna, Nigeria marraskuu 2013.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva, paraatiratsukko Nigeriassa - Copyright © Allan Leonard

Hevosten käyttöä nykypäivän Afrikassa

Afrikan köyhissä maissa hevosia käytetään vielä paljon sekä ihmisten että tavaran kuljetukseen. Suurissakin kaupungeissa liikkuu raskaastikin lastattuja hevoskärryjä. Näiltä osiltaan Afrikassa eletään siihen tapaan, kuin meillä elettiin 1900-luvun alkupuolella.

Namibian aavikkohevonen

Afrikassa elää vielä nykyisin yksi villihevonenkin Namibian aavikolla. Näitä aavikkohevosia on jäljellä enää 90 - 150. Namibian aavikkohevoset muistuttavat rakenteeltaan eurooppalaisia, keveitä ratsastushevosia, joista ne mahdollisesti polveutuvatkin. Erityisesti eräitä saksalaishevostyyppejä, joita on käytetty seudun tiloilla, pidetään aavikkohevosten alkukantana. Aavikkohevosten alkuperästä esitetään useampia erilaisia teorioita, mutta lopullista selvyyttä asiaan ei saada kai koskaan. On kyse kuitenkin siitä, että jostakin muualta tuodut hevoset ovat jossakin vaiheessa villiintyneet.

Villiytyminen on tapahtunut ehkä 1900-luvun alkupuolella, erityisesti ensimmäisen maailmansodan aikoihin. Geneettiset tutkimukset ovat osoittaneet, että Namibian aavikkohevoset ovat yksi maailman erillisimmistä hevospopulaatioista. Ensimmäisen kerran aavikkohevosten määrä laskettiin ilmalentojen avulla vuonna 1984.

Vaikka Namibian aavikkohevoset elävätkin äärimmäisen karuissa oloissa, niin ne ovat varsin ravittuja ja hyväkuntoisia. Poikkeuksen muodostavat vain kaikkein kuivimmat ajat, jolloin hevosten selviytyminen joutuu äärirajoille.

Veden suhteen, aavikkohevoset ovat jo alkuajoistaan lähtien keskittyneet asumaan sellaisiin paikkoihin, joissa ne ovat voineet turvautua ihmisen rakentamiin vesipaikkoihin. Tällainen paikka on Garub, jossa vettä on järjestetty aikoinaan höyryjunille - ja osansa tästä vedestä ovat saaneet villihevosetkin. Tällaisella vesipaikalla turistit pääsevät kuvaamaan hevosia parinkin metrin etäisyydeltä, joten hevoset eivät pelkää ihmisiä, joihin ne ovat tottuneet. Villiys on siten jo varsin suhteellinen käsite Namibian aavikkohevosten kohdalla, sillä niiden on ollut pakko tottua ihmisiin.