Tunturisuden sivut
Turkmenistan AHALTEKHEVONEN

Ahaltekhevonen, jota sanotaan myös turkmenianhevoseksi, on ainutlaatuinen niin ulkomuodoltaan kuin ominaisuuksiltaankin. Rodun esi-isät ovat eläneet ajalla 3 000 - 2 000 eaa. Turkmenistanin aavikkoseuduilla, jotka rajoittuvat etelässä Afganistaniin ja Iraniin ja lännessä Kaspianmereen. Rotuun on mahdollisesti sekoittunut jonkin verran arabialais- ja persialaisverta, mutta eristyneellä alueella tapahtuneen kasvatuksen ansiosta ahaltekhevonen on kuitenkin säilynyt puhtaampana, kuin useimmat muut hevosrodut.

Aavikoiden poikkeuksellisissa oloissa kasvanut ahaltekhevonen on äärimmäisen sitkeä rotu, jonka kyky sietää pakkasta ja kuumuutta on ilmiömäinen. Ahaltekhevosten nopeus, kestävyys ja kovuus korvaavat hyvinkin niiden rakenteelliset heikkoudet. Hevosten kovuus johtuu pitkälti poikkeuksellisen karuista olosuhteista, joissa ne ovat eläneet vuosituhansien ajan. Turkmeenit eivät ennen vanhaan pitäneet hevosiaan talleissa, vaan ne elivät ulkosalla vuoden ympäri. Hevoset suojattiin kylmää ja kuumaa vastaan huovilla, joihin ne kiedottiin niin, että ainoastaan pää näkyi. Ne pidettiin lieassa ja niille syötettiin pieniä annoksia mm. kuivattua mallasta, ohraa ja lampaanrasvaa. Varsat vieroitettiin hyvin nuorina ja hevosia kilpailutettiin jo vuoden ikäisinä.

Nykyisin ahaltekhevosia pidetään kuten muitakin rotuja, päivät laitumella ja yöt tallissa. Niitä käytetään edelleenkin laukkahevosina, kuitenkin vasta kaksi- tai kolmevuotiaina, kuten tapana on myös täysiveristen kohdalla.

Arabianhevonen Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Turkmenistanin lippu Copyright Animated Billowing Flags
*Kuva ylhäällä Copyright Artur Baboev
*Kuva oikealla Copyright Kerri-Jo Stewart
Ahaltekhevonen
Ahaltekhevonen
Ahaltekhevonen - Kentucky Horse Park, Lexington, USA - 7.8.2008.

Villihevonen Hyviä yleisratsuja

Eloisat ja kestävät - älykkäät ja joskus itsepäiset - ahaltekhevoset ovat hyviä yleisratsuja, jotka sopivat myös este- ja kouluhevosiksi. Rotua käytetään paljon muiden ratsuhevosrotujen parantamiseen. Äärimmäisen kestävinä hevosina ahaltekit sopivat erityisen hyvin matkaratsastukseen. Ne voivat liikkua pitkiä matkoja niin kylmässä kuin kuumassakin säässä ja hyvin vähällä rehulla.

Villihevonen Tarumainen vaellus

Paras todiste ahaltekhevosen vertaamattomasta kestävyydestä on se tarunhohtoinen vaellus, jonka ryhmä ahaltekratsukkoja teki vuonna 1935 Ashabadista Moskovaan. Matkaan sisältyi Karakumin erämaan ylitys. Koko 4 152 kilometrin matkasta hevoset selvisivät vain 84 päivässä.
Villihevonen Ominaisuuksia

  • Väri on usein kalpean hunajankeltainen, jouhet ja jalat ovat mustat. Voi olla myös ruunikko, rautias, kimo tai musta. Useimmiten karvassa on metallinen hohde.
  • Profiili on usein suora, mutta saattaa olla myös joko kyömy tai kovera.
  • Kaula on pitkä, suora ja kapea, joutsenkaula on tyypillinen.
  • Pää on jalo ja hienopiirteinen. Pää liittyy kaulaan 45 asteen kulmassa. Kaulan ja rungon liittymä on korkealla.
  • Laajat sieraimet.
  • Suuret, ilmeikkäät silmät.
  • Pitkät, kaunismuotoiset korvat.
  • Säkä on korkea, 150 - 157 cm.
  • Loivien lapojen asento on usein hyvä.
  • Runko ei ole kovin syvä.
  • Rintakehä on putkimainen.
  • Pitkä selkä, joskus notko. Selän ja lantion lihakset saattavat olla heikosti kehittyneet. Lautaset ovat usein kapeat ja kuivat.
  • Lantio on tasainen.
  • Hännän kiinnitys on alhaalla.
  • Lihaksikas risti ja lihaksikkaat, pitkät reidet. Takajalat saattavat olla heikot ja sirppimäiset.
  • Etusääret ovat lyhyet. Kyynärvarret pitkät. Yleisesti ottaen jalat ovat kuivat ja pitkät.
  • Jouhia on niukasti ja ne ovat laadultaan silkkiset.
  • Harja on ohut ja silkkimäinen, kuten myös häntä.
  • Nahka on ohut.

    Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
    *Kuva Copyright Kerri-Jo Stewart
  • Ahaltekhevonen
    Ahaltekhevonen - Kentucky Horse Park, Lexington, USA - 7.8.2008.

    Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
    *Kuva Copyright Kerri-Jo Stewart

    Villihevonen Rodun historiaa

    Turkmeeniheimot ovat kasvattaneet ahaltekhevosia sota- ja kilpahevosiksi tuhansien vuosien ajan. Rodun kehityksestä on olemassa kaksi erilaista näkemystä. Ensimmäisen mukaan jalostus on ollut yksinomaan turkmeenien hallussa jo hyvin pitkään ja näin rotu on säilyttänyt erityisen puhtautensa. Toisen selityksen mukaan ahaltekhevonen polveutuukin mongolirosvojoukkojen jälkeensä jättämistä hevosista 1200 - 1300-luvuilta.

    Ahaltekhevonen muistuttaakin kiistatta huomattavasti ja erittäin paljon turkmenianhevosta, jota naapurivaltiossa Iranissa on kasvatettu vuosisatojen ajan. Joidenkin mielestä turkmenianhevonen ja ahaltekhevonen ovat saman rodun eri linjoja - ja arabianhevonen olisi kehittynyt niistä.
    Villihevonen Yhden ihmisen hevonen

    Ahaltekhevosia pidetään yhden ihmisen hevosina. Mieltyminen yhteen ihmiseen on helppo ymmärtää, mikäli turkmeenien koulutusmenetelmistä kerrottu tarina on tosi. Sen mukaan nuorta hevosta pidettiin yksin maakuopassa tai aitauksessa. Ohikulkijat vielä heittivät hevosta kivillä. Vain hevosen omistaja kohteli sitä ystävällisesti ja ruokki sitä. Näin hevonen oppi luottamaan vain omistajaansa ja pelkäämään muita ihmisiä. Tarina voisi selittää rodun joskus vaikeaa luonnetta.

    Villihevonen Aleksanteri Suuren hevonen

    Kuuluisista ahaltekhevosen omistajista lienee kuuluisin on ollut Aleksanteri Suuri, jonka Bukefalos-hevosen kerrotaan olleen rodultaan ahaltekhevonen.

    Villihevonen Rodun jäljet muissa roduissa

    Ahaltekhevonen on vaikuttanut moneen rotuun. Englantilaisen täysiverisen kantaoreihin kuuluneessa Byerley Turkissa oli tutkijoiden mukaan ahaltekhevosta. Ahaltekhevonen on vaikuttanut trakehneninhevoseen ja venäläisiin hevosrotuihin, kuten donin-, karabainin- ja karabahinhevoseen.

    Villihevonen Intiaanienkin hevonen

    Yhdysvalloissa Nez perce-intiaanit, jotka on tunnettu menneinä vuosisatoina erinomaisina ratsastajina ja appaloosan kehittäjinä, ovat kehittäneet uuden rodun, Nez Perce Horse. Rodun jalostuksessa on käytetty appaloosaa ja ahaltekhevosta. Tämän rodun jalostuksen kautta Nez perce-intiaaniheimo pyrkii palauttamaan takaisin ne kunniakkaat hevosperinteet, jotka sillä on ollut, mutta jotka ovat sittemmin liki kadonneet.
    Ahaltekhevonen
    Ahaltekhevosratsukko - Vancouver, Kanada - 12.12.2009.

    Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
    *Kuva Copyright Kerri-Jo Stewart


    Villihevonen Levinneisyys

    Maailmalla on nykyisin yhteensä noin 3 500 ahaltekhevosta. Suurin osa niistä on Turkmenistanissa ja Venäjällä. Myös Yhdysvalloissa ja Kanadassa, sekä Sveitsissä ja Saksassa on ahaltekhevosia. Suomessakin on muutamia ahaltekhevosia.

    Villihevonen Nimityksiä

    Rodun nimi tulee sitä kasvattaneen heimon nimestä. Rodun nimen suomalaisesta kirjoitusasusta näkee hevoskirjoissamme useampia versioita. Nimi voi siten olla joko akhaltekenhevonen taikka akhaltekinhevonen. Myös näkee käytettävän kirjoitusasua ahaltekinhevonen, taikka ahaltekhevonen, kuten Wikipediassa. Rodun nimi muualla on Akhal-Teke, ja turkmeniaksi se on Ahalteke. Siten Wikipediankin valitsemaa nimeä voisi pitää varsin sopivana ja se on otettu käyttöön tässäkin.
    Villihevonen Suuria voittojakin

    Erityisesti kotiseuduillaan ahaltekhevoselle järjestetään laukkakilpailuja. Koulu-, este- tai kenttäkisoissa ahaltekhevoset eivät yleensä ole erityisesti menestyneet.

    Poikkeuksiakin on. Vuoden 1960 Rooman olympialaisissa kultaa kouluratsastuksen henkilökohtaisissa kilpailuissa voitti ahaltekori Absent, kera ratsastajansa, venäläisen Sergei Filatovin. Ja sama ori oli vielä voittamassa kouluratsastuksen pronssia Tokion olympialaisissa vuonna 1964, sekä joukkuekultaa vuoden 1968 maailmanmestaruuskisoissa Meksikossa.
    *** tunturisusi.com linkit ***