Kuva
prostooleh - www.freepik.com.
COWBOY - COWGIRL
Lännen laajat ja laveat ruohostomaat, preeriat ja raikas vesi mahdollistivat laajamittaisen
karjankasvatuksen.
Niinpä Etelävaltioiden rancheilla kasvatettiinkin tuhansittain lehmiä.
Niitä kaitsemaan ja myös kuljettamaan laajan karjakaupan
myötä pohjoisiin osavaltioihin, tarvittiin karjapaimenia -
jotka tunnemme nimityksellä cowboyt.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä, cowboy ja hevoset, Arizona USA - Copyright
Glen Belbeck
Karjatila toisensa jälkeen syntyi kasvattamaan
nautoja, jotka aikanaan kuljetettiin suurissa karjanajoissa lihan ostajille. Tällaisella
karjanajolla saattoi olla mittaa parituhatta kilometriä ja se kestikin pisimmillään
nelisen kuukautta. Näissä karjanajoissa cowboyt riensivät ratsuillaan laumojen kupeilla.
Villissä lännessä eli
Mississipin ja Kalliovuorten välisellä alueella,
arvellaan työskennelleen parhaimmillaan 30 000 cowboyta.
Muita, muualla maailmassa vähemmän tunnettuja nimityksiä
Amerikassa cowboyn sijaan olivat vaquero, cowpunch, cowhand ja buckaroo.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
© Brianna
Cowgirls - karjatytöt
Karjapaimenet eivät kaikki olleet miehiä.
Lännen karjatyttöihin lukeutui myös esimerkiksi Mamie Hafley, joka ällistytti ihmisiä
ratsastamalla 15 metriä korkealta lavalta kolme metriä syvään vesihautaan. Hafleyta
pidetään rodeon naisratsastajien esikuvana.
Karjan polttomerkintä
Jotta olisi tiedetty, kenelle mikin lehmä kuului - karja polttomerkittiin.
Kullakin ranchilla oli oma polttomerkkinsä. Polttomerkinnän suorittivat
polttoraudoilla cowboyt. Ensin lehmä vangittiin lassolla. Sen jälkeen se painettiin
maahan, sen päälle istuttiin kahareisin - ja nuotiossa kuumennettu polttorauha
painettiin lehmän ruhoon. Polttomerkintä ei ollut cowboyden oma keksintö,
vaan karjaa on merkitty näin jo 4000 vuotta sitten.
Leirinuotioiden tunnelmissa
Vaikka cowboyn arki olikin täynnään raskasta työtä, tarjosivat leiritulet
lomaan romanttisempiakin hetkiä ja tunnelmia. Silloin kipinöiden myötä ilmoille
kajahtelivat laulunkin äänet. Karjapaimenten lauluissa oli innostavia
työlauluja, jotka kertoivat karjanajosta kaikkine vaikeuksineen - mutta myös
tunnelmallisia ja lempeitä yö- ja tuutulauluja, jotka herkistivät
kuulijoitaan juuri nuotioiden äärillä.
Kaikki muu on englantilaista tyyliä
Yhdysvalloissa kaikki muut ratsastustyylit kuin lännenratsastus, tunnetaan
englantilaistyylisenä ratsastuksena.
Satula ja lasso
Cowboyn oli usein istuttava hevosensa selässä, satulassa, tunti toisensa perään.
Niinpä satulan rakenteeseen ja mukavuuteen kiinnitettiin suurta huomiota.
Lännensatulat eroavat monellakin tavalla muista satuloista.
Lännenratsastuksessa käytettävässä satulassa on hyvin korkea etu-
ja takakaari. Espanjalaisten valloittajien satulaa muistuttava lännensatula
on suunniteltu työsatulaksi ja on siksi erittäin mukava istua.
Cowboyn oli osattava heittää lassoa, saadakseen vangituksi juoksevan hevosen
taikka lehmän. Tämä lasso oli 10-15 metriä pitkä, punottu
hamppuköysi. Lasso-sanan alkuperä on meksikolaisten
kielessään käyttämästä sanasta lazo.
Lassoa tarvittiin myös silloin, kun saatiin kiinni hevosvarkaita. Hevosvarkaus
oli murhaakin pahempi rikos, ja hevosvarkaat hirtettiin kiinni saataessa
lähimpään puuhun, lassolla.
Muuta tärkeää
Muuta välttämätöntä varustusta olivat kannukset, satulalaukut,
kivääri, pistooli, kahvikannu ja paistinpannu.
"Kaikki, mitä tarvitset onnelliseen elämään,
on hyvä ase, hyvä hevonen ja hyvä vaimo." - Daniel Boone.
"Hevosen selässä cowboylla oli aikaa ajatella - siksi monet
cowboyt kuvittelivat olevansa filosofeja." - Charles M. Russell.
"Älä koskaan lähesty härkää edestä,
hevosta takaa - taikka hullua mistään suunnasta." - Cowboyden viisaus.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright
Lindsey B
Cowboyn vapaa-aika
Raskaat työt vaativat raskaat huvit. Cowboyt osasivat ensiluokkaisesti myös huvittelun jalon taidon.
Ilo päästettiin irralleen karjanajojen päätepisteissä ja mikseipä muutenkin,
karjakaupungeissa, joissa karja vaihtoi omistajaa. Useat Wichitan, Ellsworthin, Dodge Cityn
ja Abilenen kaltaiset kaupungit kukoistivat juuri karjakaupan ansiosta.
Cowboyn lempijuomia olivat
olut ja viski, joita hän nautiskeli halvoissa saluunoissa. Meno saluunoissa
oli aika ajoin varsin villiä ja huoletonta. Kaupungit vetivät puoleensa kaikenlaista
väkeä, onnenonkijoita, pelureita, lainsuojattomia ja revolverisankareita.
Tappelut ja yhteenotot olivat alituisia ja niissä ei käytetty vain nyrkkejä,
vaan hyvin herkästi turvauduttiin veitsiin ja aseisiin. Kaupungit yrittivät
hillitä hulinointia, palkkaamalla lainvalvojikseen Wild Bill Hickokin
kaltaisia asesankareita, joiden piti jo maineellaan ennakkoon pelotella pahimpia pukareita.
Ateriat ja kokki
Karjanajon keskeisiä tukipisteitä olivat keittiövankkurit ja leirituli.
Cowboyn lempiruokaa olivat pekoni, leipä ja pavut sekä korput. Myös kuivamuonaa ja säilykkeitä
naposteltiin välillä vaihtelun vuoksi ja ehkä siksikin, että silloin kokki
sai hetken huoahtaa. Mustaa, vahvaa kahvia lipiteltiin kaiken aikaa.
Myös sämpylöitä, siirappia ja hedelmähillokkeita oli aterioilla.
Cowboylle ei maksettu hyvää palkkaa, mutta heidät pyrittiin pitämään
hyvin syöneinä, jotta heidän työkykynsä säilyi parhaana. Kuumaa kahvia
juotiin pannukaupalla ja pekonia syötiin uskomattomia määriä.
Kokki oli tärkeä henkilö ja siitä, miten hän työssään onnistui -
riippui koko yhteisön työhenki.
Hattu
Päähänsä cowboy useimmiten
nakkasi stetsonin, lännenhatun, jonka leveä lieri suojasi silmiä
preerioiden porottavalta auringolta ja korkea kupu piti päätä viileänä.
Kenttäpullo ja huopa
Kenttäpullo täynnä vettä oli aina käsien ulottuvilla, sillä armottomissa
oloissa vesi saattoi olla elämän ja kuoleman kysymys. Topattu huopa
kulki mukana öitä varten.
Kortti tuo ja kortti vie
Korttipeli oli yksi saluunoiden harrastetuimmmista ajanvietteistä juomisen ohessa.
Yhden dollarin maksusta cowboy pääsi pyörähtämään tanssinkin saluunatytön kanssa.
Yleensä tällainen meno tiesi sitä, että kun cowboyt aikanaan jättivät kaupungin -
lähtivät he sieltä rahattomina ja muutenkin surkeina.
Osa saattoi jäädä rautoihin eli selliin odottamaan jatkoselvittelyjä - osa
jäi, kun oikein huonosti sattui, lautoihin.
Hyvä ratsastustaito ja kunto kaiken perusta
Voidakseen toimia tehokkaasti cowboyna, täytyi omata erityisen
hyvä ratsastustaito. Tämä edellytti paitsi suurta harjaantuneisuutta
ratsastamiseen, eli käytännön kokemusta - myös ratsastajan hyvää
fyysistä kuntoa, kestävyyttä, vahvuutta ja sitkeyttä. Kenestä hyvänsä
ei todellakaan ollut cowboyksi!
Työtä ympäri vuorokauden
Cowboyt nukkuivat yönsä siellä, missä kulloinkin karjaansa kaitsivat - useinkin
ulkona nuotioilla pelkkä huopansa pehmikkeenään. Öisinkin osa heistä vuorollaan
valvoi vartiossa. Aamulla anivarhain tunti ennen auringonnousua oltiin jo uurastamassa
ja satulassa vietettiin aikaa peräti 14 tuntia päivittäin. Työpäivä kesti siten
aamuvarhaisesta iltamyöhään ja jatkui vielä osin öisinkin.
Karjanajoissa suuressa laumassa saattoi olla 2 500 päätä. Taivallusvauhti oli
runsaat 120 km viikossa.
Cowboyt kiitospäivän paraatissa. - Kuva Copyright
©
Joy VanBuhler - Creative Commons.
Vaarallinen ammatti
Monenlaiset vaarat vaanivat karjapaimenia. Yksi pahimmista oli westerneistäkin
tuttu karjalauman vauhkoontuminen. Tuhansien nautojen rynnistyksen raivoisaan
ja kaiken alleen murskaavaan vyöryyn saattoi laittaa liikkeelle ukkosen jyrähdys taikka ruohikkopalo,
mutta joskus siihen riitti pelkkä cowboyn varomaton aivastus väärällä hetkellä.
Kaikki karjapaimenten taidot olivat oman hengenkin uhalla äärimmäisellä koetuksella silloin,
kun vauhkoontunutta laumaa yritettiin saada hallintaan.
Myös jokien ylitykset olivat vaarallisia, sillä useat cowboyt olivat uimataidottomia.
Oman vaaransa toivat myös intiaanit ja karjavarkaat. Heitä oli varottava
kaikissa tilanteissa.
Lännessä oli myös naisrosvoja
Kaikki Lännen lainsuojattomat eivät suinkaan olleet miehiä. Eräs Lännen kuuluisimpia maantierosvoja ja
hevosvarkaita oli nainen nimeltä Belle Starr. Hänen asuunsa kuuluivat yleensä kultaiset korvarenkaat,
suuri meksikolaishattu ja samettihame. Hänen kohtalonsa oli karu, kuten niin monen tuolloin - hän sai
surmansa vuonna 1889, selkäänsä osuneesta, tuntemattoman ampujan luodista.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright
Lindsey B
Lännen hevosia
Yhdysvaltain hevosia
Cowboyt
Lännenratsastus - Western riding
Rodeo
Tynnyripujottelu - Barrel racing
Intiaanit
Amerikanratsuhevonen
Appaloosa
Mustangi
Paint
Palomino
Pinto
Quarterhevonen
Tennesseenwalker